Itse olen jo vuosia ollut katsomatta sellaisia kisoja/lajeja, joihin on päästetty mukaan venäläisiä joukkueita tai yksilöurheilijoita. Olen päättänyt, että niin kauan kuin sota ja sitä seuraava jälleenrakennus on käynnissä, niin yhtäkään yllä kuvailemaani kisaa en katso. Se päätös pitää. Tarkoittaa siis sitä, että jäävät tulevaisuudessa jääkiekkokisat katsomatta, jos Venäjä mukaan otetaan, ennen kuin sota ja jälleenrakennus on loppu. Päätökseni aikana olen luopunut esimerkiksi tenniksen seuraamisesta ja valitsen myös hyvin tarkkaan, mitä NHL-matseja suostun katsomaan.
Tasavallan Presidentti Stubb on myös Venäjän lätkäkisoihin ottamista vastaan. Rasti seinään, olen kokoomuslaisen kanssa samaa mieltä jostakin asiasta!
Presidentti Alexander Stubb otti Ykkösaamussa kantaa Venäjän palaamiseen kansainväliseen jääkiekkoon.
yle.fi
Maajoukkuekilpailut kansallistunnuksineen ovat yksi asia, mutta minun mielestäni yksilöurheilijoiden pitäisi olla toinen. Näiden välille ei vain ole eroa juurikaan tehty. En kannata millään tavalla Venäjän sodankäyntiä Ukrainassa, mutta olen sitä mieltä että yksilöurheilijan kilpailukiellon perusteena ei tulisi käyttää sitä, että hän on syntynyt väärään maahan. Sen sijaan perusteena voitaisiin käyttää sitä, onko urheilija ottanut julkisesti kantaa Venäjän sodankäyntiin. Pelkän kansallisuuden perusteella automaattisesti sulkeminen sotii minusta perustavanlaatuisesti sitä periaatetta vastaan, että urheilun alkuperäisenä ideana on kai ollut yhdistää kansakuntia, ei syventää jakolinjoja.
Esimerkkinä näiden päätösten ongelmallisuudesta käytän vuoden 2021 speedwayn maailmanmestaria, venäläistä Artjom Lagutaa. Hän on syntyperäinen venäläinen, joka kuitenkin vuonna 2022 oli jo vuosia asunut ja ajanut työkseen Puolassa, ja hänellä oli Puolan kansalaisuus. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kaikkien Venäjän passin omaavien osallistuminen FIM:n kilpailuihin estettiin, koskien myös Lagutaa.
Laguta esitti itse sodan alkuvaiheessa julkisen kannanoton, jossa asettui erittäin suorasanaisesti sotaa vastaan, ilmoitti ettei halua tukea Venäjän sodankäyntiä millään tavalla ja kritisoi suoraan myös Vladimir Putinia nimeltä mainiten. Tämän seurauksena hänelle langetettiin kilpailukielto myös Venäjällä, mutta sillä ei ollut vaikutusta kansainvälisen kilpailukiellon voimassaoloon. Vuonna 2022 myös Puolassa estettiin venäläisten speedway-kuljettajien osallistuminen maan sarjoihin, siitäkin huolimatta että Laguta oli kilpaillut Puolassa puolalaisella lisenssillä ja Puolan kansalaisena jo kauan ennen sotaa.
Tilanne oli siis se, että hän ei saanut harjoittaa ammattiaan Puolassa eikä kansainvälisesti koska hän oli väärän maan kansalainen (kaksoiskansalaisuudesta huolimatta), eikä myöskään Venäjällä koska oli esittänyt vääriä mielipiteitä. Puolassa hän on saanut ajaa taas vuodesta 2023 alkaen, mutta kansainvälinen kilpailukielto on edelleen voimassa. Laguta on viimeksi tänä syksynä sanonut, että haluaisi palata GP-sarjaan, mutta että ei tulisi koskaan enää edustamaan Venäjää. Kilpailukielto pysyy silti voimassa, koska hänellä on Venäjän kansalaisuus, josta luopuminen ei ole realistisesti mahdollista.
Mielestäni tämä kuvaamani toinenkaan ääripää ei ole hyvä ratkaisu tilanteeseen. Lagutalle on osoitettu käytännössä, ettei mikään mitä hän realistisesti voisi tehdä - edes suora sodanvastainen kannanotto - voi palauttaa hänen osallistumiskelpoisuuttaan kansainvälisiin kilpailuihin, ja ainoana perusteena on väärän maan passi - Puolan kaksoiskansalaisuudesta huolimatta. Tämä herättää minusta aiheellisen kysymyksen siitä, millä tavalla tämä toimintamalli edesauttaa venäläisten urheilijoiden halua ottaa julkisia sodanvastaisia kannanottoja, jonka tekemällä ottaa jo muutenkin nyky-Venäjän tukahdutetussa mielipideilmastossa valtavan henkilökohtaisen riskin.
Lisättäköön vielä selvyyden vuoksi, että tämä kirjoitukseni koskee nimenomaan yksilöurheilijoiden osallistumisoikeutta, ei maajoukkueita tai kansallistunnuksien käyttöä sodan aikana. Niiden tulisi olla kokonaan toinen keskustelu, vaikkakin kaikki on yleensä niputettu samaan yhteyteen. Mitään muuta en toivo niin paljon kuin sitä, että Venäjä lopettaisi sotimisen, ja nämä keskustelut voitaisiin käydä eri sävyllä kuin nyt.