FleeingNevada
Toimitus
Sword of the Sea on Giant Squid -studion uusin luomus, joka yhdistelee urheilua ja seikkailupelejä omalaatuiseen muottiin, joka salpaa hengen enemmän kuin kerran.
Visuaalinen ilme suoraan belgialaisten maestrojen jalanjäljissä
Sword of the Sea on jumalaisen kaunis peli, joka parhaimmillaan näyttää elävältä versiolta vanhoja eurooppalaisia sarjakuvia. Pelaaja kontrolloi aavemaista Wraith-matkalaista, joka seilaa dyynien ja lumihankien päällä hoversword-viritelmällä etsimässä keinoa palauttaa luonto takaisin ennalleen. Hoversword toimii kuten nimi antaisi ymmärtää: se on sekoitus miekkaa, lumi- ja surffilautaa. Sitä kuitenkin käytetään harvakseltaan aseena ja silloinkin vain ruukkujen ja isompien esteiden hajottamiseen. Vaikka Sword of the Sean maailma on täynnä vaaroja, taistelu ei ole matkan ytimessä.
Unenomainen logiikka huokuu maailmasta. Hiekkadyynit lilluvat kuin olisivat vedestä tehty. Lumi ja jää elävät omaa elämäänsä. Elementit riehuvat vailla järkeä, mutta jotenkin kaikki tuntuu täysin loogiselta. Kun matkalainen saa veden palautettua alueelle, matkanteko muuttuu entistä nopeammaksi. Hoversword suorastaan herää henkiin ihan eri tavalla, kuin perinteisen maan päällä. Samalla rikkaammaksi muuttunut ympäristö paljastaa uusia reittejä ja salaisuuksia tutkittavaksi.
Kuten aiemmissa Giant Squid -studion peleissä, visuaalinen ilme lainailee Franco-belgialaisesta perinteestä vapaasti. Jean Giraudin Moebius-sarjakuvat ja Pierre Christin/Jean-Claude Mézièresin Valerian-tarinoista tutut maailmanlopun visiot ovat vahvasti tapetilla. Varsinkin silloin, kun jättimäiset muinaisaikojen hirviöt pääsevät vapaaksi. Samalla studion fanit voivat bongata yhtäläisyyksiä tekijöiden aiempiin tuotoksiin. Varsinkin alkupuolella iki-ihana Journey, jossa Sword of the Sean ohjaaja, Matt Nava, toimi taiteellisena johtajana, sykkii vahvasti mielessä.
[[{"fid":"96713","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa sinisiin kääriytynyt matkalainen surffaa kultaisen aavikon päällä.","field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa sinisiin kääriytynyt matkalainen surffaa kultaisen aavikon päällä.","field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa sinisiin kääriytynyt matkalainen surffaa kultaisen aavikon päällä.","height":720,"width":1191,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Yksinkertainen ja monipuolinen kokemus
Sword of the Sea on yksinkertainen peli oppia ja pelata. Joku voisi jopa syyttää sitä helpoksi. Vaikeus tai monimutkaisuus eivät kuitenkaan ole pelin tavoitteina. Kuten Journey, Abzû tai The Pathless, Sword of the Sea on meditatiivinen ja hengellinen kokemus, johon on tarkoitus uppoutua fiiliksen, ei saavutusten vuoksi.
Kuten studion aiemmat tuotokset, Sword of the Sea käyttää tuttuja elementtejä tekemään jotain ihan erilaista. Urheilupelit yleensä perustuvat nopeatempoiseen saavuttamiseen. Kaikessa on aikarajoitus, ja pisteitä pitää kerätä hampaat irvessä. Näin ei käy Sword of the Sean parissa. Hahmo voi oppia uusia temppuja, mutta ne ovat enemmänkin hienoa katseltavaa, kuin oleellinen osa kokemusta. Jos haluaa, pelin voi kokea täysin vain hyppimällä ja liitämällä ilmojen halki. Tärkeintä on, että tuntee olonsa yhtenäiseksi maailman kanssa.
Näin on myös pomotaisteluiden kanssa, jotka tuntuvat enemmänkin väistämättömän surullisilta yhteenotoilta kuin odotetuilta turpajuhlilta. Jättimäiset hirviöt ovat osa luontoa, vaikka kuinka tuhoisaa heidän olemassaolonsa onkin. Shadow of the Colossuksen tyyliin niiden voittaminen tuntuu häviöltä, ihan kuin jotain tärkeää olisi menetetty.
Matkan aikana päähenkilö kulkee 12 eri kentän halki, jotka eroavat tyyliltään ja visuaaliselta ilmeeltään toisistaan upeasti. Eteneminen on niin nopeaa tai hidasta, kuin pelaaja itse sen haluaa olevan. Mitä vimmatummin kentät porhaltaa läpi, sitä todennäköisemmin jotain jää näkemättä. Ympäriinsä levinneet shard-kullat antavat matkalaiselle mahdollisuuden ostaa taitoja nurinkuriselta kauppiaalta, mutta nämäkin lisät tuntuvat vain pintapuoliselta asialta, joka on mukana vain siksi, että pelaajat odottavat jotain sellaista.
Kuten Journeyssä, Sword of the Sea suorastaan anelee pelaajaa ottamaan iisisti. Vaikka hoverswordilla liihottaminen on huikean nopeaa ja sulavaa puuhaa, Giant Squidin tarkoitus on antaa pelaajan löytää rauha kaiken keskeltä. Kontrollit ovat niin loppuun asti mietittyjä, että yksinkertainen halfpipe hyppiminen tuntuu joogalta. Austin Wintoryn haikea musiikki liikuttaa ja rauhoittaa samoissa määrin. Kaikkeuteen haluaa hukkua ja jäädä vellomaan pitkäksi aikaa.
[[{"fid":"96715","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa miekalla surffaava matkalainen liitää halki sinivalkoisen lumimaiseman.","field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa miekalla surffaava matkalainen liitää halki sinivalkoisen lumimaiseman.","field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa miekalla surffaava matkalainen liitää halki sinivalkoisen lumimaiseman.","height":720,"width":1191,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Omanlainen mestariteos
Giant Squid tekee pelejä, joita vain he voivat tehdä. Kuten Hideo Kojiman kanssa, heidän teoksia voi verrata vain kaikkeen siihen, mitä he ovat aiemmin julkaisseet. Abzû nosti riman korkealle, samoin Navan työ Journeyn parissa. Nyt studio lunastaa jokaisen odotuksen, mitä se on kerryttänyt vuosien varrella. Sword of the Sea on viimein se yhdistelmä kaikkea, mitä Giant Squid on tavoitellut. Se on kokoelma heidän parhaita ideoita ja visuaalisia neronleimauksia yhdessä paketissa.
Kaunis ja yksinkertainen pelikokemus ei kuitenkaan vieläkään vetoa kaikkiin. Se palkitsee vain sen verran, mitä siihen itse panostaa. Perinteisiä mekaniikkoja on turha etsiä. Lyhyehkö, noin kymmenen tuntia kestävä seikkailu, ei myöskään automaattisesti kutsu mukaan uutta kierrosta varten. Siihen palaa vasta, kun sielu tarvitsee taukoa. Sword of the Sea on samasta puusta veistetty kuin ne pelit, joita halventavasti kutsutaan kävelysimulaattoreiksi.
Mutta kuten Werner Herzog sen sanoi: kävely paljastaa meille maailman. Niin myös surffaaminen miekalla.
Lue juttu sivustolla...
Visuaalinen ilme suoraan belgialaisten maestrojen jalanjäljissä
Sword of the Sea on jumalaisen kaunis peli, joka parhaimmillaan näyttää elävältä versiolta vanhoja eurooppalaisia sarjakuvia. Pelaaja kontrolloi aavemaista Wraith-matkalaista, joka seilaa dyynien ja lumihankien päällä hoversword-viritelmällä etsimässä keinoa palauttaa luonto takaisin ennalleen. Hoversword toimii kuten nimi antaisi ymmärtää: se on sekoitus miekkaa, lumi- ja surffilautaa. Sitä kuitenkin käytetään harvakseltaan aseena ja silloinkin vain ruukkujen ja isompien esteiden hajottamiseen. Vaikka Sword of the Sean maailma on täynnä vaaroja, taistelu ei ole matkan ytimessä.
Unenomainen logiikka huokuu maailmasta. Hiekkadyynit lilluvat kuin olisivat vedestä tehty. Lumi ja jää elävät omaa elämäänsä. Elementit riehuvat vailla järkeä, mutta jotenkin kaikki tuntuu täysin loogiselta. Kun matkalainen saa veden palautettua alueelle, matkanteko muuttuu entistä nopeammaksi. Hoversword suorastaan herää henkiin ihan eri tavalla, kuin perinteisen maan päällä. Samalla rikkaammaksi muuttunut ympäristö paljastaa uusia reittejä ja salaisuuksia tutkittavaksi.
Kuten aiemmissa Giant Squid -studion peleissä, visuaalinen ilme lainailee Franco-belgialaisesta perinteestä vapaasti. Jean Giraudin Moebius-sarjakuvat ja Pierre Christin/Jean-Claude Mézièresin Valerian-tarinoista tutut maailmanlopun visiot ovat vahvasti tapetilla. Varsinkin silloin, kun jättimäiset muinaisaikojen hirviöt pääsevät vapaaksi. Samalla studion fanit voivat bongata yhtäläisyyksiä tekijöiden aiempiin tuotoksiin. Varsinkin alkupuolella iki-ihana Journey, jossa Sword of the Sean ohjaaja, Matt Nava, toimi taiteellisena johtajana, sykkii vahvasti mielessä.
[[{"fid":"96713","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa sinisiin kääriytynyt matkalainen surffaa kultaisen aavikon päällä.","field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa sinisiin kääriytynyt matkalainen surffaa kultaisen aavikon päällä.","field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa sinisiin kääriytynyt matkalainen surffaa kultaisen aavikon päällä.","height":720,"width":1191,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Yksinkertainen ja monipuolinen kokemus
Sword of the Sea on yksinkertainen peli oppia ja pelata. Joku voisi jopa syyttää sitä helpoksi. Vaikeus tai monimutkaisuus eivät kuitenkaan ole pelin tavoitteina. Kuten Journey, Abzû tai The Pathless, Sword of the Sea on meditatiivinen ja hengellinen kokemus, johon on tarkoitus uppoutua fiiliksen, ei saavutusten vuoksi.
Kuten studion aiemmat tuotokset, Sword of the Sea käyttää tuttuja elementtejä tekemään jotain ihan erilaista. Urheilupelit yleensä perustuvat nopeatempoiseen saavuttamiseen. Kaikessa on aikarajoitus, ja pisteitä pitää kerätä hampaat irvessä. Näin ei käy Sword of the Sean parissa. Hahmo voi oppia uusia temppuja, mutta ne ovat enemmänkin hienoa katseltavaa, kuin oleellinen osa kokemusta. Jos haluaa, pelin voi kokea täysin vain hyppimällä ja liitämällä ilmojen halki. Tärkeintä on, että tuntee olonsa yhtenäiseksi maailman kanssa.
Näin on myös pomotaisteluiden kanssa, jotka tuntuvat enemmänkin väistämättömän surullisilta yhteenotoilta kuin odotetuilta turpajuhlilta. Jättimäiset hirviöt ovat osa luontoa, vaikka kuinka tuhoisaa heidän olemassaolonsa onkin. Shadow of the Colossuksen tyyliin niiden voittaminen tuntuu häviöltä, ihan kuin jotain tärkeää olisi menetetty.
Matkan aikana päähenkilö kulkee 12 eri kentän halki, jotka eroavat tyyliltään ja visuaaliselta ilmeeltään toisistaan upeasti. Eteneminen on niin nopeaa tai hidasta, kuin pelaaja itse sen haluaa olevan. Mitä vimmatummin kentät porhaltaa läpi, sitä todennäköisemmin jotain jää näkemättä. Ympäriinsä levinneet shard-kullat antavat matkalaiselle mahdollisuuden ostaa taitoja nurinkuriselta kauppiaalta, mutta nämäkin lisät tuntuvat vain pintapuoliselta asialta, joka on mukana vain siksi, että pelaajat odottavat jotain sellaista.
Kuten Journeyssä, Sword of the Sea suorastaan anelee pelaajaa ottamaan iisisti. Vaikka hoverswordilla liihottaminen on huikean nopeaa ja sulavaa puuhaa, Giant Squidin tarkoitus on antaa pelaajan löytää rauha kaiken keskeltä. Kontrollit ovat niin loppuun asti mietittyjä, että yksinkertainen halfpipe hyppiminen tuntuu joogalta. Austin Wintoryn haikea musiikki liikuttaa ja rauhoittaa samoissa määrin. Kaikkeuteen haluaa hukkua ja jäädä vellomaan pitkäksi aikaa.
[[{"fid":"96715","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa miekalla surffaava matkalainen liitää halki sinivalkoisen lumimaiseman.","field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa miekalla surffaava matkalainen liitää halki sinivalkoisen lumimaiseman.","field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Kuva Sword of the Sea -pelistä, jossa miekalla surffaava matkalainen liitää halki sinivalkoisen lumimaiseman.","height":720,"width":1191,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Omanlainen mestariteos
Giant Squid tekee pelejä, joita vain he voivat tehdä. Kuten Hideo Kojiman kanssa, heidän teoksia voi verrata vain kaikkeen siihen, mitä he ovat aiemmin julkaisseet. Abzû nosti riman korkealle, samoin Navan työ Journeyn parissa. Nyt studio lunastaa jokaisen odotuksen, mitä se on kerryttänyt vuosien varrella. Sword of the Sea on viimein se yhdistelmä kaikkea, mitä Giant Squid on tavoitellut. Se on kokoelma heidän parhaita ideoita ja visuaalisia neronleimauksia yhdessä paketissa.
Kaunis ja yksinkertainen pelikokemus ei kuitenkaan vieläkään vetoa kaikkiin. Se palkitsee vain sen verran, mitä siihen itse panostaa. Perinteisiä mekaniikkoja on turha etsiä. Lyhyehkö, noin kymmenen tuntia kestävä seikkailu, ei myöskään automaattisesti kutsu mukaan uutta kierrosta varten. Siihen palaa vasta, kun sielu tarvitsee taukoa. Sword of the Sea on samasta puusta veistetty kuin ne pelit, joita halventavasti kutsutaan kävelysimulaattoreiksi.
Mutta kuten Werner Herzog sen sanoi: kävely paljastaa meille maailman. Niin myös surffaaminen miekalla.
Lue juttu sivustolla...