Realistisempien autopelien ystävillä on nykyään valtavasti valinnanvaraa, mikäli kokemusta haluaa ehostaa ratti ja poljin -yhdistelmän avulla. Halvimmat markettimallit eivät tarjoa kirjaimellisesti juurikaan vastinetta näpeille, mutta vähänkään enemmän lajiin panostamalla saa jo erittäin päteviä tuotteita immersiota lisäämään.
Tällä kertaa testissä on keskiluokkaista peruslaatua ja hintaluokkaa edustava Thrustmaster T248R, joka toimii PlayStation 4:llä, Playstation 5:llä sekä PC:llä.
Päivän muotisana on hybridi
Moottoroitujen rattien eri tekniikat jaotellaan yleensä kolmeen kategoriaan, joiden hintaluokka menee nousevassa käyrässä toteutustavan mukaan. Edullisimpien mallien force feedback -efektit hoidetaan yksinkertaisella hammasratastekniikalla, jota pidetään kestävänä sekä kustannustehokkaana mutta samalla kovin kulmikkaana ratkaisuna. Keskimmäinen vaihtoehto on hihnalla toteutettu vastine, kun taas selkeästi parasta mutta myös kalleinta tyyliä edustaa suoravetotekniikka.
[[{"fid":"98347","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1500,"width":2000,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Paketista paljastuva kokonaisuus tykötarpeineen.
Thrustmaster T248R tarjoaa valmistajansa mukaan hybridin kahdesta ensimmäisestä tekniikasta, sillä se yhdistelee niin kestäviä hammasrataspatentteja kuin sulavampaa hihnakäyttöä. Tällä tiedolla ei tosin ole normitallaajalle sinänsä hirveästi merkitystä. Tärkeintä lienee tietää, että noin 300 euron kokonaisuus vastaa melko pitkälti kyseisen hintaluokan kilpailijoiden standardeja. Omasta taloudesta löytyykin varsin oiva vertailukohta uutukaiselle, sillä saman valmistajan T300 nauttii tietynlaisesta alan mittatikun asemasta ollen yksi viime vuosien suosituimmista hihnavetomalleista Thrustmasterin omasta katalogista.
Yksi konkreettinen kehitysaskel näkyy alla olevassa kuvassa. Tuoreempi moottoritekniikka on saatu pakattua melko lailla kompaktimpiin kuoriin. Nätimmän estetiikan ohella tämä edesauttaa esimerkiksi ainaista tuskaa ratin säilytyksen suhteen. Toisena konkreettisena kehityskohteena uutukainen on huomattavan (tai siis huomaamattoman) hiljainen. T300:n tuulettimet alkavat puhkumaan häiritsevän rajamailla melko nopeasti jo muutaman kisan jälkeen, mutta T248R:n käyttö ei vaadi volyymin nostamista kilometrien kertyessä.
[[{"fid":"98348","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1500,"width":2000,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Kaverikuva T300:n kanssa.
Kaidan keskitien kulkija
Se tärkein, eli ratin varsinainen ajotuntuma on hyvä, vaikkei mitenkään poikkeuksellisen erinomainen hintaluokassaan. Force feedback -efektiä on helppo säätää suoraan ohjauspyörästä. Maksimissaan 3,1 Nm väännöllä vastusta tarjoava laitos riittää useimmille peruskäyttäjille mainiosti. Ohjauksessa ei myöskään ole havaittavissa liiaksi kulmikkuutta, vaan ajaminen tuntuu riittävän luontevalta, joskin hieman etäiseltä.
Ohjauspyörä varustetaan PlayStationin ohjaimista tutuilla näppäimillä, jotka myös toimivat mukavan täsmällisesti. Keskiön yläosaan on sisällytetään lisäksi nykymuodin mukainen pieni LCD-näyttö sekä fiilistä tuovat LED-valot, jotka ilmoittavat esimerkiksi optimaalisen kierrosalueen isomman pykälän vaihtamiseen.
[[{"fid":"98349","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1500,"width":2000,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Kaikki tarvittava näppien ulottuvilla.
Tietyiltä osin kokonaisuus tuntuu kuitenkin kiusallisesti kilpailijoitaan halvemmalta. Esimerkiksi vaihdeläpyskät ovat muovia metallin sijaan. Samoin keinonahka tuntuu nimenomaan muovisen keinotekoiselta, vaikka kehä näpeissä moitteetta pysyykin. Rehellisyyden nimissä näihin seikkoihin tuskin kiinnittää edes huomiota, mikäli ei omista useampaa rattia tai arvioi niitä harrastuksenaan peliaiheiselle sivustolle.
Kenties omat mieltymykset onkin nykyään kalibroitu tyystin väärälle tasolle, kun leijonanosa viime aikojen kilometreistä on kertynyt suorastaan loistavan Logitech G RS50 -suoravetoratin kanssa. Thrustmaster jää yleisen laatumielikuvan lisäksi selvästi sen jälkeen niin ajamisen tarkkuudessa kuin vasteen jämäkkyydessä. Tämä on tietysti luonnollista eri toteutuksen ja ennen kaikkea hintalapun vuoksi. Kuitenkaan hintaero ei karkaa nykyään enää ihan järjettömän isoksi, joten suoravetotekniikkaan panostamista kannattaa harkita vielä kerran jos toisenkin, mikäli autopelit ovat lähellä sydäntä. Lukusuosituksena tähän väliin myös Petri Leskisen artikkeli PXN V10 Ultrasta, joka edustaa huokeamman pään suoravetotuotteita.
Paketin T3PM-poljinsetin laatu yllättää positiivisesti. Poljinpinnoissa on muovin sijaan käytetty alumiinia, ja kokonaisuus tuntuu muutoinkin mukavan jämäkältä sekä painavalta. Onpa mukana myös kolmas pedaali kytkimelle – toki varsinainen vaihdekeppi täytyy ostaa tarpeen mukaan erikseen. Jarrupolkimen vastetta saa tarvittaessa muokattua mukana tulevan vaihtojousen avulla, mutta vakionakin tuntuma on mainio. Muutoin erinomainen toteutus jää kaipaamaan ainoastaan parempia stoppareita pohjaan, sillä ajokaukalon ulkopuolella pedaalit lähtevät helposti luistelemaan lattialla ilman pätevää patenttia.
[[{"fid":"98350","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1500,"width":2000,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Setin laadukkainta antia.
T248R tekee sen minkä lupaa, eli tarjoaa peruspätevän vaihtoehdon hintaluokassaan.
Kokonaisuutena Thrustmaster T248R tekee sen minkä lupaa, eli tarjoaa peruspätevän vaihtoehdon hintaluokassaan. Halkaisijaltaan 28 cm ratti soveltuu mainiosti useimpien näppeihin, force feedback -efektit ajavat asiansa, ja yleinen käytettävyys on kiinnityksestä ja kytkennöistä lähtien vaivatonta. Pelitukikaan ei tarjonnut mitään negatiivisia yllätyksiä, vaan PlayStation 5:n tärkeimmät nimikkeet Gran Turismo 7:sta F1 25:een toimivat ongelmitta. Saapa ratin valjastettua myös edellisen sukupolven pleikkarille sekä totta kai PC-käyttöön. Vallan toimiva joskin yllätyksetön ja hieman hajuton työkalu hintaluokassaan siis.
Lue juttu sivustolla...
Tällä kertaa testissä on keskiluokkaista peruslaatua ja hintaluokkaa edustava Thrustmaster T248R, joka toimii PlayStation 4:llä, Playstation 5:llä sekä PC:llä.
Päivän muotisana on hybridi
Moottoroitujen rattien eri tekniikat jaotellaan yleensä kolmeen kategoriaan, joiden hintaluokka menee nousevassa käyrässä toteutustavan mukaan. Edullisimpien mallien force feedback -efektit hoidetaan yksinkertaisella hammasratastekniikalla, jota pidetään kestävänä sekä kustannustehokkaana mutta samalla kovin kulmikkaana ratkaisuna. Keskimmäinen vaihtoehto on hihnalla toteutettu vastine, kun taas selkeästi parasta mutta myös kalleinta tyyliä edustaa suoravetotekniikka.
[[{"fid":"98347","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1500,"width":2000,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Paketista paljastuva kokonaisuus tykötarpeineen.
Thrustmaster T248R tarjoaa valmistajansa mukaan hybridin kahdesta ensimmäisestä tekniikasta, sillä se yhdistelee niin kestäviä hammasrataspatentteja kuin sulavampaa hihnakäyttöä. Tällä tiedolla ei tosin ole normitallaajalle sinänsä hirveästi merkitystä. Tärkeintä lienee tietää, että noin 300 euron kokonaisuus vastaa melko pitkälti kyseisen hintaluokan kilpailijoiden standardeja. Omasta taloudesta löytyykin varsin oiva vertailukohta uutukaiselle, sillä saman valmistajan T300 nauttii tietynlaisesta alan mittatikun asemasta ollen yksi viime vuosien suosituimmista hihnavetomalleista Thrustmasterin omasta katalogista.
Yksi konkreettinen kehitysaskel näkyy alla olevassa kuvassa. Tuoreempi moottoritekniikka on saatu pakattua melko lailla kompaktimpiin kuoriin. Nätimmän estetiikan ohella tämä edesauttaa esimerkiksi ainaista tuskaa ratin säilytyksen suhteen. Toisena konkreettisena kehityskohteena uutukainen on huomattavan (tai siis huomaamattoman) hiljainen. T300:n tuulettimet alkavat puhkumaan häiritsevän rajamailla melko nopeasti jo muutaman kisan jälkeen, mutta T248R:n käyttö ei vaadi volyymin nostamista kilometrien kertyessä.
[[{"fid":"98348","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1500,"width":2000,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Kaverikuva T300:n kanssa.
Kaidan keskitien kulkija
Se tärkein, eli ratin varsinainen ajotuntuma on hyvä, vaikkei mitenkään poikkeuksellisen erinomainen hintaluokassaan. Force feedback -efektiä on helppo säätää suoraan ohjauspyörästä. Maksimissaan 3,1 Nm väännöllä vastusta tarjoava laitos riittää useimmille peruskäyttäjille mainiosti. Ohjauksessa ei myöskään ole havaittavissa liiaksi kulmikkuutta, vaan ajaminen tuntuu riittävän luontevalta, joskin hieman etäiseltä.
Ohjauspyörä varustetaan PlayStationin ohjaimista tutuilla näppäimillä, jotka myös toimivat mukavan täsmällisesti. Keskiön yläosaan on sisällytetään lisäksi nykymuodin mukainen pieni LCD-näyttö sekä fiilistä tuovat LED-valot, jotka ilmoittavat esimerkiksi optimaalisen kierrosalueen isomman pykälän vaihtamiseen.
[[{"fid":"98349","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1500,"width":2000,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Kaikki tarvittava näppien ulottuvilla.
Tietyiltä osin kokonaisuus tuntuu kuitenkin kiusallisesti kilpailijoitaan halvemmalta. Esimerkiksi vaihdeläpyskät ovat muovia metallin sijaan. Samoin keinonahka tuntuu nimenomaan muovisen keinotekoiselta, vaikka kehä näpeissä moitteetta pysyykin. Rehellisyyden nimissä näihin seikkoihin tuskin kiinnittää edes huomiota, mikäli ei omista useampaa rattia tai arvioi niitä harrastuksenaan peliaiheiselle sivustolle.
Kenties omat mieltymykset onkin nykyään kalibroitu tyystin väärälle tasolle, kun leijonanosa viime aikojen kilometreistä on kertynyt suorastaan loistavan Logitech G RS50 -suoravetoratin kanssa. Thrustmaster jää yleisen laatumielikuvan lisäksi selvästi sen jälkeen niin ajamisen tarkkuudessa kuin vasteen jämäkkyydessä. Tämä on tietysti luonnollista eri toteutuksen ja ennen kaikkea hintalapun vuoksi. Kuitenkaan hintaero ei karkaa nykyään enää ihan järjettömän isoksi, joten suoravetotekniikkaan panostamista kannattaa harkita vielä kerran jos toisenkin, mikäli autopelit ovat lähellä sydäntä. Lukusuosituksena tähän väliin myös Petri Leskisen artikkeli PXN V10 Ultrasta, joka edustaa huokeamman pään suoravetotuotteita.
Paketin T3PM-poljinsetin laatu yllättää positiivisesti. Poljinpinnoissa on muovin sijaan käytetty alumiinia, ja kokonaisuus tuntuu muutoinkin mukavan jämäkältä sekä painavalta. Onpa mukana myös kolmas pedaali kytkimelle – toki varsinainen vaihdekeppi täytyy ostaa tarpeen mukaan erikseen. Jarrupolkimen vastetta saa tarvittaessa muokattua mukana tulevan vaihtojousen avulla, mutta vakionakin tuntuma on mainio. Muutoin erinomainen toteutus jää kaipaamaan ainoastaan parempia stoppareita pohjaan, sillä ajokaukalon ulkopuolella pedaalit lähtevät helposti luistelemaan lattialla ilman pätevää patenttia.
[[{"fid":"98350","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1500,"width":2000,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Setin laadukkainta antia.
T248R tekee sen minkä lupaa, eli tarjoaa peruspätevän vaihtoehdon hintaluokassaan.
Kokonaisuutena Thrustmaster T248R tekee sen minkä lupaa, eli tarjoaa peruspätevän vaihtoehdon hintaluokassaan. Halkaisijaltaan 28 cm ratti soveltuu mainiosti useimpien näppeihin, force feedback -efektit ajavat asiansa, ja yleinen käytettävyys on kiinnityksestä ja kytkennöistä lähtien vaivatonta. Pelitukikaan ei tarjonnut mitään negatiivisia yllätyksiä, vaan PlayStation 5:n tärkeimmät nimikkeet Gran Turismo 7:sta F1 25:een toimivat ongelmitta. Saapa ratin valjastettua myös edellisen sukupolven pleikkarille sekä totta kai PC-käyttöön. Vallan toimiva joskin yllätyksetön ja hieman hajuton työkalu hintaluokassaan siis.
Lue juttu sivustolla...