Pah, pelaan HOF:illa (sliderit siinä puolessavälissä) ja kun loistokauden pelanneen Potvinin piti päästä lepotauolle, tyri Hurme maalissa oikein viimeisen päälle. Ilmeisesti Hurme olisi jo totutellut liikaa Floridassa pelaamaan joka toisen ottelun ja kun kauden puoleenväliin mennessä Chicagossa pääsee vain kymmenisen matsia pelaamaan, ei Hurmeella pysy lämpö päällä, niinkuin sanotaan. Niin ja kyseessä oli ottelu Pittsburghia vastaan, jolla on se Lömjön legenda, joka riittää viemään joukkueen playareihin.
Asiasta toiseen: Leikin manageria jollain jengillä itäisessä konferenssissa, tein siitä hyvän jengin muutamalla nimipelaajalla ja katselin, miten Pittsburghin käy. Aloittelin samaa Franciseä pari kertaa alusta (en tallenna ja menen takas päävalikkoon), jotta saan hyvät vertailukohdat. Selvähän se: Jahka Pittsburghilla on Lömjö ( Mario Lemieux), pääsee Bitch-joukkue vähintään pleijareiden ekalle kiekalle. Muutaman uudellenalotuskerran jälkeen tuli seuraavanlainen tulos (siis kun Lemieux on joukkueesssa): Ekalla kerralla playoffsien tokalle kiekalle, tokalla kerralla konferenssifinaaliin, kolmannella kerralla jäi 2:lla pisteellä ulos, neljännellä kerralla tokalle kiekalle. Entä, kun Lömjötä ei Bitcheillä ole? Viisi kertaa aloitin uudestaan Francisen, eikä kertaakaan Bitchburgh päässyt playoffseihin.
Tästä on jo kiva kattoa, miten Bitchburghin (Pittsburghin) käy oikeassa elämässä, kun Lömjö jää eläkkeelle lähivuosina (ellei ole jo jäänyt [mitään tietoa?]).
