Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Uusi lehti on kääntynyt, kun Sony julkisti uuden sukupolven konsolinsa. Torstaiyönä valvonut kaarti nauhoitti tunnelmia tuoreeltaan ja muutaman päivän miettimisen jälkeen uudelleen. Mitä julkistuksesta jäi käteen?
Lyhyissä MOPPissa ja uutisosiossa puhuttiin peleistä joita ollaan pelattu ja uutisista.
Pikkaisen oli konsolisotaa ruokkiva podcasti. Näin kärjistetysti: kaikki julkistetut asiat ovat huippuja ja jo parempia, kuin kilpailijoiden joilla on jo kyseisiä ominaisuuksia tuotteissaan. Ehkä toivoisin hieman enemmän tasa-arvoa. Hieman tuntui että sielläkin puolella ollaan jo vähän kaivauduttu taistelupoteroihin (Paavi vs. Jyri).
Noh ei siinä mitään. Itsekin olen hieman Sonyyn päin kallellani ollut aina ja odotan myös innolla uutta pleikkaria. Mielenkiintoisimmat ominaisuudet ovat juurikin tuo huomattavasti lisääntynyt suorityskyky ja oman pelinkuvan helppo nauhoittaminen ja tallentaminen. MS:llä on suuri työ houkutella minut leiriinsä ja odotankin mielenkiinnolla, mitä uutta he ovat tuomassa.
Olipa viihdyttävä setti kaikin puolin. Itse pidän juuri tuollaisesta keskustelusta, jossa ei pyritä olemaan turhan objektiivisiä vaan annetaan tulla vaan. Ymmärsinkö oikein, että siellä välissä oli suoria pätkiä teidän skype-keskusteluista, joissa osa porukkaa joutui "kuiskailemaan" mielipiteitään, ilmeisesti siinä pelossa, ettei herätä muita talossa nukkuvia
Parasta antia ehdottomasti "konsolisota"-osiot ja toivottavasti saman tyyppistä settiä luvassa Microsoftin julkistuksen yhteydessä.
Kaiken kaikkiaan hyvää pohdintaa Sonyn ominaisuuksista ja juuri tuon kattavammin niitä tässä vaiheessa tuskin olisi pystynyt esittämäänkään.
Samoilla aatoksilla kuin Haaso tuolla ylempänä. Fanipoikiahan me ollaan kaikki, ja se joka väittää muuta - valehtelee. Parempi vain siis tunnustaa väriä ja erityisesti nyt kun uutta rautaa on tulessa.
Mielenkiintoiseksi jakson teki ne tuoreet havainnot, joita ei itse ollut huomannut, mutta joita nyt jälkikäteen voi täysin allekirjoittaa mukana. Jyrin ja osin myös Tuhomursun teknisen puolen selventäminen sisältöä, jota ei voi lukea vieläkään edes pelilehtien sivulta på finska. Se mitä vierastaa on uuden tyrmääminen suoralta kädeltä, vaikka sen tien hedelmiä ei olisi vielä nähty. Avoimesti uutta kohden. Yölliset kuiskuttelut Sonyn pressin ohessa olivat tunnelmallisia. Ajassa eläminen ja aidot fiilikset, erinomaisen podcastin tunnusmerkit. Aivan kuten Gamescomissa.
Editoinnista jryille kiitosta. Mukava oli kuulla otteita pressistä keskustelun lomassa, ja biisit osuivat sulavasti osioiden väliin.
Ajoittain fanittaminen särähti pahasti korvaan. Toki olen itsekin innoissani uudesta raudasta, mutta jonkinlaista skeptisyyttä olisin kaivannut lisää. Wallu kyseenalaisti joitain tietoja, muuten keskustelu oli melkoista hehkuttamista. Koko julkistustilaisuus oli kuitenkin Sonyn markkinointiosaston taidonnäyte, myynnillinen show.
Gaikain ominaisuudet luvattiin tuoda osissa, eli streamaukset ja pelikirjastot voivat hyvin olla hamassa tulevaisuudessa. Sama juttu Remote playn kanssa. Hienoja ominaisuuksia, mutta uskon kun näen.
Peleistä Diablo ja The Witness ovat todennäköisesti tulossa myös Xboxille, Watch_Dogs ja Destiny varmasti. Jäljelle jää Killzone (Halo), DriveClub (Forza) ja inFamous (Gears of War).
Jos tää ois osunu viikonlopulle niin eiköhän se ois ollu joku booze & gettogether jossain päin, mutta kyllähän tuo kuiskutellen meni. Itse taisin tyytyä seuraamaan hiljaa settiä. Hyvältä näyttää, niin eipä se paska haisekaan kilometrin päästä!
Nopeat kommentit ennen iltasatua:
Yöllinen kuiskuttelu oli loistava lisä. Pidin myöskin kokoonpanosta, jossa katsottiin julkistamista vähän muidenkin kuin Sony-merkkisten lasien läpi.
Waluigia olen pitänyt järjen äänenä, mutta Ico & Shadow of the Colossus Collection -kommentit olivat mielipuolisia.
PS3-ohjainta olen käyttänyt PC:llä muutamassa pelissä. MotioninJoy:n moodina näyttää olevan Xinput-Default (eli emuloi Xbox360-ohjainta). On toiminut hienosti. Jos joku vielä osaisi sanoa, miten tuo ohjain pitää irrottaa PC:stä ilman, että PS3 pärähtää toisessa huoneessa käyntiin.
Ai niin, tähän piti tarttua. Icoa jaksoin hetken aikaa, mutta se ei vain missään vaiheessa lähtenyt lentoon toivotunlaisesti. Kun tunnelma ei toimi, Icon tapauksessa jäljelle jää tarinattomuus sekä nykystandardeilla umpisurkea pelattavuus. Toivoin siltä enemmän, mutta kun ei.
Shadows of the Colossus on työlistalla, mutta Icon aikaansaaman pettymyksen jäljiltä en osaa sanoa milloin jaksan siihen tarttua. Kovin suurta intoa ei ainakaan toistaiseksi ole.
Pikkaisen oli konsolisotaa ruokkiva podcasti. Näin kärjistetysti: kaikki julkistetut asiat ovat huippuja ja jo parempia, kuin kilpailijoiden joilla on jo kyseisiä ominaisuuksia tuotteissaan. Ehkä toivoisin hieman enemmän tasa-arvoa. Hieman tuntui että sielläkin puolella ollaan jo vähän kaivauduttu taistelupoteroihin (Paavi vs. Jyri).
Oma suhtautuminen näihin konsolijulkistuksiin ja pelaamiseen yleensäkin on muuttunut negatiivisemmaksi. Ihmeisiin saa Microsoft ryhtyä, jos meinaa saada minut innostumaan. Viimeisen vuoden tai parin aikana on mieleen hiipinyt melkoinen taisteluväsymys näiden suuren budjetin julkaisujen suhteen. Esimerkkinä voisin pitää Assassin's Creed 3:a ja pienemmissä määrin Far Cry 3:a.
Assassin's Creed 3 oli skaalaltaan kunnianhimoinen mutta pelimekaniikallisesti läpeensä tylsä. No okei, olen siitä pelannut kuutisen tuntia alusta, mutta jos peli ei onnistu ensimmäisen viiden tunnin aikana koukuttamaan, saa se luvan pitää tunkkinsa. Kun ydinmekaniikka on nykyajan peleissä yleensä niin täydellisen tylsää ja yksinkertaista, yritetään tätä onttoutta sitten korvata paisuttelemalla kokonaisuutta erilaisilla täytetehtävillä, kerättävillä turhuuksilla ja muilla turhakkeilla, jotka eivät tuo siihen ydinkokemukseen minkäänlaista lisuketta. Tässä mielessä pidän huomattavasti enemmän indie-peleistä, kuten vaikkapa Trialsista (joka ei tosin enää varsinainen indie ole): niissä tavataan keskittyä olennaiseen huomattavasti tiivistetymmin.
Halo 4:stäkin jaksoin aluksi innostua, mutta kun ei ole enää minkäänlaista vakinaista peliporukkaa, ei netissä tule pelattua käytännössä koskaan, ja Spartan Ops floppasi pahasti, eikä sitä eläinkään jaksa yksin pelata.
Suurin pelkoni on, että pelialalla ajaudutaan yhä enemmän siihen suuntaan, että meillä on lähinnä näitä Call of Dutyja ja muita suuren budjetin julkaisuja, jotka eivät jätä yhtään elintilaa muille peleille. Markkinointi jyllää näillä markkinoilla. Pelaajat sidotaan peleihin lisäsisällöllä, kausikorteilla ja ties millä, jolloin 60 euron pelistä tuleekin yhtäkkiä 100 euron peli. Riskejä ei uskalleta enää ottaa senkään vertaa, vaan Killzone Shadow Fallin FOCUS MODEN kaltaisia innovaatioita pidemmälle ei uskalleta mennä.
Sonyn julkistustilaisuudesta lähinnä Watch_Dogs esitteli jonkinlaisia erikoisia konsepteja ja The Witness nyt näyttää muuten vain aika kiehtovalta. Jonathan Blow sinänsä on aika mielenkiintoinen valinta tuommoiseen tilaisuuteen, kun miestä pidetään yleensä melkoisena kusipäänä suorapuheisuutensa vuoksi.
Siinä mielessä olen tietenkin tekopyhä, etten ole noita indie-pelejäkään viime aikoina Trialsia lukuun ottamatta pahemmin pelannut tai ostellut. Eikä tämä ilmiö koske ainoastaan pelejä vaan myös elokuvia. Leffateattereissa pyörii enimmäkseen näitä valmiiksi pureskeltuja leffoja, jotka eivät haasta katsojaansa. Poikkeuksia on toki leffojen sekä pelien saralla, mutta peleissä tämä tuntuu korostuvan entisestään. En sanalla sanoen keksi yhtäkään syytä, miksi minun pitäisi innostua esimerkiksi Crysis 3:sta. Ehkä olen vanha ja kyyninen, ja minun pitäisi keskittyä lähinnä ruoskimaan itseäni huoneen pimeässä nurkassa.
Shadows of the Colossus on työlistalla, mutta Icon aikaansaaman pettymyksen jäljiltä en osaa sanoa milloin jaksan siihen tarttua. Kovin suurta intoa ei ainakaan toistaiseksi ole.
Suurin pelkoni on, että pelialalla ajaudutaan yhä enemmän siihen suuntaan, että meillä on lähinnä näitä Call of Dutyja ja muita suuren budjetin julkaisuja, jotka eivät jätä yhtään elintilaa muille peleille. Markkinointi jyllää näillä markkinoilla. Pelaajat sidotaan peleihin lisäsisällöllä, kausikorteilla ja ties millä, jolloin 60 euron pelistä tuleekin yhtäkkiä 100 euron peli. Riskejä ei uskalleta enää ottaa senkään vertaa, vaan Killzone Shadow Fallin FOCUS MODEN kaltaisia innovaatioita pidemmälle ei uskalleta mennä.
Tätähän tämä tuntuu jo nyt olevan, mutta silti elintilaa tuntuu riittävän nykyään vaikka minkälaisille peleille. Indie-skene näyttää voivan paremmin kuin aikoihin Steamin, PSN:n, XBLA:n, Kickstarterin jne ansiosta. Näistä myöskin kohistaan mediassa sen verran, että keskiverto mainoskampanjakaan ei toisi niin paljoa näkyvyyttä.
Tuntuu siltä, että oikeastaan vain AAA-pelejä kannattaa kunnolla markkinoida perinteisin keinoin (mainokset tv:ssä, netissä jne). Esim Darksiders II heitti mielestäni rahaa täysin hukkaan mainoskampanjoillaan. Mutta mitäs siitä, itse pelaan sitten muita kuin AAA-pelejä. Journey on hieno esimerkki riskistä, joka kannatti. Ei niitä riskejä hirveästi uskalleta ottaa, mutta tätäkin tapahtuu.
Olen Waluigin kaltaisesti Lego-pelien ystävä, ja suurin osa niistä on kahlattu hyvällä halulla läpi. Bugisuudesta riittäköön esimerkiksi Harry Potter Years 1-4, jossa yksi jo koluttu paikka lukittui minulta kokonaan enkä pystynyt myöhemmin sopivien hahmojen auettua saamaan sieltä yhtä tavaraa.
Kanadataalan kurssin arviointi meni "hieman" pieleen, ei se mikään Zimbabwen dollari kuitenkaan ole vaan hyvin lähellä jenkkitaalaa. 50000 kanadadollarin sakot eivät siis ole 15 euroa vaan hetken kurssilla noin 48600 jenkkidollaria, tai reilut 37000 euroa.
Mielestäni on kyllä melkoista yksinkertaistamista sanoa, etteivät Mass Effectissä valinnat näkyisi lopulta missään. Se on totta, että suurimmassa osassa valintoja välittömästi näkyvä vaikutus on vain muutama seuraava vuorosana, mutta Mass Effect 3:ssa vedetään pari suurempaa juonikuviota niin komeasti pakettiin, että päähän sattuu kun alkaa tutkia mikä kaikki siihen onkaan vaikuttanut. Toki olisihan se hienoa jos kaikki isommat asiat olisi toteutettu samalla pieteetillä eikä vain yksinkertaisella hyvis-pahis -tasolla, mutta sellaisen rakentamisen työmäärä on varmasti aivan liian suuri, ja se ei muutu mihinkään seuraavassa sukupolvessa.
Konsolirauta on ollut kiinnostukseni pitkään, mutta en ole jaksanut aktiivisesti sotia aiheesta vuosiin. Nyt on mahdollista saavuttaa tilanne, jossa konsolit (Wii U poislukien) ja PC käyttävät samankaltaista arkkitehtuuria. Tässä tilanteessa kaikki voittavat. Kun ei tarvitse laittaa resursseja enginen optimointiin perverssille Sonyn raudalle tai PS3:n muistiin ahtamiseen voi ne käyttää enginen optimointiin yleisesti tai bugien korjaukseen.
Seuraa pieni tekniikkatuokio.
Uudet konsolit ovat siirtymässä x86-rautaan todennäköisesti siksi, koska se on kypsää, paljon käytettyä ja hyvin tunnettua. Sen kehittämiseen on viimeisen 20 vuoden aikana laitettu ylivoimaisesti eniten resursseja, eikä rahan upottaminen muihin arkkitehtuureihin saavuttaisi millään lähellekään samanlaisia tuloksia. Vaikka yleisellä tasolla arkkitehtuuri tuleekin harppauksen lähemmäs PC:itä loppunevat raudan varsinaiset yhtäläisyydet CPU:n ja GPU:n jälkeen. Pohjaksi on otettu tuttu CPU ja tuttu GPU, ja suurin osa sen ympärillä onkin sitten custom-rautaa, samanlaista PC:tä tuskin pystyy kokoamaan mistään olemassaolevista osista. Lopputulos lienee vähän kuin pitkälle integroitu läppäri tai pikkutietokone, joissa myös usein grafiikkapiiri käyttää päämuistia. Ensimmäinen Xbox oli erikoinen anomalia konsolitoteutuksissa, se kun oli käytännössä täysin tavallisisten hyllyosien pohjalta suunniteltu kun haluttiin päästä poikkeuksellisen nopeasti kauppoihin.
GDDR5 on nimenomaan grafiikkakäyttöön ajateltua muistia (enemmän jännitettä, lämpöä, kaistaa ja hintaa), ja juuri siinä käytössä peräkkäisiä muistiosoituksia tulee tyypillisesti enemmän kuin ns. normaalissa koodin ja datan pyörityksessä. Tosin kannattaa muistaa, että koska moderneissa prosessoreissa on viimeiset 15 vuotta ollut tuntuvat välimuistit ei se muistin nopeus lopulta vaikuta juuri ollenkaan CPU:n suorituskykyyn. Normaalissa käytössä tyyliin 90% muistihauista tulee suoraan välimuisteista, ja nopeutus (tai mahdollinen lisäviive) koske vain niitä loppuja hakuja, jotka eivät löydykään cachesta. Näin muistin nopeuden tuplaamistakaan tuskin huomaa CPU:n suoritusnopeudessa muuten kuin benchmarkeilla, poislukien muutamat cachelogiikan kannalta mahdollisimman huonolla tavalla muistia käyttävät sovellukset. Grafiikkapiiri on tietysti asia erikseen, joten UMAn kanssa nopeutta on hyvä löytyä sen verran ettei muistikaista kurista grafiikkaa.
Nähtäväksi jää millainen PS4:n indiekehitystuki on. Xbox 360:llähän on ollut jonkin verran yritystä XNA-teknologioiden ja Xbox Live Indie Gamesin (XBLIG) muodossa, mutta rajoitukset ovat olleet melko tiukat. Peleissä ei voi olla juuri mitään Liven normaaleja ominaisuuksia, kuten achievementteja tai leaderboardeja, kokorajakin oli alunperin 150 megaa mutta sittemmin noussut, ja pelien hinta voi olla nykyisellään vain yksi, kolme tai viisi dollaria. Ehkä pahimpana rajoitteena XBLIG-pelit ovat saatavilla vain maissa, joissa Microsoftin XNA-palvelut ovat tarjolla. Suomi ei tietysti näihin maihin kuulu, eli jos XBLIG-pelejä haluaa kokeilla täytyy käyttää muunmaalaista Live-tunnusta.
Pelaajana mielipiteeni on, että Sony lienee saanut ohjainta lukuunottamatta konseptinsa kasaan sukupolven kestäneen harhailun jälkeen, kunhan softa- ja verkkopuoli vain on kelvollinen. Kyllähän se ohjainkin ihan kelvolta tuntui silloin kun ei tiennyt paremmasta. Nykyisessä sukupolvessa Sonyn sekoilu ja tekniset ongelmat saivat minut kallistumaan hyvin vahvasti Xbox 360:n puoleen, mistä pelikokoelmani kielii aika hyvin. Edellisestä sukupolvesta PS2-pelikokoelmani on kooltaan aivan ylivoimainen, mutta tässä sukupolvessa 360-kokoelmani ylittää PS3-kokoelman jopa viisinkertaisesti. Yksinoikeuksien katoaminen on saanut ostamaan pelit pääasiassa alustalle, jolla ne on miellyttävin pelata ja jolta peliseurakin löytyy, jolloin multiplattiksissa heikommin pärjäävien alustojen tehtäväksi jäävät ne yhä harvinaisemmaksi käyvät yksinoikeudet.
Konsolirajojen kaatuminen sekä foorumilla että muualla sivustolla on vain hyvästä. Kuten sanottu, nykyisen konsolipolven aikana yksinoikeudet ovat käyneet hyvin harvinaisiksi first partyja lukuunottamatta.
Eihän se edes ole kuin viitisen tuntia pitkä peli ensimmäiselläkin pelikerralla. Parasta Icossa on ainakin minusta nimenomaan graafisen designin ja äänimaailman luoma vahva sadunomainen tunnelma.
Salilla käydessä kuuntelin jakson suurimmaksi osaksi, joten kai sitä voi varsinaisesti jakson sisältöönkin kommentoida. Kirjoitin tuonne IGN:n puolelle vähän laveampaa kommenttia itse tilaisuudesta, mutta täällä voisi vielä ehkä jotain tuosta ohjaimesta sanoa. Paha siitä on vielä mitään mennä sanomaan, kun ei ole omiin käsiin päässyt mokomaa sovittamaan. En odottanut mitään kummoisia muutoksia kaavaan, eikä niitä saatukaan. Muotoilu on pääasiassa tottumiskysymys, eikä se nyt mitään suurempia tunteita herätä. Dualshockin tattiasettelu kuitenkin taitaa olla peruja siitä, että Sony halusi päivittää aikoinaan ekan PlayStationin ohjaimen sisältämään molemmat tatit, joten mihinkäs muuallekaan ne olisi tungettu, jos ohjainta ei muuten haluttu suunnitella uusiksi. Kaiuttimen sisällyttäminen ohjaimeen tuntuu niin turhanpäiväiseltä idealta kuin vain olla ja voi, mutta ehkä joku kehittäjä sille keksii järkevää käyttöä. Killzonessahan sieltä kaikuu kuulemma radiolähetyksiä. Auta armias, jos pelaakin kuulokkeet päässä...
Uutisosiossa ehdittiin valitella, ettei mielenkiintoisia uutisia ollut, mutta silti onnistuttiin Destinyn paljastus ja siihen liittyvät keskustelut jättämään käsittelemättä. En nyt tarkoita sitä, että pelistä itsestään olisi välttämättä liikaa pitänyt keskustella, ehkä enemmänkin paljastuksen luonteesta. Ennen Sonyn tilaisuutta pelistä näytettiin hyvin vähän, eikä tuolla PS4:n julkistustapahtumassakaan pahemmin infoa jaettu. Tietojen niukkuudesta on Bungien ja Activisionin suuntaan viskottu paljon kritiikkiä, ja ihan aiheesta, sillä eihän se peli ole tulossa edes vielä tänä vuonna. On koomista nähdä verkossa jo Destinyn mainoksia (kokeilkaapa vaikka googlettaa pelistä tietoja). Kun otetaan huomioon Destinyn ja PS4:n paljastusten lähekkäisyys, voitaisiin spekuloida, että diili Sonyn kanssa ikään kuin pakotti Bungieta ja Activisionia vilauttamaan korttejaan etuajassa.
Nähtäväksi jää millainen PS4:n indiekehitystuki on. Xbox 360:llähän on ollut jonkin verran yritystä XNA-teknologioiden ja Xbox Live Indie Gamesin (XBLIG) muodossa, mutta rajoitukset ovat olleet melko tiukat. Peleissä ei voi olla juuri mitään Liven normaaleja ominaisuuksia, kuten achievementteja tai leaderboardeja, kokorajakin oli alunperin 150 megaa mutta sittemmin noussut, ja pelien hinta voi olla nykyisellään vain yksi, kolme tai viisi dollaria. Ehkä pahimpana rajoitteena XBLIG-pelit ovat saatavilla vain maissa, joissa Microsoftin XNA-palvelut ovat tarjolla. Suomi ei tietysti näihin maihin kuulu, eli jos XBLIG-pelejä haluaa kokeilla täytyy käyttää muunmaalaista Live-tunnusta.
Nythän Microsoft on mitä ilmeisimmin hylkäämässä XNA:ta (CVG:n huhu aiheesta). Ei sillä, että siitä olisi Suomessa tosiaan päässyt nauttimaan, mutta käsittääkseni tuo Indie-puoli on muuallakin piilotettu aika hyvin Xbox Livessä, eikä sitä tietenkään ilman minkäänlaista markkinointibudjettia tuoda kunnolla esille. Harmi.
Tämä on minusta erittäin mielenkiintoinen osa PS4:n konseptia. Osaako kukaan kertoa tarkemmin, minkälaista tukea Microsoft on XNA:n myötä tässä sukupolvessa nyt sitten antanut? Työkaluja ja jonkinlainen näkyvyys markkinapaikalla? Nythän Nintendo on lähtenyt eShopissaan mm siihen, että indiet saavat hinnoitella pelinsä (lähes) kuten haluavat eikä patcheistakaan veloiteta mitään. Vähintään samaa odotan PSN:ltä. Ei varmaan Microsoftkaan voi jäädä huonommaksi.
Pelaajana mielipiteeni on, että Sony lienee saanut ohjainta lukuunottamatta konseptinsa kasaan sukupolven kestäneen harhailun jälkeen, kunhan softa- ja verkkopuoli vain on kelvollinen.
Vaikka minusta Xbox-ohjain on toki Dualshockia parempi niin miksi ohjain olisi huono konsepti. Tattien sijoittelu, kosketuslevy vai jotain muuta? Omaan käteen nykyinen ohjain ei vain sovi niin hyvin kuin Microsoftin vastaava. Tätähän ei kuvista pysty päättelemään ja itse olenkin varovaisen optimistinen ohjaimen suhteen. Jotain sille piti tehdä, muttei välttämättä mitään hirveän radikaalia.
Uuden sukupolven tullessa jonkun pelin soisi tekevän suuren vaikutuksen. Tyyliin "VAU! Tuo on seuraavaa sukupolvea, pakko saada". Minä en ainakaan jäänyt henkeäni haukkomaan minkään pelin kohdalla. Erittäin hyvä julkkari, mutta 'kliimaksi' jäi uupumaan. Tähänkö on nyt sitten tultu? Mikään ei tunnu enää miltään? Ehkä sitten E3:lla nähdään The Last Guardian tms joka räjäyttää pankin.
Viime vuoden parhaat pelikokemukseni olivat kaikki jollain tavalla omaperäisiä ja tuoreita. Journey, The Walking Dead ja Fez eivät ehkä toteutuksella ja pelattavuudella räjäyttäneet pankkia, mutta jäivät mieleen sekä toivat iloisuutta pelaamisen takaisin. Sonyn pressissä esitellyt nimet olivat liian perusvarmoja ja harmaita.
Kuten Paavi kirjoitti, pelialaa vaivaa tylsyys ja riskittömyys. Pelkään pahoin ettei Microsoft yllätä sen enempää.
Osaako kukaan kertoa tarkemmin, minkälaista tukea Microsoft on XNA:n myötä tässä sukupolvessa nyt sitten antanut? Työkaluja ja jonkinlainen näkyvyys markkinapaikalla?
Microsoftilta saa ilmaiset .NET-pohjaiset XNA-kehitystyökalut, joilla voi kehittää niin Windowsille, Windows Phonelle kuin Xbox 360:llekin. Koodin ajamiseen boksilla tarvitsee tosin sata dollaria vuodessa maksavan XNA Creator's Club -jäsenyyden. Kun on pelinsä tehnyt voi sen lähettää muiden kehittäjien testattavaksi. Kun se on todettu teknisesti tarpeeksi päteväksi se voidaan julkaista XBLIGissä mainitulla 1-5 dollarin hinnalla. Julkaistu peli päätyy Xboxin menujen Live Indie Games -osioon ostettavaksi ja kehittäjä saa tuotosta 70%, Microsoft pitää loput. Palvelusta löytyy tällä hetkellä lähes 3000 peliä. Sitä ei kuitenkaan juurikaan ole mainostettu tai nostettu esille, ja XNA-jakelukanava ei toimi läheskään joka paikassa (XNA Creator's Club -jäsenyyden saa kyllä Suomeenkin), joten suomalaisella Live-tunnuksella XBLIGiä ei Xboxin menuista löydä. Kyseessä on siis enemmänkin ilman julkaisijaa toimiville harrastelijoille suunnattu palvelu, jolla ei ole mitään tekemistä XBLA:n kanssa, oikealla budjetilla toimivat pelistudiot tähtäävät todennäköisesti XBLA:han useamman nollan hintalapusta huolimatta.
Pelivalikoimaa pääsee kyllä selaamaan Liven weppikäyttöliittymän kautta Suomestakin: Indie Games - Xbox.com. Jos jotain haluaa ostaa sekin onnistuu tekemällä esim. amerikkalainen Live-tunnus, ja hankkimalla sille pisteitä vaikkapa jostain MS-pisteitä myyvästä nettipalvelusta.
Myös Rock Band -pelien Rock Band Network, joka mahdollistaa lisäkappaleiden julkaisun Rock Bandiin ilman pelin kehittäjän osallistumista, käyttää juuri tätä XNA:n julkaisukanavaa, ja siksi RBN-kappaleita ei voi ostaa suomalaisella Live-tunnuksella. Sinänsä huvittavaa, koska RBN:stä löytyy paljon enemmän suomalaisia kappaleita kuin pelin muista kappalelähteistä. Minulla on jenkkitunnus käytännössä pelkästään RBN:n vuoksi.
Vaikka minusta Xbox-ohjain on toki Dualshockia parempi niin miksi ohjain olisi huono konsepti. Tattien sijoittelu, kosketuslevy vai jotain muuta? Omaan käteen nykyinen ohjain ei vain sovi niin hyvin kuin Microsoftin vastaava. Tätähän ei kuvista pysty päättelemään ja itse olenkin varovaisen optimistinen ohjaimen suhteen.
Muotoilultaan se on käytännössä edelleen sama vanha dualshock huonolla tattisijoitteluilla. Kuvien perusteella selvää parannusta on kuitenkin tapahtunut, tatit eivät ole enää puolipalloja joista ei saa otetta, ja ohjain näyttää aavistuksen leveämmältä, joten se ei ehkä sovi käteen enää ihan yhtä huonosti kuin edeltäjänsä. Lopullinen tuomio tarvitsee joka tapauksessa käytännön koeajon.
