Juu, tuli sitten ostettua. Tiesin kyllä mistä oli kyse ja Open Ice & WG3DH ovat tuttua kauraa pelihalleista. Aluksi peli tuntui jopa positiiviselta yllätykseltä ja on sitä ehkä edelleenkin, vaikka yksinpelinä ainakaan sen elinikä ei tosiaankaan ole niitä pisimpiä.
Vaikka arcade-kiekosta onkin kysymys, välillä tuntuu tulevan jopa hienojakin maaleja. Pelin nopeutta voi säätää ja itse ainakin väänsin sen pohjalukemiin ja sekin riittää ihan hyvin. Ainoa mikä pelissä ei ole yliampuvaa on maalivahtien torjunnat ja tämä on harmi, sillä satunnaisia kylkiretkuja lukuunottamatta he vain liikuttavat raajojaan suht maltillisen oloisesti eikä mitään hienoja "pyttykerhon" venytyksiä nähdä.
Taklaukset ja kaatumiset ovat sen sijaan osuvan näköisiä, kypärät lentelevät ja tappelut ovat kuin parhaimpiakin nyrkkeilymatseja. Panostakin tappeluissa riittää sillä häviäjä joutuu vaihtopenkille koko loppuottelun ajaksi mikä voi olla suurikin menetys ottaen huomioon että pelissä on vain n.5 pelaajaa/joukkue. Tosin taitopelaajat joutuvat harvemmin mähinöihin kuin scottstevensit.
Pelimuotona taitokilpailut ovat mukavaa vaihtelua, niissä on perinteisiä all-stars-tyylisiä tarkkuus-, voima- ja onetimer-laukauskisoja, taklauskisa, kiekon kuljetus, kiekon riisto yms. Taso lisääntyy kun edellisiä pääsee läpi ja esim. voimalaukauskisaan tulee reilusti lisää vaikeutta kun vastustaja yrittää samalla niitata. Yritä siinä sitten latailla pyssyä...
Matsien voitosta saa krediittejä, joita voi käyttää Hockey Shopissa bonustauhkaan, kuten vanhoihin NHL-pelipaitoihin, erilaisiin peliareenoihin, esim. leikkihuone tai avaruusalus (jotka eivät itseäni jaksaneet sytyttää, jäähallissa on eniten tunnelmaa), lisäjoukkueisiin ja sen sellaiseen. Oman joukkueenkin voi tehdä, mutta sitä en ole testannut. Lisäkrediittejä voi kalastella joka matsin jälkeen tulevasta NHL-tietokilpailukysymyksestä.
Grafiikka on ok, välianimaatiot ovat suht hauskoja ekoilla kerroilla, mutta niitä on sen verran vähän että niihinkin ehtii kyllästyä. Hallit ovat alle Suomisarja -kokoluokkaa, mutta yleisö on sentään animoitu. Hauskan näköistä kun lähimmät katsojat suojautuvat kun miestä tulee pleksin läpi

Selostaja on tyypillinen jenkkilässyttäjä jonka kommenteista suurin osa on luonnollisesti keskitetty tappeluihin ja taklauksiin, ei niinkään itse pelin seuraamiseen. Ei miehen jutut sentään ihan yhtä älyttömiä ole kuin NHL2002:n jamppojen, eikä selostus mitenkään häiritse. Muuten äänipuoli on kohtuuhyvin hanskassa valikkomusia myöten.
Kokoonpanot ovat hyvin ajan tasalla ja pelaajien taidot vastaavat todellisuutta tarpeeksi. Kokoerotkin näkyvät kentällä. Se, että ohjauksen voi lukita yhteen pelaajaan, on ehdottomasti plussaa ja tuo lisää vaikeutta muuten aika helppoon peliin. Kun saa pelin juonesta kiinni, allstar-tasokaan ei anna tarpeeksi kovaa vastusta. Yleensä arcade-urheilupelit pitävät väkisin matsit tasaisina loppuun asti antamalla häviöllä olevalle joukkueelle apuja tiilimuurin tai vastaavasti pölynimurin muodossa. Tässä pelissä ei olla mielestäni menty liian pitkälle siinä suhteessa, sillä suuriakin maalieroja syntyy melkoisen usein. Eli kauheaa vääryyttä ei voitolla oleva pelaaja joudu tuntemaan oman maalivahdin järjettömien imaisujen tai vastustajan vieläkin järjettömämpien haamupelastusten takia. Siis ainakaan yksinpelissä, en tiedä onko moninpelissä jotain muutoksia tähän asiaan.
Täysihintaiseksi peliksi ehkä hivenen liian kevyt, mutta jos lätkähenkisiä kavereita löytyy ja/tai pelin halvalla saa, kannattaa tähänkin tutustua. Seuraavaksi odotellaankin sitten mitä Sega saa aikaan lätkäpelirintamalla.