Oikein mielenkiintoinen aihe.
Oma pelaaminen on lähtenyt liikkeelle 80-luvun alkupuolella. Atari 2600 ja pelit Spece Invaders, Asteroids ja Atari Basketball töytäisivät minut tälle matkalle.
Tuon jälkeen tuli Commodore 64, Nintendo 8bit ja Super Nintendo ja Sega Mega Drive. Peleinä tulee mieleen lähinnä moninpelit, kuten Pitstop 2, International karate(eri versiot), Winter games, Summer games, California Games, NHL 95, NHL 96. Vaikka pelasin myös yksin, kilvoittelu kavereiden ja veljien kesken saman ruudun ääressä oli selkeästi se paras anti. Mitään yksittäistä peliä ei voi sanoa varsinaisesti suunnannäyttäjäksi, mutta yhtenäisesti urheilupelien kilvoittelu on kyllä vaikuttanut omaan pelimakuun suuresti.
Myöhemmin PS1:n aikakaudelta tulee mieleen muutama peli, jotka ovat tehneet erittäin suuren vaikutuksen minuun. Ehkäpä suurimman oman pelihistorian aikana.
Colin McRae Rally on mielestäni yksi hienoimmista kokemuksista pelien saralla, jonka olen kokenut ja on selkeästi ollut yksi suurimmista suunnannäyttäjistä. Samoin Toca-sarja teki suunnattoman vaikutuksen. Jotenkin noissa oli vaan kaikki palaset kohdallaan ja ensimmäisen kerran ralli tuntui rallilta ja rata-autoilu oikealta kilvanajolta.
Arvostan nykyisinkin suuresti autopelejä, joissa on realistisuutta sopivasti, mutta samalla viihteenarvoa, yksinkertaisuutta ja helppoa lähestymistapaa. En kaipaa keräilyvimmaa ja eri pelimuotojen sekamelskaa, vaan kilpailullista jännitystä ja tapahtumia radalla/tiellä ja kestävää tekoälyä. En kaipaa ajosimulaatiota, jonka asetuksia keräillään ja apinoidaan vaivalloisesti netistä, vaan tiettyä yksinkertaisuutta, jossa jokainen voi oivaltaa itse tekemänsä asiat. Vähän niin kuin Toca ja Colin McRae rally teki tuolloin.
Seikkailupelien rintamalla PS1 ajoilta Tenchu teki ehkä suurimman vaikutuksen. Ehkä lähinnä siksi, että pelin maailma ja tunnelma oli jotenkin uskottavampi ja täydellisempi, kuin esim Metal Gear solidissa. Ninjat ja samurait, ja Japani on muutoinkin kiehtova ympäristö.
PS2:n ajoilta on jäänyt mieleen ralli-pelien ohella Guitar hero-pelit, joita tulee vieläkin ajoittain pelailtua. Mielestäni aivan mahtava keksintö, joka pistää suun hymyyn. PS3 aikana oli tietenkin isompi bändi lavalla ja hauskaa oli(Rock band ja Guitar hero-sarjan myöhemmät versiot ja soittimet). En tiedä olivatko nuo pelit varsinaisesti suunnannäyttäjiä, mutta mielestäni ainakin maininnan arvoisia omintakeisen viihdyttävyyden vuoksi. Vastaavaa iloittelua on mielestäni vaikea pelirintamalla saavuttaa.
Seikkailupeleistä ehkä ico on se, joka pitää mainita myös noilta ajoilta. Jotenkin poikkeavan hieno peli tunnelmaltaan.
Ensimmäisen Xboxin ajoilta on jäänyt mieleen useat hyvät ajopelit, kuten Project Gotham racing-sarja, RalliSport Challange-sarja ja Colin McRae-jatko-osat. Kuitenkin suurin ja merkittävin suunnannäyttäjä taisi olla Halo. Räiskintäpelit tulivat siitä hetkestä jäädäkseen. Ensimmäinen Halo ja ensimmäinen pelikerta on ikimuistoinen.
Oikeastaan tuon jälkeen en ole kokenut mitään varsinaista uutta suunnannäyttäjää peleissä. Hyviä pelejä monilla eri konsoleilla(lähes kaikilla), niin autopelejä, räiskintö, änäreitä ja futispelejä sekä seikkailupelejä on tullut vastaan hyvin paljon. Kuitenkin suurin osa on ollut jonkinasteista kierrätystä vanhoista peleistä tai jatko-osia.
Tulevaisuuden suhteen odotan edelleen rallipelejä innolla. Dirt rally-sarja ja wrc10 ovat olleet aivan mahtavia nykypelejä.
Odotan myös tulevaisuudessa innolla jotakin hyvää rata-autoilupeliä. Itse koen, että rata-autoilupelit ovat menneet jotenkin väärään suuntaan. Joko liian simuiksi ja vakaviksi, tai sitten liian arcadeksi. Project cars ja Grid-sarjan parhaita puolia olisi ehkä hyvä yhdistää. Selkeitä autoluokkia(mutta ei mitää superformuloita), selkeitä säätöjä autoihin, hyvä ajotuntuma ratilla ja padillä, hyvä AI ja viihdyttävät tapahtumat radalle, varikkokäynnit, ei mitään varsinaista auto tai osa keräilyä vaan ajetaan sijoituksista, voitoista ja mestaruuksista. Eli vähän niin kuin uusi TOCA. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.
Halot, Call of dutyt, änärit ja futikset menevät jotenkin omalla painollaan eteenpäin ja tuovat yleensä aika vähän uutta, mutta silti ne osaavat edelleen viihdyttää minua.
Seikkalupelit sensijaan koen nykyisin vähän raskaiksi ja tylsiksi. Moni peli tulee aloitettua, mutta se jää harmittavan usein kesken. Ehkä ennen pelien pituudet olivat hyvällä tavalla rajalliset, ja samaa toistoa tai pituutta lisäävää turhaa siirtymää peleissä oli vähemmän.
Oma pelaaminen on lähtenyt liikkeelle 80-luvun alkupuolella. Atari 2600 ja pelit Spece Invaders, Asteroids ja Atari Basketball töytäisivät minut tälle matkalle.
Tuon jälkeen tuli Commodore 64, Nintendo 8bit ja Super Nintendo ja Sega Mega Drive. Peleinä tulee mieleen lähinnä moninpelit, kuten Pitstop 2, International karate(eri versiot), Winter games, Summer games, California Games, NHL 95, NHL 96. Vaikka pelasin myös yksin, kilvoittelu kavereiden ja veljien kesken saman ruudun ääressä oli selkeästi se paras anti. Mitään yksittäistä peliä ei voi sanoa varsinaisesti suunnannäyttäjäksi, mutta yhtenäisesti urheilupelien kilvoittelu on kyllä vaikuttanut omaan pelimakuun suuresti.
Myöhemmin PS1:n aikakaudelta tulee mieleen muutama peli, jotka ovat tehneet erittäin suuren vaikutuksen minuun. Ehkäpä suurimman oman pelihistorian aikana.
Colin McRae Rally on mielestäni yksi hienoimmista kokemuksista pelien saralla, jonka olen kokenut ja on selkeästi ollut yksi suurimmista suunnannäyttäjistä. Samoin Toca-sarja teki suunnattoman vaikutuksen. Jotenkin noissa oli vaan kaikki palaset kohdallaan ja ensimmäisen kerran ralli tuntui rallilta ja rata-autoilu oikealta kilvanajolta.
Arvostan nykyisinkin suuresti autopelejä, joissa on realistisuutta sopivasti, mutta samalla viihteenarvoa, yksinkertaisuutta ja helppoa lähestymistapaa. En kaipaa keräilyvimmaa ja eri pelimuotojen sekamelskaa, vaan kilpailullista jännitystä ja tapahtumia radalla/tiellä ja kestävää tekoälyä. En kaipaa ajosimulaatiota, jonka asetuksia keräillään ja apinoidaan vaivalloisesti netistä, vaan tiettyä yksinkertaisuutta, jossa jokainen voi oivaltaa itse tekemänsä asiat. Vähän niin kuin Toca ja Colin McRae rally teki tuolloin.
Seikkailupelien rintamalla PS1 ajoilta Tenchu teki ehkä suurimman vaikutuksen. Ehkä lähinnä siksi, että pelin maailma ja tunnelma oli jotenkin uskottavampi ja täydellisempi, kuin esim Metal Gear solidissa. Ninjat ja samurait, ja Japani on muutoinkin kiehtova ympäristö.
PS2:n ajoilta on jäänyt mieleen ralli-pelien ohella Guitar hero-pelit, joita tulee vieläkin ajoittain pelailtua. Mielestäni aivan mahtava keksintö, joka pistää suun hymyyn. PS3 aikana oli tietenkin isompi bändi lavalla ja hauskaa oli(Rock band ja Guitar hero-sarjan myöhemmät versiot ja soittimet). En tiedä olivatko nuo pelit varsinaisesti suunnannäyttäjiä, mutta mielestäni ainakin maininnan arvoisia omintakeisen viihdyttävyyden vuoksi. Vastaavaa iloittelua on mielestäni vaikea pelirintamalla saavuttaa.
Seikkailupeleistä ehkä ico on se, joka pitää mainita myös noilta ajoilta. Jotenkin poikkeavan hieno peli tunnelmaltaan.
Ensimmäisen Xboxin ajoilta on jäänyt mieleen useat hyvät ajopelit, kuten Project Gotham racing-sarja, RalliSport Challange-sarja ja Colin McRae-jatko-osat. Kuitenkin suurin ja merkittävin suunnannäyttäjä taisi olla Halo. Räiskintäpelit tulivat siitä hetkestä jäädäkseen. Ensimmäinen Halo ja ensimmäinen pelikerta on ikimuistoinen.
Oikeastaan tuon jälkeen en ole kokenut mitään varsinaista uutta suunnannäyttäjää peleissä. Hyviä pelejä monilla eri konsoleilla(lähes kaikilla), niin autopelejä, räiskintö, änäreitä ja futispelejä sekä seikkailupelejä on tullut vastaan hyvin paljon. Kuitenkin suurin osa on ollut jonkinasteista kierrätystä vanhoista peleistä tai jatko-osia.
Tulevaisuuden suhteen odotan edelleen rallipelejä innolla. Dirt rally-sarja ja wrc10 ovat olleet aivan mahtavia nykypelejä.
Odotan myös tulevaisuudessa innolla jotakin hyvää rata-autoilupeliä. Itse koen, että rata-autoilupelit ovat menneet jotenkin väärään suuntaan. Joko liian simuiksi ja vakaviksi, tai sitten liian arcadeksi. Project cars ja Grid-sarjan parhaita puolia olisi ehkä hyvä yhdistää. Selkeitä autoluokkia(mutta ei mitää superformuloita), selkeitä säätöjä autoihin, hyvä ajotuntuma ratilla ja padillä, hyvä AI ja viihdyttävät tapahtumat radalle, varikkokäynnit, ei mitään varsinaista auto tai osa keräilyä vaan ajetaan sijoituksista, voitoista ja mestaruuksista. Eli vähän niin kuin uusi TOCA. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.
Halot, Call of dutyt, änärit ja futikset menevät jotenkin omalla painollaan eteenpäin ja tuovat yleensä aika vähän uutta, mutta silti ne osaavat edelleen viihdyttää minua.
Seikkalupelit sensijaan koen nykyisin vähän raskaiksi ja tylsiksi. Moni peli tulee aloitettua, mutta se jää harmittavan usein kesken. Ehkä ennen pelien pituudet olivat hyvällä tavalla rajalliset, ja samaa toistoa tai pituutta lisäävää turhaa siirtymää peleissä oli vähemmän.
Viimeksi muokattu:
