Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus
Pahoitteluni, taisi mennä taas sinne wall of textin puolelle...
Ei välttämättä olisi huono idea jättää jatkossakin ajoittain MOPP harkinnan mukaan kokonaan pois, kuten parissa viime jaksossa, ihmiset tuppaavat pelaamaan samoja pelejä useamman viikon kerrallaan jolloin MOPPeihin tulee helposti toistoa. Näin myös oikeaan asiaan päästään nopeammin. Tällä kertaa tosin jakson pääsisältö jäi hieman sillisalaatiksi, kun kaikki mahdollinen yritettiin saada mukaan mutta mitään ei käsitelty kunnolla.
Minulle Xbox 360 on konsoli, jolle omistan enemmän pelejä kuin millekään muulle. Alkuperäisen boksin ostin hyvin myöhäisessä vaiheessa, kun sen sai noin satasella, ja pelivarastoja oltiin jo tyhjentämässä hyvin halvalla. 360:n ostin joululomalla 2007, jolloin kaupasta lähti kotiin 120 gigan levyllä varustettu Elite. Muita mallejahan Elitestä ei ollutkaan, myöhemmin tullut 250 gigan malli oli nimeltään Super Elite. Tuolloin paketissa tuli mukana vielä paljon oheiskrääsää, joka sittemmin säästösyistä pudotettiin pois, kuten HDMI-kaapeli, komponenttikaapeli ja headset. Eliteni kävi vierailemassa Saksassa kerran noin 9kk:n ikäisenä virhekoodin E73 (eetterivika?) vuoksi, jolloin siihen vaihdettiin emolevy. Eläkkeelle laitteen päästin reilun kolmen vuoden ikäisenä, jolloin ostin DVD-aseman reistailun vuoksi tilalle S-mallin. Tuo S onkin sitten palvellut ilman mitään ongelmia kovassa käytössä, ja täyttää kohta kolme vuotta.
Minäkin pelasin boksilla CRT-television kanssa vuoden verran ennen kuin hankin halvimman mahdollisen LCD:n "väliaikaiseksi" televisioksi, joka on edelleen käytössä kun suuremmalle ei vaan ole tilaa nykyisessä asunnossa. Yksi etu CRT:ssä oli se, että se tarjosi "ilmaisen" antialiasin, sahalaidoista ei tarvinnut kärsiä. Valitettavasti vain monet pelinkehittäjät eivät ajatelleet, että pientä tekstiä voi olla vaikea lukea (HD-telkustakin!), tai osanneet videotuotannon perusteita siitä, että mitään tärkeää ei saa laittaa aivan reunoille koska se ei näy kaikissa televisioissa.
Minä olen vahvasti sitä mieltä, että näiden "HD Readyn" ja "Full HD:n" (jonkun lahkeesta ravistamia mainostermejä, ei mitään oikeita standardeja) eron huomaa vierekkäin vertailematta kunnolla vasta, kun television koko kasvaa 50 tuuman yli. Sen sijaan televisioiden säädöissä on todella isoja eroja, joilla saa helposti luotua vaikutelman paremmasta kuvasta. Siksi esimerkiksi kaupoissa televisioiden kirkkaudet ja värikylläisyydet on säädetty tappiin että näyttäisi kirkkaammalta kuin naapuritelevisio. Sama ajatus on esimerkiksi levyjen masteroinnissa tarpeettoman kovalla äänellä kapealle dynamiikalle, koska se satunnaiselle kuulijalle kuulostaa alitajuisesti paremmalta kuin hiljaisempi mutta dynaamisempi versio. Resoluutioita vertaillessa kannattaa myös muistaa, että esim. Netflixistä ei saa kuin 720p-kuvaa Xboxilla.
Paljon virhekäsittelyä ja -ilmoituksia työssäni pyörittelevänä softasäätäjänä ajattelen, että RROD on oikeastaan vain "generic hardware error", eikä välttämättä mikään tietty virhetilanne. Myöhemmissä malleissa virhettä sitten avattiin enemmän E-virhekoodeilla, jotka osasivat tarkemmin spesifioida mikä lahoaa. Aikanaan ennen S-koneita kaikki halusivat aina tietää minkä lukuisista rautaversioista konsolista omistivat, koska niiden integrointiasteissa ja jäähdytyksissä oli eroja, ja se vaikutti siihen paljonko laite kulutti sähköä ja lämpeni, ja miten herkästi kenties hajosi ylikuumenemiseen.
Xbox 360:n 12x-nopeuksinen CAV-asema pyörittää levyä asemasta riippuen ehkä 7000-8000rpm, eli yli sata kierrosta sekunnissa. Onko tuo sitten ihme, että asema kuulostaa turbiinilta, ja hieman kärsinyt levy saattaa hajota aamuihinsa. Mythbusters testasi jossain varhaisessa jaksossaan juuri tätä myyttiä, ja sai CD-levyt järjestään räjähtämään paloiksi hieman yli 20000rpm:ssä.
Minusta levyntunnistuslukuongelmat viittaavat aika puhtaasti hajoamispisteessä olevaan asemaan. Kovalevyinstallimahdollisuuden ilmaantuminen vuoden 2008 NXE-päivityksessä helpotti paitsi aseman ääntä, myös levyjen lukemisen epävarmuutta naarmuuntuneilla levyillä tai kuluneilla asemilla, kun kertainstalli kovalevylle riitti ja sen jälkeen ei tarvinnut lukea kuin tarpeeksi levyn tunnistamiseksi.
Xbox 360:nkin langallisessa ohjaimessa on ylimääräinen saumakohta parinkymmenen sentin päässä liittimestä ottamassa vahinkonykäisyjä vastaan, ominaisuus ei unohtunut alkuperäisen Xboxin jälkeen. Langallinen ohjain tosin kärsii herkästi pitemmän päälle ohjaimen päässä kosketushäiriöstä, ainakin minulla paljon käytössä olleessa ohjaimessa johdon pitää olla tarkalleen oikeassa kulmassa, tai ohjain ei saa sähköä. Ironista kyllä, myös langaton ohjain kärsii hyvin samanlaisesta kosketushäiriöstä play & chargen kanssa. Lopetin sen käytön ja siirryin AA-akkuihin siinä vaiheessa, kun play & charge -johdon piti olla tarkalleen oikeassa kulmassa toimiakseen.
Yhdyn Felluun siinä, että wanha langallinen headset on minullakin kestänyt oikein hyvin. Minulla on edelleen käytössä Eliten mukana kuusi vuotta sitten tullut headset. Toisaalta en ole mitenkään älyttömiä määriä verkossa pelannutkaan moniin muihin verrattuna.
Arcade-tikut kyllä mainittiin, mutta unohtui mainita, että harrastajien suosikkitikku X-Arcade ei koskaan saanut Microsoftilta lisenssiä. Xbox 360 -versiota X-Arcadesta ei siis koskaan tullut, ja ainoa tapa saada tikku käyttöön oli adapterihässäkkä. Siinä, missä monet PC-ohjaimet toimivat PS3:lla suoraan, pitää Xbox 360:llä toimimiseen saada virallinen hyväksyntä. Tämän vuoksi esim. autopeliharrastajat eivät koskaan saaneet suosikkirattejaan Xbox 360:lle.
Jäikö Xbox Live Vision -kamera, tuo Kinectin edeltäjä, kokonaan mainitsematta? Eipä sille hirveästi käyttöä koskaan ollut, muutamassa pelissä sai oman naamansa hahmolle, tai vaikkapa Burnoutissa ajokorttiin ja nettipelissä vastustajien kiusaksi. Käytännössä Burnout-sessiossa arvottiin aina jotain humoristista kameran eteen muita pelaajia riemastuttamaan kolareiden sattuessa. Tehtiin Live Visionille pari peliäkin, jotka ilmeisesti Totemballia lukuunottamatta toimivat myös Kinectillä.
Ehkä erikoisin musiikkipelioheislaite jäi myös mainitsematta, ja ehkä ihan syystäkin. Vain Xbox 360:lle julkaistu kulttimaineen saavuttanut Rock Band Stage Kit on vahvoilla kun valitaan omituisinta pelien oheislaitetta. Kyseessä on hämmentävä värkki, joka luo rokkikeikkatunnelmaa toimimalla lavavaloina ja savukoneena. Ja tietysti tunnelman saa kattoon kun laitteita on kaksi:
Dual Rock Band Stage Kits Mod
Siinä olen samaa mieltä, että lähes jokainen mittavampi käyttöliittymäpäivitys NXE:n jälkeen huonontanut käyttöliittymää. Monet keskeiset käytettävyysominaisuudet on joko piilotettu kauas tai poistettu kokonaan. NXE:n myötä ilmaantuneen guiden esilleottamisen mahdottoman hitauden saivat sentään korjattua.
Xbox-yhteensopivuus oli periaatteessa kiva ominaisuus, mutta kärsi siitä että sen ylläpito jäi hieman puolitiehen eikä raportoituja pahojakaan bugeja välttämättä koskaan korjattu. Esimerkiksi oma Xbox-suosikkini Panzer Dragoon Orta jäi ikuisesti rikkinäiseksi. Se toimii 360:llä teoriassa, mitä nyt PAL-versio kaatuu aina samassa kohdassa eikä peliä voi pelata läpi. Toisaalta toimivista peleistä jotkin pyörivät huomattavasti alkuperäistä Xboxia sulavammin, ja 360:n ohjainkin on mukavampi.
Pelien kaatuilu ei muuten yleensä ole minkäänlainen merkki raudan laadusta tai edes ylikuumenemisesta, vaan lähes aina kyseessä on puhtaasti softavika, ja kaatuminen tapahtuisi identtisesti kaikilla alustoilla. Muissa tilanteissa todennäköisesti konsoli onkin laitettu umpinaiseen kaappiin tai muuten epäedulliseen paikkaan.
Kovalevyn meritoisin ennemmin akuperäiselle boksille, jossa levy oli mukana jokaisessa laitteessa. Xbox 360:llahan pelinkehittäjät kirosivat jossain vaiheessa sitä, että jokaisessa laitteessa ei ollut levyä, ja Microsoft vaati että pelien pitää toimia myös levyttömissä laitteissa. USB-tallennustilan tuen tultua tilanne muuttui, esim. GTA5 toimii kovalevyttömässäkin koneessa, kun vaadituksi installointitilaksi kelpaa vaikkapa USB-tikku.
TrueAchievements on hyvä esimerkki yhdestä asiasta, joka on Xboxilla ollut paljon paremmin kuin PS3:lla, eli WWW-tuki ja verkkoyhteisöt. Xboxilla lähes kaikki parhaat pelivinkkejä ja oppaita kokoavat sivustot ovat muodostuneet julkisesti saatavilla olevien achievement-tietojen ympärille. Boksilla on myös voinut pitkään wepistä hallita tunnustaan ja ostaa pelejä, PS3:lle ominaisuus tuli vasta äskettäin.
Minulla ei kaverilistojen koko ole koskaan tullut lähellekään, sen pysyessä muutamassakymmenessä. Näkisin järkeväksi kehityssuunnaksi sen, että olisi periaatteessa kaksi erillistä "kaveri"listaa, joista toinen olisi "oikeat" kaverit joista haluaa notifikaatiotkin, ja toinen satunnaisempi peliseura jonka haluaa pitää listoilla esim. tulosvertailuja varten.
Tämä oli muuten jo kolmas peräkkäinen alle kahden tunnin jakso, ainakin minä hyväksyn.