Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

[Jarmo Hänninen]

Monen silmissä on varmaan siintänyt haave olla mukana elokuvan tekemisessä tavalla tai toisella. Käsikirjoitus on elokuvan selkäranka, jota hyvä ohjaaja voi tehostaa omalla "jutullaan" tai sitten pilata homman totaalisesti. Huono ohjaaja voi pilata koko homman mulkkaamalla kässäriä liikaa omien mielihalujensa mukaan tai studiopomojen pillin mukaan tanssimalla. Moni elokuva on kaatunut tähän.

Aikamme suurimpia käsikirjoittajia ovat esimerkiksi mm. Lynch ja Tarantino. Muitakin on satoja, mutta nuo mainitsinkin vain "esimerkkinä"

Mikä on mielipiteesi käsikirjoituksista ja käsikirjoittamisesta? Voiko sellaiseen kouluttautua laisinkaan? Tekeekö harjoittelu ainoastaan mestarin ja onko käsikirjoittamisen ammatti eniten täynnä freelancereita vai "koulutettuja alan ammattilaisia"? Kuka on niin sanotusti lempi-käsikirjoittajasi?

Asia johon haluasi enemmänkin paneutua, mutta ei ole tietoa. Tekstiä syntyy kyllä

 

[J. Pikkarainen]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

En nyt hirveämmin käsikirjoittajia tiedä, kun ei niin tarkkaan tule seurattua. Eikä mielestäni noissa käsikirjoittajissa nyt noita "vakionaamoja" hirveämmin ole, kuten esmes. ohjaaja-puolella. Jo em. David Lynch lukeutuu vahvoihin ehdokkaisiin, jonka elokuvat ovat sopivan tunnelmallisia ja monimutkaisia. Asiaa vaikuttaa myös miehen oleminen ohjaajana. Toinen pikku hiljaa lempikäsikirjoittajaksi tuleva henkilö on Charlie Kaufman, jonka Adaptation, Being John Malchovich ja viimeisin Eternal Sunshine of the Spotless Mind ovat kaikki olleet jokseenkin loistavia käsikirjoituksen saralla. Brian Helgelandiltakin löytyy muutamia helmiä kuran joukosta (LA Confidential ja Mystic River)

Käsikirjoituksesta yleisesti, ettei ilman sitä varsinaisia laatuelokuvia saada aikaiseksi. Sama pätee myös heikkoon käsikirjoitukseen. Toki Bad Tasten kaltaisia, ilman kässäriä tehtyjä, päättömiä poppariviihdettä on ihan hyvä katsella, mutta eivät ne pärjää tasokkaille ja moniulotteisille käsikirjoituksille.

Itsekin myös tuota käsikirjoituksen hommaa harjoitan, tosin asiaa vaikeuttaa sisäinen ohjaajani. Hyvin usein kässäreitä, edellyttäen että niitä siksi voi kutsua, kirjoittaessani kuvittelen kohtaukset päässäni aikalailla kuvakulmia myöten. Sitten kun omat räpellykset pitäisi antaa kameran omistaman kaverin käsiin, joka tosin hallitsee kyseisen ja "elokuvauksen" varsin mainiosti, niin oma visio saattaa sortua joko paremman tai heikomman kohtauksen edestä.

Viimeisimpänä rustailin kuvakässärin, joka lähti yhtenä unettomana yönä liikkeelle sitcomina ja päättyi lopulta sanattomaksi lyhäriksi töissä ollessa. Kässäriä en ruennut edes tekemään ihan sen takia, että juoni on lyhykäisyydessään se, että mies menee vääränä päivänä töihin. Enemmänkin lyhärissä on vain kyse ohjauksellisesta kuvakikkailusta ja leikkauksien sommittelusta, jota olisi tarkoitus treenata.

Tuossa nyt jotain alkuun. Kiirettä pukkaa, joten jonain parempana ajankohtana lisempää jutustelua ja väittelyä.

-Pjork

 

[Yargo]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Mikä on mielipiteesi käsikirjoituksista ja käsikirjoittamisesta? Voiko sellaiseen kouluttautua laisinkaan? Tekeekö harjoittelu ainoastaan mestarin ja onko käsikirjoittamisen ammatti eniten täynnä freelancereita vai "koulutettuja alan ammattilaisia"? Kuka on niin sanotusti lempi-käsikirjoittajasi?

No jos heitän oman mielipiteeni kysymyksiin siinä järjestyksessä kun ne tuossa on...

Mielipiteeni? Käsikirjoittaja on yhtä tärkeä osa tuotantoa kuin ohjaaja, kuvaaja, kameramies, äänimies jne. Totuushan on että esittävä taide ei loppujen lopuksi tarvitse mitään muuta kuin näyttelijän, mutta sen jälkeen tärkein ehkä kuitenkin on käsikirjoittaja. Hyvä elokuva luodaan hyvästä tarinasta.

Käsikirjoittamiseen voi kouluttautua. Suomessa on kaksi korkeakoulua, joissa koulutetaan käsikirjoittajia ja dramaturgeja. Lisäksi löytyy lukuisia ammattikorkeakouluja, joissa voi erikoistua käsikirjoittamiseen. Allekirjoittanut on yksi näistä, eli käsikirjoittamiseen (sekä valo- ja kuvasuunnitteluun) erikoistunut medianomi. Ammattikorkeakoulua voi kritisoida siitä, että se aika joka siellä vietetään ei valitettavasti riitä kovin syvälliseen käsikirjoittamisen opiskeluun. Itselläkin on harkinnassa kokeilla jatko-opiskelua joko TaiKissa tai sitten teatterikorkeakoulussa.

Totuus on kuitenkin se, että käsikirjoittaja ei ole koskaan "valmis". Sitä opitaan lisää elämän loppuun asti.

Suurinosa suomalaisista käsikirjoittajista ovat käsittääkseni freelancereita. Koska käsikirjoittajalla ei ole varmaa kuukausituloa, niin suurimmalla osalla on sen homman ohella jokin palkkatyö. Poikkeuksena tietysti jotkin Salattujen elämien ja Kotikatujen kirjoittajat.

Oma lemppari käsikirjoittaja on Dennis Potter. Kuunnelmapuolella Kristian Smeds on kova.

 

[Jouko Luhtala]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Niin, mielestäni käsikirjoitus on ehkäpä se kaikkein tärkein osa-alue elokuvassa. Vaikka sellaista käsikirjoittajaa ei olekkaan jonka elokuvan automaagisesti menisin katsomaan (ellei jotain Lynchia nyt voida laskea mutta hän myös aina ohjaa elokuvansa) mutta sen sijaan tietyt ohjaajat pakottavat meikäläisen aina ja poikkeuksetta teattereihin. Joten kaupallisesti ajatellen käsikirjoittajat eivät ole niin tärkeitä. Kuka voi tosissaan väittävänsä muistaa enemmän käsikirjoittajien kuin ohjaajien nimiä?

Mutta, mikä tekee kässäristä tärkeämmän kuin ohjaaja on se, että vaikka ohjaaja olisi suhteellisen kädetön, hän harvoin pystyy pilaamaan oikeasti hyvää käsikirjoitusta vaan saa siitä aikaan yleensä vähintään ok-luokan elokuvan. Sen sijaan keskitason ohjaajat puolestaan paukuttavat hyvistä käsikirjoituksista hyviä elokuvia. Mestarit tekevät klassikoita. Ja vaikka loistava ohjaaja pystyykin osittain pelastamaan paskan käsikirjoituksen niin tähän ei pysty ok-luokan ohjaaja. Itse asiassa harva paremmankaan puoleinen ohjaaja pystyy paljoakaan tekemään surkeille henkilöille ja onnettomalle juonelle. Tällöin vaihtoehdoiksi jää yleensä kerrontatavan muuttaminen johonkin vähemmän tavanomaiseen tyyliin jolloin juonen heikkouksia pystytään paikkaamaan.

Jos sitten ajatelllaan suosikkikäsikirjoittajia niin numero 1. on sama kuin ohjaaja-puolellakin eli David Lynch on tämän alan ehdoton kuningas. Mutta hänenenkin käsikirjoitukset menisivät eittämättä susille jos niitä ohjaisi joku totaalisen näkemyksetön MTV-ohjaaja jolle yli kolmen sekunnin leikkaus alkaa tuottaa suunnatonta tuskaa. Paljon kehuttu Tarantino on toki myös hyvä, perustaen kerrontansa hyvin pitkälle dialogiin. Tosin en nyt Tarantinoa uskalla kovin korkealle nostaa sillä viimeksi katsottu Pulp Fiction ei ollut sillä tasolla kuin muistelin ja olin havaitsevani lievää tylsyyttä ja teennäisyyttä dialogissa / juonen kerronssa yleensä. Varsinkin puolivälin paikkeilla.

Chris Carter ja Frank Spotniz puolestaan muodostavat X-Filesin mytologiajaksojen selkärangan ja siihen suuntaan on luonollisesti pakko kumartaa. Kuten myös 24:n kirjoittajille jotka kasaavat jokaiseen tuotantokauteen kaikki toimintatrillierien kliseet ja saavat ne silti sellaiseksi paketiksi että en pysty antamaan niille alle 4½:n tähden arvosanoja. Mutta onko tässä sitten enemmän kyseessä ohjaajien hyvyys vai ei?

 

[Yargo]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Asia johon haluasi enemmänkin paneutua, mutta ei ole tietoa. Tekstiä syntyy kyllä

Jos asia oikeasti kiinnostaa, niin eiku vaan Aristoteleen Runousoppi kouraan, jonka jälkeen kannattaa tutustua Robert McKeen Storyyn.

EDIT: yksi mikä on tärkeä käsikirjoittajan ominaisuus on hyvä yleissivistys. Vaikka käsikirjoittamisen muodon osaisi, niin se ei auta vielä yksinään pitkälle. Siitä syystä klassisen kirjallisuuden lukeminen on kannattavaa, koska sitä kautta käsikirjoittaja ottaa itseensä sitä perinnettä, jota hän pyrkii omalla työskentelyllään jatkamaan.

 

[Leo Stenbuck]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Vanha totuushan on, että kirjoittamaan ei opi kuin kirjoittamalla, sama pätee varmasti myös käsikirjoittamisessakin. Olen itsekin kirjoitellut joitakin käsikirjoituksen alkuja, mutta yleensä ne ovat jääneet vain muutamaan siivuun, sillä tarinat ovat olleet liian laajoja, jotta niiden toteutus olisi mahdollista ilman suurempaa rahoitusta ja ammattitaitoista porukkaa. Lisäksi kun minulta puuttuu vielä kirjoittamisen rutiini, ei kokopitkien elokuvakäsisten kirjoittaminen tahdo luonnistua millään.

Siispä jatkossa pitää keskittyä lyhytelokuvakäsikirjoitusten ideointiin/kirjoittamiseen, jotka olisivat toteutettavissa pienemmällä rahoituksella, pienemmän porukan kanssa...

Elokuvaideoita kyllä riittää, suurin osa vain kokopitkien elokuvien ideoita...

 

[Teppo_Holmqvist]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Mikä on mielipiteesi käsikirjoituksista ja käsikirjoittamisesta? Voiko sellaiseen kouluttautua laisinkaan? Tekeekö harjoittelu ainoastaan mestarin ja onko käsikirjoittamisen ammatti eniten täynnä freelancereita vai "koulutettuja alan ammattilaisia"? Kuka on niin sanotusti lempi-käsikirjoittajasi?

Lempikäsikirjoittajaa ei oikein löydy, mutta kun noita leffojen käsirjoituksia on välillä lukenut, niin ne ovat yllättävänkin karkeita. Siis siinä mielessä, että käsikirjoitus ei yksikseen pysty antamaan tarkkaa mielikuvaa tulevasta elokuvasta, vana kyllä se ohjaaja takoo leffan haluamakseen käsiksen avulla. Olisi kyllä jännittävää nähdä mitä tapahtuisi jos laitettaisiin kaksi huippuohjaajaa (vaikkapa Lynch ja Scorsese) tulkitsemaan täysiin identtistä käsikirjoitusta. Tulisi varmasti täysin erilaisia elokuvia.

 

[Yargo]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Lempikäsikirjoittajaa ei oikein löydy, mutta kun noita leffojen käsirjoituksia on välillä lukenut, niin ne ovat yllättävänkin karkeita. Siis siinä mielessä, että käsikirjoitus ei yksikseen pysty antamaan tarkkaa mielikuvaa tulevasta elokuvasta, vana kyllä se ohjaaja takoo leffan haluamakseen käsiksen avulla. Olisi kyllä jännittävää nähdä mitä tapahtuisi jos laitettaisiin kaksi huippuohjaajaa (vaikkapa Lynch ja Scorsese) tulkitsemaan täysiin identtistä käsikirjoitusta. Tulisi varmasti täysin erilaisia elokuvia.

Lisäksi näyttelijät tuovat oman lisänsä käsikirjoituksen tarinaan. Tässä menneellä viikolla sain tilaisuuden seurata vierestä erään oman käsikirjoituksen toteutusta, ja se on aika jännä tunne kun ohjaaja ja näyttelijät tuovat siihen ihan uusia ulottuvuuksia. Sellaisia joita ei välttämättä tullut itse edes ajatelleeksikaan kun sitä kirjoitti.

Toki varsinainen tarina, eli se mitä käsikirjoittaja yrittää kertoa, tulisi tulla esille kuten käsikirjoittaja halusi. Mutta siitä huolimatta hyvä ohjaaja ja näyttelijät pystyvät tuomaan mitä upeampia jippoja mukaan soppaan.

 

[Sami Turunen]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Totuus: Hyvästä käsikirjoituksesta saa heikoimmillaankin vain keskitason menestyjän. Huonosta käsikirjoituksesta ei saa koskaan hyvää.

Valitettava totuus: Aristoteleen draamaoppien ja Hollywoodin elokuvakaavan rikkojia näkee liian harvoin ja siksi eteemme avautuu yhä useammin kliseitä.

Valitettavin totuus: Suomessa käsikirjoittajille maksetaan dokumenttien tekijöiden tapaan minimaalista palkkaa. Muualla maailmassa tilanne tietenkin täysin päinvastainen. Sitä tärkeintä ei arvosteta ja se myös näkyy.

Numero uno: Hyvää käsikirjoitusta on helvetin vaikea tehdä, vaikeampi visioida alkulähteestä eteenpäin ja mahdotonta saada sellaisenaan lopputuotteeseen... ellei ole se suuri ja mahtava eli arvostettu tekijä, jonka outoon visioon muutkin luottavat tai ihminen, jolla on hyvät suhteet piireihin.

Grande finale: Mitä suurempi produktio, sitä enemmän tekijöitä, jotka voivat mennä pieleen = sitä enemmän sopassa keittäjiä = sitä enemmän vaihtelevia visioita. Paketti tarvitsee nimekkään (lue: valtaa omaavan) gurun, joka pystyy viemään koko sirkuksen läpi. Moni projekti on paperilla mahtava, mutta erinäisten ongelmien takia päätyy "sinne päin" tehdyksi. Pienetkin viat näkyvät lopputuotteesta kuluttajalle, katsojalle.

 

[Yargo]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Valitettava totuus: Aristoteleen draamaoppien ja Hollywoodin elokuvakaavan rikkojia näkee liian harvoin ja siksi eteemme avautuu yhä useammin kliseitä.

Aristoteellisen kerrontatavan käyttämisellähän ei ole mitään tekemistä kliseiden kanssa. Hyviä tarinoita syntyy oli sitten vaikka kolmi-, neljä- tai vaikkapa kymmenennäytöksinen elokuva. Eli miten tarinansa dramaturgisesti kertoo ei tee itsessään tarinasta yhtään pöllömpää.

Kliseiden syntyyn on yksi ainoa syy: kirjoittaja ei vaivaudu tutkimaan maailmaa ja henkilöitä, joita aikoo tarinassaan käyttää. Täten hän ei oikeastaan tiedä mistä kirjoittaa ja tulee vain käyttäneeksi pinnallisia keinoja. Eli kertoo asioita, jotka on tullut todetuksi jo muissa elokuvissa moneen kertaan.

Kun vaivautuu tutkimaan aihettaan, niin löytää todennäköisesti aivan uusia ja yllättäviä asioita, joita käyttämällä saa mitä upeamman tarinan vaikka mitä perinteisemmällä kolminäytöksisellä rakenteella.

 

[Sami Turunen]

Vastaus: Käsikirjoitukset ja käsikirjoittaminen

Aristoteellisen kerrontatavan käyttämisellähän ei ole mitään tekemistä kliseiden kanssa. Hyviä tarinoita syntyy oli sitten vaikka kolmi-, neljä- tai vaikkapa kymmenennäytöksinen elokuva. Eli miten tarinansa dramaturgisesti kertoo ei tee itsessään tarinasta yhtään pöllömpää.

Tarkoitinkin epäsuorasti sitä, että kaikkea kaavamaista (henkilöhahmoja mentoreineen ja sidekickeineen jne.) hyvään kerrontaan ei tarvita. Mun mielestä esim. tarinakerronnallinen tapa saattaa olla klisee > vaikeuksista voittoon, henkilöiden kasvu tarinassa.

Kassamenestyneet elokuvat muistuttavat tavalla tai toisella nykymusiikin (etenkin populaari- ja konemusiikki) kaavaa, jossa arvaa seuraavan nuotin tai osan/tahdin tapahtumat hyvissä ajoin etukäteen.

Olisikin kiva nähdä yksi suuren menestyksen saavuttava elokuva, jossa sankari heittää veivinsä jo heti alussa (hyvän yrityksen ja opastuksen jälkeen) ja pahis rallattelee maailmanlopulla lopun aikaa.

Sitähän me saadaan mitä tilataan. Erään viisaan venäläisen filosofin lausetta siteeraten: "voimme oppia vain sitä, minkä jo osaamme." Sama pätee myös hyvän tarinan suhteen - suurimmatkin yllätykset ovat jo meissä sisällä. Muutenhan emme niitä ymmärtäisi.

Pientä ajautumista asiasta sivuun..