Lost in Translation (2003)

[Saul Ahola]

Sofia Coppolan ohjaamasta elokuvasta on hieman jutusteltu muissa threadeissa, mutta perustetaanpa sille nyt ihan oma, ikioma.

FilmiFIN-arvostelu
IMDb-linkki

Eli mitä ihmiset ovat pitäneet tästä suurmenestyksestä?

Kaiken hypen ja runsaasti viljeltyjen ylisanojen jälkeen Lost in Translation oli itselleni, ei nyt varsinaisesti pettymys, mutta ehkä silti hieman laimea kokemus. Mitään suurta en elokuvassa nähnyt. Päinvastoin, elokuvan yksinkertaisuus ja koskettava inhimillisyys olivat tällä kertaa niitä kiehtovimpia valttikortteja. Suurta kaiketi sekin, mutta ihan vielä en ole ostanut sielunkumppanuudesta kertovaa CD-kuunnelmaa.

Elokuvan rauhallisesti soljuva tarina ja hellävaroen käsiteltävät ongelmat tuovat katsojalle rennon ja hyvän olon -fiiliksen. Elokuvassa kieltämättä näkyy naisen kosketus. Sommitelmat ovat kerrassaan upeita ja Japani tapahtumapaikkana miltei täydellinen valinta.

Bill Murray on roolissaan hyvä, ehkä hieman korni eleineen, mutta hyvä. Scarlett Johannson taas on kerta kaikkisen hurmaava ja suloinen - ja kyllähän tuo näytteleekin ihan hyvin. Parin ikäero sinänsä oli mainio veto. Kontrasti on ehkäpä liian suuri todelliselle rakkaudelle, mutta pientä sähköä on alati ilmassa.

Elokuva voitti parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinnon. Nojaa, ehkäpä hieman liioiteltua ja sinisilmäistä mielestäni Akatemian puolelta. Käteen jäi kuitenkin mukavaa, pienimuotoista perusdraamaa, mikä kaikessa kerronnallisessa yksinkertaisuudessaan oli kieltämättä ihastuttavan inhimillistä. Elokuvan herättämät suuret ajatukset ja kiehtovat kysymykset kietytyivät kuitenkin yhteen ollennaisimpaan; eikö Scarlett vaihda alushousujaan?

**** / *****

Keskustelkaa.

 

[Dr Evil]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

Annan kanssa 4/5. Katsoin tämän vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja pidin suht paljon. Mukavan leppoisaa katseltavaa. Japani tapahtumapaikkana todellakin sopi tähän erinomaisesti, vaikea kuvitella tätä elokuvaa jossain Amerikkalaisessa kaupungissa, tuskin olisi ollut samanlaista lumoa.

 

[xlt]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

Noniin. Itsekkin katsoin tämän vähän varautunein mielin sillä kaverini hehkuttivat tätä maasta taivaaseen.(ja kun meidän leffamaku on hieman poikkeavaa)

Leffa tosiaan lähti hyvin käyntiin. Alusta alkaen elokuvassa on todella sympaattinen fiilinki, kun kaksi normaaliin elämäänsä tylsityneitä kohtaavat toisensa toisella puolella maapalloa. Scarletin näytteleminen on niin luonnollista vaikka naisella ei olekkaan mitään suurta taustaa takanaan, vaikka nuori nainen näytteleekin elokuvassa Mies joka ei ollut siellä. Tekee loistavan roolisuorituksen vaikka ko. elokuvassa siihen ei olisi hirveästi vaadittukaan.
No, mutta Bill Murray. Mitä voikaan odottaa entiseltä Ghostbusterilta ?
Hymy tuli huulille Billin mainos kuvauksissa. Bill näytteli erittäin laadukkaasti, näyttäen juuri siltä miltä Sofia hänet varmaan halusikin näyttävän. Billin roolihahmo kun näytti siltä´, että kaikki hänen elämän mehunsa on jäänyt nuoruuteen ja elää sitä hetkeä mitä elää.
Näiden kahden elämät ajautuvat erittäin mielenkiintoisesti ja romattisesti yhteen, ja ehkä
jotain tuon tyylistä tapaamista jokainen meistä havittelisi.
Elokuvan "tylsyys" on tässä juurikin se avain mikä tekee elokuvasta niin erilaisen.
Elokuva vaan rullaa alusta lopputeksteihin ja jättää katsojan miettimään mitä tälläkin yritettiin sanoa. Loistava elokuva ja varmasti kestää useita katselukertoja.


Arvio: *****

 

[Stanton]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

Olen katsonut LiTin pari kertaa ja se kuuluu ehdottomasti lempielokuviini, ehkäpä korkeimmalle paikalle. Kun kävin katsomassa sen teatterissa, oli jälkeenpäin todella outo fiilis, jollaista mikään muu elokuva ei ole saanut aikaan. Lost in Translation osui juuri oikeaan paikkaan.

Käsikirjoituksesta saatu Oscar tosin hieman ihmetyttää. Mielestäni elokuva olisi pitänyt ennemmin palkita parhaasta ohjauksesta ja näyttelijäsuorituksista, koska niillä se loistaa. Nuori ja kaunistakin kauniimpi Scarlett Johansson on täydellisen luonteva Charlotten roolissa ja Bill Murray tekee Bobista hauskan mutta realistisen, joten elokuvan hahmoihin on helppo samaistua.

Elokuvassa on uneliaan epärealistinen tunnelma koko ajan, kiitos täydellisen kuvauspaikan. Kaksi erilaista ihmistä "eksyneenä" Japanissa, täydellistä. Yksi lempikohtauksiani on Charlotten matka Kiotoon. Näemme miten ohjaaja näkee Japanin.

Niin, Lost in Translation on siis mielestäni ehdottomasti viiden tähden elokuva. Lähes täydellinen kaikin puolin.

 

[Orin]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

Suorastaan erittäin upea ja erikoinen elokuva. Kun elokuvasta ensimmäistä kertaa kuulin kamultani, en kovinkaan innostunut leffan asetelmasta: kaksi ihmistä Tokiossa tapaavat toisensa ja pitävät hauskaa. Kamuni silti jaksoi hypettää ja vaati minut katsomaan ko. elokuvan. Koska leffa sijoittui Tokioon ja kuulemma kuvasi hyvin japanilaista kaupunkielämää, en loppujen lopuksi voinut vastustaa, kova Japani-fani kun olen. Muutaman päivän päästä kokoonnuimmekin iloisin mielin ystäväni kämppään ja laitoimme leffan pyörimään. Alusta loppuun asti olin kuin hypnoosissa: elokuva sai minut "tylsyydellään", rehellisyydellään ja luonnollisuudellaan sanattomaksi. Mitään hienoja graafisia kikkoja tai efektejä ei tarvittu, koska näyttelijät vetivät roolinsa niin hyvin kuin mahdollista. Leffan rento ja hyvämielinen tunnelma saivat minut vakuutetuksi. Tuntui siltä kuin olisi itse käynyt Japanissa. Kuten yleensä, kävimme leffan jälkeen "syvälliset" keskustelut kamumme kanssa, ja kävimme elokuvan osa-alueet läpi. Ensimmäinen kommenttini meni jotakuinkin näin "Jaa, en osaa sanoa mitään. En tajua. Uskoman leffa, tosin en tiedä miksi".

Lost in Translation todistaa kuinka saadaan aikaan hienoa elokuvaa ilman räjähdyksiä, erikoistehosteita tai seksikohtauksia. Mitä hyvän elokuvan tekemiseen sitten tarvitaan, jos ilman edellä mainittuja elementtejä ei tarvita? Näyttelijät. Hyvät ja työtäänsä rakastavat näyttelijät, jotka osaavat näytellä luonnollisesti tuoden tunteet, ilmeet, eleet ja ajatukset esiin ilman turhia mutkitteluja. Lost in Translation on elokuva, joka nostaa efektimättöjen luvatulla aikakaudella näyttelijäsuorituksen arvoiselleen paikalle, ensimmäiselle paikalle.

Arvosana: ****½

PS. Samanlaisia tunteita itselleni herätti muun muassa Donnie Darko, Eternal Sunshine of the Spotles Mind sekä Grave of Fireflies. /me suosittelee

PSS. En tosiaan postauksessani maininnut itse hahmoista saatika ohjaajasta mitään, enkä mainitsekaan. Stantonin postauksen jälkeen tosin yhdyn hänen ajatuksiinsa perinpohjaisesti. Tuollainen unimainen tila, jonka elokuva sai aikaan on jotain parasta pitkään aikaan.

 

[Jarmo Hänninen]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

Myös mielipiteita FilmiFINin LiT-arvostelusta saa laittaa kehiin

 

[Justin Bailey]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

Hmm..

Henk. koht LiT jätti erittäin hyvän fiiliksen.

Leffassa oli kuitenkin muutama kohtaus, jotka eivät imo sopineet yleistunnelmaan. Selkeimmin esiin puski irrallisen tuntuinen kuntopyöräkohtaus sekä innokas "hieroja"-täti. Laitetaan toistaiseksi kokemattomuuden piikkiin. Toivottavasti ohjaajan timantti vielä kirkastuu, potentiaalia tuntuu olevan. Muilta osin elokuva piti vaivattoman oloisesti otteessaan ja palkitsi diipimmänkin seurannan.

Ehdottomasti yksi viime vuoden miellyttävimpiä elokuvakokemuksia, suosittelen

4- / 5

 

[Jouko Luhtala]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

Lost in Translation on omalla listauksellani ehdottomasti yksi 2000-luvun parhaista elokuvista ja löytyypä tuo TOP20-listaltanikin. Omaan makuuni Lost in Translation on niitä elokuvia, joista on jokseenkin mahdoton olla pitämättä. Ja samalla niitä mistä en oikein keksi mitään järkevää kirjoitettavaa.

Näyttelijät ovat maagisia ja LiT onkin hyvin näyttelijäkeskeinen elokuva. Bill Murray vetää elämänsä roolisuorituksen ja Scarlett Johanson myi tällä elokuvalla itsensä täydellisesti meikäläiselle ja jokainen neidin (?) tuleva elokuva on itselleni jonkinlainen merkkitapaus. Näyttelijäkeskeisyyttä korostaa myös, että varsinaista juonta en minä ainakaan löydä LiT:n "tarinasta".

Hieno, rauhallinen tunnelma ja kerronta, upeat näyttelijäsuoritukset ja palkitseva loppu tekevät tästä elokuvasta itselleni hienon kokemuksen. LiT:n osalta ainakin istelleni kävi niin, että kun heti elokuvan nähtyäni mietin, niin lätkäisin arvosanaksi nelosen mutta seuraavana päivänä iskin puolikkaan lisää ja TOP20-listalle kattelemaan maailman menoa.

4½ / 5

 

[Artificial]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

LiT on ehkäpä paras näkemäni henkilökeskeinen elokuva. Se todistaa yksiselitteisesti, ettei upean elämyksen luomiseen tarvita kuin hyvät, mielenkiintoiset hahmot ja erikoinen tapahtumapaikka. Näitä hahmoja tulkitsemaan tarvitaan tietysti valovoimaiset näyttelijät, ja Sofia Coppola on tehnyt nappivalinnat Bill Murrayn ja Scarlett Johanssonin kohdalla. On uskomatonta, miten herra Murray saa katsojat nauramaan pelkästään kysyvällä ilmeellä ja äänenpainolla. Peukut hänelle elämänsä roolisuorituksesta.

Jätän tämän viestin lyhyeen, kaikki kun on jo kertaalleen sanottu aikaisemmissa vastauksissa Pisteitä annan 5/5, sillä elokuva on kestänyt säröilemättä jo monta katselu kertaa.

Sofia Coppola, odotan tulevia projektejasi. Et ole pelkkä isäsi varjo, vaan olet erikoinen ja itsenäinen elokuvantekijä, jolla on oikeasti talenttia pelkkien suhteiden sijaan. Onnittelut.

 

[J. Pikkarainen]

Vastaus: Lost in Translation (2003)

Olen samoilla linjoilla ketjun aloittaneen Saulin kanssa. Kaiken hypen jälkeen, LiT oli lievä pettymys. Ensimmäinen puolituntinen oli otos sekalaisia ja irtonaisia kohtauksia, jonka jälkeen itse tarina/idea/elokuva sai vasta koherentin muotonsa. Tästä eteenpäin elokuva oli lämminhenkinen ja henkilöpainotteinen feel good -leffa.

Henkilöpainotteisuus onkin elokuvan parhaimpia puolia. Jollain tapaa realistisilta tuntuvat henkilöt, ja molempien näyttelijöiden suht minimalistinen elehdintä toi sellaista arkista ihastusta ja välittämisen tunnetta. Etenkin Scarlett onnistui levittämään viatonta suloisuuttaan hienosti. Tosin ei se Murraykaan huono ollut, mutta Broken Flowerin jälkeen (Ilmestyi vasta 2005, mutta näin ensin) ei roolisuoritus purrut aivan yhtä vakuuttavasti.

LiT lopputekstien rullatessa mieleni teki nähdä Richard Linklaterin ohjaama Before Sunrise, joka jyskytti lähes koko elokuvan ajan takaraivossa. Sikäli mielenkiintoista, sillä BS:n olen nähnyt viimeksi sen ilmestymisaikoina, enkä muista juuri mitään nyansseja koko elokuvasta. LiT tuntui vain jotenkin samanlaiselta, haikealta ihastus/rakastus-elokuvalta, jonka päähenkilöt tietävät etteivät voi saada toisiaan. Seuraavaksi soittimeen meneneekin em. Before Sunrise ja heti perään jatko-osa Before Sunset, jota en olekaan vielä nähnyt.

Samankaltaisista leffoista Eternal Sunshine of the Spotless Mind ja Broken Flowers päihittävät LiT:n melko kirkkaasti. ESotSM lienee samaa tasoa minulle, kuin LiT tuntuu monille olevan. Jotain liian koskettavaa, että siihen samaistuu välittömästi. Murrayn Broken Flowers edustaa samaa, mutta hieman normaalimmalla tasolla... Jarmuschille tyypillisen normaalia siis. BF:kin pitäisi saattaa soittimeen uudemmin, sillä leffa on ollut harva se päivä mielessä, ja olen melko varma, että seuraava katselukerta nostaa sen arvosanan sinne 5/5 teatterista poistuneen 4½/5 tilalle.

Sama voinee käydä myös LiT:ille, mikäli arvosteluihin on uskomista. Toinen kerta toden sanoo. Ensimmäisellä kerralla se oli kuitenkin lievä pettymys.

3½-4/5

Pahoittelen melko OT-vaikutteisesta viestistäni.