Vastaus: Hard Corps: Uprising [PSN Hype]
Tämä oli mennyt vähän ohi kunnes uusimmassa Pelaajassa oli pika-arvio ja palautui mieleen, että olihan tästä kuullut joskus aiemmin. Minulla oli pleikkarin USA-tunnuksilla yhden lataussetelin jäljiltä käyttämättömiä taaloja niin pistinpä sitten niitä tähän.
Itse pelihän on tosiaan aika perinteistä run'n gunia. Mitä nyt hahmot osaavat nopean juoksun lisäksi myös tuplahypyn ja airdashin. Action-namiskaan on myös sidottu jonkin verran tilannekohtaisia erikoisliikkeitä, jotka yleensä tehdään dashista (esim. juoksu päin pientä vihollista + action = hyppy vihollisen yli/"läpi"). Nämä ovat vähän hahmokohtaisia, joskin osan saa ostettua kaikille...
...niin, pelissähän on siis viisi hahmoa. Tai on ja on. Kaksi hahmoa tulee mukana (Bahamut ja Krystal) ja loput kolme (Sayuri, Harley ja Leviathan) pitää vielä ostaa erikseen. Pientä rahastuksen makua mutta tämä on tätä nykyaikaa. Jos pelistä innostuu niin Sayuri kannattaa ainakin hommata, sen verran erilainen hahmo miekkoineen. Harley lähinnä aloittaa isommalla energiamittarilla ja on vähän kankeampi. Leviathan on semmoinen old-school hahmo. Saa vain yhden aseen ja yhden palkin energiaa. Mutta se Sayuri... samuraitytön miekka tekee lähietäisyydeltä niin paljon tuhoa, että pomot kaatuvat sekunnissa. Kaksinpelin pomotaistelut helpottuvat entisestään, jos toisella pysyy katana hanskassa. Kenttien aikana toinen voi tykittää spread gunilla tai chain laserilla nappi pohjassa eikä tarvi oikein edes tähtäillä.
Itse olen myös sitä mieltä, että pelin Rising-modessa ostettavat päivitykset, kuten lisäenergiat ja paremmat aseet, ovat oikeastaan aika sopivan hintaisia. Parit ekat elämät ja energiat ostaa jo suht helposti kun pari kertaa pelailee ekoja kenttiä, sen jälkeen hinnat nousevat aika rankasti. Mutta! Tässä on se hyvä puoli, että pisteitä kerätessään oppii vääjämättä kentät paremmin ja tulee muutenkin paremmaksi pelissä, jolloin, simsalabim, niitä päivityksiä ei sitten loppujen lopuksi tarvitsekaan! Nerokasta (ellei nyt sitten ihan tyydy pelkkää ekaa kenttää grindaamaan...). Continueitakin saa lisää yksinkertaisesti pelaamalla ja saamalla niitä vääjämättömiä Game Overeita.
Arcade on sitten niille kovistakin kovimmille jannuille, joiden mielestä aseiden parantelu ja lisäenergiat ovat nyhverönynnyille. Siinä kun ei hahmoja päivitellä, jolloin kyllä esimerkiksi Harleyn isompi mittari (tai *gulp* Leviathanin pienempi) pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Itse kuitenkin näen tällaisena tumpelona Risingin tervetulleena uudistuksena. "Contra jossa on hahmonkehitys? Double Air Jump? Kuolemattomuusframeja hypyssä? Hell yeah!".
Käteen jää siis Arc Systemsin anime-käsittelyn jäljiltä hieman uudistunut mutta silti tunnistettava Contra. Itse diggaan kyllä. Kenttien aikana jatkuvat hassut kuolinkorinat alkavat välillä vähän tympiä mutta musiikki rokkaa kuten Daisukelta on tottunut odottamaankin. Asevalikoima on ihan jees, joskin Ripple ja Crash (kranaatti) tuntuvat vähän hankalilta mutta enpä ole niistä nähnyt vielä parempia leveleitä. Pomotaistelut ovat sopivan vaihtelevia ja muutoinkin koko pelistä henkii vanhan ajan meininkiä, hyvällä tavalla.
Itselleni se noin 20 euroa (lisähahmoineen ja maksoin dollareissa niin ei tarkkaan muista) oli ihan hyvä sijoitus. Eihän sillä saa kuin keissin bisseä ja se kestää vain illan-pari.
