Criterion Games kierrättää innokkaasti Need For Speedien vanhoja titteleitä. Toissa syksynä julkaistu Hot Pursuitin uusversio jätti sentään kymmenen vuoden hajuraon kaimaansa, mutta Most Wanted -lisänimeä käytetään jo toistamiseen saman konsolisukupolven aikana. Burnouteista parhaiten tunnetun brittikehittäjän näkemys aiheesta poikkeaa jälleen varsin dramaattisesti alkuperäisestä. Kun vuoden 2005 versio nojasi poliisileikkien ympärille nivoutuvaan taustatarinaan, luotetaan tällä kertaa puhtaaseen ajamisen iloon.
Listasijoituksia
Pääroolin Most Wantedissa varastavat laajan kaupunkiympäristön ohella luonnollisesti autot. Kauppakassit jätetään omaan arvoonsa: laiskimmatkin kiesit täyttävät urheiluauton kriteerit puhumattakaan eksoottisimman pään edustajista. Pelaajan yksinkertaisena tavoitteena on nousta Most Wanted -etsintäkuulutuslistan piikkipaikalle. Ennen kuin kymmenen halutuimman kuljettajan päänahkoja pääsee metsästämään, täytyy takataskuun kerätä riittävästi nopeuspisteitä. Pistepottia kasvatetaan peruskisojen lisäksi yleisellä häiriökäyttäytymisellä. Vastaantulijoiden kaistalla ajamalla, näyttävillä sivuluisuilla, poliiseja härnäämällä sekä irtaimistoa hajottamalla on hyvä aloittaa. Kaavasta poikkeavana jippona jokaisella autolla voi osallistua ainoastaan viiteen kisaan, jotka jaetaan useampaan vaikeusluokkaan. Lisäksi uudet menopelit täytyy etsiä ympäristöstä omatoimisesti. Voitot eivät ole etenemisen ehtona, mutta parhaat sijoitukset avaavat autokohtaisia herkkuja. Nitrot, tiheämmät vaihteet, vahvistettu runko sekä paremmat renkaat nousevat arvoonsa viimeistään listanousua edeltävissä kaksintaisteluissa. Normaaleissa kisoissa ajetaan etappi- ja kierrospohjaisia reittejä, yritetään saavuttaa keskinopeustavoitetta tai paeta poliisien väijytyksistä mahdollisimman rivakasti. Erittäin kireälle viritetty kuminauhatekoäly pitää joukon tiiviisti kasassa. Ilmassa leijailee toisinaan vahva huijaamisen katku, kun juuri kaiteeseen kolkattu vastustaja painaa ohi paria mutkaa myöhemmin. Virkavalta puuttuu kilvanajoon hanakasti. Koppalakkien läsnäolo tuo sopivaa lisämaustetta vääntöihin. Takaa-ajot kuitenkin jatkuvat vielä maaliviivan jälkeen, mikä ylittää usein ärsytyskynnyksen. Partiot roikkuvat suhteettoman tiukasti puskurissa kiinni riippumatta oman superauton tehoista tai kuolemaa uhmaavista väistöliikkeistä. Myös vapaan ajon aikana ratsiaan joutuminen tarkoittaa kissa-hiirileikin alkamista uudelleen. Helpoiten tilanteesta selviää antautumalla, sillä kiinnijäämisestä ei rangaista mitenkään. Silti luovuttaminen jättää karvaan jälkimaun.
Suositellaan sopivassa seurassa
Criterionille tuttuun tyyliin yhteisöllisyyttä korostetaan usealla osa-alueella. Alun perin Hot Pursuitissa esitelty Autolog-toiminto kannustaa jatkuvasti haastamaan kavereiden suorituksia. Jopa valvontakameroihin tallennettuja huippunopeuksia pääsee vertailemaan lennosta. Varsinainen moninpeli tarjoaa tavallisuudesta poikkeavaa hassuttelua. Perinteinen kisaaminen jää sivurooliin, kun alati vaihtuvissa haasteissa mitataan esimerkiksi kovinta driftaajaa tai pisimmän loikan tehnyttä rattimiestä. Toisinaan kohdalle osuu kimppatapahtumia, joissa vaaditaan kaikkien yhteistyötä. Viimeistään tässä vaiheessa kokemuksen laatu riippuu täysin seurasta. Satunnaisessa porukassa mukaan mahtuu lähes poikkeuksetta torveloita, joilla ei ole hajuakaan annetusta tavoitteesta. Tällöin ei auta kuin vaihtaa aulaa, rukoilla ihmettä tapahtuvaksi tai odottaa pelimuodon vaihtumista. Moninpeli toimii erinomaisesti ainoastaan tiiviin kaveriporukan kesken. Toivon mukaan kehittäjät ymmärtävät lisätä lihaa nettipuolen luurangon ympärille, sillä potentiaalia hauskanpitoon riittää valtavasti. Teknisesti verkkototeutuksen suhteen ei löydy moitittavaa, ja auloihin liittyminen käy kädenkäänteessä. Kiireisen suorittajan kannattaa tosin suunnata muualle, sillä haasteiden väliin pyhitetään useamman minuutin verran vapaata sekoilua.
Taattua laatua
Criterion tarjoaa totuttuun tyyliin äärimmäisen komeat puitteet ajamiselle. Fairhavenin ympäristö ulottuu pilvenpiirtäjien täyttämästä keskustasta jylhiin metsämaisemiin ja hyppyreillä kuorrutettuihin teollisuusalueisiin. Reittejä ei rajata keinotekoisesti. Heppoisemmista aidoista voi päästää surutta läpi, ja teiden varsilla riittää näyttävästi tuhoutuvaa krääsää. Vakuuttavaa teknistä suoritusta täydentävät vuorokaudenajanvaihtelut ja tyylikkäät tehokeinot, kuten ruutuun kerääntyvä lika. Erityisesti vasten aurinkoa ajettaessa häikäisyefekti tuntuu varsin autenttiselta. Ainoastaan satunnaiset tekstuurien välkkymiset rokottavat aavistuksen kokonaisilmettä kielien joko konsolin väännön loppumisesta tai viimeistelyn puutteesta. Ajettavuuden osalta kehittäjän kädenjäljen tunnistaa helposti. Mutkat vedetään näyttävissä sivuluisuissa ja samalla kerrytetään turbomittaria. Suorin vertailukohde lienee vähemmän yllättäen Burnout Paradise. Ääniraidalla kuullaan meneviä hittibiisejä, jotka sopivat kaahaamiseen mainiosti. Tosin suppeaksi jäävä kappalevalikoima alkaa toistaa itseään nopeammin kuin Radio Novan soittolista. Muu audiopuoli hoitaa osuutensa tutun tiukalla rutiinilla. Kokonaisuutena Need For Speed: Most Wanted tarjoaa kosolti vauhtia ja vaarallisia tilanteita genren ystäville. Ainoastaan tietyt suunnitteluratkaisut, kuten yli-innokkaat poliisivoimat ja moninpelin rajoittaminen ärsyttävät. Murheet kuitenkin unohtuvat hektisissä kisoissa, kaverien tuloksia jahdatessa tai ympäröivää maailmaa ihmetellessä. Tämän sukupolven parhaan Need For Speedin titteli kuuluu edelleen Hot Pursuitille, mutta Most Wanted nousee ehdottomasti taistelemaan hopeasijasta.
Lue juttu sivustolla...
Listasijoituksia
Pääroolin Most Wantedissa varastavat laajan kaupunkiympäristön ohella luonnollisesti autot. Kauppakassit jätetään omaan arvoonsa: laiskimmatkin kiesit täyttävät urheiluauton kriteerit puhumattakaan eksoottisimman pään edustajista. Pelaajan yksinkertaisena tavoitteena on nousta Most Wanted -etsintäkuulutuslistan piikkipaikalle. Ennen kuin kymmenen halutuimman kuljettajan päänahkoja pääsee metsästämään, täytyy takataskuun kerätä riittävästi nopeuspisteitä. Pistepottia kasvatetaan peruskisojen lisäksi yleisellä häiriökäyttäytymisellä. Vastaantulijoiden kaistalla ajamalla, näyttävillä sivuluisuilla, poliiseja härnäämällä sekä irtaimistoa hajottamalla on hyvä aloittaa. Kaavasta poikkeavana jippona jokaisella autolla voi osallistua ainoastaan viiteen kisaan, jotka jaetaan useampaan vaikeusluokkaan. Lisäksi uudet menopelit täytyy etsiä ympäristöstä omatoimisesti. Voitot eivät ole etenemisen ehtona, mutta parhaat sijoitukset avaavat autokohtaisia herkkuja. Nitrot, tiheämmät vaihteet, vahvistettu runko sekä paremmat renkaat nousevat arvoonsa viimeistään listanousua edeltävissä kaksintaisteluissa. Normaaleissa kisoissa ajetaan etappi- ja kierrospohjaisia reittejä, yritetään saavuttaa keskinopeustavoitetta tai paeta poliisien väijytyksistä mahdollisimman rivakasti. Erittäin kireälle viritetty kuminauhatekoäly pitää joukon tiiviisti kasassa. Ilmassa leijailee toisinaan vahva huijaamisen katku, kun juuri kaiteeseen kolkattu vastustaja painaa ohi paria mutkaa myöhemmin. Virkavalta puuttuu kilvanajoon hanakasti. Koppalakkien läsnäolo tuo sopivaa lisämaustetta vääntöihin. Takaa-ajot kuitenkin jatkuvat vielä maaliviivan jälkeen, mikä ylittää usein ärsytyskynnyksen. Partiot roikkuvat suhteettoman tiukasti puskurissa kiinni riippumatta oman superauton tehoista tai kuolemaa uhmaavista väistöliikkeistä. Myös vapaan ajon aikana ratsiaan joutuminen tarkoittaa kissa-hiirileikin alkamista uudelleen. Helpoiten tilanteesta selviää antautumalla, sillä kiinnijäämisestä ei rangaista mitenkään. Silti luovuttaminen jättää karvaan jälkimaun.
Suositellaan sopivassa seurassa
Criterionille tuttuun tyyliin yhteisöllisyyttä korostetaan usealla osa-alueella. Alun perin Hot Pursuitissa esitelty Autolog-toiminto kannustaa jatkuvasti haastamaan kavereiden suorituksia. Jopa valvontakameroihin tallennettuja huippunopeuksia pääsee vertailemaan lennosta. Varsinainen moninpeli tarjoaa tavallisuudesta poikkeavaa hassuttelua. Perinteinen kisaaminen jää sivurooliin, kun alati vaihtuvissa haasteissa mitataan esimerkiksi kovinta driftaajaa tai pisimmän loikan tehnyttä rattimiestä. Toisinaan kohdalle osuu kimppatapahtumia, joissa vaaditaan kaikkien yhteistyötä. Viimeistään tässä vaiheessa kokemuksen laatu riippuu täysin seurasta. Satunnaisessa porukassa mukaan mahtuu lähes poikkeuksetta torveloita, joilla ei ole hajuakaan annetusta tavoitteesta. Tällöin ei auta kuin vaihtaa aulaa, rukoilla ihmettä tapahtuvaksi tai odottaa pelimuodon vaihtumista. Moninpeli toimii erinomaisesti ainoastaan tiiviin kaveriporukan kesken. Toivon mukaan kehittäjät ymmärtävät lisätä lihaa nettipuolen luurangon ympärille, sillä potentiaalia hauskanpitoon riittää valtavasti. Teknisesti verkkototeutuksen suhteen ei löydy moitittavaa, ja auloihin liittyminen käy kädenkäänteessä. Kiireisen suorittajan kannattaa tosin suunnata muualle, sillä haasteiden väliin pyhitetään useamman minuutin verran vapaata sekoilua.
Taattua laatua
Criterion tarjoaa totuttuun tyyliin äärimmäisen komeat puitteet ajamiselle. Fairhavenin ympäristö ulottuu pilvenpiirtäjien täyttämästä keskustasta jylhiin metsämaisemiin ja hyppyreillä kuorrutettuihin teollisuusalueisiin. Reittejä ei rajata keinotekoisesti. Heppoisemmista aidoista voi päästää surutta läpi, ja teiden varsilla riittää näyttävästi tuhoutuvaa krääsää. Vakuuttavaa teknistä suoritusta täydentävät vuorokaudenajanvaihtelut ja tyylikkäät tehokeinot, kuten ruutuun kerääntyvä lika. Erityisesti vasten aurinkoa ajettaessa häikäisyefekti tuntuu varsin autenttiselta. Ainoastaan satunnaiset tekstuurien välkkymiset rokottavat aavistuksen kokonaisilmettä kielien joko konsolin väännön loppumisesta tai viimeistelyn puutteesta. Ajettavuuden osalta kehittäjän kädenjäljen tunnistaa helposti. Mutkat vedetään näyttävissä sivuluisuissa ja samalla kerrytetään turbomittaria. Suorin vertailukohde lienee vähemmän yllättäen Burnout Paradise. Ääniraidalla kuullaan meneviä hittibiisejä, jotka sopivat kaahaamiseen mainiosti. Tosin suppeaksi jäävä kappalevalikoima alkaa toistaa itseään nopeammin kuin Radio Novan soittolista. Muu audiopuoli hoitaa osuutensa tutun tiukalla rutiinilla. Kokonaisuutena Need For Speed: Most Wanted tarjoaa kosolti vauhtia ja vaarallisia tilanteita genren ystäville. Ainoastaan tietyt suunnitteluratkaisut, kuten yli-innokkaat poliisivoimat ja moninpelin rajoittaminen ärsyttävät. Murheet kuitenkin unohtuvat hektisissä kisoissa, kaverien tuloksia jahdatessa tai ympäröivää maailmaa ihmetellessä. Tämän sukupolven parhaan Need For Speedin titteli kuuluu edelleen Hot Pursuitille, mutta Most Wanted nousee ehdottomasti taistelemaan hopeasijasta.
Lue juttu sivustolla...