Määrällisesti, kohtalaisen pieni määrä pelejä tuli pelailtua tänä vuonna. 2025 tuli viihdyttyä lähes pelkästään yksinpelien parissa, online multiplayereita ei tullut pelattua juuri yhtään. Aiempina vuosina kestopeluussa olleet Apex Legends ja Rocket League eivät tainneet käynnistyä kuin pari satunnaista kertaa tänä vuonna. BF6 odotin innolla, mutta pari sessiota Betassa sai tajuamaan, että ei sitä oikein tässä iässä nappaa enää tuo nopeatempoinen nettiräiskintä, niin jäi sekin hankkimatta.
South Park: The Stick of Truth & Fractured But Whole: Jostain syystä ei ollut aikaisemmin tullut hinkua pelata näitä pelejä, vaikka sarjasta pidänkin. Odotukset oli aika matalat, mutta nämähän olivatkin aivan erinomaisia kompakteja ja kevyitä RPG-kokemuksia, jotka käyttivät lähdemateriaaliaan esimerkillisen hyvin. Näiden olisi toivonut olevan pidempiä, ja vaikka molemmat pelasi ihan putkeen, meno ei alkanut tökkimään yhtään.
Disco Elysium: Todella kiehtova ja hienosti toteutettu mysteeriseikkailu. Tarina, maailma ja hahmot aukeavat kiehtovasti, ja vaikka onkin hyvin paljon luettavaa, ei käy pitkästyttämään yhtään. Todella tyylikäs ja ajatuksia herättävä teos.
Steins Gate: Visuaalisista novelleista on tullut innostuttua viime vuosina, ja tätä pidetään ihan syystäkin genren suurena klassikkona. Visuaalisille novelleille tyypillisesti, kyseessä on enemmänkin interaktiivinen tarina kuin peli, mutta tässäkin tarinan käänteet ja kutkuttavat valinnat tempaavat mukaansa. Koukuttava ja kosketava kokemus.
Life is Strange Remastered(+Before the Storm esiosa): Tämä oli tullut pelattua alunperin 2017, ja iski silloin todella kovaa. Nyt vuosien saatossa aika paljon tarinan osia ja hahmoja oli unohtunut, ja vaikka sen ydinjuonen edelleenkin muisti hyvin, niin kyllä tämä taas onnistui iskemään ja koskettamaan aivan upeasti. Oikeastaan kaikki mahdolliset paikat tuli koluttua, ja kaikkia mahdollisia keskusteluvaihtoehtoja tuli kokeiltua, näitten kautta löytyi yllättävänkin paljon lisää asiaa juonen päälle. Maxin supervoima on ehkä parhaita kykyjä missään pelissä ikinä, ja tekee tästä pelistä niin hienon. Niin pelillisesti, kuin myös tarinaltaan, tämä pieksee sarjan muut osat aivan 6-0. Todella hieno kokemus, joka ei ole vanhentunut yhtään.
Clair Obscur Expedition 33
Aivan tajuttoman upea kokemus, eikä vain tämän vuoden paras peli, vaan minulle tämän konsolisukupolven paras peli. Jo se yksinään, miten upea tarinavetoinen kokemus tämä on, tekee tästä unohtumattoman mestariteoksen. Kun siihen yhdistyy vielä kaikinpuolin timanttinen pelattavuus, on vaikea ymmärtää, miten tällainen peli saattoikin tulla tuntemattomalta pieneltä studiolta, ilman mitään varsinaista ennakkovaroitusta siitä minkä tasoinen teos sieltä tulisi. Maininta myös aivan upeasta soundtrackista.
Cocoon: Ihan näppärä pikku puzzleilu, myönnän, että omaan makuun oli jopa liian vaikeita aivopähkinöitä, niin piti kyllä välillä guidea käyttää että sai pulmat läpi
Blue Reflection Second Light: Jatko-osa oikein mainiolle budjetti jrpg:lle. Kovin samanlaista menoa kuin eka osa, jostain syystä tämän tarina ei kuitenkaan iskenyt niin kovaa kuin eka peli. Ihan hyvä kokemus kuitenkin.
EA FC26: Muutaman vuoden tauon jälkeen, ja änäriin kyllästyneenä, tulikin ostettua jalkapalloilupeli vaihteeksi. Oikein hyvää ja koukuttavaa palloilua. Laadullisesti vie änäriä kuin litran mittaa, ja palkitsee pelaajaa paljon avokätisemmin. FUT-pelimuodossa tullut lähinnä rakennettua Japanin maajoukkuetta.
Robo Cop Rogue City: Robocop elokuvista en ole nähnyt kuin ykkösestä puolet joskus ihan skidinä, siitä huolimatta, tämä oli oikein mainio kompakti räiskintä. Jossain vaiheessa pitää se jatko-osakin pelata. Oikein tyydyttävän tuntuista räiskintää, joka tuntuu tavoittavan lähdemateriaalin fiiliksen loistavasti.
Root Letter: Japanilainen visuaalinen novelli, jossa lähinnä vaan tarinan lukemista, ja minimaalisesti pelaamista. Tämäkin jäi kuitenkin positiivisena mieleen. Mysteeriä Japanin maaseudulla pienillä kauhuvivahteilla oli oikein mukava seurata.
Like a Dragon Ishin: Kaikista Yakuza/Like a Dragon peleistä olen nauttinut, tästä myös. Jostain syystä, tämä ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin toivoin. Jotenkin pelattavuudeltaan ja rakenteeltaan vanhahtava huonolla tavalla. Ihan OK kokemus, mutta ehkä mielestäni vähiten hyvä sarjan peli.
Wuthering Waves: Kiina Gacha, mielestäni aika hyvä sellainen. Tarina ja pelin rakenne nyt on sinäänsä aika sellaista tasapaksua gachahöttöä, mutta hyvä taistelusysteemi ja hahmojen kehittely riittää pitämään koukun yllä. Tuli tähän reilu 300 tuntia peliaikaa upotettua, niin ihan hyvin sai rahoilleen vastinetta(ilmainen peli, johon en käyttänyt rahaa)
Persona 5 Phantom X: Ilmainen gacha-peli Personan maailmassa. Mikä voisi mennä pieleen? Noh, vaikka Personan ulkokuori onkin peliin napattu aika onnistuneesti, oikein mitään muuta hyvää tässä ei ole. On tätäkin tullut pelailtua melkein 100 tuntia ihan ajantappamis mielessä, mutta aika keskinkertainen peli tämä on kaikinpuolin. Ne personan vahvuudet, eli mukaansatempaava tarina ja kiinnostavat hahmot puuttuu tästä kokonaan. En oikein suosittelisi edes Personan faneille, vaikka ilmainen onkin.
Witcher 3: Perinteisesti, kun olen hankkinut uuden tietokoneen/päivittänyt tietokonetta, on pitänyt demota sitä pelaamalla läpi Witcher 3. Peli meni siis läpi nyt kolmatta kertaa, ja ekan kerran sitten vuoden 2020. Peli ei ole mielestäni vanhentunut yhtään, vaan on edelleen täyttä timanttia. Innolla jatko-osaa odottelen.
