Broken Sword: The Shadow of the Templars osoittaa kaikkien näiden vuosien jälkeen olevansa edelleen ikimuistoinen seikkailupeli, jota muistellaan lämmöllä ihan syystäkin. Nyt teos on vieläpä tuotu ihanasti nykyaikaan sen ansaitsemalla tavalla.
[[{"fid":"95081","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
90–luvulla kliksuttelupelejä pelanneet muistavat varmasti brittiläisen Revolution Softwaren. Vuonna 1989 (hyvä vuosikerta hei!) perustetun studion katalogista löytyvät sellaiset klassikot kuin Lure of the Temptress ja Beneath a Steel Sky, joita monet muistelevat lämmöllä. Allekirjoittanut on jälkimmäistä jopa joskus pelannutkin, mutta ne parhaimmat muistot löytyvät kuitenkin Broken Sword -sarjan parista.
Jo ensimmäisestä osasta alkaen pelisarja on tullut tutuksi mainiosta käsikirjoituksestaan, tunnelmallisesta musiikistaan sekä tietenkin muistettavista päähahmoistaan eli amerikkalaisesta patenttilakimiehestä George Stobbartista ja ranskalaisesta freelance-journalistista Nicole "Nico" Collardista. ”Yrjön” äänenä on toiminut alusta alkaen karismaattinen jenkkinäyttelijä Rolf Saxon, mutta Nicon äänenä on kuultu joka kerta eri henkilöä. Ensiosan ollessa kyseessä sen kunnian saa lähinnä brittiläisissä tuotannoissa nähty Hazel Ellerby.
[[{"fid":"95082","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Uudistettu graafinen tyyli on hieman pehmeämpää kuin alkuperäinen, mutta piirrokset näyttävät silti miellyttäviltä.
Samalla kun kuudetta osaa vielä odotellaan, on Revolution saanut valmiiksi Shadow of the Templarsin Reforged-painoksen, joka päivittää grafiikat, käyttöliittymän ja avustukset nykypäivään. Lisäksi tarinan luvataan sisältävän aikoinaan konseptipöydälle jäänyttä materiaalia, mutta sen sijaan reilut 15 vuotta sitten ilmestyneen Director’s Cut -painoksen Nicolla pelattavia extraosuuksia ei ole mukana.
Studion perustamispäivästä asti Revolutionin nokkamiehenä sekä Broken Sword -pelien käsikirjoittajana toiminut Charles Cecil lupaili ennakkoon Reforgedin kuitenkin olevan Shadow of the Templarsin paras versio. Mikä on asian todellinen laita?
[[{"fid":"95089","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"9":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2141,"width":3803,"class":"media-element file-default","data-delta":"9"}}]]
Uusi ja vanha tyyli vierekkäin. Kumpi on sinun suosikkisi?
Murhanhimoinen ”mösjöö” karkuteillä
Shadow of the Templarsin alkutahdit lyödään tulille idyllisessä ja syysauringon kylvettämässä Pariisissa, jossa aiemmin mainittu George ”Yrjö” Stobbart viettelee lomaansa kaikessa rauhassa. Äkkiä ja arvaamatta mies todistaa murhaa keskellä kirkasta päivää: klovnin asuun sonnustautunut henkilö marssii paikalliseen kahvilaan ja jysäyttää pommin, jonka jälkeen pelle pakenee paikalta salkku mukanaan. ”Ratsuväki” saapuu nopeasti paikalle ja pian käy ilmi, että salkun omistaa räjähdyksessä kuollut mies, Plantard.
[[{"fid":"95083","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Tarjoilija selvisi säikähdyksellä.
Pariisin etevimpiin etsiviin (ainakin omasta mielestään) kuuluva Augustin Rosso jututtaa ensi töikseen Georgea, jonka jälkeen mies törmää ensi kertaa Nicole Collardiin, paikalliseen journalistinaiseen, jonka oli määrä tavata juuri Plantard. Vainajalla nimittäin piti olla vihje liittyen pelleen, joka on murhannut porukkaa ennenkin ja joka vaihtaa kätevästi asua aina ennen uutta uhria. Lopulta Yrjö ja Nicole päättävät yksissä tuumin selvittää murhaajan henkilöllisyyden, jotta oikeus voisi toteutua: kumpikaan kun ei ihan luota Rosson poliisin vaistoon.
Alkukohtaus on kenties yksi ikonisimmista seikkailupeli-introista, eikä ole mielestäni vanhentunut päivääkään. Shadow of the Templars nykäisee pelaajan heti otteeseensa voimalla, ja vie kaksikon upealle matkalle Euroopan eri kolkkiin ja jopa Lähi-itään.
[[{"fid":"95084","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Nicon kotona on viihtyisää.
Uusi pinta, vanhat kujeet
4K-resoluutiolla ja laajakuvalla varustettu Reforged-painos uusii grafiikkaa melko selkeästikin (vieläpä tekoälyn voimin, iik!), mutta pelko pois: Liikavarpaita ja -sormia ei seikkailun aikana näy, vaan grafiikka on onnistuttu uusimaan erinomaisella maulla alkuperäistä piirrostyyliä mukaillen. Muun muassa Komisario Morse -sarjan säveltäjänä tunnetun, jo edesmenneen aussisäveltäjä Barrington Pheloungin upea musiikki on ennallaan läsnä ja kuulostaa kenties paremmalta kuin koskaan.
Ainoastaan ääninäyttely kuulostaa hiukan pakatulta, mutta tämän toisaalta ymmärtää alkuperäisteoksen iän huomioon ottaen. Siitä puheen ollen, on pakko kehaista pelin loistavasti kirjoitettua dialogia, sillä se pitää läpi seikkailun kivan pilkkeen silmäkulmassa ja keskusteluja on muutenkin hauska seurailla. Georgen kuiva huumorintaju ansaitsee myös omissa kirjoissani kiitosta.
[[{"fid":"95085","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Pilailupuodin omistajassa on jotain mätää (huomaa lattialla oleva feikkikakka).
Revolution Software on tehnyt erinomaista työtä ”konsolioimisen” suhteen. Käyttöliittymä on kaikin puolin selkeä, ja osoittelu sekä naksuttelu hoituu padilla oikein mukavasti. Keskustelut ovat puolestaan pitkälti ikonipohjaisia, joten pelaaja ei suoraan näe, mitä Yrjö vastaa toiselle osapuolelle. Eipä tuo toisaalta haittaa, sillä hämääviä tilanteita ei juuri pääse syntymään.
Broken Swordit voivat tunnetusti olla välillä hiukan kryptisiä, eikä ensiosa ole poikkeus. Tietyissä kohdissa on hieman hankala hahmottaa, mitä peli haluaisi minun tekevän ja missä järjestyksessä. Etenkin loppupuoliskolla joutui miettimään aika ajoin, että mitähän kettua, mutta onneksi puzzlet ovat kuitenkin valtaosan ajasta ymmärrettäviä ja jopa sangen kekseliäitä.
[[{"fid":"95086","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"6":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"6"}}]]
Yrjö tiukassa paikassa.
Pään raapimisen voi halutessaan välttää vaikka kokonaan, sillä kehittäjästudio on luonut oivan lääkkeen pähkäilyyn: mittavan elämänparannus-/vaikeustasovalikon, jossa voi kustomoida itselleen juuri niin leudon tai haastavan kokemuksen kuin haluaa. Mikäli sisälläsi asuu puristi, on mahdollista kokea peli täysin alkuperäisessä ulkoasussaan kuvasuhdetta myöden sekä tietenkin ilman helpotuksia ja uutta materiaalia. Itse arvostin erityisesti ominaisuutta, jonka turvin yhdellä napinpainalluksella voi vaihdella saumattomasti vanhan ja uuden grafiikan välillä.
Se osoittaa, että kehitys toden totta kehittyy.
[[{"fid":"95087","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"7":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"7"}}]]
Yrjö ja paikallinen museo.
Bonjour, oi ajaton klassikko
Ei se auta kuin kompata Charles Ceciliä: Broken Sword – Shadow of the Templars: Reforged on ehdottomasti paras tapa kokea tämä seikkailupeliklassikko, ja se sopii esimerkillisten vaikeustasovaihtoehtojensa ansiosta niin genren veteraaneille kuin aloittelijoille. Toivoisin suuresti, että jatko-osa The Smoking Mirror saisi yhtä timanttisen kohtelun nykylaitteille, ja tietysti muutkin osat kelpaisivat, tosin 3D-Swordien restaurointi voi olla jo vähän monimutkaisempi prosessi. Neljäs osa Angel of Death on edelleen jumissa PC:llä, joten sen näkeminen konsoleilla olisi jo jonkin sortin kulttuuriteko.
[[{"fid":"95088","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"8":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"8"}}]]
Lochmarnen vehreät pellot.
On myös jännä nähdä, minkälainen tulevasta kuutososasta lopulta muovautuu: siitä ei juuri muuta tiedetäkään kuin se, että Rolf Saxon palaa tuttuun rooliinsa. Joka tapauksessa osoita ja kliksauta -pelien saralla Shadow of the Templars on klassikkostatuksensa ansainnut, ja kuuluu täten ehdottomasti yleissivistykseen.
Lisää aiheesta:
Ensimmäinen Broken Sword saa uusversion nykylaitteille tekoälyn avustuksella – tekeillä myös seikkailupelisarjan kuudes osa
Lue juttu sivustolla...
[[{"fid":"95081","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
90–luvulla kliksuttelupelejä pelanneet muistavat varmasti brittiläisen Revolution Softwaren. Vuonna 1989 (hyvä vuosikerta hei!) perustetun studion katalogista löytyvät sellaiset klassikot kuin Lure of the Temptress ja Beneath a Steel Sky, joita monet muistelevat lämmöllä. Allekirjoittanut on jälkimmäistä jopa joskus pelannutkin, mutta ne parhaimmat muistot löytyvät kuitenkin Broken Sword -sarjan parista.
Jo ensimmäisestä osasta alkaen pelisarja on tullut tutuksi mainiosta käsikirjoituksestaan, tunnelmallisesta musiikistaan sekä tietenkin muistettavista päähahmoistaan eli amerikkalaisesta patenttilakimiehestä George Stobbartista ja ranskalaisesta freelance-journalistista Nicole "Nico" Collardista. ”Yrjön” äänenä on toiminut alusta alkaen karismaattinen jenkkinäyttelijä Rolf Saxon, mutta Nicon äänenä on kuultu joka kerta eri henkilöä. Ensiosan ollessa kyseessä sen kunnian saa lähinnä brittiläisissä tuotannoissa nähty Hazel Ellerby.
[[{"fid":"95082","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Uudistettu graafinen tyyli on hieman pehmeämpää kuin alkuperäinen, mutta piirrokset näyttävät silti miellyttäviltä.
Samalla kun kuudetta osaa vielä odotellaan, on Revolution saanut valmiiksi Shadow of the Templarsin Reforged-painoksen, joka päivittää grafiikat, käyttöliittymän ja avustukset nykypäivään. Lisäksi tarinan luvataan sisältävän aikoinaan konseptipöydälle jäänyttä materiaalia, mutta sen sijaan reilut 15 vuotta sitten ilmestyneen Director’s Cut -painoksen Nicolla pelattavia extraosuuksia ei ole mukana.
Studion perustamispäivästä asti Revolutionin nokkamiehenä sekä Broken Sword -pelien käsikirjoittajana toiminut Charles Cecil lupaili ennakkoon Reforgedin kuitenkin olevan Shadow of the Templarsin paras versio. Mikä on asian todellinen laita?
[[{"fid":"95089","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"9":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2141,"width":3803,"class":"media-element file-default","data-delta":"9"}}]]
Uusi ja vanha tyyli vierekkäin. Kumpi on sinun suosikkisi?
Murhanhimoinen ”mösjöö” karkuteillä
Shadow of the Templarsin alkutahdit lyödään tulille idyllisessä ja syysauringon kylvettämässä Pariisissa, jossa aiemmin mainittu George ”Yrjö” Stobbart viettelee lomaansa kaikessa rauhassa. Äkkiä ja arvaamatta mies todistaa murhaa keskellä kirkasta päivää: klovnin asuun sonnustautunut henkilö marssii paikalliseen kahvilaan ja jysäyttää pommin, jonka jälkeen pelle pakenee paikalta salkku mukanaan. ”Ratsuväki” saapuu nopeasti paikalle ja pian käy ilmi, että salkun omistaa räjähdyksessä kuollut mies, Plantard.
[[{"fid":"95083","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Tarjoilija selvisi säikähdyksellä.
Pariisin etevimpiin etsiviin (ainakin omasta mielestään) kuuluva Augustin Rosso jututtaa ensi töikseen Georgea, jonka jälkeen mies törmää ensi kertaa Nicole Collardiin, paikalliseen journalistinaiseen, jonka oli määrä tavata juuri Plantard. Vainajalla nimittäin piti olla vihje liittyen pelleen, joka on murhannut porukkaa ennenkin ja joka vaihtaa kätevästi asua aina ennen uutta uhria. Lopulta Yrjö ja Nicole päättävät yksissä tuumin selvittää murhaajan henkilöllisyyden, jotta oikeus voisi toteutua: kumpikaan kun ei ihan luota Rosson poliisin vaistoon.
Alkukohtaus on kenties yksi ikonisimmista seikkailupeli-introista, eikä ole mielestäni vanhentunut päivääkään. Shadow of the Templars nykäisee pelaajan heti otteeseensa voimalla, ja vie kaksikon upealle matkalle Euroopan eri kolkkiin ja jopa Lähi-itään.
[[{"fid":"95084","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Nicon kotona on viihtyisää.
Uusi pinta, vanhat kujeet
4K-resoluutiolla ja laajakuvalla varustettu Reforged-painos uusii grafiikkaa melko selkeästikin (vieläpä tekoälyn voimin, iik!), mutta pelko pois: Liikavarpaita ja -sormia ei seikkailun aikana näy, vaan grafiikka on onnistuttu uusimaan erinomaisella maulla alkuperäistä piirrostyyliä mukaillen. Muun muassa Komisario Morse -sarjan säveltäjänä tunnetun, jo edesmenneen aussisäveltäjä Barrington Pheloungin upea musiikki on ennallaan läsnä ja kuulostaa kenties paremmalta kuin koskaan.
Ainoastaan ääninäyttely kuulostaa hiukan pakatulta, mutta tämän toisaalta ymmärtää alkuperäisteoksen iän huomioon ottaen. Siitä puheen ollen, on pakko kehaista pelin loistavasti kirjoitettua dialogia, sillä se pitää läpi seikkailun kivan pilkkeen silmäkulmassa ja keskusteluja on muutenkin hauska seurailla. Georgen kuiva huumorintaju ansaitsee myös omissa kirjoissani kiitosta.
[[{"fid":"95085","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]
Pilailupuodin omistajassa on jotain mätää (huomaa lattialla oleva feikkikakka).
Revolution Software on tehnyt erinomaista työtä ”konsolioimisen” suhteen. Käyttöliittymä on kaikin puolin selkeä, ja osoittelu sekä naksuttelu hoituu padilla oikein mukavasti. Keskustelut ovat puolestaan pitkälti ikonipohjaisia, joten pelaaja ei suoraan näe, mitä Yrjö vastaa toiselle osapuolelle. Eipä tuo toisaalta haittaa, sillä hämääviä tilanteita ei juuri pääse syntymään.
Broken Swordit voivat tunnetusti olla välillä hiukan kryptisiä, eikä ensiosa ole poikkeus. Tietyissä kohdissa on hieman hankala hahmottaa, mitä peli haluaisi minun tekevän ja missä järjestyksessä. Etenkin loppupuoliskolla joutui miettimään aika ajoin, että mitähän kettua, mutta onneksi puzzlet ovat kuitenkin valtaosan ajasta ymmärrettäviä ja jopa sangen kekseliäitä.
[[{"fid":"95086","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"6":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"6"}}]]
Yrjö tiukassa paikassa.
Pään raapimisen voi halutessaan välttää vaikka kokonaan, sillä kehittäjästudio on luonut oivan lääkkeen pähkäilyyn: mittavan elämänparannus-/vaikeustasovalikon, jossa voi kustomoida itselleen juuri niin leudon tai haastavan kokemuksen kuin haluaa. Mikäli sisälläsi asuu puristi, on mahdollista kokea peli täysin alkuperäisessä ulkoasussaan kuvasuhdetta myöden sekä tietenkin ilman helpotuksia ja uutta materiaalia. Itse arvostin erityisesti ominaisuutta, jonka turvin yhdellä napinpainalluksella voi vaihdella saumattomasti vanhan ja uuden grafiikan välillä.
Se osoittaa, että kehitys toden totta kehittyy.
[[{"fid":"95087","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"7":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"7"}}]]
Yrjö ja paikallinen museo.
Bonjour, oi ajaton klassikko
Ei se auta kuin kompata Charles Ceciliä: Broken Sword – Shadow of the Templars: Reforged on ehdottomasti paras tapa kokea tämä seikkailupeliklassikko, ja se sopii esimerkillisten vaikeustasovaihtoehtojensa ansiosta niin genren veteraaneille kuin aloittelijoille. Toivoisin suuresti, että jatko-osa The Smoking Mirror saisi yhtä timanttisen kohtelun nykylaitteille, ja tietysti muutkin osat kelpaisivat, tosin 3D-Swordien restaurointi voi olla jo vähän monimutkaisempi prosessi. Neljäs osa Angel of Death on edelleen jumissa PC:llä, joten sen näkeminen konsoleilla olisi jo jonkin sortin kulttuuriteko.
[[{"fid":"95088","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"8":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"8"}}]]
Lochmarnen vehreät pellot.
On myös jännä nähdä, minkälainen tulevasta kuutososasta lopulta muovautuu: siitä ei juuri muuta tiedetäkään kuin se, että Rolf Saxon palaa tuttuun rooliinsa. Joka tapauksessa osoita ja kliksauta -pelien saralla Shadow of the Templars on klassikkostatuksensa ansainnut, ja kuuluu täten ehdottomasti yleissivistykseen.
Lisää aiheesta:
Ensimmäinen Broken Sword saa uusversion nykylaitteille tekoälyn avustuksella – tekeillä myös seikkailupelisarjan kuudes osa
Lue juttu sivustolla...