Teemu Uotila
New Member
Vastaus: Blade Runner äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi Sci/Fi leffaksi
Aletaanpa hieman purkaan tilannetta. Sillä nuo ovat juurikin elokuvan vahvoja osa-alueita, IMO.
Musiikki: Vangelis on säveltänyt elokuvaan mitä mahtavimman scoren. Hypnoottinen ja samalla melankolisen tunnelmallinen musiikkimaailma jaksaa kiehtoa joka kerta. Jos jotain, niin musiikki tukee elokuvaa, eikä suinkaan luo siihen epätasapainoa. Vangelis on ottanut tunnelmointiin mukaan sitä vanhan ajan fiilistä, mm. noir-tyylistä tuttua alakuloisuutta.
Kuvaus: Jordan Cronenweth'n on saavuttanut kuvauksellaan sellaisen utopistisen maailman ettei toista. Unimainen kuvaus, valon ja varjojen käyttö kuin vanhoissa rikosfilmeissä ikään (tästä myös kiitos Adam Glickille). Blade Runnerin maailma on täynnä toinen toistaan hienommin sommiteltuja otoksia ja kuvakompositioita.
Näyttelijäsuoritukset: Sen myönnän, että Sean Young ei välttämättä ollut paras valinta Rachelin rooliin, mutta ei silti kaikista huonoinkaan. Muut osa-alueet ovatkin sitten kunnossa. Ford sopii Deckardin rooliin mitä parhaiten, koska hän ei ollut vielä niin profiloitunut tuossa vaiheessa. Vaikkakin miehellä oli paljon skismaa Scott:in kanssa, niin valkokankaalle se ei ole välittinyt. Ja kuka voi sanoa, ettei tämä olisi Rutger Hauerin vuoristoratauran paras suoritus? Mies vetää todella muistettavan roolin pahuuden ja selviytymisen rajalla tasapainoilevana meta-ihmisenä. Sivurooleissa riittää myös paljon puhtia, eikä näistä vähäisimpänä Daryl Hannah, joka ei ole tehnyt yhtään todella hyvää elokuvaa sitten Kill Bill Vil.1:den ja Wall Streetin.
Dialogi: Tämä oli minulle suurin ihmetyksen aihe. Elokuvahan on täynnä eri filosofisia aspekteja ihmisyydestä, selviytymisestä ja elämisen määrittelystä. Dialogiin sisällytetty ehkä elokuvahistorian muistettavampia lausahduksia, jotka samalla koskettavat ja omaavat moniulotteisen merkityksen.
I don't know why he saved my life. Maybe in those last moments he loved life more than he ever had before. Not just his life, anybody's life, my life. All he'd wanted were the same answers the rest of us want. Where did I come from? Where am I going? How long have I got? All I could do was sit there and watch him die.
Quite an experience to live in fear, isn't it? That's what it is to be a slave.
Ja lopuksi tietenkin elokuvan paras lausahdus:
I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those moments will be lost in time, like tears in rain. Time to die.
Ohjaus: Totta on, että Scott ei tullut toimeen kaikkien kanssa, mutta tämä ei estänyt häntä olemaan ammattimainen ohjaaja. Jopa itse Philip K. Dick oli enemmän kuin tyytyväinen Scottin visoon, kun hän kävi kuvauspaikalla hieman ennen poismenoaan. Scott pitää kaikki langat tässä varsin hyvin käsissä, ja ottaa hieman vapauksia Dickin kirjan suhteen, mutta onnistuu silti luomaan sellaisen tulevaisuuden vision, että se saa jalat tärisemään.
Nämä tietenkin vain minun mielipiteitäni, mutta toivottavasti tämä hieman kirvoittaa keskustelua
.
....But then again, who does?
Justin Bailey sanoi:No suurimpina tasapainottomina elementteinä musiikin, kuvauksen, näyttelijäsuoritusten, dialogin ja ohjauksen laatu. Noi on Bladerunnerissa aivan käsittämättömän pahassa epäsoinnussa.
Aletaanpa hieman purkaan tilannetta. Sillä nuo ovat juurikin elokuvan vahvoja osa-alueita, IMO.
Musiikki: Vangelis on säveltänyt elokuvaan mitä mahtavimman scoren. Hypnoottinen ja samalla melankolisen tunnelmallinen musiikkimaailma jaksaa kiehtoa joka kerta. Jos jotain, niin musiikki tukee elokuvaa, eikä suinkaan luo siihen epätasapainoa. Vangelis on ottanut tunnelmointiin mukaan sitä vanhan ajan fiilistä, mm. noir-tyylistä tuttua alakuloisuutta.
Kuvaus: Jordan Cronenweth'n on saavuttanut kuvauksellaan sellaisen utopistisen maailman ettei toista. Unimainen kuvaus, valon ja varjojen käyttö kuin vanhoissa rikosfilmeissä ikään (tästä myös kiitos Adam Glickille). Blade Runnerin maailma on täynnä toinen toistaan hienommin sommiteltuja otoksia ja kuvakompositioita.
Näyttelijäsuoritukset: Sen myönnän, että Sean Young ei välttämättä ollut paras valinta Rachelin rooliin, mutta ei silti kaikista huonoinkaan. Muut osa-alueet ovatkin sitten kunnossa. Ford sopii Deckardin rooliin mitä parhaiten, koska hän ei ollut vielä niin profiloitunut tuossa vaiheessa. Vaikkakin miehellä oli paljon skismaa Scott:in kanssa, niin valkokankaalle se ei ole välittinyt. Ja kuka voi sanoa, ettei tämä olisi Rutger Hauerin vuoristoratauran paras suoritus? Mies vetää todella muistettavan roolin pahuuden ja selviytymisen rajalla tasapainoilevana meta-ihmisenä. Sivurooleissa riittää myös paljon puhtia, eikä näistä vähäisimpänä Daryl Hannah, joka ei ole tehnyt yhtään todella hyvää elokuvaa sitten Kill Bill Vil.1:den ja Wall Streetin.
Dialogi: Tämä oli minulle suurin ihmetyksen aihe. Elokuvahan on täynnä eri filosofisia aspekteja ihmisyydestä, selviytymisestä ja elämisen määrittelystä. Dialogiin sisällytetty ehkä elokuvahistorian muistettavampia lausahduksia, jotka samalla koskettavat ja omaavat moniulotteisen merkityksen.
I don't know why he saved my life. Maybe in those last moments he loved life more than he ever had before. Not just his life, anybody's life, my life. All he'd wanted were the same answers the rest of us want. Where did I come from? Where am I going? How long have I got? All I could do was sit there and watch him die.
Quite an experience to live in fear, isn't it? That's what it is to be a slave.
Ja lopuksi tietenkin elokuvan paras lausahdus:
I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those moments will be lost in time, like tears in rain. Time to die.
Ohjaus: Totta on, että Scott ei tullut toimeen kaikkien kanssa, mutta tämä ei estänyt häntä olemaan ammattimainen ohjaaja. Jopa itse Philip K. Dick oli enemmän kuin tyytyväinen Scottin visoon, kun hän kävi kuvauspaikalla hieman ennen poismenoaan. Scott pitää kaikki langat tässä varsin hyvin käsissä, ja ottaa hieman vapauksia Dickin kirjan suhteen, mutta onnistuu silti luomaan sellaisen tulevaisuuden vision, että se saa jalat tärisemään.
Nämä tietenkin vain minun mielipiteitäni, mutta toivottavasti tämä hieman kirvoittaa keskustelua

....But then again, who does?
Viimeksi muokannut moderaattori: