J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Isänsä kuoltua 17-vuotias Andy (Billy Barratt) ja tämän muutamaa vuotta nuorempi sisarpuoli Piper (Sora Wong) päätyvät sijaisasumaan Lauran (Sally Hawkins) luokse, missä majaa pitää myös mykkä poika Oliver (Jonah Wren Phillips). Tyttärensä Cathyn menettänyt Laura kiinnittää siinä määrin huomiota Piperiin, että Sandyn epäilykset tämän todellisista tarkoitusperistä heräävät. Andy ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijä Wendyyn (Sally-Anne Upton), mutta kuolleiden takaisintuomiseksi tehty rituaali on ehtinyt jo alkamaan.
Yhden vuoden 2022 tehokkaimmista horrorhiteistä, Talk to Me:n, tehneiden Philippoun veljesten, Michaelin ja Dannyn Bring Her Back jatkaa temaattisesti samoilla demonisilla linjoilla, mutta vie graafisen kauhun vielä piirua pitemmälle, mistä maksimi-ikäraja K-18 kertookin.
Danny Phillippoun ja Bill Hinzmanin kijroittama, lohduton ja pohjattoman surullinen Bring Her Back kertoo menetyksen tuomasta tuskasta, joka pahimmillaan voi ylittää kaikki järjen ja ihmisyyden rajat ja ajaa kärsivän ihmisen pyytämään apua vaikka rajan toiselta puolelta. Shokkejaan säästeliäästi, mutta tarpeen vaatiessa tehokkaasti esittelevä elokuva analysoi myös netin viraalivideotarjontaa, josta tarpeeksi syvältä kaivamalla voi löytää mitä tahansa.
Teknisesti Bring Her Back on niin ikään taitavaa työtä. Jo Talk to Me:ssa vakuuttaneiden Aaron McLiskyn kuvaus, Geoff Lambin edittointi, Cornel Wilczekin score sekä Nico Nicolaun make-up-tehosteet toimivat kaikki yksinkertaisen loistavasti.
Kaikki kolme nuorta näyttelijää, Billy Barratt, Sora Wong ja varsinkin Jonah Wren Phillips tekevät erittäin hyvää työtä, mutta yleensä kevyemmissä rooleissa tavattu Sally Hawkins (mm. Paddington (2015), Shape of Water (2017), Paddington 2 (2017)) on se dynamo ja ukkosenjohdatin, jonka kautta kauhun voimavirta lopulta katsomoon kulkee.
Yhteenveto
Phillippoun veljekset eivät petä. Bring Her Back on loppukesän viileimpiä filmejä, jota ei voi suositella herkille katsojille.
Lue sivustolla...