Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja FelisLeo
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

FelisLeo

Gamereactor
Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Elokuvat ovat toki viihdettä eikä sen enempää, mutta kyllä niistä jotkut onnistuvat tekemään vaikutuksenkin. Nyt aiheena on syystä tai toisesta sinuun eniten vaikuttanut lehva.

Kyselin alkuviikolla kahdelta kaveriltani koeputkien lomassa sitä, mitkä ovat kolme vaikuttavinta elokuvaa koskaan heidän mielestään ja molemmat osasivat nimetä omat ehdokkaansa suoraan siltä istumalta. Niminä labran kemikaalihuuruisessa ilmassa leijui muun muassa Manaaja, Kuninkaan paluu sekä Hyvät pahat ja rumat. Nyt kuitenkin puhe on valinnan vaikeuttamisen vuoksi vain yhdestä ja tietenkin perustelujen kera, koska muuten tämä homma menee tylsäksi listaamiseksi.

Pitänee esimerkin vuoksi aloittaa itsestään. Superman II ja nimenomaan ensimmäinen kaikkiaan kolmesta jatko-osasta eikä suinkaan se alkuperäinen Superman The Movie vuodelta 1978 niin kuin ensimmäiseksi ajattelit. Syyksi epäilen sitä, että tuo II tuli aikoinaan 80-luvulla televisiosta. Lähes käyttökelvottomaksi katsotussa vanhassa VHS-nauhassa on mainoskatkoissa se ensimmäinen TV3:n tunnari vieläkin jäljellä. Elokuvaa katsoin aina uudestaan ja uudestaan, parhaimmillaan enemmän kuin yhden kerran saman päivän aikana. Mielikuva "Christopher Reeve = Teräsmies" syöpyi takaraivoon niin vahvasti, että kun viime lokakuussa kuulin miehen kuolleen niin koko loppupäivä kului pienimuotoisen masennuksen kourissa. Myöhemmin parikymppisenä kotona käydessäni kaivoin tuon saman wanhan VHS-nauhan kaapistani ja huomasin osaavani kaikki vuorosanat ulkoa, vaikka en ollut katsellut rainaa miltei kymmeneen vuoteen.

Kersoja kun oltiin niin kyseinen elokuva varmaankin vaikutti jollakin lailla myös kuvaan siitä, millainen on mies ja miten hän toimii. Tietenkin Teräsmies on kaikin tavoin mahdollisimman epärealistinen miehen malli, mutta olipahan ainakin kunnolla idealistinen sellainen: "I fight for truth and justice in all over the world". Olen joskus miettinyt, olisikohan kersa-aikojen mielikuvani miehestä muodostunut toisenlaiseksi, jos olisinkin katsonut ensin Clint Eastwoodin Hyvät pahat ja rumat (The Good The Bad and The Ugly) tai Kotkat kuuntelevat (Where Eagles Dare), puhumattakaan Charles Bronsonin Huuliharppukostajasta (Once Upon a Time In The West). Viimeksi mainitun "pätkän" tosin näin elämäni ensimmäisen kerran vasta tällä viikolla.

Oma valintani on siis kersa-aikojen merkittävin elokuva, mutta sinun valintasi voi olla tuoreempikin raina. Veikkaan ainakin jonkun mainitsevan Tarun sormusten herrasta.

Nyt on sinun vuorosi.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Loistava kysymys. Nyt en enää yhtään ihmettele FelisLeon mieltymystä Teris-leffoihin :) mutta juu, onhan noita elämään vaikuttaneita ja semmottis elokuvia useampia, mutta ehkä vahvimmat muistot elokuvista ovat kun silloin naskalina katseltiin serkkupojan kanssa kauhusta kankeina vanhoja Dracula-leffoja, joita YLE:n kanavilta tuli aivan solkenaan. Eli oli Lugosia ja Leetä tuutin täydeltä. Siitä ehkä on lähtöisin koko elokuvainnostukseni alunperin ja se alun kauhuvaihe, joka on menossa kovaa vauhtia ohitse... mutta pysyy silti taustalla koko ajan.

Seuraava muista onkin sitten kun ala-asteen koulupäivän jälkeen menin kylään kamulle ja kaverilla tsekkailtiin hemmon jotain maikkarilta salaa äänittämää leffaa (aika, jolloin maikkari tuli vissiin kaapelin tjsp kautta). Elokuva oli Aliens ja voi herranen aika miten tuo elokuva iski. Kaveri olisi halunnut leikkiä ja oli alunperinkin ilmeisesti vain aikonut näyttää vain pätkän tuosta leffasta, mutta meikä katseli alusta loppuun tuon leffan silmät pyöreinä. Voi helevettiläinen, että tuo leffa iski kunnolla. Kaveri on muuten nykyään uutistenlukijana radiossa - jos lukee tätä niin kiitoksia vaan Jaakolle ;)

Eli kyllä se on tuo Aliens. Nakkaan myöhemmin näitä muita, mutta Aliens oli se laukaisija elokuvainnostukseeni - ehdottomasti. Sen jälkeen meikää ei television äärestä paljoa pois saanut.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Onhan noita. Teräsmies ehkä se ihan ensimmäinen elokuva mitä muistan edes katselleeni ja se tuli monta kertaa kyllä katsottuakin. Toinen oli Aliens.

Mutta varsinainen pommi oli 90-luvun alussa kun näin Terminator 2:n. Se oli jotain aivan uskomatonta. Ja onhan elokuvssa paljon sanomaakin. :)
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Nyt täytyy kyllä mainita parikin suuresti vaikuttanutta leffaa. Ensimmäinen vaikuttaja on tietenkin Star Wars: A new hope. Tätä katsottiin naperona silmät selällään ja leuka lattiassa, sillä sen verran uskomaton kokemus se oli, ja onhan se sitä vieläkin. Loistava tarina, hieno toteutus ja ne valomiekat. Voisin oikeastaan sanoa, että tämä leffa herätti kiinnostuksen scifiin.

Toinen maininnan arvoinen tapaus on sitten One armed swordsman, joka potkaisi käyntiin innostuksen aasian suunnalta tulevaa leffatarjontaa kohtaan.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Mulla tais leffa innostus lähteä kahdesta leffasta. Syltyn parhaasta: Rambo ja arskan: Terminator 2 nämä kaksi kolahti kuin kymmenen kilon leka. Hyviä leffoja molemmat vieläkin, ei oo kattelu nautinto vähentyny vuosien varrella yhtään. :D ;)
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Jaa-a, hyviä ja elokuvamakuani radikaalisti kohottaneita elokuvia on vaikka millä mitalla, mutta kaikkien vankilaelokuvien äiti - The Shawshank Redemption mullisti aikoinaan vuosia sitten elokuvamakuni. Systerin poikaystävä vänkkäämällä vaati, että katsoisin elokuvan hänen kanssaan. Noh, nuorena pojankloppina olin tyhmä ja tietämätön elokuvista ja kannen perusteella elokuva vaikutti joltain tusinatuotemaiselta draamanyyhkyltä. Ja minkä sainkaan, aivan perkeleen hyvä elokuva ehkä historian yhdellä parhaalla lopetuksella yhdessä The Usual Suspectsin kanssa. Enpä tiedä, miten elokuva olisi iskenyt, jos odotukset olisivat olleet huipussaan. Matalat odotukset kenties maksimoivat elokuvanautinnon.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Tähtien sodat ovat vaikuttaneet omalla osallaan aika paljon. Mutta Darren Aronofsky on suurin vaikuttaja minun kohdallani elokuvillaan Unelmien Sielunmessun ja Pi. The Shawshank Redemption on ollut myös suuri vaikuttaja sekä Akira Kurosawa yleisesti. Blade Runner on vaikuttanu eniten SciFi / toimintaelokuvien katseluun.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Lapsuudessani eniten vaikuttanut leffa oli ehdottomasti Indiana Jones and the Last Crusade. Innostuksestani kertoo jotakin se, että osasin kuusi-vuotiaana elokuvan lähes kohta kohdalta ulkoa, ja seitsemänvuotiaana tuli koko elokuva enempi tai vähempi tarkasti kirjoitettua paperille. Myöhempiä tajunnanräjäyttäjiä ovat olleet muun muassa Blade Runner, Grave of Fireflies, Donnie Darko, A.I., American History X... Ja niin edelleen. Jatkan listaani kunhan ehdin.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Star Wars IV: A New Hope. Isä vei katsomaan leffateattereihin joskus 1980-luvun alussa (kaiketi) ja tajuhan siitä meinasi lähteä. Kyseinen leffa teki minusta leffafriikin. Piste.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Sormusaave sanoi:
Jaa-a, hyviä ja elokuvamakuani radikaalisti kohottaneita elokuvia on vaikka millä mitalla, mutta kaikkien vankilaelokuvien äiti - The Shawshank Redemption mullisti aikoinaan vuosia sitten elokuvamakuni. Systerin poikaystävä vänkkäämällä vaati, että katsoisin elokuvan hänen kanssaan. Noh, nuorena pojankloppina olin tyhmä ja tietämätön elokuvista ja kannen perusteella elokuva vaikutti joltain tusinatuotemaiselta draamanyyhkyltä. Ja minkä sainkaan, aivan perkeleen hyvä elokuva ehkä historian yhdellä parhaalla lopetuksella yhdessä The Usual Suspectsin kanssa. Enpä tiedä, miten elokuva olisi iskenyt, jos odotukset olisivat olleet huipussaan. Matalat odotukset kenties maksimoivat elokuvanautinnon.

Jep, hieno elokuva kaikin puolin.

Aikamoisen vaikutuksen kyseinen elokuva on ilmeisesti tehnyt myös Jose Espinosaan ja Otis Bluntiin. Ai keitäkö nämä veijarit ovat? Kyseiset heebot karkasivat New Jerseyssä vankilan turvallisimmaksi määritellyltä osastolta seinään kaivetun reiän kautta. Rakennusvaiheessa reikä oli suojattu sen päälle liimatuilla bikinikuvilla...

Iltalehti 17.12.07
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Painajainen elm streetillä: rosemaryn painajainen oli elokuva minkä lapsena katsoin enkä uskaltanut sen jälkeen nukkua moneen kuukauteen, sen verran oli pelottava elokuva.

Matrix vaikutti paljon nuorena ajatusmaailmaan, mitä jos emme olekaan oikeassa maailmassa. Myös hienot hypyt jne. piti kokeilla ja taisi muutama luukin murtua imitoidessa hienoja kohtauksia.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Todennäköisesti Big Lebowski. Tuskin siihen mitään erityistä syytä on mutta leffan hahmot ja tarina on vaan niin loistavat. Aina kun sen kattoo niin tulee tosi hyvä fiilis The Duden löysäilystä ja Shobcakin tiukkapipoisuudesta.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Elokuvissa nähty Hiidenpata, sekä Aliens ja Paluu tulevaisuuteen - jotka molemmat nähty Espoossa Tapiolassa 80-luvulla, joskus siinä murrosiän kynnyksellä kaverin nauhoitettua niitä "taivaskanavilta" VHS:lle. Pitäisi oikeastaan ruveta käymään läpi listaa näkemistäni elokuvista ja miettiä paremmin tätä asiaa.

Mitään syväluotsaavaa taide-elokuva-analyysiä (hei, kaksi yhdysmerkkiä yhdessä yhdyssanassa!) en osaa enkä edes jaksa sanoa, mutta myöhemmin sitten aikuisuuden kynnyksellä vaikuttavia elokuvia olivat sekä Trainspotting (koko tuo "Choose Life - I chose not to choose life" oli se oma myöhäiskapinavaihe :D) ja Krzysztof (muistin perkele vielä miten tuo kirjoitettiin) Kieslowskin Kolme väriä -sarja, ja eritoten niistä Punainen, jossa koko "katkera yksin asuva ja naapureitaan salakuunteleva tuomari kohtaa sattumalta nuoren elämänhaluisen naisen Geneven Carougen kaupunginosassa" vain tuntui jollain tapaa koskettavalta - edelleenkin. Koko leffan (jollain tavalla lämpimän surullinen) parhaus tiivistyy kohtaukseen, jossa autolautan portti sulkeutuu hitaasti ja tuomari leikkii saamansa koiranpennun kanssa. Äh, pitäisi olla runoilija, jotta osaisi tulkita paremmin ajatuksensa tekstiksi, mutta tekeepä nyt muuten mieli taas katsoa tuo.

Näiden lisäksi on muutamia muita hyvän olon (no suhteellista tuo) elokuvia, joiden luoma tunnelma ja maailma on sitä maailmaa lähellä, jossa haluaisin asua (en tarkoita fyysistä paikkaa, vaan ihmisten kanssakäymistä, elämän ilojen ja surujen kohtaamista). Nämä elokuvat ovat tavallaan aina mielessä ja niihin tulee usein peilattua uusia elokuvia. Niitä ovat mm. Jacques Tatin Traffic, Takeshi Kitanon Hana-Bi, Totoro, sekä Giovanni Guareschin kirjojen pohjalta tehdyt Isä Camillo -elokuvat, joita voisi katsoa aina.
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Kai se on tunnustettava, että Fight Club on meikäläiseen eniten vaikuttanut elokuva. "Silloin ennen vanhaan" tuli katsottua luvattoman monta kertaa, nykyään katselumäärä taitaa olla useissa kymmenissä...

- Esa
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Minunkin pitää kyllä vastata notta Fight Club...

Siinä on elokuva jonka ympärille voi rakentaa ajatusmaailmoja, filosofioita ja uskontoja. Elokuva joka saa katsomaan maailmaa täysin toisella tavalla ja suhtautumaan omaan "mielenvikaisuuteen" toisesta perspektiivistä.

Fuck off with your sofa units and strine green stripe patterns, I say never be complete, I say stop being perfect, I say let... lets evolve, let the chips fall where they may.

Elokuva sai ymmärtämään, että en minä ole täällä sitä varten, että tuhlaan elämäni työntekoon ja että ei minusta ikinä taida tulla rock-tähteä, presidenttiä tahi mitn muutakaan...

Tyler Durden: Fuck damnation, man! Fuck redemption! We are God's unwanted children? So be it!
Narrator: OK. Give me some water!
Tyler Durden: Listen, you can run water over your hand and make it worse or...
[shouts]
Tyler Durden: look at me... or you can use vinegar and neutralize the burn.
Narrator: Please let me have it... *Please*!
Tyler Durden: First you have to give up, first you have to *know*... not fear... *know*... that someday you're gonna die.


Olen katsinut FC:in 20+ kertaa vhs:ltä/DVD:ltä ja aioin katsoa sen tulevaisuudessakin... (Koska saan Blu-Ray version?)
Olen katsonut sen selvinpäin, kännissä, krapulassa... Masentuneena, iloisena, välinpitämättömänä...
Aina toimii.
Leffa on yhtä aikaa hauska, vakava, tyhjä ja äärimmäisen täynnä...

Your whacked out bald freaks hit me with a fucking broom! They almost broke my arm! They we're burning their fingertips with lye, the stink was unbelievable!

Koko leffassa ei ole mitään turhaa... Jokaisella kuvalla, repliikillä, yksityiskohdalla... Kaikella on paikka ja tarkoitus.

On a long enough timeline, the survival rate for everyone drops to zero.

Ensikosketus leffaan tapahtui vieläpä aika ainutlaatuisella tavalla...
Tampereella oli menossa elokuvan viimeinen esitysviikko ja vieläpä viimeinen päivä joten otin vihdoin itseäni niskasta kiinni, että kirjaimellisesti nyt tai ei koskaan kun olin kumminkin hyvää kuullut leffasta. Marssin teatteriin (muistaakseni Cine Atlas) ja ostin lipun...
Istuskelin yksin salissa sitten ja ihmettelin, että missä kaikki muut? Lopulta teatterin työntekijä sulki oven ja mainokset alkoivat pyöriä ja minä edelleen katselen, että missäs muu yleisö on?
Niinhän siinä sitten kävi, että ihan yksityisnäytös se oli... Ei ollut muita urpoja häiritsemässä. Parasta. :D

God Damn! We just had a near-life experience, fellas.

Lisäksi leffa teki minusta vielä aika kovan fanipojan herroille David Fincher (oikeasti todella lahjakas ohjaaja... Onko edes mitään oikeasti huonoa vielä tehnyt? Ei.) ja Edward Norton (Mies on niiiin kuningas...). Eikä Brad Pittiäkään voi väheksyä yhtään vaikkei uransa ihan yhtä huima olekaan kuin noilla kahdella muulla... Osoitti kuitenkin olevansa kaikkea muuta kuin pelkkä kaunis poika.
Enkä mä voi olla Helena Bonham Carteria mainitsematta... Mimmi osaa näytellä... JA onhan se ihana! Naisessa pitää olla luonnetta ja Helenassa on.

Narrator: [reading] I am Jack's colon.
Tyler Durden: I get cancer, I kill Jack.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Kevyesti Bruce Leen Enter the Dragon. Sen jälkeen treenaaminen tuli mukaan kuvioihin, joka päiväiseen toimintaan ja ruokavalio muuttu täysin. Eipä ole sen jälkeen tullu syötyä karkkeja, rasvasia&suolasia&sokeripitoisia ruokia. Taitaa olla jo 9-10v siitä kun elämä muuttu Enter the Dragonin tai lähinnä Bruce Leen ansiosta :)
 
Vastaus: Elämääsi eniten vaikuttanut elokuva?

Eipä minulle ole yhtään sellaista elokuvaa, jonka takia olisin muuttunut sisäisesti mitenkään erityisemmin, syömään Twinkieseja tai vastaavaa. Eikä sen koommin löydy _eniten_ vaikuttanutta elokuvaa, mutta jos nyt listaisi pari kappaletta elokuvia, jotka ovat "järisyttäneet maailmaa". Sellaista elokuvaa ei ole tosin olemassakaan, joka olisi syy minun elokuvaintoilulle, sillä lapsuusikänä löytynyt Filmnet (nyk. Canal) takasi sen, että laatuohjelmaa ja "laatu"ohjelmaa tuli tiirailtua lähes päivittäin, jos oli vain tarvetta.

Ehkä lähin otsikon kysymykseen liittyvä elokuva on Terrence Malickin hieno ja äärimmäisen vaikuttava Thin Red Line. David Leanin Kwai-joen silta sai minun aikanaan rakastamaan sotaelokuvia, mutta ennen kaikkea Lean onnistui ammattimaisella otteellaan saamaan minut kiinnostumaan myös vanhasta elokuvasta, eli ts. joskus viime vuosikymmenellä Kwain nähtyäni loppui minun Arska/Syltty/Van Damme/Lundgren-settivalikoima kertaheitolla ja aloin nauttimaan myös (vanhemmista) klassikoista. Tältä samalta saralta (sekä poikien lapsuuteen kuuluvana piirteenä) minulla oli sodasta varsin glorifioiva näkemys ja harva se päivä juostiin metsässä sotaleikkejä leikkien. Thin Red Line ei tehnyt minusta suinkaan pasifistia, mutta pyyhkäisi aikalailla kerta heitolla sen glorifioivan osan pois ja sai minutkin ymmärtämään sodan raadollisuuden, kauheuden ja turhuuden. Kauniin poeettinen kerronta yhdistettynä lyömättömään kontrastiin hyvän ja pahan, kauneuden ja rumuuden, sodan ja luonnon välillä oli tälle pojalle jotain sellaista, mitä yksikään aikaisempi ja yksikään sen jälkeen ilmestynyt sotaelokuva ei ole pystynyt tavoittamaan. Hyökkäys japanilaisten viidakon siimeksessä olevaan asemaan oli kohtaus, joka muutti noin sormia napsauttamalla sen sotaa ihannoivan klopin. Malick, oi Malick, milloin julkaiset sen kuuden tunnin kokopitkän version elokuvastasi?

(Turhanpäiväistä triviaa: Kwai, Thin Red Line ja Stonen maanmainio Salvador ovat koviten iskeneet sotaleffat tähän pojuun. Jälkimmäinen lienee myös osasyynä sisimmässä kytevään sotajournalistiin, joka ei edelleenkään ole poissuljettu vaihtoehto tulevaisuuden uria ajatellessa)

Maailmaltaan kovimmat sävärit synnytti vuonna 1995 ilmestynyt Ghost in the Shell, joka pyöri aikanaan kaverin VHS:lle nauhoitettuna versiona useampaankin otteeseen meidän taloudessa. Se iski kertaheitolla tämän, silloin kymmenvuotiaan nulikan, tajuntaan kuin miljoona volttia ja fanitus ei ole sen koommin laskenut. Hyllystä löytyy koko GitS-saaga DVD:nä sekä parit mangat. GitS:in tulevaisuuden visiot ovat vain jotain sellaista, jota minä salaa toivon tulevaisuudessa myös olevan. Varmasti merkittävänä osana fanitukseen ovat aiemmin nähdyt Ridley Scott -klassikko Blade Runner sekä Segalla (sekä jossain määrin kynä & paperi -kombolla) pelaamani Shadowrun-peli, jotka iskostivat käsitteen cyberpunk vielä nuoremman minäni aivosoluihin. GitSin kyberterrorismi ja ennen kaikkea ihmisyyden pohdinta alati kehittyvässä maailmassa ovat vain kiehtovia asioita, joista saisi jatkuvasti uutta materiaalia luettavaksi. Kuten Esko Valtaoja eräässä kirjassaan kirjoitti (mikäli muistan oikein), että jos yksi ihmisen aivosolu vaihdettaisiin nopeampaan nanotietokoneeseen, ja tätä prosessia jatkettaisiin yhä edelleen ja edelleen, niin missä vaiheessa lakkaisimme olemasta me vai lakkaisimmeko ollenkaan? Kiehtovaa, eikö vain? :) GitS:in jatkoja odotellessa.

Listataan vielä kolmanneksi Kim Ki-dukin vähäsanainen, mutta silti äärimmäisen monipuheinen taideteos nimeltä Viisi vuodenaikaa. Olen PC-peli Shogun: Total Warista lähtien (tai luultavasti hieman sitä ennenkin) ollut armoton idän ja etenkin Japanin fani sekä luonnollisesti myös itämaisen filosofian tinkimätön "oppipoika". Viiden vuodenajan tarjoamaa kokemusta on vaikea, ellei peräti mahdoton, sanoin selittää, mutta sen lyhyehkön puolentoistatuntisen aikana se onnistuu käymään läpi koko elämisen kirjon ja jotakuinkin havainnollistaa buddhismin syvimmän olemuksen. Kaiken lisäksi se tekee sen niin sydäntäsärkevän kauniisti ja elämisen iloa suitsuttaen, että se on vain yksinkertaisesti yksi kauneimpia näkemiäni elokuvia koskaan. Teräväpiirtoversiota odotellessa.

Lyhyenä mainintana vielä hieman poikkeavampi näkökulma yllämainittuun on Takeshi Kitanon jumalaisen vakuuttava Hana-bi, joka puolestaan sisäistää sen syvemmän puolen meistä melkoisella pieteetillä. Elokuvasta näkyy selkeästi Kitanon kokema moottoripyöräonnettomuus sekä sen tuoma muutos silloiseen elämänvaiheeseen, ja Hana-bi onkin ehkä onnistunein masennuksen kuvaus koskaan. Aiheesta huolimatta, tai ehkäpä juuri sen vuoksi, Hana-bi on myös äärimmäisen kaunis elokuva, joka tuo oikeanlaisen kontrastin pohjimmillaan käsiteltävään aiheeseen. Kaiken sen turhuuden, vihan ja voimattomuuden seasta löytyy myös jotain kaunista, koskettavaa ja rakastettavaa.

(Trivia #2: ei suoranaisesti masennusta, mutta saamattomuuden/elämään pettymisen täydellinen vangitseminen löytyy puolestaan Ryan Goslingin tähdittämästä Half Nelson -elokuvasta. Suositeltavaa katseltavaa niin ikään)

edit: tietty kusin heti ensimmäisen viestin vaatiman vain yksi leffa -kohdan, mutta menköösä tämän kerran.
 
Ylös Bottom