Täälläkin oli eilen ensipuraisu takaisin The Oldest Housen ja ympäristön maisemiin aina ensimmäiseen pomovastustajaan asti. Vielä pitää vähän makustella, mutta ihan ei ollut tajuntaaräjäyttävä aloitus. Pelaaminen, Manhattan ja hahmomallit tuntuivat vähän wanhanaikaisilta. Mutta muistan kyllä nauttineeni orkkis-Controllin toimistorähinöistä täysillä voimilla varustetulla Jessellä, että eiköhän se tästä.
Peli parantaa juoksuaan. Tässä mietteitä kahdeksan tunnin jäljiltä:
- Niin kuin aeimmin ounastelin, niin paljon on pelissä sivuvihumäiskettä. Neliötä naputetaan kiukulla. Vaan vielä en ole sortunut helpotuksiin. Taistelu pysyy just sopivan haastavana ja siten nautinnollisena mun rähmäkäpälille ja -reaktiokyvylle.
- Koukku tekemiselle toimii. Aina on joku uusi lokaatio minne mennä seuraavaksi ja uusia kykyjä ripotellaan tasaisesti testattavaksi
- Vaikka New York alkaa olla videopelimiljöönä nähty & tehty -osastoa, niin Inception-henkinen maailman muljahtaminen nyrjäyttää väkisinkin aivoja hyvällä tavalla
- Yksittäisissä tehtävissä on parhaillaan varsin valloittavaa kenttäsuunnittelua
- Paikoin graafinen herkku on ehtaa silmäkarkkia, mutta aika ajoin mm. pökkelöt NPC:t ovat jäänne edellisestä sukupolvesta
- Audiopuoli on sanalla sanoen muhkea. Johtoryhmän (The Board) ääni säväyttää joka kerta. Tiettyihin tehtäviin ripotellut oikeat biisit on valittu hienosti. Ihan ei päästä Death Stranding -tunnelmointiin (tai vaikka AW2:sen vastaaviin hetkiin) biisin alkaessa soida, mutta melkein.
- Remedyn häröpallo-tavaramerkki on tallella ja Remedy Connected Universe houkuttelee selvittämään intertekstuaalista lorea yhtä peliä syvemmältä
Tästä on hyvä jatkaa.
Edit: lumpsautetaan tähän nyt vielä ruutukaappaus hp-tunnelmista. Varsinainen photomoodi tulee tosiaan myöhemmin. Harmillista, mutta ymmärrän hyvin, että julkaisun lähestyessä pitää priorisoida bugifiksejä eikä esim. valokuvafiitseriä.
