Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelejä lapsille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mikaeli
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

mikaeli

New Member
Xboxin pelitarjonta on paisunut hirmuista vauhtia viimeisen vuoden aikana. Pelit on kuitenkin järjestään suunnattu hieman vanhemalle väelle 13 vuodesta ylöspäin. Isille tämä tietysti sopii ja ei haittaa vaikka yöt meneekin örkin matkimiseen, mutta miten on lasten laita.

Kysymys kuuluukin: Mahtaako Xboxille tai muille konsoleille olla lasille sopivia, oppimista edistäviä pelejä tai sovelluksia? Kohderyhmä on alle kouluikäiset.
 
Mun serkut: 4, 5 ja 7-vuotiaat tykästy eniten Halon moninpeliin ja erityisesti niihin ajoneuvoihin. Ja nuoremmat tytöt tykkää tasopompinnasta esim. Voodoo Vince.
 
Omat pikkuveljeni myös tykkäävät pelata Haloa.. Toinen niistä pelaa aina sitä kaveriensa kanssa. Tosin taidot on vähän niin ja näin, mutta ei sen väliä.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Ulfast
Blinx vaikuttaa ainakin kohderyhmälle sopivalta:)

Öh, älä edes luule. Vaikka kyseessä onkin söpö peli, niin ainakaan helppo se ei ole. Tiedä sitten siitä uudesta helpotetusta versiosta.
 
Oho? Haloa viidenvanhoille? Mulla on kolme 2-5 vuotiasta lasta ja en ihan äkkiä Haloa heillä peluuttaisi. Katotaan sitten joskus kymmenen vuoden päästä... ikärajanahan siinä on 15. Ja nuo ikärajathan ei ole mistään hatusta vedettyjä, vaan niillä on ihan syytkin olemassa. Toivottavasti kukaan ei halua tieten tahtoen syöttää väkivaltaviihdettä 5-vuotiaalle lapselleen. Ei tee hyvää.

Tuon ikäisille lapsille ei juurikaan näyttäisi olevan XBoxille pelejä. Itse olen harkinnut kans tuota Blinxiä. Autopelejä meillä on lapset -ainakin yrittänyt- pelata, mutta lähinnä toi xBox on jäänyt isukin näperreltäväksi. Lapset pelaa ennemmin PCllä muumeja.

Täällä on uusi saitti, josta löytyy kutakuinkin kaikkien konsolipelien ikärajat:
http://195.197.150.131/pelihaku/
helpottaa meidän isien ja äitien ostopäätöksiä - tai ainakin niiden vanhempien, joita ikärajat yleensä kiinnostaa.
 
Eiku siis, ei Blinx, vaan Crash Bandicoot - The Wrath of Cortex vois olla asiallinen. Täytynee testata, jahka löytää jostain sopivalla hinnalla. Onko kenelläkään pelistä kokemuksia, kannattaako investoida?
 
Uskon että tuonikäisillä (3-7), maalaisjärjelläajattelevilla lapsilla ei ole mitään syytä ottaa oppia peleistä, vaan osaa erottaa todellisuuden ja pelimaailman varmaan paremmin ku jenkkiläiset 15v ipanat (lue: GTA3/VC-sekoilut).

Niidin vanhemmat näytti olevan varsin mielissään näkemästään ja yllätykseksi hankki Halo/MM3-bundlen jouluksi ja arvaas kahesti mitä ne nyt mättää? xD

PS. Kaikki Crash Bandicootit pitäis upota lapsiin.
 
En todellakaan usko että 3-7 vuotiaat osaisi erottaa kunnolla pelimaailmaa todellisuudesta. Vaikka kuinka ajattelisivat "maalaisjärjellä". Ja vaikka eivät alkaisikaan ammuskelemaan kadulla ihmisiä, niin pelkästään jo niiden vastaantulevien hirviöiden näkeminen saisi ainakin meidän mukulat vapisemaan pelosta ja näkemään painajaisia. Kaikki lapset ei tietty tuollaiselle ole yhtä herkkiä (tai pelko ei näy yhtä helposti ulospäin), mutta ei se ainakaan millään tavalla ole kehittävää, päinvastoin. Minusta on tosi surullista jos vanhemmat haluavat sulkea silmänsä siltä miten pelit vaikuttavat lastensa kehitykseen. Ei se riitä että on kivaa, vaan se on tärkeää millaiset ovat seuraukset.

Miten teillä muilla on, pidetäänkö muissa perheissä ikärajoista yhtään kiinni? Tai pidetäänkö niitä edes viitteellisinä?
 
"Median käytöllä on vaikutusta erityisesti lapsen tunne-elämän kehityksessä, joka muovaa
sosiaaliseen kehitystä. Joidenkin arvioiden mukaan lapset ja nuoret viettävät median parissa
jopa 20-30 kertaa enemmän aikaa kuin perheensä kanssa seurustellen. Media on näin
merkittävä ympäristötekijä lapsen elämässä ja kokonaisvaltaisessa kehityksessä muovaten
lapsen identiteettiä, maailmankuvaa ja itsetuntoa. Lapsen kyky tuntea myötätuntoa ja eläytyä
toisen asemaan voivat heikentyä väkivaltaisen kuvamateriaalin toistuvasta katselusta
turtumisen eli desensitisaation johdosta. (Mustonen 2001, 2003; Mustonen & Pulkkinen
2003.) Näiden tutkimustulosten valossa näyttää siis siltä, että kuvamateriaali saattaa vaikuttaa
haitallisesti yksittäiseen lapseen. Seuraukset ulottuvat myös koskemaan koko yhteiskuntaa,
jonka jäsen lapsi on."
Lähde:
Kuvaohjelmien ikärajat
ja lastensuojelu -
Ala-asteen oppilaiden näkemyksiä
kriittisen katselun työpajassa
http://www.vet.fi/tiedote/Tiedote2004/VET_julkaisu1.pdf

Tuon tutkimustekstin kun lukee, niin luulisi ymmärtävän miksi ikärajat ovat tärkeitä.
 
Eipäs omatkaan lapset (3,5 ja 1,5) pelaile mitään tappopelejä vielä piiiiiiiiitkään aikaan. Boksilla tosiaan on todella huonosti lapsille sopivia pelejä. Pleikkarilla on sitten sitäkin enemmän. Meillä on poitsuun uponnut ainakin eye toy, Jak & Daxter ja rallipelit. Nyt pelailee pleikkarilla PS1n Puuha-peteä.
 
ikärajat

Mun pojalta (9v.) on kotona kielletty pelaaminen kaikilla väkivaltapeleillä. Eikä niitä todellakaan osteta.

Välillä nuori herra kyllä tunnustaa pelanneensa niitä kavereiden luona, eikä niihin aina voi vaikuttaa...välillä kylläkin, (kuten GTA pelissä kerran piti vanhempia informoida ikärajasta) Mutta kunnon pelejä kyllä löytyy näille nuoremmillekin. Poika tykkää kovastikin tasohyppelyistä ja urheilupeleistä...
 
Meillä, kuten jo mainittu, pikkuveljet pelaa sota-/räiskintäpelejä aina Battlefield 1942:sta Haloon, ja kyllä ne hyvin ymmärtää todellisuuden ja pelimaailman rajat. Enkä itse ole koskaan huomannut, että kumpikaan pikkuveli olis ruvennu leikkiaseilla pätkimään toista Halon tyyliin tai yrittänyt hypätä katolta lakana laskuvarjona (Bf-tyyli). :)
 
mä sain ihan ala-asteen ekoilta luokiltä lähtien kyllä pelata kaikenlaisia pelejä ja katsoa elokuvia. tuli sitten mätettyä mm. double dragonia jossa hakataan kaikki vastaantulevat ihan huolella. noh...tulihan sitä kaveriakin paukutettua sitten naamaan monesti, muttei se koskaan ollut mitään silmitöntä väkivaltaa ja siinä kyllä oppi sit itekin tietämään miltä tuntuu ku tulee nyrkki naamaan. tuossa ala-aste iässä toi tappeleminen nyt ei oo vaarallista, kun kellään ei oo voimaa tehdä mitään tuhoa.

en ollut kuitenkaan teini-iässä torilla hakkaamassa porukalla pienempiä kuten jotkut. itseasiassa kukaan tuttuni (kaikki tuttuni pelasivat enemmän tai vähemmän) eivät olleet sellaisia...toisaalta sellaset "mopojätkät" joiden mielestä pelaaminen on nörtteilyä oli kyllä hakkaamassa porukkaa. eikä ole tähän mennessä yhtään syytettä tai sakkoa tullut mistään ja opiskelen yliopistossa provisoriksi...en kyllä siis nää että pelaamisesta ois ollu mulle mitään haittaa kehityksessä. kyllä se tietokoneella tai pelikoneella räplääminen kehittää...tietysti jotkut naminamisöpöilytkin varmaa riittää, mutta kaikkia sellaiset ei mahdottomasti kiinnosta edes pienenä.

kun miettii että usassa ammutaan kuoliaaks jotain 10 (vai oliko se 100?) kertaa enemmän ihmisiä kuin missään muussa sivistysvaltiossa (kanada, britit, japani, saksa, ranska, australia, suomi jne.) ja muistaa sen faktan että jokaisessa em. maassa lapsesta asti pelataan varmasti yhtä paljon, niin ei voi kuin todeta syyn löytyvän muualta kuin peleistä. väittäisin että suhteessa törkeän väkivallan tekijät tai tappajat pelaavat huomattavasti vähemmän kuin keskiverto ihminen joka ei moisiin syyllisty.

jotkut kukkahattutädit vaan tekee tuollaisia tutkimuksia ja tulkitsevat niitä miten sattuu, kun haluavat kieltää nyky-yhteiskunnan kilpailullisen ja sosiaalittoman luonteen vaikutukset nuoreen ihmiseen. pelit ja elokuvat on vaan helppo synttipukki...

noh...tämä nyt oli vaan tällainen off-topic kun tuli taas puhetta tuosta pelien vaikutuksista. ei siinä mitään, ihan hyvähän se on jos nippala haluaa pelata varman päälle. lapselle ei kuitenkaan kannata asettaa sellaisia rajoja joita se ei voi totella (lue esim. jos kiellät lapsesi katsomasta jotain elokuvia tai pelaamasta pelejä, niin se varmasti tekee ne jutut sitten vain kaverin luona), tai jossai vaiheessa alkaa kapina ja millään säännöillä tai rajoilla ei ole merkitystä kun on oppinut niitä rikkomaan.
 
Olen vahvasti samaa mieltä Nippalan kanssa. Peleissä lapsi on mukana aktiivisena osana pelimaailmaa ja pelin tuottamat tunnekokemukset jää kyllä vahvana mieleen.

On harhaluulo kuvitella, että jos lapsi ei pelin takia hypi katolta tai hyökkää kadulla sivullisten kimppuun, pelillä ei olisi mitään vaikutuksia. Etenkin alle kouluikäisillä on hyvinkin heikot eväät jäsentää arkielämälle vieraita kokemuksia ja pelin tapahtumat jäävät kyllä takaraivoon kaihertamaan ja ilmenevät esim. unissa.

Vastuunsa tunteva kasvattaja katsoo kyllä vähän sen perään, mitä lapset pelaavat.
 
Tästähän on muodostumassa ihan mielenkiintoinen keskustelu. Tuohon mitä Veeksi sanoi, niin ei varmasti kaikki lapset saa mitään järjettömiä ideoita peleistä tai ala pelkäämään, mutta on myös lapsia, joihin pelit tai elokuvat voivat vaikuttaa todella voimakkaasti. Itse esimerkiksi näin viikkotolkulla painajaisia Terminaattorista joskus nappulana, mutten tietenkään sitä vanhemmille paljastanut. Minusta vanhemman vastuu olisi nimenomaan se, että suojelee lasta tällaiselta sisällöltä, joka saattaa aiheuttaa epämiellyttäviä jälkiseuraamuksia. Ei kaikki välttämättä kuole syöpään keski-ikäisenä tupakoinnin seurauksena, mutta koska se riski on olemassa, minusta sitä ei kannata harrastaa (ja onhan sillä välittömiäkin vaikutuksia yleiskuntoon ynnä muuhun, mutta se ei liity tähän).

Jos itse suosittelisin alle 10-vuotiaalle jotain Xbox-peliä, katse kääntyisi Crash Bandicoottiin, Voodoo Vinceen, Grabbed by the Ghouliesiin tai vaikka johonkin harmittomaan ajelu- tai urheilupeliin. Valitettavasti Xboxille ei juurikaan ole siedettäviä lastenpelejä, jotka olisi vielä käännetty suomeksi, joten edellämainittujen pelien kanssa isukki joutunee tarttumaan ohjaimeen useammin kuin kerran. Blinx menee vaikeudessa jo monien aikuistenkin ymmärryksen yli ja sitä vaivaavat monet ärsyyntymistä aiheuttavat piirteet kuten epätarkka tähtäily ja laiska kamera.
 
Miten olisi Nemoa Etsimässä? En muista löytyykö tätä Xboxille mutta sehän on joka tapauksessa käännetty suomeksi..

Mitä tuohon pelien vaikutuksista lapsiin sekä nuoriin tulee, voin ainakin sen verran mainita omista kokemuksistani että taannoin vuosia sitten kun Doom julkaistiin (-93), ja se päätyi meidän huusholliin kummisetäni tuomana, (olin silloin 4v.), niin enhän vielä silloin oikeastaan muuta tiennyt kuin että Pelle Hermanni söi plättyjä hillon kera, eli en muista koko asiasta mitään. Mutta kun Doom 2 tuli niin sitä kyllä tuli paljon pelailtua, ilman kieltoja. Minulle ei ole mitään sen suurempia vaikutuksia näistä ajoista tullut, mutta eräs ystäväni joka kävi tätä kerran meillä kokeilemassa, pelästyi suunnattomasti, kun näki mikä siinä oli ideana.. Toiset ihmiset todellakin ovat toisia herkempiä.. Vanhempien ehkäpä kannattaisi ottaa selvää, ovatko heidän lapsensa liian herkkiä tietyille tuotteille.

Nyt kun katson taakseni, niin eihän kenenkään sen ikäisen pitäisi sen kaltaisia pelejä pelata. Ehkä ikärajat pitäisi tuoda enemmän esille vanhempien huomion herättääkseen(?), jotkut vanhemmat eivät nimittäin selvästikään ole tietoisia riskistä, että pelit voivat vahingoitta nuoren lapsen mieltä tasan saman verran kuin raaka elokuvakin. Tämä luultavasti johtuu vanhempien tietämättömyydestä kun aihe siirtyy videopeleihin. Ehkä heidän pitäisi enemmän ottaa selvää, mitä he ovatkin juuri lapselleen ostamassa. Varovaisuus kannattaa.
 
Sen olen huomannut, että lapsien ei kannata antaa pelata mitään kummituspelejä. Pikkuveljilläni nimittäin on Gamecubelleni Scoopy-Doo Night of 100 Frights -peli ja molemmat nähny monesti painajaisia siitä. Sinänsä kummallista, kun Halosta tai mistään muusta he ei ole nähnyt unia, mutta heti ensimmäisenä yönä tuosta pelistä. Ehkä siinä vaikuttaa se, kun tuossa iässä lapset luulevat, että noitia, kummituksia ym. on olemassa, eivätkä siten osaa kuvitella niitä mielikuvituksentuotteeksi, kuten vaikka Halon floodit.
 
Vanhempien kannattaisi varmaan olla enemmän huolissaan siitä, miten pelit vaikuttavat lapsen muuhun elämään, esim kouluun ja ihmissuhteisiin. Ei siis sen väkivallan kannalta, vaan sen, kuinka paljon yleensäkään kaytetään aikaa sen konsolin vieressä ja riittääkö aikaa muille ("normaaleille") asioille.

Ei peliväkivalta lapsista sarjamurhaajia tee.
 
Totta. Sama pätee tietysti myös tv:n katseluun. Mutta pitää muistaa, että myös vanhemmilla on asiassa iso rooli. Eli leikkeihin pitää lähteä mukaan ja touhuta juttuja yhdessä lesten kanssa. Jos töiden jälkeen jää sohvalle makoilemaan ja tuijottamaan telkkaria niin eiköhän tuo tapa tartu myös lapsiin. Vaikka täytyy myöntää, että itse saa joskus sopivan ja tarpeellisen lepotauon kun laitaa Titi-nalle DVD:n pyörimään.

Olisikohan meillä vanhemmilla jotain hyviä mahdollisuuksia saada lisää kehittäviä lastenpelejä myös Xboxille. Suomen Microsoft olisi kai ensimmäinen kohde?
 
Ylös Bottom