Metroid Prime 4: Beyondin ensimmäiset arvostelut ovat nyt luettavissa, ja hartaasti odotettu teos on saanut vähemmän yllättäen hieman ristiriitaisia arvosanoja. Mitä peliltä voi odottaa ja kenelle sitä voisi mahdollisesti suositella?
[[{"fid":"94561","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":988,"width":1674,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Lähes kymmenen vuotta työstössä ollut Metroid Prime 4: Beyond julkaistaan torstaina 4. joulukuuta. Sillä on niskassaan niin hirveät paineet, että heikompaa hirvittää: toisaalta pitäisi yrittää miellyttää sekä vanhoja Prime-faneja että uusia pelaajia. Arvioiden perusteella pelisarjan (ja myös tuoreimman osan) työstänyt Retro Studios on astunut miellyttämiskuoppaan, sillä se pyrkii tekemään samanaikaisesti jotain tuttua ja uutta.
Metroid Prime 4: Beyondin OpenCritic-keskiarvo on kirjoittamishetkellä kahdeksikolla alkava. Tämä on varsin mainio numero, mutta selkeästi emosarjan heikoin arvosana. Toisaalta – olisivatko sarjan muutkaan edustajat nykymittapuulla samanlaisia arvostelumenestyksiä?
Metroidin (henkilökohtainen) lyhyt oppimäärä
Jospa puhutaan hetki Metroid-sarjan historiasta ja siitä painolastista, mitä minulla henkilökohtaisesti sarjan suuntaan on. En tiedä, onko tämä "hot take", mutta omaan makuuni Samus Aranin seikkailut ovat laadultaan (nykymittapuulla!) melko epätasaisia. Jos nyt totta puhutaan, niin ensimmäinen Metroid ja sen Game Boy -jatko-osa Return of Samus ovat aika kauheita kokemuksia nykypäivänä, erityisesti karttapuutteen ja vaikeustasonsa osalta.
Vuonna 1994 Super Nintendolle julkaistu legendaarinen Super Metroid käytännössä "täydellisti" kahden ensimmäisen osan kaavan. Teos on kommervenkeistään huolimatta mainio edelleen, mutta on pakko myöntää, että nykyiset vania-kilpailijat ovat tehneet jo vuosia monet asiat paremmin. Ja olisihan se aika outoa, jos yli 30 vuotta sitten tehty peli olisi edelleen se paras vaihtoehto genren kokemiselle. Eikä kannata unohtaa myöskään Game Boy Advancen Zero Missionia sekä Fusionia, jotka olivat hienoja seikkailuja aikanaan, mutta niissäkin on toki ajan hampaan syömiä aspekteja.
[[{"fid":"97621","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":823,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Super Metroid – ajaton mestariteos vai yliarvostettu seikkailu?
Uusimmat kaksiulotteiset Metroidit ovat onneksi ottaneet kilpailijoitaan kiinni. Jo espanjalaisstudio MercurySteamille ulkoistettu, Metroid II:n uusioversio Samus Returns oli 3DS:llä ihan ok, mutta kenties vielä tuolloin haukattu pala osoittautui liian suureksi. Teknisesti peli pyöri vain 30 freimiä sekunnissa, eikä ohjaustuntumakaan ollut äärimmilleen hiottua, nopeasti vanhaksi käyneestä melee-huitomisesta puhumattakaan. Mutta MercurySteam otti palautteesta opikseen, ja muutamaa vuotta myöhemmin Switchille julkaistu Metroid Dread korjasi suurin piirtein jokaisen kritiikin kohteen, aina pätevämpää ja sulavampaa tekniikkaa myöten. Omissa kirjoissani Dread on pirun hyvä, mutta paikoin myös hampaita kiristävän vaikea. Enkä nyt välttämättä ihastunut alati vaanivaan E.M.M.I. -robottiin, mutta sentään "Ruttunen" ei peliä itseltäni pilannut.
[[{"fid":"88222","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Metroid Dread tulinen maisema","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Metroid Dread tulinen maisema"},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Metroid Dread tulinen maisema","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Metroid Dread tulinen maisema"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Metroid Dread tulinen maisema","title":"Metroid Dread tulinen maisema","height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Metroid Dread on visuaalisesti upea teos, joka piiskaa ensimmäistä Switchiä äärimmilleen.
Priimaa Primea
Sitten on aika siirtyä kolmiulotteiseen – tarkemmin sanottuna Metroid Primen – aikaan. Ensimmäinen osa oli ilmestyessään suuri arvostelumenestys ja jopa monien (myös omissa) kirjoissa todellinen edelläkävijä. Eikä ihme, sillä useat sen ideoista tuntuvat tuoreilta vielä tänäkin päivänä. Jatko-osissa, erityisesti kolmososassa, nähtiin jo huomattavasti enemmän tarinankerrontaa. Juonta piti itse asiassa olla alun perin paljon enemmän, sillä Retro Studios yritti aluksi viedä sarjaa enemmän Bungien Halo-sarjan suuntaan. Nintendo sanoi lopulta ei, joskin viitteitä tästä jäi lopulliseen teokseen.
Mennäänpä seuraavaksi nykyhetkeen. Olen valmistautunut nelososaan pelaamalla ensimmäisen Metroid Primen remasteroitua versiota ja viihtynyt hyvin. En erinomaisesti, sillä on ollut pakko todeta, että tietyt ykkösosan aspektit ovat eittämättä vanhentuneet. Vai onko kärsivällisyys ottanut osumaa vuosien varrella? Ehkä molempia!
[[{"fid":"92053","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Metroid Primen remasteroitu versio on kerrassaan upean näköinen.
Mikä Primen pelaamisessa sitten hiertää? No monikin asia: Esimerkiksi tallennuspaikkojen etäisyys toisistaan on erityisesti seikkailun alkupuoliskolla turhan pitkä ja viholliset uusiutuvat jatkuvalla syötöllä. Lisäksi Prime-sarjassa vahvasti läsnä ollut edestakaisin ravaaminen menee monesti naurettavan puolelle, kun pahimmillaan Samus joutuu matkaamaan kymmeniä minuutteja aiempiin maisemiin hakemaan "juuri sitä tiettyä aselaajennusta" – ilman pikamatkustusmahdollisuutta, tietenkin! Henkilökohtaisesti toivoisin myös vektoripohjaista karttaa selkeämmäksi, ja nelososassa tämä näyttäisi olevan ennakkomateriaalien perusteella onneksi korjattu.
Sitten taas toisaalta on jännittävää nähdä, miten Metroid Prime 4:ssä toimii radiokamujen, kuten netissä kovasti haukutun Myles MacKenzien sekä motskarin funktio. Mielestäni siisteintä ykkösessä on juuri Samuksen kykeneväisyys hahmon yksinäisyydestä huolimatta. Ykkösosa myös ottaa itsensä todella vakavasti, kun taas nelosessa on ilmeisesti luvassa jopa hieman huumoria uusien kamujen ansiosta. Ymmärrettävästi tämä jakaa ennakkoon vahvasti mielipiteitä, ja kieltämättä Metroidin totuttu premissi muuttuu ratkaisevasti, kun yhtälöön tuodaan mukaan uusia naamoja. Toisaalta Mylesin ja muiden mukanaolo on luontevaa jatkumoa aiemmille osille, joten itse aion antaa "korvanappinauteille" rehdin mahdollisuuden.
[[{"fid":"97623","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Mikä kypärässä kiiltää?
Hitti vai huti?
Joka tapauksessa on erittäin mielenkiintoista nähdä lopputulos, ja aiemmin mainittuihin kritiikin kohteisiin olisi kiva saada parannusta. Jos jotain on arvioiden perusteella tullut ilmi niin se, ettei Metroid Prime 4: Beyond ole ainakaan kädenlämpöinen kokemus, vaan mielipiteitä on laidasta laitaan. Samasta syystä johtuen en malta odottaa viikonloppua, jotta pääsen Retro Studiosin uutukaista itse viimein pelaamaan. Olen koittanut olla spoilaamatta "juhla-ateriaa" itseltäni liikaa, mutta toisaalta oli pakko pälyillä Digital Foundryn tuore analyysivideo läpi. Ja onneksi pälyilin: sen perusteella tärkeimmät osa-alueet, eli ainakin pelattavuus, visuaalit ja äänimaailma ovat kunnossa.
Lue juttu sivustolla...
[[{"fid":"94561","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":988,"width":1674,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Lähes kymmenen vuotta työstössä ollut Metroid Prime 4: Beyond julkaistaan torstaina 4. joulukuuta. Sillä on niskassaan niin hirveät paineet, että heikompaa hirvittää: toisaalta pitäisi yrittää miellyttää sekä vanhoja Prime-faneja että uusia pelaajia. Arvioiden perusteella pelisarjan (ja myös tuoreimman osan) työstänyt Retro Studios on astunut miellyttämiskuoppaan, sillä se pyrkii tekemään samanaikaisesti jotain tuttua ja uutta.
Metroid Prime 4: Beyondin OpenCritic-keskiarvo on kirjoittamishetkellä kahdeksikolla alkava. Tämä on varsin mainio numero, mutta selkeästi emosarjan heikoin arvosana. Toisaalta – olisivatko sarjan muutkaan edustajat nykymittapuulla samanlaisia arvostelumenestyksiä?
Metroidin (henkilökohtainen) lyhyt oppimäärä
Jospa puhutaan hetki Metroid-sarjan historiasta ja siitä painolastista, mitä minulla henkilökohtaisesti sarjan suuntaan on. En tiedä, onko tämä "hot take", mutta omaan makuuni Samus Aranin seikkailut ovat laadultaan (nykymittapuulla!) melko epätasaisia. Jos nyt totta puhutaan, niin ensimmäinen Metroid ja sen Game Boy -jatko-osa Return of Samus ovat aika kauheita kokemuksia nykypäivänä, erityisesti karttapuutteen ja vaikeustasonsa osalta.
Vuonna 1994 Super Nintendolle julkaistu legendaarinen Super Metroid käytännössä "täydellisti" kahden ensimmäisen osan kaavan. Teos on kommervenkeistään huolimatta mainio edelleen, mutta on pakko myöntää, että nykyiset vania-kilpailijat ovat tehneet jo vuosia monet asiat paremmin. Ja olisihan se aika outoa, jos yli 30 vuotta sitten tehty peli olisi edelleen se paras vaihtoehto genren kokemiselle. Eikä kannata unohtaa myöskään Game Boy Advancen Zero Missionia sekä Fusionia, jotka olivat hienoja seikkailuja aikanaan, mutta niissäkin on toki ajan hampaan syömiä aspekteja.
[[{"fid":"97621","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":823,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Super Metroid – ajaton mestariteos vai yliarvostettu seikkailu?
Uusimmat kaksiulotteiset Metroidit ovat onneksi ottaneet kilpailijoitaan kiinni. Jo espanjalaisstudio MercurySteamille ulkoistettu, Metroid II:n uusioversio Samus Returns oli 3DS:llä ihan ok, mutta kenties vielä tuolloin haukattu pala osoittautui liian suureksi. Teknisesti peli pyöri vain 30 freimiä sekunnissa, eikä ohjaustuntumakaan ollut äärimmilleen hiottua, nopeasti vanhaksi käyneestä melee-huitomisesta puhumattakaan. Mutta MercurySteam otti palautteesta opikseen, ja muutamaa vuotta myöhemmin Switchille julkaistu Metroid Dread korjasi suurin piirtein jokaisen kritiikin kohteen, aina pätevämpää ja sulavampaa tekniikkaa myöten. Omissa kirjoissani Dread on pirun hyvä, mutta paikoin myös hampaita kiristävän vaikea. Enkä nyt välttämättä ihastunut alati vaanivaan E.M.M.I. -robottiin, mutta sentään "Ruttunen" ei peliä itseltäni pilannut.
[[{"fid":"88222","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Metroid Dread tulinen maisema","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Metroid Dread tulinen maisema"},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Metroid Dread tulinen maisema","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Metroid Dread tulinen maisema"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Metroid Dread tulinen maisema","title":"Metroid Dread tulinen maisema","height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Metroid Dread on visuaalisesti upea teos, joka piiskaa ensimmäistä Switchiä äärimmilleen.
Priimaa Primea
Sitten on aika siirtyä kolmiulotteiseen – tarkemmin sanottuna Metroid Primen – aikaan. Ensimmäinen osa oli ilmestyessään suuri arvostelumenestys ja jopa monien (myös omissa) kirjoissa todellinen edelläkävijä. Eikä ihme, sillä useat sen ideoista tuntuvat tuoreilta vielä tänäkin päivänä. Jatko-osissa, erityisesti kolmososassa, nähtiin jo huomattavasti enemmän tarinankerrontaa. Juonta piti itse asiassa olla alun perin paljon enemmän, sillä Retro Studios yritti aluksi viedä sarjaa enemmän Bungien Halo-sarjan suuntaan. Nintendo sanoi lopulta ei, joskin viitteitä tästä jäi lopulliseen teokseen.
Mennäänpä seuraavaksi nykyhetkeen. Olen valmistautunut nelososaan pelaamalla ensimmäisen Metroid Primen remasteroitua versiota ja viihtynyt hyvin. En erinomaisesti, sillä on ollut pakko todeta, että tietyt ykkösosan aspektit ovat eittämättä vanhentuneet. Vai onko kärsivällisyys ottanut osumaa vuosien varrella? Ehkä molempia!
[[{"fid":"92053","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Metroid Primen remasteroitu versio on kerrassaan upean näköinen.
Mikä Primen pelaamisessa sitten hiertää? No monikin asia: Esimerkiksi tallennuspaikkojen etäisyys toisistaan on erityisesti seikkailun alkupuoliskolla turhan pitkä ja viholliset uusiutuvat jatkuvalla syötöllä. Lisäksi Prime-sarjassa vahvasti läsnä ollut edestakaisin ravaaminen menee monesti naurettavan puolelle, kun pahimmillaan Samus joutuu matkaamaan kymmeniä minuutteja aiempiin maisemiin hakemaan "juuri sitä tiettyä aselaajennusta" – ilman pikamatkustusmahdollisuutta, tietenkin! Henkilökohtaisesti toivoisin myös vektoripohjaista karttaa selkeämmäksi, ja nelososassa tämä näyttäisi olevan ennakkomateriaalien perusteella onneksi korjattu.
Sitten taas toisaalta on jännittävää nähdä, miten Metroid Prime 4:ssä toimii radiokamujen, kuten netissä kovasti haukutun Myles MacKenzien sekä motskarin funktio. Mielestäni siisteintä ykkösessä on juuri Samuksen kykeneväisyys hahmon yksinäisyydestä huolimatta. Ykkösosa myös ottaa itsensä todella vakavasti, kun taas nelosessa on ilmeisesti luvassa jopa hieman huumoria uusien kamujen ansiosta. Ymmärrettävästi tämä jakaa ennakkoon vahvasti mielipiteitä, ja kieltämättä Metroidin totuttu premissi muuttuu ratkaisevasti, kun yhtälöön tuodaan mukaan uusia naamoja. Toisaalta Mylesin ja muiden mukanaolo on luontevaa jatkumoa aiemmille osille, joten itse aion antaa "korvanappinauteille" rehdin mahdollisuuden.
[[{"fid":"97623","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Mikä kypärässä kiiltää?
Hitti vai huti?
Joka tapauksessa on erittäin mielenkiintoista nähdä lopputulos, ja aiemmin mainittuihin kritiikin kohteisiin olisi kiva saada parannusta. Jos jotain on arvioiden perusteella tullut ilmi niin se, ettei Metroid Prime 4: Beyond ole ainakaan kädenlämpöinen kokemus, vaan mielipiteitä on laidasta laitaan. Samasta syystä johtuen en malta odottaa viikonloppua, jotta pääsen Retro Studiosin uutukaista itse viimein pelaamaan. Olen koittanut olla spoilaamatta "juhla-ateriaa" itseltäni liikaa, mutta toisaalta oli pakko pälyillä Digital Foundryn tuore analyysivideo läpi. Ja onneksi pälyilin: sen perusteella tärkeimmät osa-alueet, eli ainakin pelattavuus, visuaalit ja äänimaailma ovat kunnossa.
Lue juttu sivustolla...
Viimeksi muokattu: