Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Podcast 085: Maagi pumpaa

jryi

Vastaava päätoimittaja, teknoniilo
Ylläpitäjä
Keskustelijat (paitsi Waluigi) olivat viikonloppuna Digiexpossa ja kertovat lyhyesti kokemuksia. Sitä ennen vakiosioissa puhutaan pelattuina peleinä mm. erilaisista Assassin's Creedeistä ja kaikkien aikojen kovimmasta räiskinnästä. Uutisissa spekuloidaan uusilla konsoleilla ja vanhoilla oikeusjutuilla.

Jakson voit ladata tästä: latauslinkki. Voit myös tilata kaikki podcastit joko RSS-feedinä tai iTunesissa.

Jakson kesto 2:18:57

Palautetta saa antaa tähän ketjuun tai osoitteeseen podcast@konsolifin.net. Voit myös seurata Twitteriämme (@KFINPodcast) tai käydä tutustumassa Facebook-sivuumme. Jaksolle voi jopa antaa tähtiä podcast-alisivulla
 
Vastaus: Podcast 085: Maagi pumpaa

Kiitos viihdyttävästä jaksosta. Kyllä se vaan on niin, että kun maagiset ja Paavi laitetaan samaan jaksoon, ja sitten vielä -WaLuigi- ja jryi laukovat sivusta, tulee niin sanotusti hyvää läppää.

Halo 4:n tosiaan pelasimme Jarkon kanssa läpi helpoimmalla vaikeustasolla, ja taisin siinä varsinaisessa jaksossakin sanoa, että tuolla tavalla pelaaminen ei välttämättä tee kunniaa pelille. Mutta asioille on aina syynsä, ja tälläkin kertaa oli turvauduttava aidan matalimpaan kohtaan yksinkertaisesti aikataulullista syistä. Ite pääsin pelin läpi noin puoli kahdelta sunnuntain vastaisena yönä, ja jakso kuvattiin aamulla vähän ennen kymmentä. Eli tiukkaa teki ehtiä pelata kampanja läpi edes iisillä. Pelin oman kellon mukaan aikaa meni 4 h 23 min, mutta uskoisin sen jättävän ainakin välianimaatiot kokonaan huomiotta. Jos olisin valinnut yhtään vaikeamman tason, en todennäköisesti olisi päässyt edes kampanjaa läpi. Pahimmillaan "liian korkea" vaikeustaso johtaa uudelleenyrittämisien kautta v-käyrän jyrkkään nousuun, ja se taas vaikuttaa omalta osaltaan mielipiteeseen itse pelistäkin.

Normaalistikin arkena pääsen pelaamaan aikaisintaan kymmenen maissa, jolloin siinä ehtii vähän tuurista ja väsymyksestä riippuen pelaamaan 1-3 h. Ja kun parina yönä on pelannut sinne yhteen tai kahteen, on pakko viimeistään kolmantena iltana mennä ajoissa nukkumaan, jolloin sen päivän pelitunteja kertyy tasan nolla. Tilanteen ollessa tavallisestikin siis hankala, piti tietysti kaikenlaista murphyilua tulla kehiin. Olen tässä ollut jo pari viikkoa sairaana, enkä vieläkään ole täysin tervehtynyt, vaikka antibioottikuuri päättyikin eilen. Useampana iltana kellahdin jo yhdeksältä sänkyyn ihan vain saadaksen levätä itseni terveemmäksi. Lisäksi lauantai - jolloin ehkä muuten olisi päässyt pelaamaan enemmänkin - oli Saanan 2-vuotissyntymäpäivä, joten silloin tehtiin sitten ihan kaikkea muuta kuin pelattiin arviopelejä.

Myönnän ihan suoraan, että tuollainen kelloa vastaan pelaaminen aikataulupaineessa vie myös ihan sitä varsinaista pelinautintoa todella paljon. Kun takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että vielä pitäis ehtiä pelata niin paljon, ja siltikin jää verkkopeli taas kerran kokonaan käsittelemättä, tulee pelaamisesta miltei työtä. Samalla myös huono omatunto soimaa, kun arvioitavia pelejä ei ehditä käsitellä tarpeeksi monipuolisesti ja ajan kanssa. Eikä sitä fyysistä väsymystäkään voi unohtaa, koska se vaikuttaa niin perhe-elämään, työhön kuin myös kuvaustapahtumaankin. (Gamerit kuvataan arkisin noin klo 18-21, eli sitä ennen on pitänyt olla töissä, käydä ruokakaupassa, ruokkia perhettä yms, ja jos alla on kuuden tunnin yöunet, ei ajatuskaan kulje niin lujaa.)

Miksi sitten kuvataan näin tiivillä tahdilla? Kuulemma pelin tuoreus heijastuu varsin suoraan katsojalukuihin, eli mitä lähempänä pelin julkaisua saadaan jakso ulos, sitä enemmän se kerää katsojia. Mutta toisin kuin monet oikeammat pelimediat, ei Gamerilla ole debug-konsoleita, vaan arviokappaleet ovat joko promoja tai jopa ihan retail-pelejä. Käytännössä tuo tarkoittaa, että arviokappaleet saadaan yleensä vasta noin viikkoa ennen julkaisupäivää. Ja kun vain pieni peleistä tulee meille suoraan kotiin, tulee siitä helposti päivä tai pari viivettä, kun peli kiertää MoonTV:n toimiston kautta kätösiimme. Jos peli tulee perjantain postissa, voi olla että se on pelattavissani vasta maanantai-iltana.

Onhan se tavallaan nurinkurista, että pelit joiden julkaisuajankohdalla ei ole niin suurta väliä, voi pelata rauhallisemmalla tahdilla ja ilman paineita. Niinpä johonkin kökköpeliinkin saattaa upottaa 10-15 tuntia, koska sitä on voinut pelata useamman viikon (tai jopa kuukauden) ajan. Sitten tuollainen Halo 4:n kaltainen SUPERpeli pitäisi kolmena iltana ehtiä pelata läpi.

Gameria tulee joka viikko, eli arvioimme kahdestaan vuodessa vähintään sen 52 peliä. Jos jakso käsittelee jotain HD-trilogiaa, pitäisi siinä ehtiä pelata yhden pelin asemesta kolmea. Tähän päälle vielä kaikenlaiset spesiaalit, joten jaksoja on tässä 2,5 vuoden aikana tullut noin parisensataa. Yhtään viikkoa ei ole tietääkseni jäänyt väliin.

Vaikka Easy-pelaamiselle on helppo nauraa, ei tilanne ole kokonaisuuden kannalta lainkaan helppo. Toivottavasti tämä selvensi asiaa.
 
Vastaus: Podcast 085: Maagi pumpaa

Tulipa kateltua tuo Viivin haastattelu viteo kerrankin asiallista meininkiä mitä nyt Maagi muutaman kerran eksy polulta mettään ja Paavi nyökkäili asiallisesti joten Viivi sai sanoa asiansa kaikessa rauhassa. Tästäpä muistu mieleen vähän aikaa sitten kuulin kun radiossa haastattelivat Johanna Kurkelaa joka oli ihastunut Skyrimin maailmasta ellei jopa addiktoitunut siitä.
Saatte luvan jatkaa kiitos ja näkemiin.
 
Vastaus: Podcast 085: Maagi pumpaa

Hyvää settiä. Vähän lyhyempi jakso, mutta kelpaa tämäkin.

Easy-pelaaminen. Halo ei mielestäni ole ainoa peli, joka tällaisesta kärsii, jos peliä aletaa arvioimaan tai arvostelemaan. Mielestäni tässä tullaan yleensäkin pelien arvostelemisen ongelmallisuuteen.

Mikä on oikea tapa pelata peliä? Voiko easyllä Halon tai Gearsin tai DMC:n pelannut sanoa näistä peleistä oikeastaan mitään? Tai voiko Tekkeniä arvioida sellainen, joka ei opettele edes perusteita kunnolla, kunhan mättää randomilla mitä näppäimiä hyvänsä, saati, että opettelisi tai huomaisi pelistä syvällisiä asioita, jotka tulevat vasta 2000 tunnin pelaamisen jälkeen? Toki tällaisetkin voivat arvioida peliä sellaisille, jotka itsekin ovat lähestymässä peliä läpihuutojuoksuna tai haluavat vain hakata kaveriporukan kanssa silloin tällöin tappelupeliä menemättä sen syvällisempiin, mutta kuinka validi tällainen arvostelu on? Toisaalta, kuinka validi on ammattilaispelaajan arvio kasuaalin silmissä? Ammattilainen selittää kaikki hienoudet Halon mekaniikoista ja hehkuttaa, kuinka mahtavaa sen pelaaminen on, mutta kasuaali ei koskaan edes voi oppia näitä. Voiko peliä arvostella yhdellä yleisarvosanalla tai yhdellä tavalla näin täysin eri tavoin peliä lähestyville ihmisille?

Entä onko peli huono tai epäonnistunut, jos vain kymmenen maailman reaktiokyvyiltään ja sorminäppäryydeltään tai aivokapasiteetiltaan ylipäänsä parasta pystyy pääsemään edes ensimmäisen kentän läpi, koska se on niin mielettömän (hyvin) taitoa vaativaksi tehty, vai onko se vain todella pienelle kohderyhmälle suunnattu "täydellinen" peli mekaniikoiltaan? Ja jos tällainen tuomitaan sitten epäonnistuneeksi, koska pelin pitäisi olla pelattavissa "kenen hyvänsä" taidoilla, niin mihin sitten vedetään raja? Kuinka laajalle skaalalle pelin pitää venyä?

Aah, tämä aihe on niin loputon suo. Joka tapauksessa pointtini on se, että Halo ja MoonTV:n easy-arvostelu ei todellakaan ole minusta mikään erikoistapaus, vaan noin, miten Paavi suhtautuu kyseiseen tapaukseen, suhtaudun itse kaikkiin peliarvosteluihin, koska lähes kaikki pelit kärsivät siitä, että niitä voi pelata oikein tai väärin ja joskus oikeita tai vääriä tapoja pelata peliä voi olla tuhansia. Tai sitten kaikki tavat ovat oikeita, eri ihmiset vain haluavat peleiltä eri asoita. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, että peliä ei tosi asiassa voi arvostella mitenkään järkevästi laajemmin, vaan arvostelu on aina tarkoitettu vain yhdelle tietylle kohderyhmälle, eli sille, joka lähestyy peliä samalla tavalla kuin arvostelija. Erilainen lähestymistapa voi tuottaa täysin erilaisen kokemuksen.

Peliarvostelut ovat 99% turhaa tauhkaa. Paitsi viihteeksi ne sopivat siinä mielessä, että omia kokemuksia on hauska vertailla "ammattilais"arvostelijoiden kokemuksiin.
 
Vastaus: Podcast 085: Maagi pumpaa

Juu sallittakoon se kastilaisille, ettei ihan joka viikko tavoitella megamammuttimittoja kastin kestossa. Olikohan se tätä edeltävässä jaksossa, kun keskustelijoita alkoi selvästi meno jo aika pahasti siinä neljän tunnin kohdalla ryydyttää. Mahtavaa, että kaikesta huolimatta olette kuitenkin jaksaneet pitää jakso/viikko-tahtia yllä.

Ihan pakko on muuten oikaista Paavia sen verran että Alkohan täytti tänä vuonna 80 vuotta, ei siis ihan vielä satanen paukkunut.

..ja Keskon taannoisista riehakkaista pippaloista olen myös itse kuullut legendoja. Huhujen mukaan juhlaa tosiaan vietettiin teemalla; "Ketä tänään lyötäisiin?".
 
Ylös Bottom