Vastaus: KonsoliFIN Podcast 124: Rikos se on mikä kannattaa
Wall of Text hits you.--More--
MOPP ja uutiset
Uutta Ducktalesia en ole pelannut, mutta NES-versiosta minulla on sellainen vahva muistikuva, että koimme sen kavereiden kanssa kovin helpoksi ja lyhyeksi. Se oli pelattu läpi noin kolmessa tunnissa vuokraamisesta. Remastered-versioon on ilmeisesti laajennettu leveleitä ja lisätty muutakin sisältöä.
Suomeksi käännetyssä kirjallisuudessa paljon on kiinni kääntäjästä. Monia käännöksiä on tehty useampaan kertaan kun joku ei ole ollut tyytyväinen edelliseen versioon, tai vaikkapa runomitallisista Homeroksen teoksista on olemassa sekä proosalliset että runomitalliset käännökset. Mainittu Tolkien-tuotanto on varmasti parhaita suomennoksia mitä löytyy, mitä edesauttoi myös se, että Tolkien kielitieteilijänä jätti kääntäjille hyvin tarkkoja ohjeita esim. nimistön kääntämisestä.
Vanhemmilla alustoilla pelaaminen riippuu hyvin vahvasti henkilöstä. Tiedän monien saavan näppylöitä jo alhaisemmasta resoluutiosta, mutta minä pystyn hyvin pelaamaan karummankin näköisiä pelejä, kunhan ne ovat hyviä pelejä. Pelasin taannoin mm. Final Fantasy IX:n, joka PS1:n 3D-pelinä näyttää todella karulta nykystandardeilla, enkä häiriintynyt yhtään kulmikkaista hahmoista, karkeista tekstuureista, tai fixed point -aritmetiikan epätarkkuuden aiheuttamasta polygonisaumojen repeilystä ja liikejitteristä. Sen sijaan jos itse peli on selvästi totuttua karumpi voi sen pelaaminen olla hankalampaa. Esimerkkinä GTA3, joka on kyllä hyvä peli, mutta josta puuttuu paljon ominaisuuksia joihin on uudemmissa osissa tottunut. Liikkuvasta ajoneuvosta ei pääse poistumaan, ja hahmo kuolee välittömästi vesikosketuksesta, joten pelin pariin on vaikea palata edes Vice Cityn jälkeen.
Hyvistä Terminator-peleistä olisin myös maininnut tuon 1995 julkaistun Future Shockin, mutta muut ehtivät ensin. Peli oli muuten melkoinen pioneeri, se julkaistiin ennen Quakea ja oli ensimmäisiä joissa sekä ympäristö että viholliset olivat täysin 3D:tä, sekä kontrollit nykyisenkaltaiset vapaalla hiirikatselulla.
Call of Dutya ei ole onnistu ryöstöviljelemään ehkä siksi, että sitä tehdään "vain" peli vuodessa. Tony Hawkiakin tehtiin vain peli vuodessa, mutta franchise onnistuttiin käytännössä tappamaan kun Activision oli sokaistunut Guitar Heron menestyksestä ja päätti tehdä muovisen skeittilautakontrollerin, joka odotetusti floppasi massiivisesti. Guitar Heron ryöstöviljely puolestaan tapahtui, kun Activision julkaisi parin vuoden aikana kymmenkunta Guitar Hero -peliä. Sivuvaikutuksena koko musiikkipeligenre painui takaisin marginaaliin. FPS-genren tappaminen vaatisi ryöstöviljelyn sijasta jotain poikkeuksellista, ottaen huomioon kuinka paljon räiskintäpelejä julkaistaan koko ajan myyntilukujen kärsimättä.
Tiedän että kuulun tässä vähemmistöön, mutta minä pidin enemmän MS-pisteistä kuin oikean valuutan käytöstä. Kai siihen valuuttaankin tottuu, mutta se ei muutu miksikään, että hintojen ja alennusten hahmottaminen on vaikeampaa pienillä ,99-hintaisilla desimaaliluvuilla kuin tasasatasista. Alennuslistoissa on nyt jokaiselle tuotteelle peräti viisi eri hintaa, kun taas MSP-hinnat olivat globaaleja. Jotkin Rock Bandin 80MSP maksaneet DLC-kappaleet maksavat nyt 0,95 euroa, jotkut muut 1,00 euroa, eikä asiassa näytä olevan minkäänlaista kaavaa tai yhdistävää tekijää. Tällä hetkellä on vielä muitakin toivottavasti lapsentaudiksi laskettavia pikkuvikoja havaittavissa, esimerkiksi weppimarketplacelta ei pystynyt muutama päivä sitten ottamaan ilmaisia tuotteita ilman luottokorttitietoja, vaikka tilillä on monta kymppiä valuuttaa.
Se on totta, että Valve ulkoisti Orange Boxin PS3-version, mutta lopputulos oli mm. järjettömän pitkine lataustaukoineen niin kurja, että Portal 2:n PS3-version Valve halusi tehdä itse. Se onkin sitten boksia parempi versio, eikä pelkästään siksi että mukana on Steam-tuki ja PC-versio kaupan päälle.
PS3-ongelmien lisäksi GTA4:n julkaisua viivästytti myös Xbox 360 -ongelmat, joita aiheutti se, että 360:n pelien pitää Microsoftin vaatimusten mukaan toimia ilman kovalevyä, koska typeryyksissä sellaisiakin bokseja on menty myymään. Mainittu 1120x640 on GTA4:n resoluutiona vain PS3-versiossa, Xbox 360 -versio pyörii täydellä 720p:llä, siksi PS3-versio näyttää hieman pehmeämmältä. Red Dead Redemptionilla oli muuten aivan samat resoluutiot, joten kyse lienee laajemminkin RAGE-moottorin eroista alustoilla. Saa nähdä miten GTA5:ssä, joka käyttää edelleen RAGEa.
360:llä on yksinkertainen syy monien pelien alhaisempien resoluutioiden käyttöön. Grafiikkapiirin sulautettu 10 megatavun muisti on aavistuksen liian pieni kolmelle 720p-framelle, jolloin pikkuisen resoluutiota pudottamalla pystytään tekemään kahden framen yhdistämistä vaativia efektejä huomattavasti helpommin ja tehokkaammin. PS3:n resoluutiopudotuksiin voinee pitää syynä sitä, että arkkitehtuurin kanssa tappelun vuoksi suorituskykyä ei vain saada hyväksyttäväksi ellei piirrettävän määrää pudoteta hieman. Monialustapelejä tehdessä se heikompi alusta ei yleensä ole ollut boksi, vaikka vanhempi laite onkin, vaan PS3, erityisesti vähäisemmän muistinsa ja paljon enemmän laitespesifistä optimointia vaativan vaikeamman arkkitehtuurinsa vuoksi.
GTA4
GTA4 kuuluu minullekin pelihistorian pahimpiin pettymyksiin, en ole koskaan kyennyt ymmärtämään pelin 98 pisteen metascoreja. Fellun "paskin täysiä kymppejä kerännyt peli" lienee paras määritelmä mitä olen kuullut. GTA:t 3, Vice City ja San Andreas tuli hakattua suurella innolla puhki suhteellisen nopeasti. Vaikka GTA4:n ostin poikkeuksellisesti jo yöjulkaisussa en ole saanut sitä vieläkään saanut kahlattua loppuun, yli viisi vuotta pelin julkaisun jälkeen. GTA4:stä on kyllä kuulunut paljon enemmän soraääniä kuin sarjan edellisistä peleistä.
Minä jäin myös kaipaamaan kaupunkien ulkopuolisia aktiviteetteja San Andreasin jälkeen, pelkkä kaupunki on pienestä vaihtelustaan huolimatta aika yksipuolinen ympäristö. GTA4 on tosin niin paljon yksityiskohtaisempi, että vaikka San Andreasissa oli kolme kaupunkia ja landea, ei sen kartta ole juurikaan GTA4:ää suurempi, kukin GTA4:n pääsaarista on suunnilleen yhden San Andreasin kaupungin kokoluokkaa.
Kännykkä on hyvä idea, mutta toteutus on jäänyt paikoin rasittavaksi. Kännykän saa pois päältä, mutta se valitettavasti palaa maagisesti takaisin päälle aina kun suorittaa jonkin tehtävän. Pienenä vihjeenä, ei kannata koskaan kieltäytyä kaverin ehdottamasta aktiviteetista. Sen sijaan hyväksyy menon ja soittaa välittömästi perään että eipä sovikaan niin kaveri ei suutu eivätkä ystävyysprosentit putoa.
Minua eivät hahmojen ja autojen raskaat kontrollit häirinneet, vaikka pitäisinkin enemmän hieman kevyemmästä ja arcademaisemmasta. Sen sijaan raivostuin checkpointeista. Tehtävät ovat kyllä pitkiä ja monipuolisia, mutta checkpointit ovat lähinnä vitsi. Vaikka periaatteessa epäonnistumisen jälkeen taksi vie suoraan tehtävän alkuun niin pahimmillaan tehtävän ensimmäinen osa on saaren päästä päähän ajaminen. Kuluneet haarniskat ja käytetyt aseet on tietysti myös menetetty, jolloin tehtävää keskeltä aloittaessa voi olla vaikeuksissa, ja checkpointteja vähävaivaisempi tapa on vain tallentaa ennen tehtävän tekemistä ja tarvittaessa ladata niin ei tarvitse lähteä metsästämään uutta haarniskaa aina kuolon jälkeen. Checkpointteja on kuulemma Gay Tonyssa vihdoinkin järkiperäistetty, mutta sitä en ole vielä pelannut. Ilmeisesti pitäisi, kun siinä lienee enemmän vanhaa GTA-henkeä.
Varmasti yksi merkittävä syy miksi GTA4 ei minulle kolahtanut on se, että se on mennyt niin paljon vakavammaksi, ei vain sisällöllisesti vaan myös pelimekaanisesti. GTA4:ssä autoja ei meinaa saada räjähtämään ilman kunnon yritystä tai raskasta aseistusta, kun ne yleensä lakkaavat liikkumastakin ennen. Aiemmissa osissa kaikki autot lopulta syttyivät tuleen ja räjähtivät otettuaan tarpeeksi vauriota tai käännyttyään katolleen. Se ei ehkä ollut kovin realistista, mutta se oli pirun hauskaa.
Kaikesta kitinästä huolimatta GTA4 on minustakin hyvä peli. Se vain oli massiivinen pettymys sarjan aiempien osien ja 98 pisteen metascorejen luomiin odotuksiin nähden. Vaikka tarina putoaa minulla lähinnä "jaa"-kategoriaan Nicosta olen aina pitänyt hahmona. Ei sinänsä paha ja paatunut rikollinen, vaan enemmänkin lakoninen ja sarkastinen "mä oon vaan töissä täällä". Lisäksi yksityiskohtiin on panostettu, kuten aina sarjan peleissä. Erinomainen känniefekti on yksi syy miksi kaverien kanssa yleensä jaksaa käydä jossain, ja Jacob auton kyydissä savuamassa huvittaa aina.
Hieman yllätyin, että radiokanavat jätettiin kokonaan mainitsematta. Minulle kyseessä on yksi Grand Theft Autojen keskeisimmistä ominaisuuksista. Pelin ajan henkeä heijastavaksi valitut soittolistat, sekä loistavasti käsikirjoitetut parodiat radio-ohjelmista ja erityisesti puheohjelmista hauskoine julkkiscameoineen ovat syy jäädä joskus vain kuuntelemaan radiota.
Minun pelityyliini kuuluu useimmissa peleissä pelata sivutehtävät ennen kuin etenee juonessa, jos vain on selvillä mikä tehtävä sitä juonta edistää. Ei siksi että juonta säästelisi, vaan siksi kun kaikki pitää nähdä, ja monissa peleissä osan sivutehtävistä pystyy tekemään vain rajallisen ajan, erityisesti jos pelin maailma muuttuu dramaattisesti juonen mukana.
Palaute ja loppusanat
Tapasin kyllä komean WaLuigin jo viime vuoden Gamescom-reissulla, mutta tänä vuonna jäi morjenstamatta kun olivat tosiaan Danielan kanssa toisaalla siihen aikaan kun kävin muuta seuruetta tapaamassa.
Jennille tervetuloa vaan, naisääniä ei castissa ole ollut liiaksi asti.
Teknologiassa on ongelmia ja toiminta kopioi härskisti Dead Spacea ja Gears of Waria, mutta se pääasia eli tarina henkilöhahmoineen ja ohjaus toimivat hienosti. Tällä hetkellä vahva 3/5, mutta en toki ole vielä päässyt loppuun asti. Pelaan ihan reilusti Easyllä, mutta jos meno säilyy näin hyvänä, saatan ottaa uusintarundin Hardilla heti perään.
.