Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Bloodborne - Kuolet vain monta kertaa

Dragonfly sanoi:
Menitköhän nyt Nibellionin kaksoisolennon julkaiseman twiitin vipuun.

Oikea tilanne on tämä:


P.S. linkkaamasi artikkeli on vuodelta 2015.
Klikkaa laajentaaksesi...


oho, no voi perhana, se vaan just ku näin tämän cohhcarnagen viestin niin ehdin jo innostua. Eli Cohhcarnagekin näköjään meni siihen sitten.n

Edit

jaa näköjään sitten Cohhkin on vastannut twiittiin, että se on fake news, sen siitä saa kun alkaa lukee peliuutisia MM-rientojen jälkeen, kun on vielä pieni kohmelokin, eli nopeasti näin vain tuon cohhcarnage twiitin ja jotenkin sivuutin sitten keskustelun sen ympärillä

 
DestiZ sanoi:
oho, no voi perhana, se vaan just ku näin tämän cohhcarnagen viestin niin ehdin jo innostua. Eli Cohhcarnagekin näköjään meni siihen sitten. Harmi jos tosiaan on Fake news.

Klikkaa laajentaaksesi...

Jep, tuo ei ole Nibellion. Vinkki: katso Twitter käyttäjänimen toista kirjainta. Se ei ole pikku i, kuten pitäisi.

Lisäksi linkattu artikkeli ei puhu ollenkaan samasta asiasta edes. Tässä on joku päättänyt kokeilla kuinka hyvin pystyy twitterissä varastamaan huomiota. Näköjään ilmeisen hyvin.
 
Pieni pohjustus tulevaan.

Bloodborne, tuo peli, joka tuli aikoinaan demon muodossa testattua, mutta en saanut sitä vietyä loppuun asti. Kaverilta kuulin, että demon lopuksi hän kaatoi jonkun pomon toisen pelaajan kanssa. Yritin mennä soolona, mutta sain liian monta kertaa kuonoon pienellä kujalla edestakaisin tepastelevalta pulskalta viholliselta, joka operoi kahden käden aseella. Sain sen vain kerran hengiltä, mutta antikliimaksina kuolin itsekin samalla kertaa. Sen päälle tutkailin monia suuntia, mutta eteneminen ei meinannut onnistua kirveelläkään. Kyllä, valitsin tarjotuista aseista jahtikirves-käännöksen saaneen aseen, jonka pystyi halutessaan muuntamaan yhden käden aseesta kahden käden aseeksi. Pistoolina taisi olla blunderbuss eli suomennettuna jahtipistooli, jos oikein muistan. Pistoolia pystyi käyttämään vain yhden käden aseella operoitaessa.

Olin tuohon aikaan vielä kovin kokematon souls-pelien pelaaja ja kaiken kukkuraksi maagilla ja kilvellä enimmäkseen pelaava, joten en millään meinannut pärjätä pelkin väistöin. Puhumattakaan erikoisesta parry-systeemistä ja aggressiivisen pelitavan kautta osumapisteitä palauttavasta pelimekaniikasta. Molemmat olivat liian outoja.

Jossain kohtaa kuitenkin rohkaisin itseni yrittämään ja kaverilta lahjana saatu Bloodborne-levyke meni viimein käyttöön. Kaikki tuntui edelleen hankalalta, vaikka väistöt sujuivatkin kohtalaisella tasolla. Ns. tutoriaalibossi, eli Cleric Beast (Pappispeto, heh) kaatui parin epäonnistumisen jälkeen molotov-tulvalla viimeistellen. Vaan sitten Father Gascoigne. Voi pyhä sylvi. Turpaan tuli oikealta ja vasemmalta, vaikka ensimmäisellä yrityksellä sain bossin helamittarista 90 % pois. Lopulta meni hermo, ja käytin oivalluspisteitä kutsuakseni apua. Katselin vierestä, kun kaksi apuun tullutta ihmispelaajaa pieksi "isukin" maan tasalle puolessa minuutissa. Samalla olin rikkonut ykkösperiaatettani, eli summoneita ei käytetä ensikokemuksen aikana.

Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, joten jatkoin eteenpäin. Pärjäsin edes hieman paremmin, kun keskitin levelit raakaan voimaan, elämänpisteisiin ja staminaan (eli sisu :D). Muistelin, että olisin joutunut tappelemaan jossakin kirkon tapaisessa valtavassa rakennuksessa jotakin bossia vastaan, mutta sen nimeä en muista.

Lopullinen stoppi tuli kuitenkin paikassa, jossa Djura-niminen hurjapää räiski tornin huipulta minigunilla. Oli työn ja tuskan takana opetella juoksureitti hepun luokse, koska otin elämäntehtäväkseni tuhota hänet. Niin paljon raivoa moinen mulkero herätti epäreilulla taistelutavallaan. Haastamisesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, en päässyt edes lähelle lopullista voittoa. Hermo paloi taas, laitoin YouTubeen hakuun "Djura cheese". Vaan voihan pamahtanut verisuoni sentään, toimivin juustotus oli saanut patchin! Ei perkele. Montakohan kertaa kuolin Djuralle? Kymmeniä kertoja. En halunnut antaa periksi ja mennä halvimman kautta, eli grindata järjettömän kovaa ukkoa, koska haaste on tärkeä osa FromSoftware-kokemusta.

Siihen jäi Bloodborne.

Kunnes nyt, vuosia myöhemmin ja paljon enemmän souls-kokemusta omaavana asensin Bloodbornen taas kerran ja aloitin alusta. Nyt olen jo pitemmällä kuin yläpuolella olevassa kappaleessa saavutin.

Father Gascoigne on kaadettu soolona. Djura on saanut maistaa koston kirvestä, vieläpä ensiyrittämällä. Pienenä antikliimaksina Djura väisteli niin ahkerasti pistoolini laukauksia, että hän hyppäsi alas tornista! Edellä mainitussa kirkossa en kuitenkaan kohdannut bossia, jos siellä sellainen oli? Kiipeilin katossa ja leikkasin kirveellä jonkin jutun irti ja se sytytti ilmassa roikkuvan jättimäisen muodostelman palamaan. Oletan, että tuo esti mahdollisen pomotaistelun.

Olen aivan koukussa tähän peliin, mahtavaa kokea taas kunnollista soulsia ja tuntea se euforinen tunne, kun monien epäonnistumisten jälkeen saa maistaa voiton hedelmää.

Myöhemmin analyysit jokaisesta bossista, kunhan peli on läpäisty, ellen innostu tunnelmoimaan jo matkan varrella.
 
Eliminaattori sanoi:
Pieni pohjustus tulevaan.

Bloodborne, tuo peli, joka tuli aikoinaan demon muodossa testattua, mutta en saanut sitä vietyä loppuun asti. Kaverilta kuulin, että demon lopuksi hän kaatoi jonkun pomon toisen pelaajan kanssa. Yritin mennä soolona, mutta sain liian monta kertaa kuonoon pienellä kujalla edestakaisin tepastelevalta pulskalta viholliselta, joka operoi kahden käden aseella. Sain sen vain kerran hengiltä, mutta antikliimaksina kuolin itsekin samalla kertaa. Sen päälle tutkailin monia suuntia, mutta eteneminen ei meinannut onnistua kirveelläkään. Kyllä, valitsin tarjotuista aseista jahtikirves-käännöksen saaneen aseen, jonka pystyi halutessaan muuntamaan yhden käden aseesta kahden käden aseeksi. Pistoolina taisi olla blunderbuss eli suomennettuna jahtipistooli, jos oikein muistan. Pistoolia pystyi käyttämään vain yhden käden aseella operoitaessa.

Olin tuohon aikaan vielä kovin kokematon souls-pelien pelaaja ja kaiken kukkuraksi maagilla ja kilvellä enimmäkseen pelaava, joten en millään meinannut pärjätä pelkin väistöin. Puhumattakaan erikoisesta parry-systeemistä ja aggressiivisen pelitavan kautta osumapisteitä palauttavasta pelimekaniikasta. Molemmat olivat liian outoja.

Jossain kohtaa kuitenkin rohkaisin itseni yrittämään ja kaverilta lahjana saatu Bloodborne-levyke meni viimein käyttöön. Kaikki tuntui edelleen hankalalta, vaikka väistöt sujuivatkin kohtalaisella tasolla. Ns. tutoriaalibossi, eli Cleric Beast (Pappispeto, heh) kaatui parin epäonnistumisen jälkeen molotov-tulvalla viimeistellen. Vaan sitten Father Gascoigne. Voi pyhä sylvi. Turpaan tuli oikealta ja vasemmalta, vaikka ensimmäisellä yrityksellä sain bossin helamittarista 90 % pois. Lopulta meni hermo, ja käytin oivalluspisteitä kutsuakseni apua. Katselin vierestä, kun kaksi apuun tullutta ihmispelaajaa pieksi "isukin" maan tasalle puolessa minuutissa. Samalla olin rikkonut ykkösperiaatettani, eli summoneita ei käytetä ensikokemuksen aikana.

Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, joten jatkoin eteenpäin. Pärjäsin edes hieman paremmin, kun keskitin levelit raakaan voimaan, elämänpisteisiin ja staminaan (eli sisu :D). Muistelin, että olisin joutunut tappelemaan jossakin kirkon tapaisessa valtavassa rakennuksessa jotakin bossia vastaan, mutta sen nimeä en muista.

Lopullinen stoppi tuli kuitenkin paikassa, jossa Djura-niminen hurjapää räiski tornin huipulta minigunilla. Oli työn ja tuskan takana opetella juoksureitti hepun luokse, koska otin elämäntehtäväkseni tuhota hänet. Niin paljon raivoa moinen mulkero herätti epäreilulla taistelutavallaan. Haastamisesta ei kuitenkaan tullut yhtään mitään, en päässyt edes lähelle lopullista voittoa. Hermo paloi taas, laitoin YouTubeen hakuun "Djura cheese". Vaan voihan pamahtanut verisuoni sentään, toimivin juustotus oli saanut patchin! Ei perkele. Montakohan kertaa kuolin Djuralle? Kymmeniä kertoja. En halunnut antaa periksi ja mennä halvimman kautta, eli grindata järjettömän kovaa ukkoa, koska haaste on tärkeä osa FromSoftware-kokemusta.

Siihen jäi Bloodborne.

Kunnes nyt, vuosia myöhemmin ja paljon enemmän souls-kokemusta omaavana asensin Bloodbornen taas kerran ja aloitin alusta. Nyt olen jo pitemmällä kuin yläpuolella olevassa kappaleessa saavutin.

Father Gascoigne on kaadettu soolona. Djura on saanut maistaa koston kirvestä, vieläpä ensiyrittämällä. Pienenä antikliimaksina Djura väisteli niin ahkerasti pistoolini laukauksia, että hän hyppäsi alas tornista! Edellä mainitussa kirkossa en kuitenkaan kohdannut bossia, jos siellä sellainen oli? Kiipeilin katossa ja leikkasin kirveellä jonkin jutun irti ja se sytytti ilmassa roikkuvan jättimäisen muodostelman palamaan. Oletan, että tuo esti mahdollisen pomotaistelun.

Olen aivan koukussa tähän peliin, mahtavaa kokea taas kunnollista soulsia ja tuntea se euforinen tunne, kun monien epäonnistumisten jälkeen saa maistaa voiton hedelmää.

Myöhemmin analyysit jokaisesta bossista, kunhan peli on läpäisty, ellen innostu tunnelmoimaan jo matkan varrella.
Klikkaa laajentaaksesi...
Huikea peli, ja hienosti kertomuksesi kertoo siitä tunnelmasta, mikä tämän pelin pelaamisessa on keskiössä. DLC jäi itselläni aikoinaan kesken, mutta pitää varmaankin palata piakkoin senkin pariin. Törkeän vaikea on kyllä heti alkuunsa. Mutta sehän ei kai yllätä ketään… :D
 
Aivan huippu tuotos minunkin mielestä.Tässä on jotenkin niin erityinen tunnelma ja hienot ympäristöt. Erittäin muistettavia bosseja myös, etenkin alun Cleric Beast. Se musiikki on kyllä eeppinen.

Tämä on kyllä myös yksi vaikeimmista Fromin peleistä. Varsinkin alkuun. Jos siitä pääsee yli ja peli klikkaa, niin on kyllä mahtava seikkailu edessä.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom