Maailma ilman videopelejä

[jryi]

Esipuhe

KonsoliFIN Podcastin ensimmäinen jakso julkaistiin tammikuun 11. päivä herran vuonna 2011, kun Joseph Ratzinger oli paavina ja Paavi oli kellarissa. Vuosien... ei, VUOSIKYMMENIEN ajan videopelaamista harrastaneet keskustelijat kokeilivat siipiään esiintyvän taiteen saralla ja legenda oli syntynyt. Nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin, on aika heittää hyvästit kaksimerkkisille jaksonumeroille ja siirtyä uuteen aikaan. Ensi tiistaina se tapahtuu. KonsoliFIN Podcast 100!

Aikuisten oikeasti

Seuraava podcast nauhoitetaan siis tämän viikon lauantaina. Paikasta ja ajankohdasta on jo kerrottu muualla ja uutisessa, joten keskitytään nyt vain siihen, mistä tilaisuudessa meinataan puhua.

Me kaikkihan olemme videopeliharrastajia; jotkut fanaattisempia, jotkut vähän kasuaalimpia. Videopelit ovat kuitenkin vaikuttaneet meihin kaikkiin, mutta olemmeko miettineet, millä kaikilla tavoille ne ovat vaikuttaneet myös ympäröivään maailmaan. Näin kevyestä aiheesta meinataan vääntää virttä live-nauhoituksessa. Ehkä haukkasimme liian ison kakun, ehkä tästä ei saakaan mitään juttua aikaiseksi; joka tapauksessa castilaisten katastrofaalista romahdusta voi tulla itse todistamaan.

Aiheesta ovat keskustelemassa minun (Jyri, moi) lisäkseni edelleen pyhää virkaansa hoitava Paavi (IGN Finland), Suomen ylivoimaisesti kovimman pelistudion Frozenbyten primus motor Mikael sekä joku toistaiseksi nimeämätön epeli, joka saattaa olla tuhovimmainen pohjanmeren eläin tai ehkä He-Manin näköinen jamppa jolla on maagiset käsivarret tai joku ihan muu.

Mitä Sinulta odotetaan?

Aihe on haastava, ja sitä voi lähestyä monelta kantilta. Miltä itse kuvittelisit maailman näyttävän, jos videopelejä ei olisi koskaan keksitty? Mitä harrastaisit, missä kävisit töissä, miten ylipäätään jaksaisit elää? Mistä Jack Thompson löytäisi tarkoituksen elämälleen ja olisiko Jenova Chen kuuluisa sellisti? Osaisiko prinssi Harry lentää helikopteria? Olisivatko nuoret kirurgit yhtä epävarmoja tähystysleikkausten tekijöitä kuin iäkkäämmät kollegansa? Löytyykö jotain elämänaluetta, johon videopelit eivät ole historiansa aikana vaikuttaneet?

Parhaat kommentit otetaan mukaan jaksoon. Ja jos uskallat, voit tulla esittämään kommenttisi paikan päälle. Yritämme myös streamata nauhoituksen intterwebbiin, jolloin kommentointi onnistuu lennossa Twitterin välityksellä.

 

[Jarppa]

Vastaus: Maailma ilman videopelejä

Aihe on haastava, ja sitä voi lähestyä monelta kantilta.

Näinpä. Tämänkaltaltaista aihetta lähestyisi melkeinpä tuopillisen ääressä, mutta yritetään nyt ilman kirjoittaa edes joitakin ajatuksia.

Tuskinpa maailma täysin Orwellin 1984:n kaltainen olisi ilman videopelejä. En usko, että ihmiset alkaisivat käyttää aikaansa johonkin tuottavaan vaan esimerkiksi lauta-, pallo-, kortti- tai uhkapelit täyttäisivät tyhjiön. Vaikea nähdä vaikkapa lautapeliteollisuutta yhtä suurena busineksena kuin videopelejä, joten ehkäpä elokuva- tai musiikkiteollisuus olisi vielä isompi juttu kuin nykyään. Videopelit ovat toimineet teknisen kehityksen yhtenä airuena, joten sitä kautta maailman voisi ajatella olevan hyvin erilaisen. Olisivatko PC:t (tai vaikkapa C64) yleistyneet tai mitkä olisivat vallitsevat mediaformaatit (riittäisikö cd/VHS)?

Henkilökohtaisesti voin ainakin sen sanoa, etten olisi varmaankaan nykyisessä työssäni, jossa työkielenä on englanti. Videopelit kun aiheuttivat kipinän ja motivaation opetella tuota ihmeellistä mongerrusta.

 

[Nisupulla]

Vastaus: Maailma ilman videopelejä

Vaikea kuvitella, kun videopelejä on harrastanut niin pitkältä kuin muisti kantaa. Jopa sen aivan ensimmäisen pelihetken muistaa, kun potikoita käänneltiin.

Meillä ei olisi Tetristä, joka osaltaan lähensi länttä ja itää.
Meillä ei olisi Super Mariota, joka herätti kiinnostuksen Japaniin.
Meillä ei olisi Raid Over Moscowia, joka aiheutti Suomen eduskunnassa kyselyn.
Meillä ei olisi Angry Birdsiä, jota Iso-Britannian pääministerikin pelaa.
Meillä ei olisi yhteisiä verkkopelejä, joissa kaveriksi kelpaa kuka tahansa, väriin ja ikään katsomatta.
Meillä ei olisi sukupolven yhteisiä pelikokemuksia (Wolfenstein 3D).
Meillä ei olisi turismia peleissä koettuihin maisemiin (Berliinin valtiopäivätalo, Normandia rannikot jne).
Meillä ei olisi kotimaista sisältöteollisuutta, joka keräisi maailmalta kunniaa ja sitä miljoonaa dollaria päivässä.
Meillä ei olisi kesän parhaimpia bileitä, Assemblya!

Väitän myös osaltaan pelien ansioksi sen, ettei enään tarvitse astua siihen ikävän harmaaseen ja kapeaan muottiin "aikuinen". Leikkivä apina kaiken ikää.

 

[iNdo]

Vastaus: Maailma ilman videopelejä

Käpylehmät ois the shit!

 

[Henge]

Vastaus: Maailma ilman videopelejä

Elämä olisi onnellista, kuin suoraan "Happa Days" jaksosta.
http://images.theage.com.au/2010/11/16/2046320/happy-days-420-420x0.jpg

Kun ei tiedä paremmasta elämästä, videopelit, olisi tyytyväinen siihen mitä olisi. Töissä perustoimistotyöläisenä, ahkerana. Ei tarvitsisi selittää pomolle, miksi on käyttänyt 8 tuntia jonkun flash-pelin parissa, tai katsonut firman nopealla netillä ”Let's play” videoita kaiket päivät.

Kotonakin kotimainen muija ja iiihana muksu saisivat kaiken huomion. Päivällistä nautittaisiin keskustellen mukavia. Iltakahvin jälkeen, kun muksu on unilla, olisi laatuaikaa vaimon kanssa. Keskustelisimme Suomen Kuvalehden uusimmista artikkeleista.

Yöunetkaan eivät koskaan kärsisi koukuttavista videopeleistä. Aamulla heräisi virkeänä ja olisi valmis hyppäämään takaisin sorvin ääreen.

Elämä olisi helppoa ja ihanaa. Videopelit ovat tuhonneet maailman. Kaikilla voisi olla käsiaseet, eikä kukaan ampuisi toisiaan. Kouluissa ei olisi kiusaamista ja internetissä ei olisi piraatteja.


Videopelit ovat kuitenkin parasta mitä on. Ja hetkeäkään en vaihtaisi pois....
Ehkä sitten vanhana taas kaduttaa?

Toisaalta elävästä elämästä esimerkkinä toimii Pohjois-Korea, jonka kansaa ei videopelit korruptoi. Ja siellä kaikilla on hyvä elo, eikö?

--

Onnea podcastille sadannen jakson johdosta.

Itse en uskaltanut paikalle, koska casteissa on uhkailta mm. fyysisellä väkivallalla.
Lienee tämäkin videopelien vika

 

[Salamanteri]

Vastaus: Maailma ilman videopelejä

Onnea vaan sadannen kastikkeen johdosta! Kun on käyttänyt elämästään n. 300 tuntia teitä kuunnellen, täytyy joko nupissa olla jotain vikaa tai sitten kastike toimii (saatte päättää itse). Erityinen kumarrus koko porukalle viime vuoden Saksan Gamescom-turneen uutisoinnista, vapaaehtoisvoimin tuotettu massiivinen uutisvirta mykisti, melkoinen puristus teiltä (okei, olihan se tuotos välillä melko hämärää, mutta kaikesta aisti että hauskaa oli, hyvä niin).

Kerron pienen anekdootin omasta historiastani, joka olisi jäänyt kokematta ilman videopelejä. Elettiin ensimmäisen Playstationin aikaa ja ensimmäinen Gran Tourismo oli juuri ilmestynyt. Ystäväni hankki pelin heti julkaisun jälkeen ja heti tietysti testaamaan. Peli maistui, ehkä hieman liiankin hyvin. Oli kesä eikä koulua, joten tahkosimme peliä johonkin aamu seitsemään (tai kahdeksaan), kunnes ystäväni vanhemmat heräsivät töihin ja totesivat että ehkä teidänkin pitäisi pojat nukkua hieman. Siinä ennen nukkumaan menoa huomasimme , että meiltähän puuttu muistikortti, jolle pelin voi tallentaa. Ei siinä mitään, jätimme Pleikkarin päälle, menimme nukkumaan siksi aikaa kunnes kaupat aukeavat, kävimme ostamassa muistikortin ja peli tallennukseen. Pari tuntia siinä ehti nukkua ennen kuin kaupat aikesivat, nukkuminen oli tosin melko levotonta, silläpelitunteja oli takana karkeasti arvioiden joku 10-12 tuntia ja heti kun suljin silmäni, alkoi Tourismo pyöriä verkkokalvolla.

Että sellainen kokemus, pelisessiot ovat tuosta hieman lyhentyneet ja kenties vähentyneetkin, mutta ei se määrä vaan laatu. Tuon tapauksen kuitenkin muistan sen aina ja niin muistaa ystäväni, eli näin ne videopelit sitovat ihmisiä yhteen ja luovat yhteisiä muistoja, joita voi muistella koko loppuelämän.

Ja kyllä, The Wire on maailman paras sarja.