J
Jussi U. Pellonpää
Guest
Elokuva
Italia, 1983. Sivistynyt ja musiikillisesti lahjakas 17-vuotias Elio Perlman (Timothée Chalamet) viettää rentoa kesää perheensä kanssa 1600-luvulla rakennetussa villassa, keskellä pittoreskeja maisemia. Päivät kuluvat korkeamman kulttuurin parissa isän (Michael Stuhlbarg) ja äidin (Amira Casar) kanssa, ja väriä elämään tuo myös mukava ystävä Marzia (Esther Garrel), jonka kanssa otetaan ensimmäisiä haparoivia askelia romantiikan maailmaan. Täynnä kauneutta ja musiikkia oleva kesä muuttuu kuitenkin kertaheitolla, kun professori-isä palkkaa kesän ajaksi tutkimusassistentikseen 24-vuotiaan, salskean amerikkalaisnuorukaisen Oliverin (Armie Hammer), johon tunteistaan epävarma Elio alkaa tuntea outoa vetoa. Kun intohimot puhkeavat lopulta liekkeihin, kummankin elämät muuttuvat peruuttamattomasti.
Luca Guadagninon ohjaama Call Me By Your Name on ollut yleisö- ja arvostelumenestys ympäri maailmaan, eikä ollenkaan suotta. Call Me By Your Name kertoo ja kuvittaa rehellisesti nuoren miehen matkaa kohti sitä kasvun riiteistä dramaattisinta, ensi rakkautta. Ja rakkautta universaalilla kielellä tarkoitettuna, sillä, vaikka Elio saakin kokea ensimmäisen todellisen romanssinsa miehen kanssa, se ei millään tavalla muuta koskettavaa, ja traagistakin tapahtumaketjua, sillä kyse on tunteista, niistä syvimmistä. Samalla se on kaunis kasvukertomus ja ymmärtäväinen kuvaus kulttuurin välttämättömyydestä, siitä miten kumpikin, ihminen ja mikä tahansa kulttuuri, tarvitsee toisiaan kukoistaakseen.
Teknisesti Call Me By Your Name on äärimmäisen kaunis elokuva. Sayombhu Mukdeepromin kamera tavoittaa valon ja varjojen leikin silmiä hivelevän komeasti, tuoden paitsi taiteen, myös monin tavoin alastomat ihmiset lähelle, ilman suojakerroksia.
Elion ja Oliverin keskustelut soljuvat nännenäisen improvisoituina, mutta äärimmäisen tarkkaan koordinoituina, käsitellen musiikkia, taidetta ja tunteita, ja juuri näissä keskusteluissa onkin verkkaisesti kulkevan elokuvan voima. André Acimanin romaanin pohjalta käsikirjoituksen muokkasi Oscar-palkinnon arvoisesti kuuluisa brittiveteraani James Ivory. Ohjaaja Gaudagninon mukaan jatkoa Elion ja Oliverin tarinan seuraavalle luvulle saadaan mahdollisesti vuonna 2020.
Kummatkin päätähdet tekevät äärimmäisen hyvää ja hallittua työtä, ja vaikka vain Timothée Chalamet ansaitsikin roolistaan Eliona Oscar-ehdokkuuden, saman kunnian olisi voinut myös myöntää uransa vakuuttavinta työtä tekevälle Armie Hammerille. Michael Stuhlbarg ja Amira Casar tuovat kuviin ymmärrystä ja lämpöä Elion sofistikoituneina vanhempina.
Yhteenveto
Herkkä ja hauras, empaattinen ja intiimi kuvaus ensirakkaudesta. Elokuva, jonka viimeinen kuva jää mieleen pitkäksi aikaa.
Lue sivustolla...