Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Coenin veljekset

J

Jarmo Hänninen

New Member
Ohjaaja Joel Coen ja tämän käsikirjoittajavelipoika Ethan Coen (joka on tehtaillut kässäreitä toki muihinkin leffoihin) ovat tehtailleet hemmetin vähän, mutta toisaalta taas mielettömän hyviä elokuvia.

Ladykillerssiä ja Sietämätöntä julmuutta on vielä katsomatta, mutta muut Coenin veljesten yhteisprojekteista on katsottu ja joistakin on aikaa aivan liian kauan. Veljesten elokuvista tällä hetkellä kolme on IMDB:n top250 parhaat leffat -listalla. Fargo on korkeimmalla sijalla 91, Big Lebowski 230 ja Miller's Crossing 247.

Joel ja Ethan Coen ovat omasta mielestäni jotain Tarantinon ja Lynchin välimaastoon sijoittuvia elokuvantekijöitä omalla suosikkilistallani. Jälki on hyvää ja jaksaa elähdyttää elokuvasta toiseen. Homman suola on erikoiset ja lähestulkoon mahdottomat asetelmat, henkilöhahmot ja näiden käsittämättömän huono tuuri sekä luonnollisesti dialogi.

Omat Coen-suosikkini ovat tässä:

1. Big Lebowski (5/5)

Täydellinen elokuva, joka rikkoo rajoja joka suhteessa ja jokainen voi löytää oman sisäisen The Dudensa. Tässä leffassa on niin käsittämätöntä vetovoimaa meikäläistä kohtaan, että ei voi kuin ihmetellä. Elämän kolhima ja melko relanoloisen Duden elämään mahtuu monenlaista. Duden kaverit.. kylpytakki, CCR, valkovenäläisiä, matto ja keilaus. :cool: Turturro, Goodman, Bridges ja Buscemi. Puhumattakaan Stormaresta. Log jammin'!!!

2. Barton Fink (4½/5)

Aivan hemmetin hieno kuvaus, ohjaus ja leikkaus ryyditettynä hienolla tarinalla ja henkilöillä. Tällaista tarinaa ei voi syntyä kuin Coenin veljesten yhteensulautuneesta mielestä.

3. Fargo (4/5)

Taistelee kolmannesta sijasta Miller's Crossingin ja Hudsuckerin kanssa, mutta voittaa ihan vain pelkästään Buscemin ja Stormaren dialogin perusteella. Siinä kaksi miestä, jotka ovat tämän leffan sydän ja sielu.

---

Enempää en jaksa ruveta analysoimaan vaan haastan muutkin kertomaan mielipiteensä Coenin veljesten tuotannosta ja muusta mikä mieltä painaa Coeneista puhuttaessa. Alla bonuksena veljesten filmografia.

The Ladykillers (2004)
Intolerable Cruelty (2003)
The Man Who Wasn't There (2001)
O Brother, Where Art Thou? (2000)
The Big Lebowski (1998)
Fargo (1996)
The Hudsucker Proxy (1994)
Barton Fink (1991)
Miller's Crossing (1990)
Raising Arizona (1987)
Blood Simple. (1984)
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Yhtään edes likimain huonoa elokuvaa en ole Coenin veljeksiltä nähnyt, edes uusimmat, hieman parjausta keränneet elokuvat eivät ole tuottaneet pettymystä. Coenin töissä kiinnostavat niiden ainutlaatuisuus, mielenvikainen huumori, erikoiset henkilöhahmot ja mitä eriskummalliset tapahtumat ja tarinat. Pari elokuvaa on jäänyt katsomatta, mutta seuraavassa kommentteja nähdyistä leffoista:

Miller's Crossing (1990)
Tunnelmaltaan upea, lajitovereitaan persoonallisempi mafiaelokuva, jonka näyttelijäsuoritukset ovat huippuluokkaa. Eritoten Albet Finney ja John Turturro tekevät loistavaa työtä. Elokuvan pääroolissa nähtävä Gabriel Byrne jättää tosin hieman ristiriitaiset fiilikset lähinnä mulkoilua sisältäneellä suorituksellaan, mutta tähän elokuvaan mies sopii kuitenkin mainiosti. Marcia Gay Hardenia en myöskään usein pysty sietämään, mutta Miller's Crossingissa Harden tekee vakuuttavaa työtä. Kokonaisuutena elokuva on upeasti kuvattu, tunnelmaltaan tiivis ja henkilöhahmoiltaan rikas - eli taattua Coenia.

****½ / *****

Barton Fink (1991)
Miltei napakymppi. Vaikka yhteen katselukertaan rajoittuneet havaintoni alkavat jo olla hieman hataria, jätti elokuva erittäin hyvän kuvan. Tummanpuhuva, vertauskuvallinen ja uniikki elokuva, jossa näemmä jälleen mitä erilaisimpia henkilöhahmoja loistavien näyttelijöiden toteuttamana.

****½ / *****

Fargo (1996)
Olen katsonut elokuvan jo lukuisia kertoja enkä vieläkään ymmärrä miksi Fargo kummittelee aina Coenien top-listoilla. Haluaisinkin eritoten tästä elokuvasta kuulla perusteltuja kommentteja sen ylivertaisuudesta. Ei elokuva huono tietenkään ole, mutta ei mielestäni missään nimessä käy vertaaminen vaikkapa edellämainittuun Barton Finkiin. Tarina on Coen-asteikolla vain keskinkertainen, eivätkä elokuvan dialogi ja henkilögalleriakaan ole sitä parhainta Coenia. Tunnelma on kuitenkin kohdallaan ja talvisiin maisemiin vangittu elokuva luo paikoitellen hyvinkin painostavan ilmapiirin.

***½ / *****

The Big Lebowski (1998)
Yksi parhaimpia komedioita viime vuosikymmeneltä, ja samalla yksi parhaimpia Coen-elokuvia. Kerta kaikkisen riemastuttava elokuva, joka jaksaa naurattaa kerta toisen jälkeen. Henkilöhahmot ja tapahtuvat ovat vain yksinkertaisesta aivan liian absurdeja jättämään katsojan kylmäksi. Loistavat näyttelijät, loistavaa musiikkia ja rentoa tunnelmaa. Tarina soljuu vaivattomasti eteenpäin ja elokuvaa voisi katsella loputtomiin. Täysi kymppi.

***** / *****

O Brother, Where Art Thou? (2000)
Tämä Coen-pätkä vaati hieman totuttelua. Muutaman katselukerran jälkeen elokuva maistui jo huomattavasti paremmalta, mutta tyyli oli selvästi vaihtunut. Lepsakka komedia sisältää kuitenkin kaikki Coen-elokuvan tavaramerkit aina mustasta huumorista vähäpäisiin henkilöhahmoihin. Plussaa myös mainiosta musiikista. Ei aivan kärkikastia, mutta muuten varsin pätevä komedia.

***½ / *****

The Man Who Wasn't There (2001)
Jälleen omalla tavallaan hieman perinteisempää Coenia. Billy Bob Thorton tekee mainiota työtä ja film noir -henki on tavoitettu hienosti elokuvassa. Samalla elokuva jätti kuitenkin ehkä hieman ontonkin kuvan, mutta uusintakatselu voi muutta kaiken. Tästäkin huolimatta jälleen tasokas pätkä veljeksiltä.

**** / *****

Intolerable Cruelty (2003)
Ei ehkä kovin coenmainen elokuva, mutta omassa genrenssään (romanttinen komedia) yksi viimevuosien nautittavimpia tapauksia. Tunnelmaltaan kujeileva elokuva on erittäin viihdyttävää katseltavaa, mutta silti valitettavan kevytmielinen. Loppujen lopuksi kuitenkin mainettaan parempi elokuva, joka onnistuu päämäärässään.

***½ / *****

The Ladykillers (2004)
Coenit tuntuvat jatkavan kevytmielisen komedian linjalla, kuitenkin selvästi keskinkertaisesta paremmalla tuloksella, vaikkei Ladykillerstä käykään vertaaminen muutaman vuoden takaisiin Coen-elokuviin. Henkilöhahmot ja tarina ovat molemmat jälleen onnistuneita, mutta tiivis tunnelma on hävinnyt. Hauskat juonenkäänteet ja musta huumori on vaihtunut astetta tavallisemmaksi hölmöilyksi, eikä dialogikaan pärjää vanhemmille elokuville. Tosin "I don't vote!" -huudon jälkeistä repeämistä en ole kovin usein Coen-elokuvien parissa kokenut. Siinäpä se piileekin: vanhemmissa veljesten elokuvissa huumori piili alati taustalla, kun taas Ladykillersissä hupailut kanavoidaan tiettyihin kohtiin tavalla, joka naurattaa ehkä ensimmäisellä kerralla, mutta uusinkatselut voivat jäädä vähäisiksi. Tästäkin huolimatta jälleen mielestäni varsin onnistunut elokuva, joka on saanut kohtuuttoman paljon parjausta.

***½ / *****

Mitään Top 5 -listoja en osaa veljeksiltä antaa. Toiset elokuvat toimivat paremmin eri katselukerroilla ja pakolliset tähdet ovat alati liikkeessä. Kaiken kaikkiaan veljesten ura on erittäin vakuutava ja innolla odotan uusia projekteja, vaikka uusimmat elokuvat eivät olekaan tavoittaneet vanhempien elokuvien taikaa.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Coenin-veljesten tuotantoon on tullut tutusttua nyt oikeastaan vasta viimeaikoina tarkoitushakuisesti. Tähän asti olen onnistunut jakamaan elokuvat oikeastaan tasan kahteen kastiin. On loistavia elokuvia, ja taas sitten keskinkertaisuudesta huonoon meneviä löytyy niitäkin vähintään riittävästi.

Loistavat:

Fargo:
Coen-veljesten paras elokuva, ja kokonaisuutenakin lähes tulkoon TOP20-kamaa. Järjestään upeat näyttelijäsuoritukset onnistuvat tekemään kaikista hahmoista helposti lähestyttäviä, ja vaikka esim. tappajakaksikko onkin kuin suoraan "elokuvasta", ovat he silti loistavia ja muodostavat yhden parhaista rikosduoista, mitä olen nähnyt. Tarina vetää heti alussa asti upeasti mukaansa, eikä hellitä missään vaiheessa. Myös loppuratkaisu toimii hienosti. Parasta elokuvassa on kuitenkin sen hieno tunnelma. Vaikka mukana onkin mustaa huumoria, elokuva perusote on silti vakava kaiken aikaa, ja tietynlainen epätoivo välittyy hienosti kotiruudulle.

4½ / 5

Miller's Crossing:

Jokseenkin täydellisesti kuvattu, tunnelmaltaan upea ja hienoja roolisuorituksia sisältävä rikoselokuva. Juuri tuo tunnelma tekee MIllerista erinomaisen. Tarina etenee hitaasti, mutta kaiken aikaa tapahtuu kuitenkin jotain, ja seuraavaa käännettä odottaa aina innolla. Loppuratkaisu toimii myös.

4+ / 5

Man Who Wasn't There:

Coenimaisesti myös tämä elokuva sisältää hienoja roolisuorituksia. Tosin Billy Bob Thortonilta nyt yksikään ohjaaja ei kovin paskaa roolisuoritusta saa irti. Myös tunnelma on jälleen kohdallaan, ja Man Who Wasn't There onnistuu sanomaan poikkeuksellisen paljon pelkillä kuvilla.

4 / 5

Keskinkertaiset ja paskat:

Barton Fink:

Hmmm, ehkä en ymmärrä elokuva koko hienoutta, mutta jotenkin tämä ei vain iskenyt. Tapahtumia on kovin vähän, ja tämä on hyvin usein itselleni jonkinlainen ongelma. Tykkäisin, että siinä parissa tunnissa myös tapahtuisi jotain mielenkiintoista, eikä vain tuijotettaisi kirjoituskonetta. Barton Fink onnistuu kuitenkin kuvaamaan hienosti luomisen tuskan, ja jälleen kerran näyttelijäsuoritukset ovat hyvää laatua. Tarinan puutteet kuitenkin tiputtavat elokuvan kokonaisvaikutusta.

3 / 5

Big Lebowski:

Kaikki tätä kehuu, ja ehkä sitten lähdin liikkeelle pikkuisen liian suurilla ennakko-odotuksilla. Ennakko-odotukset eivät kuitenkaan voi vaikuttaa siihen tosiasiaan, että Big Lebowski ei saanut itseäni nauramaan. Aina välillä hymyilytti kovastikkin, mutta yleisesti ottaen elokuvan huumori ei toiminut, ei sitten millään. Lähinnä pääparivaljakko olivat hyvin näyteltyjä ja ihan näppärästi kirjoitettujakin, mutta epäcoenmaisesti muut henkilöt olivat kovin ohuesti kirjoitettuja. Ja kun huumori iske, ei elokuvan simppeli tarina juuri onnistu juhlimista aiheuttamaan. Perusletkeästä tunnelma kuitenkin pisteet. Loppu olisi voinut olla iskevämpi.

3- / 5

Intolerable Cruelty:

Tämä oli selvä pettymys. Olisihan se pitänyt tajuta, en ole koskaan Clooneysta välittänyt, vaikka hän olikin itsensä näköisessä roolissa. Bob Thorton oli ehkäpä tämän elokuvan parasta antia, ja paikka paikoin osuvat vitsit toimivat myös. Kokonaisuutena tarinasta kuitenkin puuttui se jokin, eikä Zeta Jones, Clooney -kaksikon välillä ollut likimainkaan riittävästi kemiaa, että yhteispeli olisi toiminut.

2 / 5

O Brother, Where Art Thou?:

Tylsä. Oikeastaan muuta ei tarvitisi sanoa. Pääosatrio on kohtuullinen, joskin Clooneysta en välitä vieläkään ja loput kaksi ylinäyttelevät (joskin tahallisesti) roolinsa. Sivuhenkilöitä ei ole, ja oikeastaan kaikki elokuvan hauskat hetket liittyvät tavalla tai toisella musiikkiin. Ja kun tuo on kuitenkin aika pienessä osassa, ei homma toimi. Tarina on tapahtumaköyhä roadmovie, jossa on vähän kaikkea mutta ei sitten kuitenkaan mitään, mistä voisi oikeasti kiinnostua.

2- / 5

Eli, selvästikkään uudempi / komediallisempi tuotanto ei selvästikkään ole ollut mieleeni. Coenien pitäisi pysyä vakavien rikoselokuvien parissa, se heiltä tuntuu sujuvan hienosti.
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Jouko Luhtala sanoi:
Big Lebowski:

Loppu olisi voinut olla iskevämpi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Walter tupruttelee Donnyn tuhkat Duden naamalle tarinoituaan ensin Vietnamista, ja loppu olisi voinut olla iskevämpi? :)
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Coenit ovat yleensä olleet omaan makuuni. Leffoista löytyy yleensäkin paljon symbolismia (etenkin Fink) ja visuaalista kauneutta. Nykyään Coeneiden suuntaus on kuitenkin ollut hiukan valtavirtaisempi ja he ovat menettäneet sitä omalaatuista tehoaan, jota heiltä on tottutu odottaan. Aloitetaan analysoiminen uusimmasta vanhimpaan.

Ladykillers
Tämä remake ei kyllä millään lämmittänyt sydäntä. Tom Hanks ei soveltunut rooliin ollenkaan (mihin hän yleensäkään soveltuu?). Tarinassa ei ollut mitään yllätyksellisyyttä, saati edes tummaa huumoria, sellaisella totutulla Coen-tavalla. Elokuva on kokonaisuudessaan tylsä ja kovin mitäänsaamaton teos. Elokuva ennemminkin aiheuttaa hylkimisreaktio ja vastenmielisyydeen teennäisellä ympäristöllään ja toteutuksella. Ei todellakaan sitä Coen-hohotoa.
1½/5

Intolerable Cruelty
Perinteistä kaksoismoralismitarinaa Clooneyn ja Zeta-Jonesin tähdittämänä. Elokuva ei taaskaan tarjoa mitään erityistä tai erikoista otetta, joka tekisi siitä muistettavan. Roolit ovat kliseisen kaavan mukaan rakennettuja ja sellainen femme-fatalemaisuus paistaa läpi, mutta todella tökerösti toteutettuna. Varsin kylmä ja etäinen elokuva, jota ei halua kovin montaa kertaa nähdä.
2/5

The Man Who Wasn't There
Tämä on viimeisin hyvä Coen-elokuva, jonka he ovat tehneet. Rikosdraamaa ja neo-noiria toteutettuna klassisella tavalla, joka lämmittää wanhan noiristin sydäntä. Kuvaukseltaan ja valaistukseen onnistuneesti toteutettu homage-elokuva, joka pitää todellakin katsoa mustavalkoisena. Casting on myös erittäin onnistunut, ja Billy Bob tekee hienon roolisuorituksen.
3½/5

O Brother, Where Art Thou?
No, tästä elokuvasta en myöskään paljon positiivisuutta löydä. Huonosti toteuttettu road-movie-musikaali, jossa paljon pintakiiltoa, mutta tarinan sisältö puuttuu. Päälleliimatun oloiset hahmot ja suoritukset eivät anna elokuvaan kosketuspintaa. Muutaman hienon kohtauksen varaan rakentuva elokuva ei riitä kannattelemaan itseään koko kestonsa ajan.
2/5

The Big Lebowski
Lebo ei ole allerkirjoittaneesen ikinä niin kovin iskenyt. Kyllä elokuva on varsin rennolla tavalla tehty feel-good-pätkä ja dude on varsin lyösänletkeä hahmo. Elokuvan ylipositiivisuus ja -rentous on kuitenkin liian pitkälle vietyä, eikä se jaksa kiinnostaa loputtomasti. Jos elokuvan on tarkoitus saada katsoja naurahtelemaan tai hykertelemään, niin Lebo ei siinä täysin onnistu. Hetkittäin varsin nautittava elokuva kaatuu osoittain oman sisältönsä rakenteeseen ja toteutukseen.
3/5

Fargo
Monien arvostama Coen-draama, joka itseni jättää ainakin osittain kylmäksi. Roolisuoritukset ovat kyllä rautaa, sitä ei käy kieltäminen. Rikoskuviolla hyöstetty tarina, jossa on sitä coenmaista otetta tarjolla. Fargon suurin ongelma on kuitenkin sen dialogi, tai lähinnä sen vaikuttavuus. Hahmot stereotypiodaan liikaa ja he eivät tuo hahmoihinsa sellaista uskallusta, jota haluaisi heiltä nähdä (paitsi Frances). Kokonaisuutena kuitenkin varsin kohtalainen elokuva, jonka jaksaa katsoa aina tietyssä mielentilassa.
3/5

The Hudsucker Proxy
Ehdottomasti yksi Coen-perheen jalokivistä. Aliarvostettu ja ei-niin-tunnettu Coen-leffa, joka kutkuttelee allekirjoittaneen nauruhermoja ja draamallista sisintä. Klassisella tavalla tehty elokuva, josta paistaa läpi vuosikymmenien läpi ulottuva ihainnointi 50- ja 60-luvun draamakomedioita kohtaan. Ehdottomasti yksi suosikki-Coeneistani. Elokuva, joka saa aina hyvälle mielelle.
4½/5

Barton Fink
Kieltämättä yksi Coeneiden monitasoisimmista tarinoista ja symbolimerkityksellisimmistä (kauhea sana) elokuvista. Loistava suoritukset kummaltakin Johnilta (etenkin Goodmanilta). Tarina on omalla tavallaan sopivan perverssi ja kuvastaa hienosti alati vaihtuvaa trendi-ilmiötä ja infrastruktuuria Hollywoodissa, sekä niiden nopeita vaihteluita. Kaikki voidaan saavuttaa hetkessä, mutta se voidaan myös menettää silmän räpäyksessä. Elokuvaa voidaan kyllä pitää Coeneiden tärkeimpänä teoksena heidän uransa ja itsensä määrittelyssä.
4/5

Miller's Crossing
Miller’s Crossing on omasta mielestäni Coen-veljesten paras elokuva. Sen luoma tunnelma ja gangsteri-ihannointi kieltolain aikaisessa USA:ssa on toteutettu tyylillä ja varsin uskottavalla tavalla. Elokuva antaa katsojalle tilaisuuden katsoa sotaa Tom Reaganin silmin ja näyttää kuinka valtasuhteet vaihtuvat yhden miehen toimesta.

Miller’s Crossingissa Coeneiden tyylikäs ohjaus/käsikirjoitus ja Sonnenfeldin hieno kuvaus pääsevät hyvin oikeuksiinsa ja pitävät katsojan otteessa heti alkumetreiltä. Elokuvan rikollisaiheinen juoni ja poliitiikka roistojen kesken kerrotaan mitä mainioimmalla tavalla, eivätkä näyttelijäsuoritukset häpeä edes Kummisetään verrattuna. Coeneiden kädenjälki gangsterielokuviin painettu Miller’s Crossingin muodossa ja sen jäljen täyttäminen vaati todella ison hanskan.
5/5

Raising Arizona
Omalaatuinen rikoskomedia, jossa katsojat viedään road-movien muodossa huvittavalle retkelle. Cage ei ole vielä oppinut niitä kaikkia maneerejaan tässä, joten hänenkin suoritusta on oli katsella. Kierolla tavalla katsoja oppii samaistumaan pakomatkalla olevaan pariskuntaan. Kauttaaltaan roolisuoritukset ovat hienoja ja tilannekomiikka varsin onnistunutta - sellaisella kierolla Coen-tavalla.
3½/5

Blood Simple
Miesten ehkä vähiten huomiota saanut elokuva, mutta ei silti suoritusarvoltaan läheskään heikoin. Synkkä ja kylmäkiskoinen rikosadraama, jossa paljon sitä alkuaikojen hiomatonta Coen-tyyliä. Kokonaisuudeltaan varsin intensiivinen teos. Elokuva, joka toimii hienona merkkipaaluna heidän loistokkaan uransa alulle ja näyttää ihmisille mistä he ovat tulleet ja mihin ollaan menty. Varsin nautittavan kiero elokuva.
3½/5

Nykyohjaajista Coenit ovat eittämät suurimpia auteureja, jota tällä alalla on tarjota. Heidän nykysuuntauksensa ei vain enää ole oikein tuntunut heille tyypilliseltä, vaan ratkaisut ovat liian persoonattomia ja latteita. Kenties miesten pitäisi vetäytyä pieneen tupaan ja miettiä, millä saataisiin se alkukantainen Coen-tunne elokuviin mukaan, eikä tyydyttäisi vain helppoihin ratkaisuihin. Mutta on silti hyvä nähdä heidän kehittäneen ohjaussuuntaansa myös valtavirtaisempaan suuntaa - vaihteluhan aina virkistää. Kohta voisivat vain palata takaisin siihen tyyliin, josta heidät parheiten tunnetaan: ehdotonta, kaunistelematonta ja omalaatuista tunnetta tavoittelevaa ohjausta ja dialogia.
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

On pakko tässä vaiheessa hieman avautua ja kertoa, että villeimpinä opiskeluaikoinani pukeuduin viikoksi kylpytakkiin after-school ja baariinkin menin kylpytakissa ja tilailin valkovenäläisiä ja muita Duden kuluttamia juomia ;)

... no joo, se siitä :o
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

O Brother, Where Art Thou?
Hilpeä 1930-luvun tunnelma, loistavat musiikit, hauskat sivuosat kuten esim. Babyface (Michael Badalucco) ja Pappy O'Daniel (Charles Durning). George Clooney yllätti positiivisesti, olen pitänyt miestä lähinnä Tom Cruisen tasoisena jämänäyttelijänä.
Tarinahan pohjautuu Homeroksen Odysseiaan, niinpä päähenkilöt kohtaavat matkallaan mm. seireenit (huijarinaiset) ja lopussa Odysseus joutuu kilpailemaan vaimostaan kilpakosijan kanssa.
En ymmärrä huonoja arvioitanne. Coenin veljesten kenties paras elokuva.
***** / ***** 5/5
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Jarmo Hänninen sanoi:
On pakko tässä vaiheessa hieman avautua ja kertoa, että villeimpinä opiskeluaikoinani pukeuduin viikoksi kylpytakkiin after-school ja baariinkin menin kylpytakissa ja tilailin valkovenäläisiä ja muita Duden kuluttamia juomia ;)

... no joo, se siitä :o
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei sulla ollut kuitenkaan yhtä hienoa partaa? :cool:

allekirjoittanut reilu vuosi sitten onhan se parta tuosta vähän kasvanut...
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

En ole vieläkään saanut hommattua Miller's Crossingia ja Big Lebowskia, vaikka pitkään on pitänyt nekin ostaa. Haluttaisi nähdä ne ja pari muuta Coen pätkää, koska veljekset kuuluvat suosikkeihini.

Fargo on tällä hetkellä oma suosikkini Coeneilta. Samanlaista epätoivon tunnetta harvoin näkee kankaalla. Tunne paistaa läpi katsojaan vaan niin...no, epätoivoisesti. Hienot roolisuoritukset Buscemilta, Stormarelta, Macylta ja McDormamilta, joilta näppärä dialogi sujuu luonnollisesti. Elokuvassa tapahtuu paljon, mutta tunnelmaa se ei riko. Myös kuvaus ja vainoava musiikki ovat hienoja. ****1/2

The man who wasn't there on viimeisin elokuva, jonka olen veljeksiltä nahnyt. Ei ihan Fargon tasoinen, mutta erittäin jännä murhatarina, joka toimii loppuun asti. Jälleen tunnelma on hyvin onnistunut ja Billy Bob Thornton onnistuu tekemään hahmostaan mielenkiintoisen. Myös Johansson on plussaa. ***1/2

Ladykillers oli myös ihan toimiva komedia. Ei todellakaan yhtä syvä kuin monet muut veljesten leffat, ei edes yhtä hauska kuin Coenien mustat komediat, mutta silti piristävä leffa. Hahmoja on paljon ja monet ihan hauskoja karikatyyreja. Suolistovaivatkin onnistuivat yllättäen saamaan hymyn huulille. ***

O brother, where art thou? Odysseyksen harharetket etelän junteilla? Kyllä kiitos.
Erikoinen elokuva kaikin puolin. Muistikuvat hieman hatarassa tästä leffasta, mutta hyvä maku suussa. ***1/2

Barton Finkin ja Raising Arizonan näkemisestä on jo sen verran aikaa, että en osaa mitään sanoa. Finkistä hyviä muistoja.
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Stanton sanoi:
En ole vieläkään saanut hommattua Miller's Crossingia ja Big Lebowskia, vaikka pitkään on pitänyt nekin ostaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Anttilasta löytyy uutta DTS-äänillä varustettua Lebowski-versiota 9 eurolla.
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Eilen tuli telkkarista Raising Arizona (suomenkielinen nimi Arizona Baby) ja pitkään aikaan en ollut tuota nähnytkään. Melkoinen tapaus kyllä, eli hemmetin hyvä leffa. Huvittavinta oli ehkä se trailerissa käyty tappelu :D
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Eilen tuli katsottua Barton Fink. Blood Simple ja The Hudsucker Proxy pitäisi vielä hankkia. Minuun on alkanut jo iskeä Coen-kyllästyminen. Onhan Coeneiden tyyli persoonallinen, mutta samantapaisille oudoille tyypeille naureskelu ei enää innosta. Ei silti, pidin vielä The Man Who Wasn't Therestä tosi paljon. Tyyli ja tarina, jossa kaikki menee hitaasti mutta varmasti päin helvettiä vetosi.
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Sainkin jo hommattua Big Lebowskin. Nyt vain odottelen, että tulee postista.

Raising Arizona oli kyllä todella hauska. Musiikkia käytettiin taas Coen-tyyliin hauskasti ja hahmoista löytyi taas vähintään outoja tapauksia. Traileritappelu oli loistava. Vähän kuin Briden ja Ellen taistelu KB vol. 2:ssa, hieman koomisempana vain.
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Stanton sanoi:
Traileritappelu oli loistava. Vähän kuin Briden ja Ellen taistelu KB vol. 2:ssa, hieman koomisempana vain.
Klikkaa laajentaaksesi...

Repesin täysin kun äijä nostaa kätensä ilmaan kajauttaakseen oikein kunnolla, mutta osuvatkin karheaan kattoon ja sekös sattuu :D

Ei se lopun "tappelukaan" mikään huono ollut. Kaiken kaikkiaan melko uskomaton roolisuoritus Cagelta, eipä olisi uskonut jos on vain näitä uusimpia tiiraillut.
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Kovasti kehuttu Fargo ja he Man Who Wasn't There eivät oikein kolahtaneet meikäläiseen. Sen sijaan Big Lebowski on aivan hillittömän hyvä leffa. Pitäisi varmasti tutustua enemmänkin Coenin veljesten elokuviin, sillä eihän Tarantinonkaan pätkät aikoinaan kolahtaneet millään tasolla, mutta useammat katselukerrat palastivat sitten totuuden.
 
Vastaus: Joel Coen + velipoika

Fargo on mun mielestä aivan liian yliarvostettu... Tämän hetkisistä näkemistäni Coenin leffojen huonoin..
Mutta veljien eliittiä on
Big Leboski 5/5
Ou brother where art thou? 4/5
The man who wasn't there 4/5
Sietämätöntä julmuutta 3½/5
Fargo 3/5
Ladykillers 3½/5
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom