Kärsin pahanlaatuisesta peliperfektionismista: Moni peli on hinkattava alusta loppuun niin monta kertaa, että varmasti löydän kaikki piilotetut esineet, selvitän kentät läpi miestappioitta ja saan auki viimeisenkin välivideon. Sen vuoksi etenkin arvosteluja kirjoittaessani aika tuppaa loppumaan kesken. Ovatko muut huomanneet itsessään vastaavia oireita?
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Peliperfektionismi
- Viestiketjun aloittaja feldon
- Aloituspäivämäärä
Slash80
Active Member
Joskus pienenä tuli pelejä hinkattua loppuun asti, niin että saa kaikki esiin ja näkee pelistä kaiken. Nykyään ei tahdo ehtiä pelaamaan niin paljoa, mutta pelejä tulee kuitenkin hankittua aika tiuhaan. Nyt haluaa vain pelata mahdollisimman paljon eri pelejä, ja pelata ne läpi mahdollisimman nopeasti.
Zelda Wind wakeristä on löytämättä vaikka kuinka paljon kaikkea pikku sälää, kun ne tuntui niin toissijaisilta. Varmaan löytyy vielä joitain pikku paikkoja ja minipelejä joita en ole kokeillut.
Zelda Wind wakeristä on löytämättä vaikka kuinka paljon kaikkea pikku sälää, kun ne tuntui niin toissijaisilta. Varmaan löytyy vielä joitain pikku paikkoja ja minipelejä joita en ole kokeillut.
FelisLeo
Gamereactor
Minulla taas kävi niin, että pienenä puuttui pitkäjännitteisyyttä pelata pelit läpi huolellisesti. Läpäiseminen ei oikeastaan ollut se maali, vaan kokemuksesta nauttiminen.
Nykyään pelaaminen on huomattavasti enemmän päämäärähakuista: läpi on päästävä ainakin ennemmin tai myöhemmin. Aivan niin kovia paineita en ole ottanut, että kaikki esineet ja kaikki välivideot pitäisi löytää, mutta siihen toki pyritään. Pelaan myös paljon harvempia pelejä ja tavallisesti yhden alusta loppuun ja vasta sitten aloitan toisen.
Metroid Primessa puuttuu vielä neljä ohjusta ja sitten on 100% tavaroista, Zeldan Wind Wakerissa taas puuttuu kolme sydämenpalasta niin saisi energiaa 20 sydäntä ja muu onkin sitten kasassa.
Nykyään pelaaminen on huomattavasti enemmän päämäärähakuista: läpi on päästävä ainakin ennemmin tai myöhemmin. Aivan niin kovia paineita en ole ottanut, että kaikki esineet ja kaikki välivideot pitäisi löytää, mutta siihen toki pyritään. Pelaan myös paljon harvempia pelejä ja tavallisesti yhden alusta loppuun ja vasta sitten aloitan toisen.
Metroid Primessa puuttuu vielä neljä ohjusta ja sitten on 100% tavaroista, Zeldan Wind Wakerissa taas puuttuu kolme sydämenpalasta niin saisi energiaa 20 sydäntä ja muu onkin sitten kasassa.
Minä taas suhtaudun pelaamiseen nykyään paljon enemmän nautintona. Mikä onkaan rentouttavampaa raskaan koulupäivän jälkeen kuin ottaa hyllystä peli ja heittäytyä sen maailmaan. Kaikkia tavaroita pelistä en jaksa etsiä, mutta mielestäni peli pitää mielellään pelata aina läpi. Onhan pelin tekijä halunnut tuotoksellaan kertoa jotain ja usein se edellyttää läpipeluuta. Esimerkkinä tästä voisi mainita rooli- ja seikkailupelit, joissa ollaan panostettu juoneen. Viimeiset kuviot tarinan suhteenhan nähdään vasta lopussa.
En ymmärrä, miksi pitää tehdä ongelma joistain pelin tavaroista tai videoista. Muistan, että aikoinaan pikkupoikana vedin Final Fantasy VII:n täydellisesti läpi, eikä se edes ollut palkitsevaa. Kymmeniä tylsiä tunteja piesten vihollisia ja lopulta täydellisestä läpipeluusta ei ollut edes paljon iloa.
Maailmassa on paljon pelaamattomia pelejä, joista saa enemmän iloa irti kuin vanhan pelin viimeisistä mehuista.
En ymmärrä, miksi pitää tehdä ongelma joistain pelin tavaroista tai videoista. Muistan, että aikoinaan pikkupoikana vedin Final Fantasy VII:n täydellisesti läpi, eikä se edes ollut palkitsevaa. Kymmeniä tylsiä tunteja piesten vihollisia ja lopulta täydellisestä läpipeluusta ei ollut edes paljon iloa.
Maailmassa on paljon pelaamattomia pelejä, joista saa enemmän iloa irti kuin vanhan pelin viimeisistä mehuista.
Nuorempana kärsin samasta pakkomielteestä, mutta nykyään pelejä tulee hankittua niin paljon, ettei enää kerkeä etsimään kaikkia salaisuuksia. Lähes kaikki pelit kyllä läpi pelaan.
Tosin kaikissa tulospeleissä minulla edelleen on tuo pakkomielle täydellisyyden tavoittelussa. Esim. Tony Hawkit, Track & Fieldit, Gran Turismot sun muut vievät tai ovat vieneet tuhottomasti aikaa pelkästään sadasosien ja miljoonien tavoittelussa.
Tosin kaikissa tulospeleissä minulla edelleen on tuo pakkomielle täydellisyyden tavoittelussa. Esim. Tony Hawkit, Track & Fieldit, Gran Turismot sun muut vievät tai ovat vieneet tuhottomasti aikaa pelkästään sadasosien ja miljoonien tavoittelussa.
Kyllä, samoja oireita minullakin, lähinnä johtuu siitä että pelit ovat niin kalliita, että niistä on pakko saada kaikki irti jotta saisi kunnolla rahoille vastinetta.
Usein tosin käy niin että kun on jäänyt pelin alussa nyhjäämään joka nurkassa ja aikaa on kulunut vaikka kuinka paljon, puolessa välissä iskeekin tylsyys ja peli jää läpäisemättä.
Usein tosin käy niin että kun on jäänyt pelin alussa nyhjäämään joka nurkassa ja aikaa on kulunut vaikka kuinka paljon, puolessa välissä iskeekin tylsyys ja peli jää läpäisemättä.
Unreal-Hawk
New Member
Itselläni sisäinen perfektionisti kukkii vain tietyin ajoin ja tietyntyylisen pelin kanssa. Juonipainotteiset pelit (periaatteessa kaikki pelit) pelataan aina ensin osittain extroja avaamalla ja sivutehtäviä suorittamalla, mutta toisella pelikerralla tehdään kaikki. Jos ei vielä tokan peli kerran jälkeen ole kaikki suoritettu, otetaan vielä kolmas kerta (toden sanoo). En ole siis 100% peliperfektionisti, mutta parhaimmat pelikokemukset on oltava 100%.
Minulla on ollut jo muutaman vuoden ajan sairas pakkomielle läpäistä ensimmäinen Tomb Raider alle kuuden tunnin, kuolematta kertaakaan ja käydä kaikissa salapaikoissa... kaikki yhdellä läpäisykierroksella. Pelkästään kuolematta olen tainnut pelin jo hoitaa.
Olen kaikkea muutakin päätöntä yrittänyt samassa pelissä, kuten läpäistä peli käyttämällä pelkkiä Pistolseita (pelin alussa saatavat pyssyt), ja onnistuinkin siinä.
Olen kaikkea muutakin päätöntä yrittänyt samassa pelissä, kuten läpäistä peli käyttämällä pelkkiä Pistolseita (pelin alussa saatavat pyssyt), ja onnistuinkin siinä.
Paraloop Zwei
New Member
Olen pahemmanlaatuinen perfektionisti pelienkin suhteen. Siksi kai en raaski myydäkään niitä pois. Yksi läpipeluukerta on ehdoton, mutta nytkin on niin mnta kesken että ihan pännii...
Solid Snake
Active Member
No lähinnä tämmöinen oire on ollut, että energioiden on aina oltava täysillä. Esim. Metroid Primessä jos energiat ei ole täysillä tapan jotain yksittäistä vihollista niin monta kertaa putkeen että energiat ovat taas täysillä. Jos ei ole siis save huonetta lähellä. Se nyt tosin johtuu siitä että kun kuolema korjaa joutuu aina aloittamaan sieltä edellisestä savesta mikä ottaa kyllä siinä määrin päähän, että tuo nyt on pieni hinta siitä. MGS:ssä huomasin saman. Minua alkoi ihan älyttömästi häiritsemään se, että energia palkki ei näytä täyttä. Onneksi olen tuosta päässyt eroon, se alkoi mennä jo liian pitkälle.
Täydellisyyteen en oikein enää pyri. Jos pelin on pelannut läpi ja nauttinut siitä täysin rrinnoin en ala pelaamaan sitä uudelleen läpi vain muutaman minipelin takia (no okei, jos Shenmue 2:sta ei lasketa niin sitten).
Täydellisyyteen en oikein enää pyri. Jos pelin on pelannut läpi ja nauttinut siitä täysin rrinnoin en ala pelaamaan sitä uudelleen läpi vain muutaman minipelin takia (no okei, jos Shenmue 2:sta ei lasketa niin sitten).
janner1987
New Member
mulla on ihan sama homma ....
Bambuloosa
New Member
Juu,kyllä vaan.Pahimmillaan se oli varmaan JAGGED ALLIANCEN kanssa,kun peli piti läpäistä ilman ainuttakaan miestappiota...vai oliko se ilman yhtään osumaa...juu,kyllä se oli osumaa.Yksi osuma omaan mieheen ja kenttä piti ladata uudestaan.Huh huh,se oli helvettiä se.Onneksi olen päässyt perfectionismistäni eroon,ainakin melkein.Suorituksen ei tarvitse olla enää täydellinen,vaan Jos peli uppoaa kovin(Final fantasyt,zeldat,jne),niin pitää ne kaikki pikku piilot ja kolot kuitenkin löytää.REZ on tietenkin ihan oma lukunsta,score täytyy hioa täydellisyyteen joka kentässä\(^o^)/.
En ole yhtään perfektionisti. Kaikkia pelejäni en mene edes läpi. Kyllästyn peleihin kamalan nopeasti, monesti jopa ennen läpimenoa ja sitten jää peli menemätt läpi, jossei nyt aivan viimisessä kentässä olla.
Tässä viimeaikoina kesken jääneitä pelejä on ainakin Jak II (tämä kyllä on lähinnä sen takia, että vittuunnuin yhteen tehtävään niin pahasti, että pitää pitää pari kuukautta taukoa enne jatkamista) ja FFX-2, joka vain oli niin huono ja tylsä. Sen sijaan lainassa olevat pelit menen aina läpi (esim. nyt viimeisimmät tony hawk's underground ja WWE: Smackdownin uusin versio). Mutta se on harva kerta se, kun menen pelin ihan 100% läpi, että kaikki salaisuudetkin kerään. Osittain tämä on sen vuoksi, että en pääse edes kaikkia mahdollisia salaisuuksia pelissä läpi, jossei nyt ihan vuotta samaa peliä putkeen pelata. Pelaan normaalisti niin vähän, että ei oikein taidotkaan riitä mihinkään überjuttuihin peleissä.
Tässä viimeaikoina kesken jääneitä pelejä on ainakin Jak II (tämä kyllä on lähinnä sen takia, että vittuunnuin yhteen tehtävään niin pahasti, että pitää pitää pari kuukautta taukoa enne jatkamista
) ja FFX-2, joka vain oli niin huono ja tylsä. Sen sijaan lainassa olevat pelit menen aina läpi (esim. nyt viimeisimmät tony hawk's underground ja WWE: Smackdownin uusin versio). Mutta se on harva kerta se, kun menen pelin ihan 100% läpi, että kaikki salaisuudetkin kerään. Osittain tämä on sen vuoksi, että en pääse edes kaikkia mahdollisia salaisuuksia pelissä läpi, jossei nyt ihan vuotta samaa peliä putkeen pelata. Pelaan normaalisti niin vähän, että ei oikein taidotkaan riitä mihinkään überjuttuihin peleissä.
Bandicoot
Well-Known Member
Loistavia pelejä ilmestyy siihen tahtiin että hyvä kun läpi ehtii pelaamaan. Kärsin siis perfektionismin lisäksi huonosta omastatunnosta, kun pelata pitäsi mutta aika ei tahdo riittää. Lisäksi kärsin pelien ostoaddiktista. Uskokaa tai älkää, hyllystä löytyy seuraavat pelit, joita en ole edes kokeillut:
PS2: The Thing
Cube: Star Wars Rogue Leader
Cube: Resident Evil
Pahasti kesken:
Cube: Pikmin
PS2: Project Zero
PS2: Rez
Cube: Soul Calibur II
Loppusuoralla, jotka AION vielä läpäistä:
PS2: TimeSplitters II
PS2: NFS: Hot Pursuit
PS2: GT3 (ikuisuusprojekti)
PS2: GT4 Prologue
PS2: Burnout 2
Cube: Metroid Prime
PS2: SSX 3
Eikä tässä vielä kaikki. Pian ilmestyy Driv3r...
PS2: The Thing
Cube: Star Wars Rogue Leader
Cube: Resident Evil
Pahasti kesken:
Cube: Pikmin
PS2: Project Zero
PS2: Rez
Cube: Soul Calibur II
Loppusuoralla, jotka AION vielä läpäistä:
PS2: TimeSplitters II
PS2: NFS: Hot Pursuit
PS2: GT3 (ikuisuusprojekti)
PS2: GT4 Prologue
PS2: Burnout 2
Cube: Metroid Prime
PS2: SSX 3
Eikä tässä vielä kaikki. Pian ilmestyy Driv3r...
Positiivisempi näkökulma peliperfektionismiin.
Jos sattuu jostain syystä käyttää rahaa muuhunkin kun pelaamiseen, niin peliperfektionismi säästää rahaa, koska silloin saa enemmän viihdyttävää ajanvietettä samaan hintaan.
Itse olen vaihtanut pelitottumuksiani. Ennen pelailin paljon kaikkea erilaista enemmän tai vähemmän täydellisesti, riippuen lähinnä laadusta. Nyt ostelen huomattavasti vähemmän pelejä, mutta pyrinkin ostamaan vain loistavia pelejä jotka viihdyttävät minua kauan. Näitä pelejä tulee sitten tahkottua raskaasti. Pelaan myös vähemmän kuin ennen, mutta kulut ovat pienentyneet huomattavasti enemmän kuin se aika jonka vietän pelatessani.
Sinäänsä en kylläkään ole peliperfektionisti, pelaan vaan valittuja aarteitani kauan ja hartaasti ja siinä ohessa tulee sitten yleensä kerättyä kaikki mahdollinen, varsinkin jos pelissä ei ole muuta uudelleenpelaamisen arvoista. Turhautuneen ja väkinäisen tahkomisen näen harmillisena ja typeränä, pitäisi pelata huvin vuoksi, ei saavuttaakseen jotain. Mielestäni pelimaailmassa tulee hyvin havoin saavutettua mitään, ja nekin saavutukset ilmenevät jonain ihan muuna kun täytenä sydänrivinä. Hyvänä esimerkkinä saavutuksesta pitäisin englannin kielen taidon paranemisen, mutta näkemykseni on, että sen voi saavuttaa nopeammin muilla tavoilla kuin pelaamalla. Jos taas oikeasti saa tyydytystä siitä että läpäisee kaiken, näen peliperfektionismin varsin positiivisena ja rahaa säästävänä ilmiönä.
ps. Kirjoitan tätä uskomattoman väsyneenä, toivottavasti anteeksiannatte epäselvyyden, kielioppivirheet tai muut mahdolliset kämäsyydet.
Jos sattuu jostain syystä käyttää rahaa muuhunkin kun pelaamiseen, niin peliperfektionismi säästää rahaa, koska silloin saa enemmän viihdyttävää ajanvietettä samaan hintaan.
Itse olen vaihtanut pelitottumuksiani. Ennen pelailin paljon kaikkea erilaista enemmän tai vähemmän täydellisesti, riippuen lähinnä laadusta. Nyt ostelen huomattavasti vähemmän pelejä, mutta pyrinkin ostamaan vain loistavia pelejä jotka viihdyttävät minua kauan. Näitä pelejä tulee sitten tahkottua raskaasti. Pelaan myös vähemmän kuin ennen, mutta kulut ovat pienentyneet huomattavasti enemmän kuin se aika jonka vietän pelatessani.
Sinäänsä en kylläkään ole peliperfektionisti, pelaan vaan valittuja aarteitani kauan ja hartaasti ja siinä ohessa tulee sitten yleensä kerättyä kaikki mahdollinen, varsinkin jos pelissä ei ole muuta uudelleenpelaamisen arvoista. Turhautuneen ja väkinäisen tahkomisen näen harmillisena ja typeränä, pitäisi pelata huvin vuoksi, ei saavuttaakseen jotain. Mielestäni pelimaailmassa tulee hyvin havoin saavutettua mitään, ja nekin saavutukset ilmenevät jonain ihan muuna kun täytenä sydänrivinä. Hyvänä esimerkkinä saavutuksesta pitäisin englannin kielen taidon paranemisen, mutta näkemykseni on, että sen voi saavuttaa nopeammin muilla tavoilla kuin pelaamalla. Jos taas oikeasti saa tyydytystä siitä että läpäisee kaiken, näen peliperfektionismin varsin positiivisena ja rahaa säästävänä ilmiönä.
ps. Kirjoitan tätä uskomattoman väsyneenä, toivottavasti anteeksiannatte epäselvyyden, kielioppivirheet tai muut mahdolliset kämäsyydet.
Viime pelin jonka olen yrittänyt pelata mahdollisimman tarkasti läpi, että kaikki tulisi kerättyä ja kierrettyä pelissä oli FFVII.
Se vaan jotenkin jaksoi kiinnostaa. Olen pelannut kyseessä olevan pelin läpi ilman seivejäkin Alusta loppuun kertaakaan kuolematta. Sähkölasku kyllä kasvoi ihan mukavasti kun pleikkari oli päällä 1kk yhtämittaa. Kerran kävi lähellä, että veljeni meinasi sammuttaa sen. Aika venyi pitkäksi kun ei aina jaksanu sitä pelata ja kerrankin oli 1vko tauko siinä.
Se vaan jotenkin jaksoi kiinnostaa. Olen pelannut kyseessä olevan pelin läpi ilman seivejäkin
Alusta loppuun kertaakaan kuolematta. Sähkölasku kyllä kasvoi ihan mukavasti kun pleikkari oli päällä 1kk yhtämittaa. Kerran kävi lähellä, että veljeni meinasi sammuttaa sen. Aika venyi pitkäksi kun ei aina jaksanu sitä pelata ja kerrankin oli 1vko tauko siinä.Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Lloope
ässä viimeaikoina kesken jääneitä pelejä on ainakin Jak II (tämä kyllä on lähinnä sen takia, että vittuunnuin yhteen tehtävään niin pahasti, että pitää pitää pari kuukautta taukoa enne jatkamista
Täytyy korjata sen verran, että meninhän minä sen vihdoin ja viimein läpi. Pääsin tuon tehtävän, niin loppu olikin simppeliä.