Valor Mortis

[Ippenator]

Voihan se olla että tuo kuvakulma tekee myös sen tunteen. Mutta kentät ovat myös aika helppoja. Tai siis lampulta toiselle/oikoreitin löytäminen ei ole juurikaan haasteen takana. Joten ehkä on souls like mutta vähän helpompi sellanen?

Se on totta, että nuo lyhdyt on varsin tiheästi ja armollisesti sijoiteltu. Tuo tuntuisi noin muutenkin olevan nykyään suuntauksena soulslikeissä. Itse pidän sitä hyvänä juttuna, koska sellainen ärsyttävä turhautuminen ei sinänsä tuo soulslikeihinkään mitään todellista lisäarvoa. Haaste tuo, mutta sitä ei pidä ärsyttävyydella ja pelaajan turhauttamisella luoda.

 

[Hulikopteri]

Se on totta, että nuo lyhdyt on varsin tiheästi ja armollisesti sijoiteltu. Tuo tuntuisi noin muutenkin olevan nykyään suuntauksena soulslikeissä. Itse pidän sitä hyvänä juttuna, koska sellainen ärsyttävä turhautuminen ei sinänsä tuo soulslikeihinkään mitään todelllista lisäarvoa. Haaste tuo, mutta sitä ei pidä ärsyttävyydella ja pelaajan turhauttamisella luoda.

Täysin samaa mieltä. Turha pelaajan ärsyttäminen ei tuo mitään lisäarvoa. Haasteiden täytyy olla siinä mielessä reiluja ja "järkeviä', että pelaaja tietää epäonnistumisen johtuvan omista päätöksistään, eikä mistään ulkopuolisista asioista.

 

[Subi]

Täysin samaa mieltä. Turha pelaajan ärsyttäminen ei tuo mitään lisäarvoa. Haasteiden täytyy olla siinä mielessä reiluja ja "järkeviä', että pelaaja tietää epäonnistumisen johtuvan omista päätöksistään, eikä mistään ulkopuolisista asioista.

Joo sen takia en oikein hyväksy enää mitään takaisinjuoksuja bosseillekaan, vaikka genren alkupuolella ne olivat vielä ihan normi.

 

[Hulikopteri]

Joo sen takia en oikein hyväksy enää mitään takaisinjuoksuja bosseillekaan, vaikka genren alkupuolella ne olivat vielä ihan normi.

Joo se oli ihan turhaa pelaajien ärsyttämistä. Yleensä vieläpä ne matkat olivat vaikeampia, kuin itse bossit.

 

[m_vierimaa]

Taisi olla Demon's Soulsissa välillä aika pitkiä juoksuja? Bloodbornessakin oli, mutta toisaalta niissä oli usein oikoreittejä, ja molemmissa pystyi vain yksinkertaisesti juoksemaan läpi pääosan vihollisista. Eipä tuo tosiaan itseäkään haittaa että lamppu tms. on siinä bossia ennen.

 

[Ippenator]

Meni täälläkin sitten lopulta peli läpi. Hetki sitten meni muutamalla yrityksellä tuo loppubossi. Peli oli kaikkiaan varsin hyvä, ja varsinkin alkupuoliskon osalta ihan vuoden parhaita pelejä itselleni. Taso kuitenkin notkahti valitettavasti jonkin verran alaspäin loppua kohden. Ympäristöt eivät olleet loppupuolella ihan niin mielenkiintoisia itselleni kuin alkupuolella, ja sitten ihan loppupuolella alkoi olla noita pirun rasittavia äkkikuolema-parkour-kohtia vähän väliä.

Turhautuminen siis nousi pelin loppupuolella liian korkeaksi ja liian usein, eikä pelaaminen ollut kaikkiaan yhtä innostavaa ja palkitsevaa kuin alussa. Pomot eivät sitten kuitenkaan olleet enää loppupuolella kovin haastavia. Menin jostain puolivälistä asti Stasis-transmutation/Claymore-yhdistelmällä eteenpäin aika helpolla pomosta kuin pomosta, jotkut menivät suoraan ekalla yrityksellä. Ainakin itselläni ihan op-yhdistelmä tuo kombo. Parryyn ei tarvinnut koskea enää ihan alun ja ensimmäisen pomon jälkeen, vaan aggressiivinen taistelu Claymorella ja Stasiksella toimi ihan hiton hyvin.

Alunperin mietin, että tämä olisi ollut itselleni 9 tai jopa 9,5-arvosanan peli, mutta nuo aiemmin tässä kirjoittamani ongelmat tiputtivat pelin itselleni sinne 8:n tai 8,5:n peliksi. Sanoisin, että niin hyvä alkupuolisko kuitenkin oli, ja niin paljon pidin pelimekaniikoista sinänsä, että annan arvosanaksi 8,5. Day one Game Pass-peliksi kyllä erinomainen teos, mutta ei sitten lopulta noussut ihan sille tasolle mille myös Game Passissa day one ollut Wuchang: Fallen Feathers, joka oli itselleni lopulta 9,5:n peli.