J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
On vuosi 1927. Taitava, mutta vaille suurinta suosiota jäänyt Maurice Ravel (Raphaël Personnaz) saa tilaustyön tanssija-koreografi Ida Rubinsteinilta (Jeanne Balibar) säveltää musiikkia tämän balettiin. Tehtävä ei ole kuitenkaan helppo, sillä nuotit eivät synny itsestään Ravelin viivastolle. Vaan kun mies keksii kaikkien äänien sisältävän musiikkia, syntyy Boléro, 17 kertaa eri instrumenteilla vain kahta teemaa kierrättävä teos.
Maailmassa ei liene montaakaan ihmistä, joka ei heti tunnistaisi Ravelin ainoaa mestariteosta, josta on kasvanut vuosikymmeninen aikana osa populaarikulttuuria. Allekirjoittaneen sukupolvi muistaa sen todennäköisesti parhaiten Blake Edwardsin elokuvan 10 – nainen kuin unelma (1979), jossa aikansa seksisymboli Bo Derek halusi rakastella Boleron tahtiin, tai luistelupari Torvill ja Deanin legendaarisesta esiintymisestä 1984 Sarajevon Olympialaisissa.
Anne Fontainen ohjaama ja Claire Barrén kanssa kirjoittama Bolero, joka pohjaa Marcel Mamat´n monografiaan, kuvaa takaumien kautta ranskalaisen säveltäjä Maurice Ravelin (1875-1937) elämää peruspätevällä tavalla, mutta kokonaisuus ei koskaan nouse suurten taiteilijakuvien tasolle. Vaikka pieteetti ja visuaalisuus ovatkin kauniisti hallussa, taiteen synnyttämisen tuska jää varsin pintapuoliseksi kelaamiseksi läpi hyvin tunnettujen faktojen ja päähenkilön karun kohtalon.
Näyttelijäntyö on toki vahvaa ja keskittynyttä. Raphael Perzonnas on Ravel ja säveltäjän elämän tärkeinä naisina nähdään Jeanne Balibar koreografi Ida Rubinsteinina, Doria Tiller muusa Misia Sertina sekä Emmanuel Devos läheisenä ystävänä Marquerite Longina.
Yhteenveto
Jos ei muuta, katsoja voi olla varmaa siitä, mikä kappale soi päässä pitkään vielä lopputekstien jälkeenkin. Korvamato muuten tuottaa sen oikeuksien haltijoille vielä tänäkin päivänä pari miljoonaa euroa vuodessa.
Lue sivustolla...