Vastaus: I´m a cyborg but that´s ok
Minua taas jo pelkkä synopsis kutkutti. Totta kyllä on, että Parkin aikaisemmat elokuvat ovat lähes vertaansa vaille laadussa ja tunnelmassa, mutta Kyborgi on silti oiva jatke näille mestariteoksille. Visuaalinen ilme oli mielestäni hieno - värimaailma sävähdytti jostain syystä. Mielestäni elokuva ei niinkään yrittänyt olla hauska; se vain oli sitä. Hullujenhuoneen 'hulluus' oli jo itsessään hienosti saatu valkokankaalle, ja se nauratti.
Mutta noiden 'raavinpersettä' -juttujen rinnalle voisin nostaa esimerkiksi lentosukat, takaperin-kävelyn ja pingiksen. Elokuva ei minun mielestäni pyrkinyt ollenkaan helppoon ja yksinkertaiseen huumoriin, vaan sen hauskuus syntyi juuri nyansseista, hienoista ( ja selkeistä ) roolihahmoista ja ympäristöstä. En voinut olla hymyilemättä noin 90% ajasta.
Jos jotain kritiikkiä haluaisin antaa, voisin mainita loppupuoliskon muutamat hitaat ja laahustavat kohtaukset, jotka piirtyivät ns. 'tylsinä'. Ne eivät kuitenkaan haitanneet kokonaisuutta, joten jätänpä nyt sen suuremmat nurinat sikseen. Voisin antaa elokuvalle mukavat **** / ***** ( 4 / 5 ).
PS. Vertailukohta 'Yksi Lensi Yli Käenpesään' on lähinnä hahmoissa - ei niinkään mainitun elokuvan Randall McMurphyssä, vaan niissä loistavissa sivu-hahmoissa. 'I'm a Cyborgissa' ei ollut tasapainoista keskus-henkilöä, vaan koko elokuva koostui näistä hauskoista 'sivu-hahmoista' - ja mielestäni se toimi. Ei ehkä kokonaisuutena niin upeasti kuin tuo Jack Nicholsonin tähdittämä klassikko, mutta hyvinpä silti. Erittäin hyvin.
