Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

[käkikotka]

Jotenki tuntuu et nykyään pelit ovat vaikeampia kuin ennen. Tai siis niinpaljon kehittyneempiä monella tapaa,et on vaikea sanoa mikä vaikeustaso kuvastaa nykyisellä esim.Playstation 2-ajan vaikeustasoja.

Selviä esimerkkejä on ainakin FIFA-futispelit,joiden tekoälyt ym pelattavuudet ovat kehittyneet roimasti.

Myös autopeleissä ja muissa taitaa olla nykyään selvästi kehittyneemmät tekoälyt kuin ennen. Toki joskus asiat menee päinvastoinkin.

Mitä itse ajattelette?

 

[Fabre#4]

Vastaus: Pelien vaikeustasotlaystation 2:sta nykykonsoleille

Jotenki tuntuu et nykyään pelit ovat vaikeampia kuin ennen.

Se vähän riippuu pelistä, tai mihin tarkalleen vertaa. Huomasin kyllä, että otsikossa mainitaan aikahaitari PS2 => PS4, mutta tästä huolimatta minun täytyy ottaa esille kultainen 1990-luvun alku ja NES(Nintendo Entertainment System eli ns. "8-bittinen), jolloin itse aloittelin pelaamista. Toki silloin oli itsellä ikääkin reippaasti alle 10 vuotta ja pelit olivat itselle ihan uusi juttu, joten pelitaidotkaan eivät olleet lähelläkään tätä päivää, kielitaidosta puhumattakaan.

Tästä huolimatta riittää, kun nostaa esille sellaiset nimikkeet kuin Super Mario Bros 1 ja 3, Mega Man 1-3, Sunsoftin Batman, Contra ja niin edelleen ja niin edelleen, niin tullaan jo siihen pisteeseen, että pelit olivat kyllä hyvinkin vaikeita! Tuolloin pikkunaskalina oli alkuun hyvin vaikeaa selvitä Mariossa edes ensimmäistä neljää kenttää lävitse, Mario 3:ssa ensimmäistä maata lävitse ja niin edelleen. Samaten Batmanin toisen "maan" loppuvastus oli vaikea ja on varmasti monelle edelleenkin. Eivätkä ne ensimmäisten Mega Manien pomorobotit todellakaan tuolloin mitään helppoja olleet! Muistan ne ajat, kun MM 3:a pelattiin serkkujen kanssa yhdessä, kun joku oli aina "erikoistunut" johonkin tiettyyn vastukseen ja yhdessä väännettiin "välivaihetta", eli niitä neljää kenttää, joissa kohdattiin MM 2:n robotit uudestaan, kun ne olivat niin vaikeita. Wilyn linna olikin sitten jotain todella uutta ja ihmeellistä, kun ensimmäistä kertaa sinne asti päästiin...

Uhkaa mennä taas jaaritteluksi, mutta menkööt! Nykyään tuntuu, että pelit ovat monessa kohdassa enemmänkin interaktiivisia elokuvia noiden "tosipelien" rinnalla. Monessa pelissä on nykypäivänä "easy"-vaikeustaso, joka on monelle vähänkään pelanneelle sellainen, ettei haastetta juuri enää löydy. Jokainen toki saa nykypäivänä valita itse, millä vaikeustasolla pelaa, mutta väittäisin, että nykypäivän pelit sillä "normal"-vaikeustasolla ovat kuitenkin keskimäärin helpompia, kuin esim. joku Mega Man 2 perustasolla olisi jollekin, joka ei ole peliä ennen pelannut kovinkaan montaa kertaa.

Väitän, että esimerkiksi joku Uncharted-sarjan peleistä normaalilla vaikeustasolla on Pertti Peruspelaajalle helpompi läpäistävä kuin esimerkiksi Mega Man 2 olisi.

 

[käkikotka]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

NHL-pelit oli ennen suurinosa liian helppoja. Sitten tuli 2K-Gamesin lätkä ja siinä oli aika hyvä vaikeustaso kovemmillekin pelaajille.

EA:n NHL on ollu nykyaikoina paljon vaikeempiku nää 90-luvun.

 

[Mahewcoro]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

Nykypelien "vaikeus" tarkoittaa yleensä vain ajanmenetystä. Vihollisilla on enemmän kestoa jota täytyy monotonisesti jurnuttaa pois, puzzlet on rakennettu verottamaan pelaajan aikaa ja kärsivällisyyttä taitojen sijaan, ja tarpeeksi grindaamalla tai fetch questeja tekemällä peli helpottuu. Nykypelit ovat hyvin anteeksiantavia, jos vain pelaajalla löytyy paljon aikaa hukattavaksi. Putkijuoksuissa epäonnistunut kohta toistuu kerta toisensa jälkeen checkpointilta kunnes pelaaja osaa suorittaa "haasteen" oikein, ja sillä ei ole oikeastaan mitään väliä miten seuraavalle checkpointille pääsee, vaikka sitten räjähtäisi ilmaan sekunti sen automaattitallennuksen jälkeen.

 

[Kabanossi]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

Olen jo jonkun aikaa pelaillut The Legend of Zelda: Wind Wakerin HD-versiota Wii U:lla. Peli julkaistiin alkujaan jo vuoden 2002 lopulla. Wind Wakerin uusintaversiota on hieman muokattu, mutta perusasiat ovat ennallaan. Nykyään on peleissä aivan liian usein selvää, mitä pitää tehdä ja minne pitää mennä. Ymmärrän kyllä syyn, sillä kehittäjät haluavat ymmärrettävästi ettei pelaaja turhaantuisi ja jättäisi peliä kesken. Wind Waker on avoimen maailman peli, jossa ei hirveästi pidetä pelaajaa kädestä. Maailmasta löytyy paljon tutkittavaa ja osa siitä on täysin vapaaehtoista, mutta siitä palkitaan hyvin. Wind Wakerissa löytyy esimerkiksi useammalta eri saarelta kuihtunut puu, joka voidaan pelastaa kastelemalla se "pyhällä vedellä". Vettä haetaan tietystä paikasta ja 30 minuutin kuluttua sen vaikutus lakkaa, joten pelaajalla ei ole aikaa turhaan vaelteluun. Netistähän ne kaikki paikat näkee, mutta itse olen niitä puita bongaillut matkan varrella ja kirjannut niiden sijainnit ihan perinteiselle paperille. Monesti jopa pääjuonta edistävissä tehtävissä huomaa olevansa tilanteessa, jossa pitäisi muistaa jotain, minkä on pelissä ja aiemmin nähnyt. Itse taistelu on kuitenkin helppoa, mutta "vaikeus" tulee siitä, että pelatessa saa tosiaan pitää silmät ja korvat höröllä, sillä saamaasi tietoa saatetaan tarvita myöhemmin.

Shadow of the Colossuksessa oli hieman samanlaista havaittavissa. Kolossit löysi helpohkosti, mutta välillä saikin sitten tovin miettiä, miten siihen pääsee käsiksi tai sen huomio saadaan herätettyä. Ymmärrän kyllä, mikseivät jotkut enää kaipaa tällaista pelisuunnittelua, sillä onhan se kiireelliselle ihmisille turhauttavaa, jos ei pelissä etene. Mutta itse pidän tätä vain virkistävänä vaihteluna. Liian harvoin ilmestyy tämänkaltaisia pelejä. Tai sitten ne ovat päässeet livahtamaan tutkani alta.

 

[m_vierimaa]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

Sorry lievähkö off-topic mutta ainakin vanishing of ethan carter on peli jossa ei selitetä mitään. Keksimisen iloakin on, mutta ehkäpä se silti on enemmän interaktiivinen tarina kuin varsinainen peli. Suositttelen lukemaan edes arviot jos kädestä pitely rupeaa käymään hermoille.

Rogue legacy on kans varsin perinteinen peli, hyvin samantapainen pelimekaanisesti bloodbornen kanssa. Bloodbornea kukaan ei ole tainnut sanoa helpoksi.

 

[Robotti]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

Nykypelien "vaikeus" tarkoittaa yleensä vain ajanmenetystä. Vihollisilla on enemmän kestoa jota täytyy monotonisesti jurnuttaa pois, puzzlet on rakennettu verottamaan pelaajan aikaa ja kärsivällisyyttä taitojen sijaan, ja tarpeeksi grindaamalla tai fetch questeja tekemällä peli helpottuu.

Tämä on mielenkiintoinen pointti. Osattiin sitä ennenkin. Omasta mielestäni kauhistuttavin esimerkki peliajan keinotekoisesta pidentämisestä ovat sokkelot, joita en tosiaankaan kaipaa yhteenkään peliin. Zak McKrakenin temppeli tai It Came From The Desertin loppu. Karttoja ei ollut, jos et itse piirtänyt paperille.

Jälkimmäistä sokkeloa en ole nähnyt kuin videolta ja pelkästään sen katsominen on kärsimystä.

Olen myös yllättynyt siitä, miten jotkut vanhat pelit ovat vaikeampia kuin muistinkaan. Segan Bonanza Bros oli yksi suosikkipeleistäni ja muistoissani se oli rento hyppelyammuskelu, jossa välillä piileskeltiin vihollisilta. Ostin PSP:lle kokoelman, missä oli tuo peli. En päässyt edes ekaa kenttää läpi. Sellaista sekunnintarkkaa "nyt piiloon tai henki lähtee -tyylistä suorittamista.

Golden Axessa tuli myös turpaan ja kunnolla.

Vähän uudempia, vanhoja pelejä on GBA:n Advance Wars. Oikein hävettää, kun tätä peliä sanptaan helpoksi kevytstrategiaksi, jota jokainen oppi pelaamaan. Minulla tuli seinä vastaan siinä vaiheessa kun vihollinen sai tykistöä. Yritin monta kertaa ja eri hahmoilla, mutta ei.

Vaikeuden suorastaan sairaisiin mittasuhteisiin veivät tasohyppelyt Monty On The Run ja Out On A Limb. Montyn joku velho pomppii Youtubessa läpi aivan kuin se olisi maailman helpoin peli. Jotkut ne osaa...

Pari vuotta sitten etsin videoita Out On A Limbista, mutta ei löytynyt. Nyt pitääkin etsiä uudestaan. Olisi kiva nähdä pääseekö joku tuon sadistisen pelin läpi. Tai onko koko maailmassa ketään joka edes tietäisi, mitä helvettiä siinä pitää tehdä.

 

[Aksu]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

Kyllä ennen pelit oli yleensä vaikeampia. Vanhoissa Resident Evileissä ja Tomb Raidereissa oli todella vaikeat puzzlet, niissä tuli oltua joskus päiviäkin jumissa, eikä ollu internettiä mistä kattoa ohjeita.

 

[käkikotka]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

Kyllä ennen pelit oli yleensä vaikeampia. Vanhoissa Resident Evileissä ja Tomb Raidereissa oli todella vaikeat puzzlet, niissä tuli oltua joskus päiviäkin jumissa, eikä ollu internettiä mistä kattoa ohjeita.

No ite muistan,et esim.Geoff Crammondin legendaarinen F1GP oli kyl helpompiku monet nyky moottoriurheilu-pelit.

NHL:t oli lastenleikkiä verrattuna nykysiin.

 

[Robotti]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

NHL:t oli lastenleikkiä verrattuna nykysiin.

Ainakin 16-bittisillä konsoleilla NHL-peleissä oli joku kikka, millä verkko heilui lähes aina kun pääsi kiekon kanssa maalille. Ja noiden aikojen jälkeen en olekaan jäkispelejä pelannut. Arvosteluista on saanut sen kuvan, että mitään varmoja konsteja ei pitäisi enää niin paljon olla.

 

[Killosseum]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

Ainakin 16-bittisillä konsoleilla NHL-peleissä oli joku kikka, millä verkko heilui lähes aina kun pääsi kiekon kanssa maalille. Ja noiden aikojen jälkeen en olekaan jäkispelejä pelannut. Arvosteluista on saanut sen kuvan, että mitään varmoja konsteja ei pitäisi enää niin paljon olla.

PS2:lla syöttö takatolpalle tuotti aina maalin. Mitä vaikeampi vaikeustaso niin sen harvemmin, mutta aika varma keino silti.

 

[käkikotka]

Vastaus: Pelien vaikeustasot PlayStation 2 -aikakaudesta nykykonsoleille

PS2:lla syöttö takatolpalle tuotti aina maalin. Mitä vaikeampi vaikeustaso niin sen harvemmin, mutta aika varma keino silti.

Olihan ne tietysti helppoja. Mut siis joku NHL 2004 oli loistava monellatapaa,samoin NHL2K-lätkä.