Vastaus: Jatko-osien kirous?
Onhan noita pettymyksiä nähty viime aikoina yhä tihenevään tahtiin ja monesti tosissaan harmittaa, että ykkösleffan hienous ja tarinalle sopiva lopetus kuoletetaan turhalla jatkolla.
Jatko-osathan voi jakaa luonnollisesti kahteen osaan:
1) Selkeät trilogiat (tai isommatkin saagat), joissa juonet liittyvät toisiinsa: Star Wars, LOTR, Matrix ja Kieslowskin "Kolme väriä". Näissä jatko on suunniteltu jo alussa valmiiksi ja juonenkäänteet mukautettu aikajanoille sopivasti katsojaa ruokkien. Tosin Matrixista en ole ihan vakuuttunut, että jatko olisi ollut 100%täysin paketissa ennen kassamenestystä.
2) Menestyksen myötä tehdyt jatko-osat. Nykymoodille on enemmän kuin tuttua, että kaikki nyhdetään mikä nyhdettävissä on. Näissä elokuvissa juonet voivat a) linkittyä suoraan toisiinsa tai sitten b) mennään aiheesta riippuen ihan täysin toiseen suuntaan.
A) Rocky-, Terminator-, Beverly Hills Cop-, Mies ja Alaston ase-saagat sekä nykyiset Marvel-sarjakuvakäännökset taas viittaavat edellisiin osiin enemmän tai vähemmän. Juoni on sidoksissa edelliseen, mutta antaa tosin puolivalmiin sapluunan käyttöön - ei tarvitse selitellä päähenkilöiden taustoja vaan voidaan keskittyä tulevaan. Edellisessä lauseessa on usein myös suurin kompastuskivi: eri ihmiset ja aikakaudet leimaavat usein oman merkkinsä näkyvään paikkaan ja samaa nimeä kantavista tuotoksista tulee liian kirjavaa.
B) Poliisiopisto-, 007-, tai Indiana Jones-saagat eivät ole juonellisesti kytköksissä toisiinsa vaan ainoastaan tutut hahmot ja maneerit toistuvat. Nämä elokuvat ovat "helpompia" toteuttaa ja toimivat usein katsojan silmissäkin paremmin. Käsikirjoitukselle jää enemmän varaa ja juoni ei ole kytköksissä edellisiin osiin.
Jutun ydinhän on nykyajan Hollywood-elokuvissa se, että loppuun jätetään varmuuden vuoksi ns. loose end, jolla voidaan palata seuraavan osan merkeissä takaisin tuttuun yhtälöön. Jatkolle varataan paikka ja jos menestystä ei tule niin paketti jää hieman avoinaiseksi.
* pahoittelee raamatun puuttumista saarnan aikana *
