Alexander the Great - toinen yritys

[Jouko Luhtala]

etusivulta:

Noin vuosi sitten oli tulossa kaksi Alexanderi Suuresta kertovaa elokuvaa. Legendaarisen makedonialaisen kenraalin elämän halusivat kertoa niin Oliver Stone kuin Baz Luhrmann. Stone ehti ensin, ja pian kuvausten aloituksen jälkeen Luhrmannin projekti laitettiin virallisesti jäihin. Stonen Alexander pärjäsi USA:ssa taloudellisesti surkeasti, mutta muualla maailmalla kerätyt 125 miljoonaa saivat elokuvan jäämään 'vain' reilut 30 miljoonaa dollaria tappiolle.

Heikko menestys ei kuitenkaan ilmeisesti ole säikäyttänyt tuottaja Dino De Laurentisia jonka mukaan elokuva olisi yhä tulossa. "Me tulemme kuvaamaan elokuvan vuoden sisällä, ja se tulee olemaan Alexander, jota kaikki ovat odottaneet. En halua tyrmätä Oliver Stonea, jonka meriittejä arvostan. Mutta hänen elokuvansa oli selvästi virheellinen, ja elokuvan tarinankerronta ei ollut toimivaa. Eeppiset elokuvat ovat vaikeita tehdä, myöskään King Arthur ei ollut onnistunut elokuva". Elokuvan nyky-castingista ei ole tietoa, mutta alunperin päärooleissa piti olla Leonardo DiCaprio Alexanderina ja Nicole Kidman hänen äitinään.

Loistava aihe, ja Luhrmann on varsin osaava ohjaaja, joten miksipä ei. Tuskin nyt ainakaan huonompaa on luvassa, kuin mihin Oliver Stone pystyi.

 

[Jarmo Hänninen]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Toivottavasti kyseessä ei ole musikaali

 

[Saul Ahola]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Toivottavasti kyseessä ei ole musikaali

En yhtään ihmetteli vaikka olisi - ja sehän olisi lähes ainoa syy tehdä elokuva. Ei kansa jaksa kahta eeppistä sotadraamaa täysin samasta henkilöstä peräkkäin katsoa. Kyllä elokuva jonkun muun lähestymistavan tarvitsee.

Tuntuupa tämä projekti muutenkin aika tuhoon tuomitulta. Stonen elokuva sai sen verran murskaavan vastaanoton, että aika hämmästyttävää jos tämä elokuva oikeasti tehdään vuoden sisään. Baz Luhrmann ei varmasti edes tavalliselle tallaajalle sano nimenä juuri mitään vaikka trailerit ja posterit tullaankin varmasti koristelemaan "Moulin Rougen ohjaajalta"-teksteillä. Stone on sentään nimenäkin jo melkoinen myyntitae (saa nähdä onko enää).

Mielelläni silti tämän elokuvan valkokankaalla näkisin.

 

[Sami Turunen]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Itse olen ollut alun, siis jo ennen Stonen Aleksanterin teilaamista, alkaen jo skeptinen Luhrmannin versioon.

Vaikka mies teki visuaalisesti loisteliaan Moulin Rougen, ei elokuva säväyttänyt juurikaan muuten. Olihan se toki erilainen ja tavallaan nautittava kokemus, mutta ei päädy koskaan omaan dvd-hyllyyni.

Kun tuohon pakettiin vielä lisää Romeon ja Julian, niin kysymykseksi nousee se, että millaisen Aleksanterin visionääri on miettinyt toteutettavaksi > sellaisen jossa lentävät CGI-norsut ja tuhannet balettitossuiset sotilaat tanssivat taistelukentällä?

Mutta ei pidä teilata ennen kuin on siihen syytä eli nähnyt elokuvan..

 

[Tonppa]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Uh, kovinpa olette pihalla Bazin nerokkuudesta.

Jos tuo leffa tulee, tulee se melko varmasti olemaan huikaiseva kokemus. Tavalla toi toisella. Luhrmann on nero. Hän oikeasti tietää mitä tekee.

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Aivan samaa mieltä Tonpan kanssa. Enemmän minä olen Baz Luhrmannin Alexanderia odottanut kuin Stonen versiota, joka muuten on vieläkin näkemättä. Luvassa olisi taatusti massasta poikkeava spektaakkeli. Toivon todella, että Luhrmann saa elokuvan tehtyä.

Sekä Moulin Rouge! että Romeo & Juliet ovat molemmat mestariteoksia, eivät sen vähempää.

 

[Teemu Uotila]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Bazin "nerokkuus" kyllä rajoittuu pelkästään visuaaliseen silmäkarkkiin ja väriloistoon, en kyllä mitenkään muuten miestä elokuvalliseksi neroksi kutsuisi. Moulin Rouge oli kyllä kohtalaisen viihdyttävä elokuva, mutta rakenteellisesti tarina olikin sitä peruskauraa. Tietenkin pienellä shakespeareenisilla vivahtaalle, mutta tämänhän mies jo teki Romeo+Julietin kanssa. Mies on jo kolme kertaa tehnyt saman elokuva, mutta eri vivahteilla. Striclty Ballroom, Romeo+Juliet ja Moulin Rouge ovat kaikki tarinoiltaan ja perushahmoilta erittäin yhteneväiset, tuntuu kuin Luhrman ei osaisi kertoa muuta tarinaa. Kyllä, Luhrman tietää mitä tekee, mutta hän tekee sitä samaa aina vaan.

Moulin Rouge näistä kolmesta miehen elokuvasta kyllä se paras on, sitä en kiistä. Mutta miksikään neroksi miestä ei voi kutsua, jos osaa tehdä pelkästään visuaalisesti näyttäviä, mutta sisällöltään keskinkertaisia kertomuksia, tarinoista, jotka on kuultu jo sataan kertaan (tuomatta niihin mitään uutta).

Tosin, idea tanssivista makedonilaisesta ja keimailevista intilaisista (näitä saadaan onneksi Bollywoodista vaikka kuinka) ei kuulosta kovin huonolta, jos sitä vertaa tähän Stonen versioon.

 

[Tonppa]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Pieni spoilerivaroitus Moulin Rougen suhteen!

Moulin Rouge näistä kolmesta miehen elokuvasta kyllä se paras on, sitä en kiistä. Mutta miksikään neroksi miestä ei voi kutsua, jos osaa tehdä pelkästään visuaalisesti näyttäviä, mutta sisällöltään keskinkertaisia kertomuksia, tarinoista, jotka on kuultu jo sataan kertaan (tuomatta niihin mitään uutta).

Pelkästään visuaalisesti näyttävä?! Kuultu jo sataan kertaan?! Jepjep...

Moulin Rougen tapa yhdistää "vanhat klassikkobiisit" dialogiaksi (toiset hieman muunneltuina, toiset ei) onkin joo todella paljon käytetty juttu, "kuultu" jo sataan kertaan muissa leffoissa. Ja musikaalit muutenkin olivat äärettömän suosittuja tuossa 2000-luvun taitteessa, niitä suorastaan satoi valkokankaan täydeltä. Luhrmann vain kopioi käsikirjoituksen muista niistä suosituista musikaaleista ja teki siitä vain visuaalisesti huikean. Rehellisesti häpeämättömän romanttisia elokuviakin on tullut järisyttäviä määriä, joissa rakkaus on tärkeintä ja jotka loppuvat oikeasti kyyneliin toisen päähahmon kuollessa. Näitä on piisanut viimeisen vuosikymmenen aikana tuhottomasti.

Ja ohjaus: sitähän tuo Luhrmann ei kyllä osaa laisinkaan. Keskinkertainen korkeintaan. Esim. Romeo + Julietin startti (eka reel, kuten myös Moulin Rougessa) esittää hahmot todella tylsästi ja ammattitaidottomasti. Katsojan hämääminen "mistä tässä nyt oikein on kyse?!" on toteutettu todella ala-arvoisesti ja se jättää heti pahan maun suuhun. Hyi yök.

Jepjep. Tämähän on hei hauskaa vähän "kiistellä" jostain...

No mutta mielipiteensä kullakin, mää oon vaan vähän eri mieltä kuin Teemu Uotila.

 

[Teemu Uotila]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Pelkästään visuaalisesti näyttävä?! Kuultu jo sataan kertaan?! Jepjep...

Kyllähän tuo traaginen rakkaustarina on ihan antiikan kreikasta alkujaa, että on se tullut pariin kertaan toteuttettua.

Moulin Rougen tapa yhdistää "vanhat klassikkobiisit" dialogiaksi (toiset hieman muunneltuina, toiset ei) onkin joo todella paljon käytetty juttu, "kuultu" jo sataan kertaan muissa leffoissa.

En tietääkseni missään kodin kiistellyt näistä biiseistä, vaan itse tarinasta, joka on piilotettu sinne kaiken kimalluksen ja bassojytinän alle. Esim. Bollywoodissa nämä musikaalit ovat järjestään olleet tarinaltaan mukaansatempaavampia kuin Moulin Rouge. Suosittelen vaikka tutustumaan Bride And Prejudiceen tai Lagaan (nämä ovat sen verran yleisiä, että pitäisi löytyä mm. dvd:lla).

Ja tässä päästään hyvin siihen toiseen pointtiin. Moulin Rouge ei tuonut musikaalisesti mitään uutta. Kuten sanoit, se lämmittelee vain vanhoja biisejä. Voidaan jopa kärjistettyä sanoa, että MR ratsastaa hittien/klassikoiden siivillä, eikä koita kehittää itse mitään.

Ja musikaalit muutenkin olivat äärettömän suosittuja tuossa 2000-luvun taitteessa, niitä suorastaan satoi valkokankaan täydeltä. Luhrmann vain kopioi käsikirjoituksen muista niistä suosituista musikaaleista ja teki siitä vain visuaalisesti huikean.

Ehkäpä näin, jos on koko ikänsä pää purkissa katsonut Hollywood-elokuvia, mutta tulee niitä leffoja muualtakin. Musikaalit eivät ole mikään kuollut lajityyppi. Puhumattakaan teatterilavoista.

Rehellisesti häpeämättömän romanttisia elokuviakin on tullut järisyttäviä määriä, joissa rakkaus on tärkeintä ja jotka loppuvat oikeasti kyyneliin toisen päähahmon kuollessa. Näitä on piisanut viimeisen vuosikymmenen aikana tuhottomasti.

Jälleen, jos käännetään katse vaikka aasian suuntaan (tai pysytään ihan jopa euroopassakin), niin todella herkkiä ja hyviä romanttisia elokuvia on tullut sieltä tukuittain. Nämä ovat vain niitä, jotka eivät eksy sinne paikalliseen cinemaplexiin.

Ja ohjaus: sitähän tuo Luhrmann ei kyllä osaa laisinkaan. Keskinkertainen korkeintaan. Esim. Romeo + Julietin startti (eka reel, kuten myös Moulin Rougessa) esittää hahmot todella tylsästi ja ammattitaidottomasti. Katsojan hämääminen "mistä tässä nyt oikein on kyse?!" on toteutettu todella ala-arvoisesti ja se jättää heti pahan maun suuhun. Hyi yök.

Eli yksi hyvä kikka tekee ohjaasta neron? Samalla periaattellaa voidaan sitten M. Night Shalaymania pitää nerona. Enkä tietääkseni myöskään väittänyt miestä huonoksi ohjaaksi, kokeilisi vain jotain muutakin kuin sitä samaa, jota hän on tarjonnut eri lautaselta jo kolme kertaa. Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että henkilöohjaukselta mies on keskinkertainen.

Haluan edelleenkin erittäin hyvän perustelun, että minkä takia Bazia voidaan kutsua neroksi. Sellaisen määritelmän saaminen kahden elokuvan perusteella on kyllä erittäin korkeaa yliammuntaa.

No mutta mielipiteensä kullakin, mää oon vaan vähän eri mieltä kuin Teemu Uotila.

Tähän on jokaisella oikeus.

 

[Jarmo Hänninen]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Moulin Rougen tapa yhdistää "vanhat klassikkobiisit" dialogiaksi (toiset hieman muunneltuina, toiset ei) onkin joo todella paljon käytetty juttu, "kuultu" jo sataan kertaan muissa leffoissa.

Eikös UIT (Uusi Iloinen Teatteri) käytä tuota menetelmää aina

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Totta, Moulin Rouge! ei sisällä ensimmäistäkään uutta, vallankumouksellista tai ainutlaatuista oivallusta, omaperäisestä juonesta puhumattakaan. Toisaalta elokuvan / sen tekijän tyrmääminen tuolla perusteella on jokseenkin hedelmätöntä. Siinä tapauksessa esimerkiksi sellainen veijari kuin Quentin Tarantino menettäisi sädekehänsä hyvin nopeasti. Vai uskaltaako joku tosissaan väittää Tarantinon tuoneen jotakin uutta elokuvamaailmaan?

Luhrmannin nerokkuus ei piile uuden keksimisessä, vaan vanhojen ideoiden upeassa yhdistämisessä ja kierrättämisessä. Kuinka monta uutta ideaa elokuvateollisuudessa ylipäätään on esitelty toisen maailmansodan jälkeen, jos CGI-tekniikan läpimurtoa ei lasketa? Ei kovinkaan montaa, lähes kaikki 2000-luvun "uudet oivallukset" kun on nähty tavalla tai toisella valkokankaalla jo kymmeniä vuosia sitten.

En ole perehtynyt intialaiseen elokuvaan, ei ole ollut aikaa eikä kiinnostusta. Olen toki tietoinen maan laajasta elokuvatuotannosta. En myöskään tiedä kuinka perusteellisesti Baz Luhrmann Bollywood-musikaaleihin on perehtynyt. Sen tiedän, että eurooppalaisessa / amerikkalaisessa elokuvateollisuudessa musikaalia pidettiin 1990-luvun lopulla käytännössä kuolleena genrenä.

Sekä Romeo + Juliet että Moulin Rouge! ovat molemmat häpeilemätöntä karkkia niin visuaalisesti kuin tarinan puolesta. Tapa, jolla Luhrmann Romeo + Julietissa yhdistää Shakespearen tekstin gangstagenreen on kertakaikkisen hämmentävä. Uskomattominta siinä on, että tarina toimii alusta loppuun todella upeasti ja tempaa katsojan mukaansa elokuvan erikoiseen maailmaan.

Moulin Rouge! on vielä kliseisempi tarina, josta on turha etsiä omaperäisiä juonellisia ideoita. Sen sijaan elokuva on visuaalista karkkia, häpeilemättömän romanttinen ja vanhojen biisien kierrätys elokuvan kontekstissä toimii kertakaikkisen upeasti.

En pistäisi pahakseni, jos Luhrmann päättäisi toteuttaa Alexanderin jossakin muussa muodossa kuin musikaalina, mutta kyllä minulle musikaaliversiokin kelpaisi.

 

[Tonppa]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Teemu Uotila puhuu nyt niin pahasti ohi, että quotekynnys ylittyisi jos alkaisin häntä korjailemaan. Yritän koota luettavaan muotoon väärinkäsitykset.

Ensinnäkin on oikeastaan ala-arvoista alkaa vertailemaan Moulin Rougea Bollywood-elokuviin. Moulin Rouge on tehty aivan muille markkina-alueille. Ja Bollywood-elokuvat aivan muihin kuin Euroopan / USA:n. Kun puhuin siitä miten MR uskaliaasti tunkeutui alueelle, minkä jo luultiin kuolleen, tarkoitin luonnollisesti "meidän markkinoita". Se että Teemu vetäisee Bollywoodin tähän väliin oli aika heikko argumentti.

Sitten Teemu voisi antaa niitä satoja esimerkkejä elokuvista (edelleen puhutaan länsimaista, niitä Bollywoodeja ei täällä pahemmin levitellä...) jotka ovat samanlaisia kuin MR.

"Pää purkissa Hollywoodelokuvia"? Tuohon olisi jo alentavaa vastata jotain...

Kyllä, mm. Euroopassa tehdään surullisesti päättyviä elokuvia. Ja häpeilemättömän romanttisia. Ja hyviäkin vielä! Luhrmannin taito tuoda tällainen elokuva suuren yleisön eteen oli todella uskalias ja uskomaton toteutus - Eurooppalaiset leffat ei yleensä ole niin hirveän "suuria" yleisömenestyksiä.. Siihen vaaditaan nerokkuutta, että tuodaan surullinen elokuva isolle yleisölle. Kuulisin mielelläni tässä välissä Teemulta esimerkkejä viimeisen vuosikymmenen takaa ilmestyneistä yli $50,000,000 budjetin elokuvista, jotka ovat olleet yhtä rohkeita kuin MR. (Ja ei, budjetti ei takaa hyvää elokuvaa! Tässä nyt vain ajetaan Luhrmannin nerokkuutta takaa.)

"Yksi hyvä kikka ei tee neroa"? Eli se miten katsojaa hämätään elokuvan alussa on tuo yksi hyvä kikka? Eikös se visuaalinen räiske ollut Luhrmannin ainoa nerokkuus, mitä ekassa postauksessasi väitit? Laskupää sekaisin?

No mutta ei jaksa naputtaa. EIköhän tässä molempien mielipiteet tulleet jo selväksi.

 

[Jouko Luhtala]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Sanotaan nyt sitten joku sana Luhrmanista, kun se tuntuu selvästi muotia tässä ketjussa olevan.

Olen nähnyt Romeo + Julian ja sitten tuon kovasti kiistaa aiheuttaneet Moulin Rougen!. Romeo + Julia käyttää mielestäni parhaat korttinsa jo alun huoltoasemakohtauksessa - kohtauksessa jonka tasolle elokuva ei nouse kuin aivan viimeisten minuuttiensa aikana. Elokuvan loppu oli kyllä äärimmäisen koskettava, ja todella tyylikkäästi tehty. Tuossa välissä Luhramilta kuitenkin puuttuu mielestäni juuri tuota Tomppan mainostamaan 'rohkeutta'. Elokuva on kyllä ihan ok, mutta suurin osa elokuvasta on vähän vaivalloinen. Näyttelijöillä on selvästi mennyt hirveästi aikaa dialogin opetteluun ja runoiksi puettu teksti kyllä sinällään toimii, mutta kuulostaa aivan liikaa ulkoa opetellulta. Myös alussa käytetty äärimmäinen ylilyöminen tyylissä unohdetaan elokuvan kehittyessä.

3 / 5

Moulin Rouge! sen sijaan on täysin toista maata. Se, onko elokuva äärimmäisen rohkea vai kopio Bollywoodista, en ota kantaa jo ihan sen vuoksi, että en tunne lainkaan Bollywoodin elokuvatuotantoa, eikä asia itseäni niin kiinnostakkaan. Pääasia itselleni on, että Moulin Rouge! löytyy omalta YMDB-listalta varsin korkealta, olisiko tuo peräti sijalla 10 tjsp. Tällä kertaa Luhrman kuitenkin pitää visuaalisen tyylinsä loppuun asti, ja juuri tuo todella upea visuaalinen tyyli yhdistettynä mainioon visuaalisuuteen toimii upeasti. Ja varsinaiset musikaalikohtaukset toimivat nekin loistavasti, yltäen aivan eri tasolle, kuin Chicagon vastaavat. Lisäksi se, että musikaalikohtaukset on komeasti laitettu itse elokuvan 'yhteyteen', eikä chicagomaisesti lähdetä aina erikseen lavalle, on hyvä ratkaisu.

5- / 5

 

[Teemu Uotila]

Vastaus: Alexander the Great - toinen yritys

Pää purkissa Hollywoodelokuvia"? Tuohon olisi jo alentavaa vastata jotain...

Tämä ei ollut mitenkään yksilöity sinua varten, vaan yleisesti puhuen.

Ensinnäkin on oikeastaan ala-arvoista alkaa vertailemaan Moulin Rougea Bollywood-elokuviin. Moulin Rouge on tehty aivan muille markkina-alueille. Ja Bollywood-elokuvat aivan muihin kuin Euroopan / USA:n. Kun puhuin siitä miten MR uskaliaasti tunkeutui alueelle, minkä jo luultiin kuolleen, tarkoitin luonnollisesti "meidän markkinoita". Se että Teemu vetäisee Bollywoodin tähän väliin oli aika heikko argumentti.

Tietääkseni elokuvat ovat maailmanlaajuinen konsepti, joten miksi en voisi puhua aasialaisistakin elokuvista? Minkähän perusteella tuo sitten on heikko argumentti? Sinäkin rajaat tätä koko ajan länsimaihin, yhtä heikolla pohjalla tuo argumentti on.

Sitten Teemu voisi antaa niitä satoja esimerkkejä elokuvista (edelleen puhutaan länsimaista, niitä Bollywoodeja ei täällä pahemmin levitellä...) jotka ovat samanlaisia kuin MR.

Sellaisia ei juuri ole, mutta miksi se pitää edelleenkin rajata länsimaihin ja sen perusteella julistaa neroutta? Sen takia, että ei saataisi kilpailua tai muita ehdokkaita.

Kyllä, mm. Euroopassa tehdään surullisesti päättyviä elokuvia. Ja häpeilemättömän romanttisia. Ja hyviäkin vielä! Luhrmannin taito tuoda tällainen elokuva suuren yleisön eteen oli todella uskalias ja uskomaton toteutus - Eurooppalaiset leffat ei yleensä ole niin hirveän "suuria" yleisömenestyksiä. Siihen vaaditaan nerokkuutta, että tuodaan surullinen elokuva isolle yleisölle.

Tähän vaaditaan markkinointia. Eurooppalaisella elokuvalla on lähes aina paljon pienemmat studiot ja promorahat käytössä kuin USA-vastikkeilla. Minkä takia Armagedon tienasi puolimiljardia taalaa maailmanmarkkinoilla, tuskin ainakaan Bayn nerokkuuden ansiosta. Tai vastaavasti Troija nettosi hieman alle puolimiljardia sen huikean juonellisen, tarinallisen ja henkilödraaman ansiosta ympäri maailmaa.

Kuulisin mielelläni tässä välissä Teemulta esimerkkejä viimeisen vuosikymmenen takaa ilmestyneistä yli $50,000,000 budjetin elokuvista, jotka ovat olleet yhtä rohkeita kuin MR. (Ja ei, budjetti ei takaa hyvää elokuvaa! Tässä nyt vain ajetaan Luhrmannin nerokkuutta takaa.)

Miksi minun pitäisi laittaa esimerkkejä, kun niitä ei tuossa budjettiluokassa ole. Onko tämä joku edelletys vai mitä sillä haetaan takaa? Yhtä hyvin voin pyytää sinulta esimerkkiä alle miljoonan budjetista tehdystä elokuvasta, jonka cgi-taso olisi spider-man 2:den veroista.

Kyllä voin taata, että esimerkiksi WKW tai Abbas Kiarostami tekisivät vähintään saman tapaista visuaalista loistoa kuin Luhrman, jos saisivat 50 miljoonan budjetin käyttöönsä. Tarinakin olisi varmaan parempi ja henkilötkin moniulotteisempia. Ja siitä jäisi varmaan vielä 20 miljoonaa jaettavaksi hyväntekeväsyyteenkin.

En yksinkertaisesti näe tämän budjetin asiayhteyttä Luhrmanin nerokkuuteen. Tai ylipäätänsä koko budjetin merkitystä elokuvan hyvyyden/huonouden kanssa.

"Yksi hyvä kikka ei tee neroa"? Eli se miten katsojaa hämätään elokuvan alussa on tuo yksi hyvä kikka? Eikös se visuaalinen räiske ollut Luhrmannin ainoa nerokkuus, mitä ekassa postauksessasi väitit? Laskupää sekaisin?

Taas otettiin hieman liian kirjaimellisesti. En kutsuisi visuaalista silmää "kikaksi", se on taito. Kikka on sama mitä esim. M. Night toteuttaa jokaisessa elokuvassaan.