J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Ihmisten ahneus ja sodat saavat metsien ikiaikaiset asukit, peikot, hiidet, maahiset ja shamaanit nousemaan vastarintaan, josta alkaa verinen koston kierre. Ainoa mahdollisuus tasapainon palauttamiseen on puolirotuisen pojan käsissä.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Ari Savonen aloitti Backwood Madnessin teon jo 2014, ja jos se olisi julkaistu aikataulun mukaan pari vuotta myöhemmin, meillä olisi nyt käsissä kulttileffa. Mutta ajat ovat muuttuneet, eikä upeisiin make-up-tehosteisiin ja silmittömään veren lennätykseen keskittynyt elokuva tunnu enää oikein miltään.
Kaikesta näkee kuitenkin, että leffan teon taustalla on ollut intohimo kertoa tarina ja rakkaus elokuvaa kohtaan, varsinkin kasariajan b-kauhuun, joissa millään muulla ei ollut niin väliksi, kunhan saatiin valkokangas täytettyä irtoraajoilla ja sisuskaluilla. Zombie-genreenkin heittämällä passelin Backwood Madnessin dramaturgia on lajityyppin tavallaan sopivasti kuolonkankeaa ja sen dialogi lähinnä hymyilyttävää outojen otusten kritisoidessa ihmisolentojen loputonta halua tappaa toisiaan ja saastuttaa elinympäristöään keskellä omaa valtataisteluaan.
Sama jäykkyys vaivaa myös näyttelijäntyötä, jossa ei lähtökohtaisesti ole ollutkaan sen suuremmin varaa kuin lausua annettu läppä tai huutaa kuolinkouristuksissa. Eniten valkokankaalla näkyvät Toni Kandelin, Aleksanteri Jaakkola, Jari Manninen ja Roope Olenius. Sivurooleissa joko nassullaan tai maskien vankina piipahtavat muun muassa Jarmo Koski, Pekka Lehtosaari, Veera W. Vilo, Sampo Marjomaa, Antti L.J. Pääkkönen, Rami Rusinen sekä Troma-leffojen legenda Lloyd Kaufman.
Yhteenveto
Kaikesta näkee, että Backwood Madnessin tekeminen on ollut kaikille tärkeää ja ennen kaikkea kivaa, mutta kuten harmittavan usein pääsee tapahtumaan, valkokankaalla lopulta nähtävä tuote on enemmänkin sisäpiirin oma juttu kuin suuremman yleisön hurmaava elämys.
Lue sivustolla...