Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

[jryi]

Vaikka Bioshock Infiniten julkaisusta ei ole vielä pitkiä aikoja vierähtänyt, halusi Jyri ottaa sen suhteellisen tuoreeltaan perusteelliseen käsittelyyn. Jos todetaan, että jakso sisältää spoilereita, niin se on hiukan sama kuin sanoisi, että vesipullo sisältää kosteata ainetta. Sen verran huolella annetaan nyt palaa.

On siellä jossain MOPP ja uutisetkin, mutta painopiste on selkeästi tässä yhdessä pelissä.

Jakson voit ladata tästä: latauslinkki. Voit myös tilata kaikki podcastit joko RSS-feedinä tai iTunesissa.


Kesto 2:51:57

0:00:00 Alku ja esittelyt
0:03:22 MOPP (Metal Gear Rising ja Army of TWO: Devil's Cartel)
0:17:33 Uutiset
0:51:49 Palautteet
1:02:37 Bioshock Infinite -spoilercast


Palautetta saa antaa tähän ketjuun tai osoitteeseen podcast@konsolifin.net. Voit myös seurata Twitteriämme (@KFINPodcast) tai käydä tutustumassa Facebook-sivuumme. Jaksolle voi jopa antaa tähtiä podcast-alisivulla

 

[digiheppu]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Pitää ... tehdä ... valinta
... ei ... pysty ...

Luvassa olisi varmaan tunteella tehty spoilaus. Aika piinaavan vappupähkinän keksitte.

 

[Arbiter]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Onko spoilereita pitkin jaksoa, vai onko ne säästetty jakson loppuun niin, että muun castin voi kuunnella huoletta?

 

[DarkSide]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Onko spoilereita pitkin jaksoa, vai onko ne säästetty jakson loppuun niin, että muun castin voi kuunnella huoletta?

Alun uskaltaa kuunella. Varottavat sitten kun spoilailu alkaa.

 

[jryi]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Lisäilin tuonne vielä karkean sisälmysluettelon, niin siitä näkee, mihin asti uskaltaa kuunnella.

 

[Pslyy]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

En tiedä tiesittekö pelin lopusta, mutta ette ainakaan maininneet jaksossa:

Spoileri

Ensimmäisessä Bioshockissa kuulee eräässä pelin vaiheessa sen Songbirdin kuolinhuudon.

Tässä videossa ne pelien kohdat ovat miksattuna päällekkäin: [SPOILERS] Bioshock Infinite - Songbirds cries Vs. Bioshock 1 - YouTube

Hyvä jakso ja mielipiteet pelistä aika lailla Jyrin kanssa samoilla linjoilla. Ensimmäinen oli ehkä pelinä parempi, mutta tässä tarinankerrontaa oli syvennetty ja loppuratkaisu paljon palkitsevampi.

 

[Max Limitz]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Hyvin valitut musiikit. En ole mikään romaanien lukija, mutta tuli sopivan WTF-fiilis muiden wtfeistä. Vähän kuin olisi romaania lukenut tai itse peliä pelannut, vaikka sainkin vain omia mielikuvia enkä itse pelin maisemia ole nähnyt. En muista, että onko ykkönen ja kakkonenkin spoilattu, mutta tehkää niistäkin, jos kiinnostaa. Tästä kastikkeesta tuli enemmän spoilaamisen makua kuin Halokastikkeesta, joka olikin enemmän Paavin muistelointia moninpelistä ja kampanjastakin. Mutta toisaalta onko Halo-sarjassa mitään erityistä spoilattavaa, kun

Spoileri

en ole löytänyt esimerkiksi mitään sukulaispaljastuksia malliin "minä olen isäsi". Ja onko jokin ikiaikainen muukalaisrotu tyyliin Star Trek, Mass Effect ja Stargate mitään erityistä spoilausta (ja joku voi olla näkevinään vanhan muinaisrodun myöskin vaikka leffassa 2001: A Space Odyssey noin space warp -kohdan 2 h 2 min jälkeen iTunesin ajanlaskun mukaan ellei kyse ole jostakin mielenterveys-tripistä tai muusta monitulkintaisesta asiasta).

 

[P33RO]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Puolet ajatuksia unohtui jo, mutta mutta...

Yllätyin kuinka negatiivinen sävy castissa oli, mitä nyt jryi selvästi oli nauttinut tarinasta. Mursun kanssa olin oikeastaan kaikesta eri mieltä. Pelimaailma oli mielestäni yksityiskohtainen, kaunis ja tunnelmallinen. Infinite onnistui tarinankerronnassa, tunnelmassa ja varsinkin äänimaailmassa. Kitarakohtaus oli kaikessa minimaalisuudessaan yksi kauneimmista kohtauksista koko pelissä. Ja se kohtaus todisti kuinka hienosti Elizabeth oli luotu peliin ja kuinka inhimilliseksi hänet oli saatu animoitua. Asia mitä ette huomioineet oikeastaan ollenkaan.

Pienet kauneusvirheet, kuten suttuiset tekstuurit tai kloonimaiset AI-hahmot tuntuivat naurettavalta valittamiselta kaiken muun kauneuden joukossa. Ei samanlaisia pelimaailmoita montaa tähän hetkeen olla nähty. Okei, räiskintää oli selvästi liikaa, mutta niin oli ensimmäisessä BioShockissakin. Aika on vain kullannut muistot.

 

[Jarppa]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Vähän aikaa harkitsin viitsinkö kuunnella spoilereita, mutta onneksi kuuntelin. Ajattelin, etten ehkä kuitenkaan tule pelaamaan ko peliä, joten samahan tuo.

Itse castista muutama miete.
1. Musiikkia oli käytetty runsaasti. En tiedä olivatko kaikki edes pelistä, mutta joka tapauksessa ne välittivät tunnelmia hienolla tavalla. Kiitos siitä. Kaikki vaiva kyllä kannatti ainakin kuuntelijan perspektiivistä.
2. Mukavan rento tunnelma ja meno meni paikoin jopa 'filosofiseksi'. Hienoa oli sekin, että mielipiteet erosivat, joten saatiin ihan oikeaa keskustelua aikaiseksi. Tykkäsin tästäkin.

Pelistä taasen mieleen jäivät:
1. Ammuskelun määrä/laatu. Tuosta olen itsekin lukenut ja se on juuri se syy, miksen tätä tule varmaankaan pelaamaan. Ensimmäinen Bioshock jäi juuri sen vuoksi kesken. Mielestäni samaa on ollut mm Unchartedeissa. Mistähän tämä 'trendi' johtuu? Eikö peli ole peli ellei siinä ammuta niin maan pirusti? Eikö peleille (tai tarinoille) saada muka tarpeeksi pituutta ellei pistetä sinne sun tänne huoneita täyteen vihuja?
2. Tarinan laatu tai tarinankerronta ovat itselleni erittäin tärkeitä peleissä. Taisi olla Jyri, joka mainitsi pelin tekevän pelien tarinankerronnalle jotain ennennäkemätöntä. Jotenkin meni ohi, että mikä tämä 'jotain' on? Jos miettii jotain viime aikojen nimikkeitä niin ainakin Journey (sanaton kerronta) ja The Walking Dead ('syvyys', dialogi, tunnelma) ovat jääneet mieleen tarinankerronnallisista ansioistaan. Mutta entäpä mikä oli niiin erinomaista Bioshockissa? Lopun 'payoff'?

 

[TUHOMURSU]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Aikalailla tosiaan erilaiset kontrastit Elisabethinkin inhimillisyydestä. Liian nukkemainen UFO-kasvonpiirteineen, jättisilmineen ja kummallisine kulmineen, liian erilainen. Samaa sarjaa kuin japsiropen protagonistit, jotka ovat niin erilaisia nenästä varpaisiin että pläh.

Harmi kun jotkut modelit olivat todella hyviä, realistisia ja tietyssä mielessä pehmoisia. Satukirjamaisen symppiksiä.

 

[Jaakkimo]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Ei nuo aiemmat Bioshockit oo mahottoman suurta vaikutusta tehnyt, mitä nyt Rapture tarjosi mukavan erilaiset puitteet muuten aika geneeriselle räiskinnälle. Tämä Infinite oli sitä samaa, liikaa räimintää keskiverrosti toteutettuna. Mutta kyllä tämä taivaalle siirtyminen piristi hommia kummasti. Columbia oli upean hieno paikka, ja vaikka eteenpäin mentiinkin aika kaposta putkea pitkin, oli pelaaminen pääsääntöisesti nautinnollista juuri ympäristöjen takia. Kuten elokuvissakin, tykkään valoisuudesta ja sitä tämä taivaskaupunki kyllä tarjosi. Minusta kevyesti karrikoidut hahmot ja erityisesti Elisabeth olivat just passeleita näin utopistiseen pelimaailmaan. Ja tämä on semmoinen peli, jossa huikea tarina ja erityisesti uskomattoman hieno loppu korvasi kaikki pelilliset vajavaisuudet ihan täysin. Ei tästä voinut jäädä kuin mahtava fiilis upean lopun jälkeen.

Heittämällä paras Bioshock ja tarinallisesti yks päräyttävimpiä pelikokemuksia koskaan kyllä. Ehkä jonku Walking Deadin ohella.

Kastiketta en oo kerenny kuunnella, katotaan ens viikon työmatkoilla sitten.

 

[sph]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Minun kuunteluni jäivät tällä kertaa MOPPiin ja uutisiin, kun ensimmäinenkin Bioshock on jäänyt liiallisen räiskinnän vuoksi odottamaan sitä että joskus jaksaisin palata sen pariin, mutta jotain sanottavaa näistäkin. MOPP saattoi olla lyhin ja negatiivisin ikinä kun suoriuduttiin alle kahdenkymmenen minuutin ja ilman kehuja. Ja kuten pari jaksoa sitten sanoin, pidän kyllä siitä kun on vain kolme keskustelijaa, hengittää paremmin.

Oletettavasti Bioshock: Infiniten soundtrackilta napsitut välimusiikit olivat muuten kerrassaan loistavia retrocoverointeja kasaripoppihiteistä. Lämmittää tällaisen kasaripopin parissa varttuneen mieltä. Tuli mieleen tällainen hieno tulkinta muutamien vuosien takaa: Oops I Did It Again: The Original

EA Partnersilla ei ollut juurikaan omaa rahaa kiinni pelien kehityksessä, vaan se toimi pääasiassa käytännössä jo valmiiden projektien julkaisijana ja levittäjänä. Esim. jaksossa puhutun Rock Bandin tapauksessa EA:lla ei ollut mitään muuta osuutta kuin levitys, ja senkin hoitivat Euroopan tapauksessa melko kyseenalaisesti. Viacomin ostettua kehittäjä Harmonixin julkaisijana toimi MTV Games, jolla ei mitään muita pelejä ollut. Eiköhän miljardin tuottanut Rock Band ehtinyt tuoda omansa takaisin ennen genren romahdusta, tosin EA:n siivu tuskin oli kovin suuri. Viimeiseen pariin vuoteenhan EA:lla ei ole ollut enää mitään tekemistä Harmonixin kanssa, joka irtautui takaisin riippumattomaksi studioksi Viacomin luovuttua siitä mm. merkittävien veroetujen vuoksi. Rock Band 3:n uusintapainoksien julkaisijaksi tuli kontrollerivalmistaja Mad Catz, ja jopa ihmisillä jo olevien RB3:jen alkulogoihin on patchilla vaihdettu EA:n logo Mad Catziksi.

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että Wii HD olisi ollut vielä huonompi nimi kuin Wii U. Se vasta antaakin vaikutelman, että tämä on vain wanha Wii mutta HD-kykyisenä, ja kasuaalit nyt eivät edes välttämättä tiedä mitä HD oikeasti tarkoittaa muuta kuin jotain buzzwordia joka on olevinaan hieno asia. Ainoa selkeä ymmärrettävä vaihtoehto nimeämisessä olisi ollut tosiaan selkeä järjestysnumero. Nythän ennen kuin Nintendo lopettaa Wiin viestipalvelun ovat ainakin jossain päin maailmaa netissä olevat Wiit saaneet spammia että kaupasta löytyisi Wii U, joka on ihan eri laite kuin Wii.

Koko perheen animaatio ei ole mikään automaattinen elokuvien menestysresepti, sekin tarvitsee kunnon markkinakoneiston taakseen. Joitakin vuosia sitten julkaistiin animaatioelokuva Delgo, jota pidetään yhtenä historian suurimmista flopeista sen tuotettua Amerikassa teattereissa vain alle miljoona dollaria. Vaikka elokuva on täynnä tunnettuja ääninäyttelijöitä ei siitä ole juuri kukaan kuullut muuten, kuin että se jäi Mel Brooksin vaimon Anne "Mrs. Robinson" Bancroftin viimeiseksi elokuvaksi, ja että James Cameronin vuotta myöhemmin julkaistu miljardihitti Avatar muistuttaa sitä paikoin visuaalisesti: Delgovatar

 

[kothimo]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Noniin, tulipahan vihdoin kuunneltua. Erittäin hyvä casti oli; tosin Bioshock Infinite fanaatikkona on pakko ihmetellä miten paljon tuhomursu sekä ajoittain jopa Fellukin kritisoivat peliä. Eihän siinä, makunsa kullakin.
Olen näköjään pelannut vääriä pelejä ja seurannut vääriä sarjoja/elokuvia kun en ole mitään yliannostusta saanut tällaisesta

Spoileri

"time-space continuum"

-hässäkästä. Ehkä tästä syystä pidin juonta erittäin mielenkiintoisena.
Peliä pelatessa en varsinaisesti tylsistynyt taisteluun missään vaiheessa, vasta castia kuunnellessa rupesin miettimään tämän haamunpieksemis-taistelun turhuutta. Sen verran paskahousu kun olen, niin pelasin pelin helpoimmalla läpi enkä varsinaisesti kadu päätöstä ollenkaan.

P.S Kiva kuulla taas Jyrin ääntä casteissa. Tervetuloa takaisin!

 

[TUHOMURSU]

Vastaus: Podcast 110: Kaupunki siellä ylhäällä

Spoileri

List of fiction employing parallel universes - Wikipedia, the free encyclopedia

Tuossa pientä listaa. En tuosta ole itsekään hirveästi nähnyt, mutta sitäkin enemmän tieteishömpötyksiä podcastien ja dokumenttien muodossa.

Tavallaan tätä pelatessa tuntui että Dishonoredia alkoi arvostamaan enemmän. Ehkä tuo täytyy tsekata lävitse paremmalla ajalla. Tiedä sitten mistä tuo Dishonored tuli mieleen, ehkä että ne ovat kumpikin ulkoasultaan hieman vahaliitumaisen piirrettyjä/satumaisia.

Seuraavan kastikkeen peli on kuitenkin aiheuttanut sen verran hupia, että eiköhän tuon jälkeen ole hyvä hengähtää hetkeksi. Ihan heti vastaavanlaiseen nerokkuuteen ei tule törmäämään.