DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

[Sami Turunen]

Pikaisella söörtsillä en löytänyt alla olevaan aiheeseen liittyvää threadia, joten päätin aloittaa uuden. Infotkaa eli ampukaa ladon takana jos tällainen on jo.

----------

Jatkan täällä KonsoliFIN:issä keskustelua, joka alkoi kaverini kanssa jo vuosia sitten, kun väittelimme siitä, että kummalla on enemmän arvoa, DVD:llä vai konsoli/PC-pelillä. Emme ole vieläkään päässeet ratkaisuun eli yhteisymmärrykseen. Hän kannattaa edelleen pelejä, minä taas leffoja.

Kaikkia asioita ei voi tietenkään laittaa samalle viivalle, koska kyse on suhteellisen erilaisista formaateista, mutta viihteen arvo on ainakin yhteistä.

Alla hyvät ja huonot puolet + versus. Mukana on toistoa ja pinnallisuutta, koska asian esittäminen yksioikoisesti on jokseenkin hankalaa. Lisäksi tässä on vain yllä mainitun keskustelun aiheita, ei kaikkia mahdollisia. Mitä sinulle tulee asian tiimoilta mieleen...???

PELIT - HYVÄÄ

1) Paljon tekemistä
P: Useaksi tai useiksi kymmeniksi tunneiksi.
D: Perussetillä vain parisen tuntia.
2) Oman vaikuttamisen mahdollisuus.
P: Arvaamaton tekoäly, yhä laajentuva valintojen mahdollisuus sekä läpipeluu eri reittiä pitkin (pois lukien lineaariset putkessa juoksemiset)
D: Voit vaikuttaa vain katsomisjärjestykseen ja av-setuppeihin, muttet itse sisältöön.
3) Kaverin kanssa kilpailu ja haastaminen
P: Erilaisten kokemuksien tuotto, välitön interaktiivisuus ja pisteenä i:n päällä mantereet ylittävä verkkopelaaminen.
D: Voit haastaa vain harvinaisella SEE Limited Editionilla tai saamalla elokuvan kaksi viikkoa ennen muita. Muuten elokuva on kaikille "sama" kokemus.
4) Jatkuva kehitys
P: Pelipakettien tekniikka paranee vuosi vuodelta. Grafiikka, äänet ja pelin sisältö kehittyvät edelleen huimaa tahtia.
D: Kiekko polkee paikallaan jämähtäneenä ja perus-spekseihinsä kangistuneena muottiformaattina. Ainoastaan lisää bitti-kapasiteettia tiedossa lähivuosina.
4) Kehittää strategisia taitoja
P: Johtaessasi armeijaa tai ratkaistessasi erilaisia puzzleja, opit kokonaiskuvan hahmottamista ja päättelykykyä. Tämä taito tosin sumentuu lahtaamisen ja kivojen kimallusten lomassa.
D: Tarjoilee myös samaa, herättämällä kysymyksiä tai tarjoilemalla uusia näkökulmia.

PELIT - HUONOA

1) Korkea hinta
P: Uudesta joutuu maksaa pöyristyttävät 70 euroa.
D: Uudesta saa maksaa vain 25 euroa.
2) Lyhytikäinen
P: Vanhenee nopeasti, "kertakäyttöinen". Läpipeluun tai kyllästymisen jälkeen käyttöarvo romahtaa, eikä pelillä tee enää "mitään". Sitä tuskin tulee pelattua enää vuosien jälkeen (poislukien yksi retroilta 10 vuodessa).
D: Kiekon voi kaivaa esiin uudelleen ja uudelleen, kun mieli tekee... vuosienkin jälkeen.
3) Kyllästyminen
P: Läpipeluun tai monen kuukauden intensiivisen "hakkaamisen jälkeen" jälkeen peli unohtuu nurkkaan pölyyntymään. Omistaja siirtyy seuraavan haasteen pariin. Ei varsinaista keräilyarvoa.
D: Hitaampi sykli - ei kyllästymistä. Löytyy keräilyarvoa.
3) Vaatii suurehkoja investointeja
P: Pysyäkseen uusimpien houkutuksien tasalla, on pelaajan hankittava kallis konsoli tai viimeisimmän grafiikkakortin omaava PC (+ jatkuvat päivitykset). Laatu on riippuvainen alustasta.
D: Samalla 100 soittimella pärjää vuosia. Laatu ei ole riippuvainen alustasta/soittimesta.

DVD - HYVÄÄ

1) Käyttöikä
D: Hyvin pidettynä säilyy pitkään ja siitä voi nauttia aina uudelleen ja uudelleen, vuosienkin kuluttua. Keräilyarvoa löytyy vaikka millä mitalla.
P: Pelin pelaa kerran tai maksimissaan pari kertaa läpi. Harvaa pakettia katselee enää vuoden tai kahden kuluttua. Ei keräilyarvoa ellei perusta museota.
2) Sama taattu laatu
D: Perustasoinen julkaisu kelpaa AV-arvojensa puolesta aina - hyvin vuonna 1999 masteroitu kiekko toimii mainiosti vielä 2000-luvullakin.
P: Alustasta tai takakannessa lukevasta vuosiluvusta riippuu pitkälti laadun taso - vuonna 1999 julkaistu peli näyttää ja kuulostaa kankealta.
3) Tarjoaa enemmän tosielämää
D: Runsaasta tarjonnasta löytyy myös maanläheisiä, yhteiskunnallisesti opettavaisia ja sivistyksellisesti kehittäviä sekä haastavia "tarinoita".
P: Moni peli tarjoilee vain pelkkää fantasiaa ja lyijynkatkuista leikkiä. Ei varsinaista opettavaa arvoa (poislukien lasten opetuspelit).

DVD - HUONOA

1) Hetkellinen
D: Parin tunnin passiivisen elämyksen jälkeen homma on ohi. Lisämateriaalit saavat viipymään vielä hetken, mutta sitten edessä on kaappiin säilöminen. Plussana hetken palaaminen.
P: Hetki on pidempi. Miinuksena hetken kertakäyttöisyys.
2) Passiivinen kokemus
D: Ei vaikuttamisen mahdollisuutta, Interaktiivisuus puuttuu.
P: Kaikki on nimen omaan interaktiivista, sinun tekemääsi.
3) Rajoittunut tekniikka
D: Formaattina erittäin kankea ja rajoittunut tarjoillakseen teknisesti mitään uutta.
P: Alustat ja pelit kehittyvät koko ajan.

PELIT JA DVD - YHTEISTÄ

1) Sopivat sohvaperunoille.
2) Vaativat television, tykin tai näytön. Kaiuttimet kuuluvat joskus myös kuvioon.
3) Paketin mukana tulee paljon piuhoja.
4) Jatkuva kokemuksesta nauttiminen saa usein tyttöystävän/vaimon tulistumaan.
5) Kallis harrastus - ylläpitäminen vaatii jatkuvaa investointia.
6) Ajan tai sen kohdan löytyminen voi olla joskus hieman hankalaa.
7) Ovat tavallaan riippuvaisia toisistaan. Nykypelit dvd-formaatin tarjoamasta kapasiteetista <> dvd-formaatti pelimaailman tuomasta taloudellisesta hyvästä.

 

[Lloope]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Tuossa pelien ja elokuvien keräilyarvo- ja elinikäkysymyksessä olen kyllä eri mieltä. Siis tavallaanhan haukuit kumpaakin lyhyeksi ja kumpaakin pitkäksi samaa aikaa.

Jos miettii pelien kertakäyttöisyyttä, niin kyllä parhaat pelit pelaa kaksikin kertaa läpi. Jos yhdellä kerralla menee vaikkapa 10-15h (mikä taitaa olla aika normaali nykypelien kesto ellei ihan pätkiä lasketa tai 100+ tuntia kestäviä roolipelejä lasketa mukaan), niin yhteensä olet pelannut peliä 20-30h. Jos elokuva on _TODELLA_ hyvä, niin sen katsoo maksimissaan ehkä 5 kertaa. Jokaisella kerralla elokuva kestää vaikkapa 2½h. Nyt on se tilanne, että hyvän pelin yhteiskesto vastaan hyvän elokuvan yhteiskesto on tilanteessa 25h vs 12½h. Eli pelille näyttäisi tulevan ikää kaksi kertaa elokuvaa enemmän.

Myös se, että peleillä ei olisi keräilyarvoa on kyllä paskapuhetta. Itse säästän jokaisen ostamani pelin (myös ne huonot), enkä myy niitä, koska ainakin minulle niillä on keräilyarvoa ihan jo pelkästään hyllynkoristeena. Ja onhan jotain parhaimpia pelejä tullut aloitettua uudestaan pelaamaan vielä 1-2 vuodenkin jälkeen (mm. gran turismo 3, jak & daxter, final fantasy X, sekä lukuisat vähän vanhemmat pc-pelit).

Ehkä ainoat syy miksi elokuvat (mielestäni) "taistelevat" vielä pelien kanssa suosiostani on elokuvien paremmat juonet, parempi tunnelma ja halvempi hinta. Elokuvat ovat myös visuaalisesti vielä pelejä niin paljon edellä, että tuohon elokuvien parempaan tunnelmaan vaikuttaa aika paljon myös kaikki yksittäiset silmänräpäytykset ja ilmeet, mitkä on nykytekniikalla mahdoton toteuttaa peleissä (ainakaan niin hyvin kuin elokuvissa).

 

[Dr Evil]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Mielestäni elokuvat ovat enemmän kertakäyttökamaa kuin pelit. Joitain lempileffoja voi katsoa useaan kertaan, mutta hyvin monessa hyvässäkin leffassa kerta riittää, Sellaista tuntimäärää, mikä on menny esim. Haloon tai PES-peleihin, ei kyllä yhteenkään leffaan mene.

Itse pääkysymys on aika kinkkinen ja siihen minulla ei ole kantaa.

 

[Jouko Luhtala]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Hankalampaa kysymystä en kyllä aivan heti keksi. Yksiselitteistä vastausta ei toki ole, ja sellaisen etsiminen olisi aika tyhmää. Mielenkiintoista sinällään, että itsekkin mietin tässä jokin aika sitten samaa kysymystä, tosin hieman eri lailla: kumpi antaa parhaillaan parempia elämyksiä: elokuva vai peli? Enkä minä päässyt oikein mihinkään lopputulokseen päässyt. Muutamia pointteja tuli kuitenkin mieleen.

Pelit ovat itselleni hyvin pitkälti "kerta läpi, jos sitäkään, ja sillä hyvä" -tyylistä viihdettä. Ne pelit joiden pariin olen jaksanut, sanotaan vaikka vuoden jälkeen ensimmäisestä läpipeluusta jaksanut palata, ovat todella vähissä. Yht'äkkiä ei mieleen tule kuin Close Combat 2, KotOR, Fallout 2 ja Jagged Alliance 2. Kaikki ehdottomia suosikkejani ja TOP5-pelilistalle kuuluvia. Niin ja tietysti se kaikkein kaunein kukkanen tällä listalla: Steel Panthers: World at War, jota on tullut pelattua vuodesta 2001, ja välissä on ollut yksi semmoinen puolen vuoden paussi. Muutoin tuo peli on ollut jatkuvassa pelailussa.

Entäs elokuvat? Kyllä, olen sitä mieltä, että niistä keskimäärin enemmän uudelleenkäyttöarvoa kuin peleistä. En minä hirveästi elokuvia uudelleen katso, mikä kyllä johtuu paljolti siitäkin, että yleensä on aina vähän liikaakin katsomattomia kiekkoja hyllyssä odottamassa vuoroaan. Mutta vaikka en vanhan (eritoten MV) elokuvan ystävksi suostukkaan itseäni missään nimessä nimeämään, niin näin kärjistäen: vuonna 1995 tehty draama ei ole vanhentunut päivääkään, mutta kuinka moni viitsii tosissaan pelata jotain -95 ilmestynyttä PC / konsoli-peliä. Muutakin kuin niitä joita pelataan 99%:sti nostalgia-arvon takia?

Entäs sitten, kumpi tarjoaa parempia elämyksiä: elokuva vai peli? Sillä millä muulla on oikeasti väliä? Vastaan, että elokuva. Ensinnäkin, todella harvat pelit pystyvät aiheuttamaan minkäänlaisia tunteita ns. viihtymisen lisäksi. Sen sijaan elokuvia harvoin pystyy katsomaan ns. neutraalisti, vaan ruudulla pyörivien henkilöiden kohtalosta alkaa hyvin nopeasti välittämään? En minä ainakaan ole tuntenut mitään niistä tunteiden ääripäistä, joita parhaat elokuvat ovat onnistuneet herättämään. Kuten Spielberg sanoikin tässä joku aika sitten "pelit muuttuvat taiteeksi sillä hetkellä, kun joku myöntää itkeneensä kentässä nro. 27". Toki tässäkin varmasti on omat poikkeuksensa, monet kehuvat FF7:n "sitä" kohtausta (en edes tiedä mitä siinä tapahtuu, mutta aina siitä puhutaan noin mystisesti). Pelien yksi ongelma, että niissä harvoin on mielenkiintoista juonta. Joidenkin pelien juonta kovasti kehutaan: otetaan vaikka Max Payne, kuinka moni oikeasti muistaa mitä siinä tapahtui? Edes suurimpiirtein? Mikä oli pääjuoni? Mielestäni pelien olisi pikkuhiljaa aika siirtyä kunnolliseen tarinan kerrontaan. Juuri äsken HL2:sta pelatessani hokasin, että mitähän pirua mun edes piti tehdä. Menen vain putkea eteenpäin, mutta en kuollaksenikaan jaksa muistaa mihin olen lopullisesti menossa, ja mitä sielä olen tekemässä. Silti peli etenee kaiken aikaa. Pelien viehätys irtoaa äärimmäisen harvoin niiden juonen seuraamisesta. Pelitkin ovat parhaillaan äärimmäisen viihdyttäviä, ja tällä saralla ne pääsevätkin elokuvien kanssa aika lailla samaan sarjaan. Mutta muuta ne eivät sitten juuri tarjoakkaan.

Onneksi on kuitenkin sellaisessa asemassa, että pystyy nauttimaan näistä molemmista hienoista viihdemuodoista.

 

[GrandAlf]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Kaikessa turhuudessaankin ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe.

Itse en mittaisi arvoa käyttötunteina tai muutenkaan "mekaanisesti", vaan sen mukaan, miten vahvoja elämyksiä on tarjolla. Vielä nykyään leffat peittoavat pelit tällä saralla. Peleissä harvemmin liikuttuu syvästi, tai kokee oivalluksia joita jää kelaamaan pitkäksi aikaa. Kyllähän näitäkin on ollut, muttei kovin usein.

Tietty jos joku fanittaa jotain peliä/pelisarjaa olan takaa, niin liikuttuu syvästi jo alkutekstien soidessa. Mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

Jos elokuva on _TODELLA_ hyvä, niin sen katsoo maksimissaan ehkä 5 kertaa.

Fanituksesta puheen ollen, katsoin hiljattain Rocky Horrorin kahdeksannenkymmenennen kerran.


/Edit: Tuli näköjään Joukon kanssa vähän samaa asiaa päällekkäin.

 

[feldon]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Mielestäni elokuvat ovat enemmän kertakäyttökamaa kuin pelit. Joitain lempileffoja voi katsoa useaan kertaan, mutta hyvin monessa hyvässäkin leffassa kerta riittää, Sellaista tuntimäärää, mikä on menny esim. Haloon tai PES-peleihin, ei kyllä yhteenkään leffaan mene.

Itse pääkysymys on aika kinkkinen ja siihen minulla ei ole kantaa.

Sama. Videovuokraamot ovat mainio keksintö, sillä harvaa leffaa jaksan useampaa kertaa katsella.

Mitä tulee laitteiden hintoihin, niin kyllä DVD-soitin ja pelikonsoli ovat suunnilleen samaa hintaluokkaa. Vuoden 1995 VHS-leffoja en pidä enää minkään arvoisina, joten tietyssä suhteessa "leffatekniikkakin" vanhenee. Tietokoneet ovat asia erikseen, mutta koska tämä on konsolifoorumi, en halua että niitä sotketaan mukaan keskusteluun.

Totta puhuen tuntuu vähän oudolta vertailla pelejä ja leffoja keskenään. Ne tarjoavat sen verran erilaisia kokemuksia, ettei kummankaan paremmutta voi yksiselitteisesti laskea. Vaaka heittelee puolelta toiseen myös tilanteen mukaan: tyttöystävän kanssa leffailta on yleensä kiva juttu, mutta kaveriporukan kanssa futispeli ja kaljakori on usein parempi vaihtoehto.

 

[Tonppa]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Molempi parempi. Joistain peleistä on enemmän iloa ja "arvoa" kuin toisista, kuten myös leffoista. En menisi kamppailemaan, kummat ovat arvokkaampia.

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Taitaisi olla parempi, etten kommentoisi mitään tähän keskusteluun,sillä ainoat pelit, joita olen jaksanut pelata kauemmin kuin viisi minuuttia ovat muinainen Microprosen F1 Grand Prix jostain vuodelta miekka ja kilpi sekä muutaman vuoden takainen Colin McRae Rally 2, jota tulee joskus vieläkin pelailtua. Toiminta- ja roolipeleistä en ole koskaan jaksanut innostua, vaikka niitäkin toki on joskus pitänyt kokeilla.

Sensijaan tunnustaudun elokuvien suurkuluttajaksi, enkä pidä mitenkään omituisena sitä, että joku katsoo saman leffan 80 kertaa. Itse en tosin ihan noin kunnioitettaviin lukemiin ilmeisesti ole päässyt edes The Blues Brothersin kohdalla.

Eli minä koen elokuvat huomattavasti paremmaksi sijoitukseksi ja paremmin aikaa kestäväksi viihteeksi. Puhumattakaan siitä, että hyvät elokuvat koskettavat ihmisen sisimmässä sellaisia paikkoja, joihin peleillä ei ole mitään asiaa.

Joukon Spielberg-sitaatti oli aika hyvä, olen pitkälti samaa mieltä.

 

[nallet]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Mjoo, kyllä se tiputtas FilmiFinin moden pojoja ainakin mun silmissä roimasti jos se tunnustas pitävänsä peleistä huomattavasti enemmän kuin leffoista, pistäs väkisilläkin miettimään et mitä se tekee modena / arvostelijana sitte tuolla puolella. Meni sinne kun ei muualle päässy?

Itse ajattelen taas pelejä "arvokkaampana". Mutta ei siinä mitään, jokaisen mielipide sinällää ollut hieno, tullu hyviä pointteja esiin siitä miten kukin ajattelee elokuvista ja peleistä kun laitetaan ne törmäämään vastakkain ilman turvavöitä.

Minulle pelit on erittäin tehokas keino rentoutua ja irrottautua todellisuudesta, repiä vähän eroa tähän stressaavaan työrytmiin mikä puskee päälle. Mikäs sen mukavempaa kun istua kotona DOA3, Street Fighterin tai minkä tahansa mätön eteen ja purkaa duunissa syntyneet patoutumat vääntelemällä kaveri moneen solmuun ja nakkaamalla roskikseen. Ihanaa.

Tietysti mieluisin genre itselleni kyllä on konsolien puolella tämä JRpg. Siis huhhuh, ihan jotain järkyttävää huttua mitä tulee nieltyä enemmän kuin ruokaa. Lisää kiitos.

Leffoistakin kyllä pidän, tulee käytyä vuokraamossa useasti ja leffoihinkin yritän raahautua katsomaan kiinnostavia elokuvia aina kun kukkaro sen sallii. Toisaalta, varmaa olen sen kuusi kertaa max. kattonut hyvän elokuvan mistä pidän erittäin paljon.

Peleihin sinällää taas voisi sanoa, että tulee vieläkin palattua vanhojen klassikoiden pariin, semmoisten mitä tuli aikoinaan pelailtua Megadrivellä, SNESsillä ja NESsillä.

Hienoja viihteen muotoja molemmat, vaikeata verrata... En kyllä osais valita jos pitäs istua vain toisen leirissä. Onneksi voi huolettomasti katsoa DVD:n sillon ja pelata peliä tuollon, eli kumpaakin saa "tehdä" ihan niin paljon kun tahtoo.

 

[Teemu Uotila]

Vastaus: DVD-elokuvalla vai pelillä enemmän arvoa?

Omalla kohdallani arvotan elokuvat korkeammalle kuin pelit. Niiden käyttöarvo on huomattavasti korkeampi kuin pelien, joskin pelipuolellakin on poikkeuksia (mm. BG2, System Shock, Fantasy General, Gabriel Knightit ja Monkey Islandis ovat sellaisia, joiden pariin tulee palattua kerta toisensa jälkeen.)

Pelejä kyllä tulee innokkaasti pelattua sen ensimmäisen kerran, mutta kun all is said and done, niin itselläni ainakin niiden viehätys laskee huomattavasti. Hyvän tai jopa huonon elokuvan voi katsella huoletta useammakin kerran läpi, ilman laskusuhdannetta. Ja jos aikajanalla ajatellaan, niin elokuvat kestävät paremmin aikaa kuin tietokonepelit.