Okei ja sitten mun MGS2 arvostelu:
Metal Gear Solid 2: Son´s of liberty
Johan tätä peliä on tullut odoteltua, mutta onko peli todellakin hyvä ja kaiken sen hypen arvoinen? Jo näin alkuun voi sanoa että: Kyllä on!
Ihan alkuun voisi sanoa muutaman sanan pelin grafiikoista. Upea, kaunis ja realistinen ovat oikeat sanat sitä kuvaamaan. Itse asiassa peli on kaunein PS2 peli ja siinä samassa kaunein konsolipeli mitä ikinä on tehty! Ei siihen kauniin grafiikan luomiseen mitään X-Boxia tarvita! Kaikki on huolellisesti valmistettu aina alkuvalikosta huuli synkkaan asti, huomaa selvästi että pelintekijät tietävät mitä ovat olleet tekemässä. Mitään rimanalituksia grafiikan suhteen ei todellakaan ole.
Tästä päästääkin kontrolleihin. Pelihän on tullut tunnetuksi Stealth pelinä, eli pelin voi mennä läpi tappamatta yhtään sotilasta, jos vain pysyy piilossa. Ensimmäistä MGS pelanneet pääsevät heti meininkiin mukaan ja aloittelijatkin omaksuvat monipuolisen, mutta ah silti niin helpon ohjauksen jo viimeistään parin tunnin pelaamisen jälkeen. Onneksi pelintekijät eivät ole koskeneet niin toimivaan konseptiin ohjauksen suhteen.
Snake on oppinut nyt uusia kikkoja esim. sotilailta voi ampua radiot hajalle, jolloin ne eivät pysty soittamaan apua. Snake pystyy nyt ampumaan vaahtosammuttimia, piiloutumaan kaappeihin ja kurkkimaan reunan takaa, edellä mainitut kikat ovat kuitenkin vain muutama esimerkki uusien toimintojen listasta. Vihollisen teko-äly on ällistyttävää! Sotilaille jaetaan käskyjä radion kautta ja ne toimivat kuten oikeassa elämässä. Sotilaat eivät ehkä näe hirveän pitkälle, mutta tämän verran realismista tinkiminen on todella ymmärrettävää, ja turha luulla että pelaaja selviää sotilaista helpolla, sillä aivastus, kengänjäljet, Snakesta tippuneet veripisarat tai vaikka jonkun putken tippuminen maahan voi paljastaa pelaajan. Pelissä on mielettömästi kaikkia pikku yksityiskohtia, joista joillakin ei ole mitään tekemistä pelin tarinan kanssa, vaan ovat pikku hienouksia ja ooh-elämyksen tuojia.
Konami on pestannut peliin musiikkeja väsäämään jo varsin monelle tutun Harry Gregson Williamsin, joka on tehnyt musiikkia mm. elokuviin Spy Game, Armageddon ja Enemy of the State. Musiikki sopii hyvin pelin tunnelmaan ja korostaa sitä entisestään, todella hyvä veto Konamilta nyt kun budjettikin on paljon isompi sitten viime pelin. Myös äänet ovat huippuluokkaa, varsinkin hahmojen puhe. David Hayter Solid Snaken äänenä hoitaa taas homman kotiin ihan kybällä, ja ei niiden muiden hahmojenkaan puhetta voi muuta kuin kehua. Mitään Shenmue elämyksiä ei ääninäyttelyn osalta tule todellakaan mieleen, Thank God!
Tällainen peli ei tietysti olisi mitään ilman hyvää juoni, mutta tämän pelin juoni peittoaa joidenkin leffojenkin mennen tullen, peleistä nyt puhumattakaan, vaikka lopussa tuntuukin että Kojimalle on tullut kiire deadlinen häämöttäessä jo lähellä. Juoni on siis loistava ja jättää tahallaan vähän hampaankoloon MGS3:sta varten. Kaikki pelin hahmot ovat kiinnostavia tuttavuuksia ja niitä kohtaan voi joko tuntea ihastusta, vihastusta tai sääliä, kovinkaan moni peli ei ole ennen pystynyt tällaista luomaan. Hahmot ovat myös omaperäisiä ja persoonallisia ja niiden ääninäyttelijät osaavat asiansa, niin kuin jo edellä mainittiin. Pelissä on paljon dialogia ja välipätkiä---> hirvittävän pitkiä sellaisia, ne kuitenkin katsoo ja kuuntelee mielellään, sillä juonesta ei halua tippua. Välipätkät voi kuitenkin skipata, joka on kiitettävää varsinkin silloin kun peliä pelaa uudestaan läpi. Välipätkistä vielä sen verran että ne ovat T-O-D-E-L-L-A upeita kaikkien elokuvamaisten kamerakulmien, upeiden äänitehosteiden/musiikin, ja hahmojen onnistuneiden spiikkausten takia. Codec on taas mukana(tietysti) ja sen avulla kaikki jutut, läpät ja juonikäänteet yleensä kuunnellaan. Huumoria viljellään myös tarpeeksi, vaikka kaikki eivät pelin vitsejä tajua, etenkään jos ei ole pelannut aiempia MG:ja, inside läppää, siis. Pelissä on muutenkin paljon viittauksia edelliseen peliin. Tarinasta ei voi pahemmin kertoa mitään, sillä yllättävät käänteet tuntuvat parhaimmilta, silloin kun ne todella yllättävät. Kojima pääsi vihdoinkin jatkamaan Metal Gearin pitkää ja kiinnostavaa saagaa, ja onnistui siinä loistavasti! Edellistä MGS pelanneet saavat pelata läpi lyhyen kohtauksen ennen kuin The real thing alkaa. Voin luvata että pelaaja kokee monta yllättymistä pelin aikana.
Peliä on vaikea moittia, koska se on niin täydellinen. Jotkut ovat valittaneet pelin pituudesta, vaikka peli on juuri sopivan pitkä. Se vain tuntuu lyhyeltä ajalta, koska pelisessiot kestävät yleensä niin pitkään kuin silmät kestää, ja vaikka pelin on jo mennyt kerran läpi, se ei todellakaan jää kaappiin pölyttymään tai jouda suoraan käytettyjen pelien hyllyyn, kiitos bonusten ja vaikeustasojen. Tässä pelissä vaikeustasoista on todella hyötyä myös pelin iän takia, sillä eri vaikeustasot todella muuttavat peliä. Vain eurooppalaisessa versiossa oleva European-Extreme vaikeustaso saa hien valumaan, kun tuntuu että sotilaat kuulevat, huomaavat ja pystyvät päättelemään asioita kuin oikeat ihmiset!
Yhteenvetona voisi sanoa että pelissä on upeat grafiikat, äänet, musiikit, ohjaus, juoni, elinikä, kaikki! Peli on myös lähimpänä Hollywood leffojen fiilistä kaikista muista. Pelin eurooppalaisen version mukana tulee myös Making of DVD jonka avulla voi katsella trailereita yms. Taas eurooppalaisia joudutaan lohduttamaan pitkän odotuksen takia. But who cares? Odotus on todellakin palkittu ja se toi meille yksinkertaisesti parhaan pelin tähän asti!!!
10
)