Onko tälle väitteelle antaa mitään lähdettä? Jos pelifirma tekee helppoa rahaa nopeasti porttaamalla jonkun vanhan pelin, niin mikä viittaa siihen että firman lisääntyneet tulot vähentävät resursseja uusilta peleiltä?
Ei muuten saa. Ei yhtään ainoata PS1-peliä, eikä todellakaan "suurta osaa parhaista" PS2-peleistä. Tuo ei ole edes mikään mielipidekysymys; kaiken kaikkiaan löytyy 53 PS2-peliä, puuttuu niin Silent Hillit, God of Warit, Metal Gear Solidit. RE4, Shadow of the Colossus, FFX, Okami, Devil May Cryt... listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Rockstarin hittejä löytyy, mutta oikeastaan kaikki muut PS2-huippupelit mitä mieleen tulee puuttuvat.
SNES-pelien grafiikat ovatkin kestäneet aikaa huomattavasti paremmin mitä PS1-kauden 3D-pelit. Toki retropelit myös näyttävät paremmilta Vitan pikkuruudulla kuin isosta televisiosta katseltuna.
Ensimmäiseen kohtaan vastaukseksi, että en nyt puhunut niinkään remastereista/porteista, vaan nimenomaan remakeista, jotka toki vaativat huomattavasti enemmän resursseja kuin remasterit tai porttaukset. Nimenomaan remaket ovat poissa niistä henkilömääristä, jotka ovat käytettävissä tekemään uusia AAA-pelejä. Kunnollisen AAA-tuotantoarvojen pelin tekeminen alusta loppuun kestää normaalisti vähintään 3 vuotta ja useimmiten selvästi pidempään. Mitenkään erikoista ei ole, että peliä kehitellään viitisen vuotta kaikkine vaiheineen. Remakeja taas tehdään usein parissa vuodessa ja joskus jopa reilu vuosi riittää remaken kehittämiseen.
Kun AAA-pelit kasvavat ohjelmallisesti kooltaan koko ajan grafiikoiden ja yhä suurempien ja yksityiskohtaisempien peliympäristöjen myötä, niin tarve yhä suuremmille pelinkehittäjien määrille yksittäisissä peleissä sen kuin vain kasvaa. Ja eivät nuo pelifirmat niillä remakeista saaduilla euroillaan/dollareillaan niitä AAA-tiimejä kasvattele, vaan niillä euroilla/dollareilla vaan ostetaan aikaa kehitellä AAA-pelejä entistä pidempään. Eihän pelifirmojen kannata ylipäätään julkaista remakeja ja AAA-pelejä samoihin aikoihin tai edes samana vuonna, jolloin remaket nimenomaan ovat isona syynä osaltaan sille, että AAA-pelien kehitykseen annetaankin mennä helposti se 3-6 vuotta.
Me käymme tässä keskustelua, jossa puolin ja toisin kerrotaan omista näkemyksistä ja havainnoista pelimaailmaan, pelikehitykseen ja pelimarkkinoihin liittyen. Aika hedelmätöntä keskustelua, jos näkemyksiään pitäisi koko ajan jollain lähteillä perustella. Yhtä hyvin varmaan minun pitäisi vaatia lähteitä sinun kommentteihisi tai näkemyksiisi liittyen.
Sen voin toki todeta, että olen tehnyt aika paljon havaintoja mm. EDGE-lehden pelien tekemiseen ja markkinoihin liittyvien juttujen ja haastatteluiden pohjalta jo kymmenisen vuotta. Toki seuraan muutenkin paljon pelilehdistöä ja nettiä erityisesti pelialaan ja markkinoihin liittyvien julkaisuiden osalta, en niinkään peliarvosteluiden osalta.
Toiseen kommenttiisi liittyen täytyy nyt toki myöntää, että muistini teki tepposiaan. Eli olet kyllä oikeassa siinä, että PS4:lle ei tosiaan aivan niin paljoa saa noita parhaita PS1- ja PS2-pelejä, kuin aiemmin väitin. Toki joitakin saa, kuten esim. lähes kaikki noille laitteille julkaistut Final Fantasyt ja myös metroidvania pelejä pitäisi löytyä hyvin.
Kyllä noita silti joitakin sinänsä on PS4:llekin, mutta erehdyin kyllä silti muistelemaan tilannetta PS3:n kohdalla. Eli PS3:llehan saa sitten todella hyvin Storesta PS1- ja PS2-pelejä. Unohtui varmaan tuo mikä laite oli kyseessä, siitä syystä, että pelaan edelleen varsin paljon myös PS3:lla. Ja olkkarista löytyvät kaikkiaan PS4 Pro, Xbone X, Switch, PS3 sekä WiiU, eikä ole kyllä ollut ongelmaa, vaikka nuo kaikki laitteet ovat telkkariin parin liittimen avulla samaan aikaan kytkettyinä.
Joka tapauksessa suuri virhe tehdään juuri siinä, että niin voimakkaasti aletaan hyljeksimään aikaisempien sukupolvien laitteita ja pelejä (ilmiö muistuttaa lasten joululahjojen avaamista ja aikaisempiin leluihinsa suhtautumista jouluna ja sen jälkeen), aina kun uutta laitesukupolvea tulee markkinoille. Tämä juuri vääristää pelimarkkinoita samalla tapaa kuin vääristää pelien jatkuvasti suurentuva ohjelmallinen koko sekä niiden kehittämiseen tarvittavien työmäärien ja tarvittavien henkilöresurssien jatkuvasti kasvavat tarpeet.
