Vastaus: Käsikonsolit, taulutietokoneet, älypuhelimet
Jos käsikonsolit ovat tiensä päässä, niin sitten halvaisin nähdä kännykän mobiilipeleiltä vähän enemmän yritystä kuin pelkkää Ängryböördsiä variantteineen. Mä en jaksa tällaisia pilipalipelejä pelata, mielummin surffaan sillä kännykällä sitten netissä.
Tahdon tälle käsikonsolit tappavalle ihmekännykälle pelejä tyyliin tasku GTA:t, NSMB, Prof. Laytonit, Lumines, GoW: Chains of Olympus jne. Sitten kun on tämän tasoisia pelejä saataville kännykälle, niin olen ihan valmis kuoppaamaan käsikonsolit. Sitä ennen, tuskinpa vain. Se DS tai PSP ei laukun pohjalla paljoa paina.
Puhelinpelit ovat jo nykyään muutakin kuin yksinkertaisia matopelejä tai flash-pelejä. iPhonelle on saatavilla mm. GTA: Chinatown Wars ja Final Fantasy I (no, milleköhän sitä ei ole), ja puhelimet ovat vasta nousussa suurena pelialustana, joten tämä on vasta aivan alkua. Tuskin menee kauan että isoista hittipeleistä aletaan miettiä myös puhelinversioita, jos ne vain on järjellisellä vaivalla toteutettavissa. Jotkin multiplatform-pelienginetkin ovat alkaneet hissukseen tukea iPhonea, tai ainakin luvanneet sitä. Kännykät ovat olleet nousussa pelialustana vasta suunnilleen sen aikaa kun on vähänkin isomman pelin kehitysaika, ja ovat nykyään näkyvillä myös pelimessuilla muiden pelien rinnalla, joten aika pian alkaa varmasti myös niitä isompia pelejä tulla.
Jo surullisenkuuluisa N-Gage yritti vähän vakavampia pelejä, mutta dramaattiseen epäonnistumiseen johtaneet ongelmat taisivat olla muualla kuin varsinaisesti peleissä, joista ilmeisesti löytyy pari todellista helmeäkin (kuten RedLynxin vuoropohjainen sotataktikointi Pathway to Glory). "Vakavammilla" peleillä on kyllä sitten omat ongelmansa. Vähänkin isommassa pelissä on pakko olla vapaamuotoinen tallennus koska tahansa, tai muuten käy hassusti kun bussi pääsee perille tai akku alkaa varoittaa tyhjenemisestä. Suoraviivainen DS-tyylinen pikanukuttaminen ei välttämättä kännykän tapauksessa ole ratkaisu, kun kännykän yleensä haluaa pitää päällä puhelinkäytössä ja nykyiset älypuhelimet voivat imeä akkua melkoista vauhtia, eli tilanne pitäisi saada dumpattua flashille muodossa tai toisessa.
Mulla on DS, PSP ja "älypuhelin". Eniten pelikäytössä on ollut...älypuhelin. Tylsinä hetkinä se pelastaa kun aina se taskusta löytyy. Pelipuolella ne ei vielä kovinkaan loista ja tarjoavat juurikin hetken naputtelua. Psp:llä ja DS:llä tulee pelattua enimmäkseen juuri kotona. Ei niitä mukana tule raahattua kuin erittäin harvoin.
Kun on jo ostettu jopa viidensadan puhelin jolla voi pelatakin niin miksi ostaa enää jopa kolmensadan pelilaitetta jolla ei voi tehdä muuta kuin pelata. Itse en omista modernia pelikelpoista älypuhelinta, puhelimen vakiopelivalikoimassa on käytännössä vain Lumines jota joskus pelailen, mutta siltikin DS on mukana lähinnä vain kun lähden kotoa pitemmäksi aikaa johonkin. Vielä kun puhelinpelit maksavat eurosta kymppiin ja käsikonsolien pelit 30-50 euroa niin on helppo nähdä miksi puhelinpelit ovat monille niin paljon houkuttelevampia.
Kotona taas käsikonsolilla pelaaminen ei useimmiten tunnu järkevältä kun hyllyssä on monta isoa konsolia joilla saa kuvan telkkarista ja äänen surroundina. On ollut suorastaan harmittavaa, kun joitakin kiinnostavia pelejä on tullut vain PSP:lle, ja ne ovat siksi jääneet kokonaan pelaamatta. GTA Storiesit sentään tajuttiin portata PS2:lle, menivät ilmeisesti niin hukkaan kehityskustannuksiin nähden pelkästään PSP:llä. Ennen DS:n tulemista pelasin kaikki GBA-pelitkin käytännössä televisiosta Gamecuben GB Playerilla erityisesti paremman näytön vuoksi.
Jollain tasolla kyseenalaistan isompien isokonsolipeleihin verrattavien mobiilipelien tarpeen juuri tämän vuoksi, isot pelit pelaa mieluummin isolta näytöltä kunnon äänentoistolla, kun taas matkan päällä harvemmin on tarvetta kymmenien tuntien peliprojekteille. Reissussa tai satunnaisessa odottelussa riittää yleensä pienimuotoisempikin pelattava, joka toimii lyhyissä sessioissa. Jos isompaa peliä tekee niin tekee sitten samalla vaivalla alustalle jolle se sopii paremmin, tai miksei molemmillekin jos se onnistuu helposti. Toisaalta itse omistan niin ison pinon konsoleita että ehkä isommilla peleillä tahdotaan luoda valikoimaa myös niille joilla se DS tai PSP on ainoa konsoli koko taloudessa, tai joilla ei välttämättä ole aina vapaana televisiota jolla pelata.
Kiinnostavimmaksi mahdollisuudeksi käsikonsoleilla jäänee edelleen mahdollisuus niiden hyödyntämiseen isoveljiensä kanssa. Jostain syystä vaan DS:n hyödyntäminen Wii-peleissä on tuntunut jäävän lähes olemattomaksi, GBA:ta hyödynnettiin enemmän Gamecuben kanssa. Se taas sitten ei ole kivaa jos osan pelin sisällöstä voi nähdä vain jos omistaa käsikonsolinkin.
Puhelimien suurin kompastuskivi on kuitenkin minun ja monien muidenkin mielestä kontrollit. Pelkän kosketusnäytön käyttäminen kontrolleihin vaatii sen, että on vartavasten kosketusnäytölle suunnitellut kontrollit, eikä yritetä vaikkapa matkia ristiohjainta. Shadow Complexin kehittäneen Chairin edustaja kertoi juuri ettei innostu ajatuksesta siirtää konsolikontrolleja kosketusnäytölle, koska samalla menetetään tarkkuus. Puhtaista nappuloita ollenkaan käyttämättömistä kosketusnäyttökontrolleista toimivat hyvänä esimerkkinä vaikkapa DS:n Zeldat, eli kyllä sellaiset toteutettavissa on. Toisaalta esimerkiksi tabletin kohtuullisen kokoisella näytöllä ja multitouchilla saattaisi pystyä toteuttamaan mielenkiintoisia käyttöliittymiä pelityyppeihin jotka eivät ole olleet konsolien vahvoja alueita, kuten strategiapelit.
Vaikka olenkin niitä ihmisiä jotka tykkäävät kerätä hyllyn täyteen ihan fyysistä pelikokoelmaa olen sitä mieltä että kannettavissa pelilaitteissa aika on ajanut fyysisten pelien ohi. Jo DS:n pelikortit ovat niin pieniä että jonnekin pudotessaan hukkuvat melkoisen helposti. Tietysti kaupasta saatava fyysinen paketti ja pikkukortit voivat olla ihan ok, kunhan pelin saa sitten helposti ja sujuvasti kopioitua jollekin omalle ison kapasiteetin flash-kortilleen jolla pitää kaikkia mukana kulkevia pelejä. Kunhan vain pääsee eroon pelikorttien kanniskelusta ja vaihtelusta liikenteessä.
Yhteenvetona olen sitä mieltä, että käsikonsolien aika alkaa olla ohi. Puhelin on kaikilla, se on aina mukana ja pelit ovat halvempia sekä kehittäjälle että pelaajalle. Puhelimet eivät kuitenkaan kokonaan tapa käsikonsoleita sen enempää kuin pelikonsolit PC-pelaamista, mutta käsikonsolit profiloituvat marginaalisempaan asemaan hieman erilaiselle yleisölle ja hieman erilaisiin peleihin, aivan kuten on käynyt PC-peleille mainstreamin siirryttyä enemmän konsoleihin. Näin ensimmäisenä aaltona kännyköille lienee odotettavissa ainakin paljon multiplatform-pelejä ja portteja isompien koneiden klassikoista ja miksei uudemmistakin peleistä.
