Jahas, tälle sentään löytyy oma aihekin täältä vaikka muuten hyvin vähän juttua NÄIN LOISTAVASTA PELISTÄ!
Katselin Far: Lone Sailsin tarjousvinkkauksen ohessa myös muita tarjouspelejä PS Storesta ja muistelin että Chorus olisi etäisesti tuttu. Katselin että millainen peli + pikaisesti arvosanoja netistä ja pistin ostoon koska hinta niin halpa että ei kirpaise pahasti vaikka ei itselle iskisikään.
Vaan sepäs iski ihan täysillä! Milloinhan olisi pelannut viimeksi vastaavaa "täyden vapauden" 3D-peliä, tyyliin Descent tai ehkä G-Police? Hauska juttu muuten, voitin G-Policen pc:lle lähetettyäni pelivinkkejä Pelit-lehteen. Voi niitä aikoja kun niitäkin julkaistiin lehdessä. Netistä nekin hain, joten tuntui huijaamiselta mutta G-Police oli kova teos silloin.
Palataan Chorukseen. Peli tuntuu alun parin tunnin perusteella tarinaltaan ja tekemisiltään aika peruskamalta: tuolla on vihollisia, mene ja ammu. Se, missä peli taas loistaa on ulkoasu ja ohjattavuus. Peli näyttää ihan hiton hyvältä ja varsinkin oma alus on hiton hieno. Parasta on kuitenkin ohjattavuus, sillä en muista missään pelissä olleen näin loistavaa avaruustaistelua. Tässähän siis nimenomaan vauhti säilyy siihen suuntaan mihin menee, joten alusta voi kääntää vapaasti eri suuntaan tykittäen, mistä saadaan ihan helvetin siistejä ja tyydyttäviä taisteluita. Kysymys kuuluukin: miksei tämä ohjausmalli ole oletus avaruuspeleissä!? :O
Jos muuten menet nyt innoissasi peliä tuon ohjausmallin takia testaamaan, niin malta se pari tuntia pelata, saat sen ohjausmallin juonen kautta myöhemmin. Mikä on vähän pöljää, että se on joku erikoisuus eikä kaikki alukset pysty samaan, mutta silti. Peli oli kyllä omasta mielestä alussakin hauska ja viihdyttävä mutta homma nousee ohjauksen avauduttua ihan eri tasolle.
Normihinta on ilmeisest 25 euroa, alesta maksoin 5 euroa. Vitosella ihan ryöstöhinta näin viihdyttävän oloiselle pelille.
Onhan tuo täällä
Konsolifinissäkin saanut 4/5. Saattoi jopa olla että jäi mieleen nimenomaan nimi täältä. Kiitos vain siitä.
Onhan tässä toki vähemmän toimiviakin juttuja. Pelin alussa ainakin höpötetään vähän turhan tiheään tahtiin. Peli myös käyttäytyy kuin pelaajalla olisi pidempi historia sen tai sitä edeltävän pelin kanssa. Sellaista peliä ei kuitenkaan ole mutta sellainen kuva tästä jää. Pelissä on esim. muistoja, joita voi katsella ja niissä on nimettyjä hahmoja, jotka eivät sano yhtään mitään: pitäisikö minun tietää ketä nämä ovat? Pitäisikö tämän kiinnostaa? Onko tämä merkittävää? Täytyykö nämä jotenkin painaa mieleen jatkoa varten?
Samoin pelin introvideon aikana jo mietin että onko kyse sittenkin jatko-osasta tai jopa pidemmän pelisarjan päätöksestä koska niin runsaasti asioita "kerrattiin" ennen kuin päästiin aluksen puikkoihin.
Tarinaa, sen rytmitystä tai avaamista pelaajalle olisi voinut siis hioa tai miettiä paremmin. Tosin pääjuoni on ollut ihan ymmärrettävä ja sen "ongelma" on lähinnä se, että tuntuu kuin hyppäisi mukaan kesken tarinaa. Maailmasta löytyvät muistot on ilmeisesti vain sivuseikka ja eräänlainen kerättävä, jolla maailmaa yritetään laajentaa, tai jotain.
