Kuten edellisessä viestissäni uhkailin, niin Xboxilla tämä tuli nyt kahlattua läpi. Olipahan matka. Matka pään sisään. Matka psyykkeen vaikutuksiin. Matka omien demonien kohtaamiseen. Kaikinpuolin valtavirrasta poikkeava upea kokemus!
Senua on raivokas soturi matkalla pelastamaan kuolleen rakastettunsa. Viikinkimytologia tarjoaa tähän oivat puitteet. Päähenkilön motiiveja ja taustoja valotetaan takaumilla ja mytologiaa pursuaa ympäristössä ja kiviin raapustetuissa logimerkinnöissä. Onnistunut kattaus niin tarinallisesti kuin miljööltään.
Pelin ehdoton ykkösjuttu on sen tunnelma, joka luodaan loistavilla ääniefekteillä ja -näyttelyllä, sekä todella nätillä grafiikalla. Xbox One X pääsi oikein kunnolla loistamaan. Parannetussa grafiikkatilassa pelatessa sumuefektejä oli lisätty, samoin kasvillisuuden määrää. Peliin oli niin ikään ympätty paremmat varjot ja korkeamman resoluution tekstuurit. Tämä kaikki HDR:llä höystettynä. Ai että kun näytti hyvältä ja auttoi toden totta tunnelman luomisessa.
Painostava tunnelma on se mihin Hellblade: Senua's Sacrifice pyrkii. Kysy ei ole kauhusta. Päähenkilö Senua painii pikemminkin päänsisäisten äänien ja harhanäkyjen kuin oikeiden vihollisten kanssa. Toki matkalla kohti Helheimin syövereitä kohdataan ihan oikeitakin vihollisia. Harmillisesti taistelu on kuitenkin pelin heikointa antia. Viholliset ovat monipuolisia ja päävastukset uhkaavia, mutta hieman raskas ohjaus aiheuttaa päänvaivaa. Ehkä tämä on ihan tarkoituksellista ja siihen toki tottuu, mutta varsinkin aluksi se turhauttaa. Ilahduttavasti raskaat liikkeet tuovat toisaalta hyökkäyksiin kunnolla painon tuntua.
Tämän kaltaisia pelejä saisi tulla lisää. Sopivasti aikuiseen makuun toteutettuja ajatuksia herättäviä tekeleitä. Pelin minimalistinen ote toi sen vielä askeleen lähemmäksi todellisuutta. Ei ollut hudia, ei tutoriaalia, ei kokemuspisteitä, eikä uusien varusteiden ostamista tai kehittämistä. Mentiin tarinan mukana ja kokeilemalla selvisi mitä Senua osasi tehdä.
Tykkäsin.
Otin matkalla myös muutaman kuvakaappauksen:
