Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

-WaLuigi-

KonsoliFIN Alumni
KonsoliFINin boksikarjut ja -karjutar kokoontuvat padan äärelle nimeltä Xbox 360 luoden katsauksensa koko väistyvän pelikonsolin elämänkaareen. FelisLeon johtaessa puhetta Jaakkimo ja Jepu muistelevat Suurta ja Mahtavaa vihreää Ruhtinasta. Kesken kaiken Paavikin saapuu paikalle hengelliseksi johtajaksi. Uutisaiheissa harmitellaan Watch Dogsin julkaisun siirtymistä ja palautteissa tutkaillaan peräti kahden menneen jakson kuuntelija-annit.

Jakson voit ladata tästä: latauslinkki. Voit myös tilata kaikki podcastit joko RSS-feedinä tai iTunesissa.

00:00 Alkuspiikki
00:51 Aloitus, esittely, uutiset (Watch Dogs, Ubisoftin odotukset, Battlefield 4, GTAV ja ennätykset, Uusi Sleeping Dogs)
14:44 Paavi liittyy mukaan, viikon keskustelu (Mikä on Xbox360, tunnetuimmat versiot, tekniset ongelmat, lisätarvikkeet, käyttöliittymä, pelit)
1:10:42 Viikon keskustelu jatkuu (Xbox Live), palautteet, loppuspiikki

Kesto: 1:59:20

Palautetta saa antaa tähän ketjuun tai osoitteeseen podcast@konsolifin.net. Voit myös seurata Twitteriämme (@konsolifin) tai käydä tutustumassa Facebook-sivuumme. Jaksolle voi jopa antaa tähtiä podcast-alisivulla
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Vaikka puheista voikin tulla semmoinen kuva, että Xbox 360 ei ole paljon muuta kuin huutava ja hajoava loota jolla mikään ei toimi niinkuin pitäisi, niin haluan korjata tämän. Kyseessä on silti konsoli, jota olen mahtanut pelata näiden kahdeksan vuoden aikana enemmän kuin mitään aiempaa konsolia. Pelaamisen aloitin aktiivisesti 8-bittisen Sega Master Systemin aikaan. Xbox 360 myös palautti aktiivipelaamisen takaisin elämääni yhden hippasen hiljaisemman konsolisukupolven jälkeen. Ja vaikka uuden Bonen myötä konsoli varmaan häipyykin nopsaan näkösältä, tulen aina sitä lämmöllä muistelemaan ja kaapin perukoilla nuo saavat ihan kunniapaikan. Ihan ensimmäisten (ja Dreamcastin) konsolien jälkeen ehkä tärkein konsoli minun elämässä. Kiitos tästä!
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Kiittettävää turnauskestävyyttä X360:n omistajilla podcastissa. Jos allekirjoittaneella olis hajonnut toista tai kolmatta kertaa laite, niin olisin vaihtanut leiriä.
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Kiittettävää turnauskestävyyttä X360:n omistajilla podcastissa. Jos allekirjoittaneella olis hajonnut toista tai kolmatta kertaa laite, niin olisin vaihtanut leiriä.

Eipä tuosta nyt ihan älytöntä vaivaa ole ollut. Julkkarina ostettu boxi levisi aikanaan. Sen käytin sitten Saksassa. Eliten tultua markkinoille päivitin vanhemman mallin siihen. Sitten vuosien jälkeen Elite levisi ja päivitin sen Slim-malliin. Kuitenkin verkkopelien puolella kaverit on boxin puolella, joten "leirin" vahtaminen ei sinänsä tullut mieleen. Tai no, aika hassua puhua leirin vaihtamisesta, kun kaikki nykyisen sukupolven koneet kuitenkin löytyy. Palvelevat vain hieman eri tarkoituksia. :)
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Ihan mukava muistelohan toi oli. Lootan ensimmäinen vuosi tuli vedettyä aika intensiivisesti konsolin parissa, olihan se julkaisussa jo hankittu. Sitä leimasi omalla kohdalla HDMI:n puute ja pieni 20 Gb kovalevy. Plussa-puolella tietysti vertaansa vailla ollut verkkopalvelu ja HD-grafiikat. Sen aikainen Battlefield Modern Combat taisi olla vuoden 2006 paras pelikokemus.

Se mitä näihin podcasteihin kaipaisi mukaan olisi ehdottomasti foorumin anti. Erityisesti muisteloissa sieltä löytyisi ammennettavaa runsaasti. Tuolla on alkuperäinen Xbox 360 keskustelu tallella, josta voi aistia yhä vanhan julkaisuhypen, sekä tietysti Konsolisota, jossa urhot kiistivät loppuun asti aivan selkeästi yli sietorajan kohonneet vikaantumisprosentit. Kunnes punaiset rinkulat löytyivät omasta konsolista. Muistan päivän, jolloin Microsoft Suomi kiisti koko ongelman olemassa olon ja illalla Microsoft USA taas myönsi asian. Siellä kuluttajan suoja oli selkeästi Eurooppaa heikompi. Taisi olla kokonaista 3 kk takuuta. Täällä KonsoliFIN:ssä kerättiin omaa vikaantumisraporttia, joka jo sekin antoi viitteitä ongelman suuruusluokasta. Siellä on ketjun perusteella jo vuoden 2007 kohdalla menty parhaimmillaan alla neljäs konsoli.

Oma muistelo videon muodossa:

[MEDIA]4599[/MEDIA]
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Oma Xbox 360(ensimmäinen) tuli noudettua juuri avatusta Konsolinetin putiikista Kampissa kesällä 2006. Kyseinen 360-versio oli Fifa World Cup -edition(peli+faceplate+fudis). Mukaan lähti myös Ghost Recon Advanced Warfighter, joka oli hemmetin hienonnäköinen peli siihen aikaan. Live Goldin hankin vasta 2007 alussa, kun Crackdownia oli pakko päästä vääntämään kaverin kanssa. Kaikkiaan tuli tilattua Goldia 6 vuotta putkeen, kesällä tuli taukoa ja nyt änäri pakotti takaisin Goldiin.

Oma saldo Saksan maalle tehtyjen UPS-reissujen osalta näyttää lukemaa 4. Eli Boxi reissasi kolmesti Rrodin takia ja kerran levahti kovo. Kyllähän sitä vitutti silloin, mutta onneksi pääsi kaverille pelailee, joten en muistele kovinkaan pahalla. Niin ja Saksan reissusta sai aina kuukauden Live Gold:n hyvityksenä;). Nykyään en nielisi tällaista hajoilua rykimättä.

Xbox 360 Slim version ilmestyessä vanhempi malli löysi uuden kodin huutonetin kautta ja tuli hankittua kaikinpuolin parempi Slim-malli, joka edelleen kehrää tuossa hyllyssä hyvällä huminalla.

Oikeastaan 360:n takia tuli löydettyä myös Konsolifin, kun halusin lisätietoa laitteesta ja sen peleistä. Lisäksi Konsolifin oli oiva apu siinä tilanteessa, kun boxi alkoi vilkuttamaan Rrodia. Nisupulla jo ottikin tuossa esiin tuon hajoamisketjun, se kertoo jotain boxin alkutaipaleesta.

Hauskoja muistoja löytyy boxin kohdalta mm. kaverin kanssa koitettiin tubekikkakolmosta Rrodin korjaamiseen eli boksi pyyhkeiden sisään hurisemaan muutamaksi hetkeksi ja pakastimeen vetäytymään, eihän siitä tullut mitään:D.

Jaksosta sen verran, että tuntui kompaktilta paketilta ja kaikilla osanottajilla oli jakaa omat kokemuksensa boxin kanssa. Käsikirjoitus piti siitä huolen, että kaikki suurimmat kivet boxin taipaleelta tuli käännettyä sopivalla rönsyilyllä. Joten Fellulle peukkua tästä työstä. Pituutta oli ihan sopivasti siihen nähden, että kyse oli itse konsolista, eikä sen peleistä. Risuina voi heittää nämä nimittelyt tyyliin -liini ja neiti, rikkoo jotenkin ryhmädynamiikkaa tai ainakin särähtää omaan korvaan, vaikka hyvässä hengessä näitä varmaan viljelläänkin. Kai tää on oma ongelma, kun kiroilu on ihan jees tai jopa suotavaa, mutta nimittelyt osuu jotenkin väärällä taajuudella korvakäytäviin.
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Josko ensi viikolla vastaava muistelojakso PS3:sta?
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Pahoitteluni, taisi mennä taas sinne wall of textin puolelle...

Ei välttämättä olisi huono idea jättää jatkossakin ajoittain MOPP harkinnan mukaan kokonaan pois, kuten parissa viime jaksossa, ihmiset tuppaavat pelaamaan samoja pelejä useamman viikon kerrallaan jolloin MOPPeihin tulee helposti toistoa. Näin myös oikeaan asiaan päästään nopeammin. Tällä kertaa tosin jakson pääsisältö jäi hieman sillisalaatiksi, kun kaikki mahdollinen yritettiin saada mukaan mutta mitään ei käsitelty kunnolla.

Minulle Xbox 360 on konsoli, jolle omistan enemmän pelejä kuin millekään muulle. Alkuperäisen boksin ostin hyvin myöhäisessä vaiheessa, kun sen sai noin satasella, ja pelivarastoja oltiin jo tyhjentämässä hyvin halvalla. 360:n ostin joululomalla 2007, jolloin kaupasta lähti kotiin 120 gigan levyllä varustettu Elite. Muita mallejahan Elitestä ei ollutkaan, myöhemmin tullut 250 gigan malli oli nimeltään Super Elite. Tuolloin paketissa tuli mukana vielä paljon oheiskrääsää, joka sittemmin säästösyistä pudotettiin pois, kuten HDMI-kaapeli, komponenttikaapeli ja headset. Eliteni kävi vierailemassa Saksassa kerran noin 9kk:n ikäisenä virhekoodin E73 (eetterivika?) vuoksi, jolloin siihen vaihdettiin emolevy. Eläkkeelle laitteen päästin reilun kolmen vuoden ikäisenä, jolloin ostin DVD-aseman reistailun vuoksi tilalle S-mallin. Tuo S onkin sitten palvellut ilman mitään ongelmia kovassa käytössä, ja täyttää kohta kolme vuotta.

Minäkin pelasin boksilla CRT-television kanssa vuoden verran ennen kuin hankin halvimman mahdollisen LCD:n "väliaikaiseksi" televisioksi, joka on edelleen käytössä kun suuremmalle ei vaan ole tilaa nykyisessä asunnossa. Yksi etu CRT:ssä oli se, että se tarjosi "ilmaisen" antialiasin, sahalaidoista ei tarvinnut kärsiä. Valitettavasti vain monet pelinkehittäjät eivät ajatelleet, että pientä tekstiä voi olla vaikea lukea (HD-telkustakin!), tai osanneet videotuotannon perusteita siitä, että mitään tärkeää ei saa laittaa aivan reunoille koska se ei näy kaikissa televisioissa.

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että näiden "HD Readyn" ja "Full HD:n" (jonkun lahkeesta ravistamia mainostermejä, ei mitään oikeita standardeja) eron huomaa vierekkäin vertailematta kunnolla vasta, kun television koko kasvaa 50 tuuman yli. Sen sijaan televisioiden säädöissä on todella isoja eroja, joilla saa helposti luotua vaikutelman paremmasta kuvasta. Siksi esimerkiksi kaupoissa televisioiden kirkkaudet ja värikylläisyydet on säädetty tappiin että näyttäisi kirkkaammalta kuin naapuritelevisio. Sama ajatus on esimerkiksi levyjen masteroinnissa tarpeettoman kovalla äänellä kapealle dynamiikalle, koska se satunnaiselle kuulijalle kuulostaa alitajuisesti paremmalta kuin hiljaisempi mutta dynaamisempi versio. Resoluutioita vertaillessa kannattaa myös muistaa, että esim. Netflixistä ei saa kuin 720p-kuvaa Xboxilla.

Paljon virhekäsittelyä ja -ilmoituksia työssäni pyörittelevänä softasäätäjänä ajattelen, että RROD on oikeastaan vain "generic hardware error", eikä välttämättä mikään tietty virhetilanne. Myöhemmissä malleissa virhettä sitten avattiin enemmän E-virhekoodeilla, jotka osasivat tarkemmin spesifioida mikä lahoaa. Aikanaan ennen S-koneita kaikki halusivat aina tietää minkä lukuisista rautaversioista konsolista omistivat, koska niiden integrointiasteissa ja jäähdytyksissä oli eroja, ja se vaikutti siihen paljonko laite kulutti sähköä ja lämpeni, ja miten herkästi kenties hajosi ylikuumenemiseen.

Xbox 360:n 12x-nopeuksinen CAV-asema pyörittää levyä asemasta riippuen ehkä 7000-8000rpm, eli yli sata kierrosta sekunnissa. Onko tuo sitten ihme, että asema kuulostaa turbiinilta, ja hieman kärsinyt levy saattaa hajota aamuihinsa. Mythbusters testasi jossain varhaisessa jaksossaan juuri tätä myyttiä, ja sai CD-levyt järjestään räjähtämään paloiksi hieman yli 20000rpm:ssä.

Minusta levyntunnistuslukuongelmat viittaavat aika puhtaasti hajoamispisteessä olevaan asemaan. Kovalevyinstallimahdollisuuden ilmaantuminen vuoden 2008 NXE-päivityksessä helpotti paitsi aseman ääntä, myös levyjen lukemisen epävarmuutta naarmuuntuneilla levyillä tai kuluneilla asemilla, kun kertainstalli kovalevylle riitti ja sen jälkeen ei tarvinnut lukea kuin tarpeeksi levyn tunnistamiseksi.

Xbox 360:nkin langallisessa ohjaimessa on ylimääräinen saumakohta parinkymmenen sentin päässä liittimestä ottamassa vahinkonykäisyjä vastaan, ominaisuus ei unohtunut alkuperäisen Xboxin jälkeen. Langallinen ohjain tosin kärsii herkästi pitemmän päälle ohjaimen päässä kosketushäiriöstä, ainakin minulla paljon käytössä olleessa ohjaimessa johdon pitää olla tarkalleen oikeassa kulmassa, tai ohjain ei saa sähköä. Ironista kyllä, myös langaton ohjain kärsii hyvin samanlaisesta kosketushäiriöstä play & chargen kanssa. Lopetin sen käytön ja siirryin AA-akkuihin siinä vaiheessa, kun play & charge -johdon piti olla tarkalleen oikeassa kulmassa toimiakseen.

Yhdyn Felluun siinä, että wanha langallinen headset on minullakin kestänyt oikein hyvin. Minulla on edelleen käytössä Eliten mukana kuusi vuotta sitten tullut headset. Toisaalta en ole mitenkään älyttömiä määriä verkossa pelannutkaan moniin muihin verrattuna.

Arcade-tikut kyllä mainittiin, mutta unohtui mainita, että harrastajien suosikkitikku X-Arcade ei koskaan saanut Microsoftilta lisenssiä. Xbox 360 -versiota X-Arcadesta ei siis koskaan tullut, ja ainoa tapa saada tikku käyttöön oli adapterihässäkkä. Siinä, missä monet PC-ohjaimet toimivat PS3:lla suoraan, pitää Xbox 360:llä toimimiseen saada virallinen hyväksyntä. Tämän vuoksi esim. autopeliharrastajat eivät koskaan saaneet suosikkirattejaan Xbox 360:lle.

Jäikö Xbox Live Vision -kamera, tuo Kinectin edeltäjä, kokonaan mainitsematta? Eipä sille hirveästi käyttöä koskaan ollut, muutamassa pelissä sai oman naamansa hahmolle, tai vaikkapa Burnoutissa ajokorttiin ja nettipelissä vastustajien kiusaksi. Käytännössä Burnout-sessiossa arvottiin aina jotain humoristista kameran eteen muita pelaajia riemastuttamaan kolareiden sattuessa. Tehtiin Live Visionille pari peliäkin, jotka ilmeisesti Totemballia lukuunottamatta toimivat myös Kinectillä.

Ehkä erikoisin musiikkipelioheislaite jäi myös mainitsematta, ja ehkä ihan syystäkin. Vain Xbox 360:lle julkaistu kulttimaineen saavuttanut Rock Band Stage Kit on vahvoilla kun valitaan omituisinta pelien oheislaitetta. Kyseessä on hämmentävä värkki, joka luo rokkikeikkatunnelmaa toimimalla lavavaloina ja savukoneena. Ja tietysti tunnelman saa kattoon kun laitteita on kaksi: Dual Rock Band Stage Kits Mod

Siinä olen samaa mieltä, että lähes jokainen mittavampi käyttöliittymäpäivitys NXE:n jälkeen huonontanut käyttöliittymää. Monet keskeiset käytettävyysominaisuudet on joko piilotettu kauas tai poistettu kokonaan. NXE:n myötä ilmaantuneen guiden esilleottamisen mahdottoman hitauden saivat sentään korjattua.

Xbox-yhteensopivuus oli periaatteessa kiva ominaisuus, mutta kärsi siitä että sen ylläpito jäi hieman puolitiehen eikä raportoituja pahojakaan bugeja välttämättä koskaan korjattu. Esimerkiksi oma Xbox-suosikkini Panzer Dragoon Orta jäi ikuisesti rikkinäiseksi. Se toimii 360:llä teoriassa, mitä nyt PAL-versio kaatuu aina samassa kohdassa eikä peliä voi pelata läpi. Toisaalta toimivista peleistä jotkin pyörivät huomattavasti alkuperäistä Xboxia sulavammin, ja 360:n ohjainkin on mukavampi.

Pelien kaatuilu ei muuten yleensä ole minkäänlainen merkki raudan laadusta tai edes ylikuumenemisesta, vaan lähes aina kyseessä on puhtaasti softavika, ja kaatuminen tapahtuisi identtisesti kaikilla alustoilla. Muissa tilanteissa todennäköisesti konsoli onkin laitettu umpinaiseen kaappiin tai muuten epäedulliseen paikkaan.

Kovalevyn meritoisin ennemmin akuperäiselle boksille, jossa levy oli mukana jokaisessa laitteessa. Xbox 360:llahan pelinkehittäjät kirosivat jossain vaiheessa sitä, että jokaisessa laitteessa ei ollut levyä, ja Microsoft vaati että pelien pitää toimia myös levyttömissä laitteissa. USB-tallennustilan tuen tultua tilanne muuttui, esim. GTA5 toimii kovalevyttömässäkin koneessa, kun vaadituksi installointitilaksi kelpaa vaikkapa USB-tikku.

TrueAchievements on hyvä esimerkki yhdestä asiasta, joka on Xboxilla ollut paljon paremmin kuin PS3:lla, eli WWW-tuki ja verkkoyhteisöt. Xboxilla lähes kaikki parhaat pelivinkkejä ja oppaita kokoavat sivustot ovat muodostuneet julkisesti saatavilla olevien achievement-tietojen ympärille. Boksilla on myös voinut pitkään wepistä hallita tunnustaan ja ostaa pelejä, PS3:lle ominaisuus tuli vasta äskettäin.

Minulla ei kaverilistojen koko ole koskaan tullut lähellekään, sen pysyessä muutamassakymmenessä. Näkisin järkeväksi kehityssuunnaksi sen, että olisi periaatteessa kaksi erillistä "kaveri"listaa, joista toinen olisi "oikeat" kaverit joista haluaa notifikaatiotkin, ja toinen satunnaisempi peliseura jonka haluaa pitää listoilla esim. tulosvertailuja varten.

Tämä oli muuten jo kolmas peräkkäinen alle kahden tunnin jakso, ainakin minä hyväksyn.
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Ei välttämättä olisi huono idea jättää jatkossakin ajoittain MOPP harkinnan mukaan kokonaan pois, kuten parissa viime jaksossa, ihmiset tuppaavat pelaamaan samoja pelejä useamman viikon kerrallaan jolloin MOPPeihin tulee helposti toistoa.

Mun mielestä toi MOPP osuus saa kyllä pysyä, itse en ole ainakaan toistoa huomannut sen kummemmin vaikka välillä oltaisiinkin samoista peleistä puhuttu? Ja mopp:ssa on myös se hyvä puoli, että kun esimerkiksi on tullut joku uusi peli, jota podcastiin osallistuvat ovat ehtineet pelata, niin kuulee siinä samalla myös niitä ensimietteitä pelistä ja niistä voikin vetää sitten johtopäätöksen onko peli ostamisen arvoinen vai ei.
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

MOPP on paras osio. Ei sitä saa pois jättää. Siinä tulee yleensä parhaat keskustelut itse peleistä. Saisi olla mielestäni pidempi ja laajempikin tuo osio. Usein moni peli ohitetaan "ääh, ei kukaan siitä jaksa varmaan kuulla" kohautuksella. Itseäni kiinnostaa ainakin aina kuulla, mitä mieltä castaajat ovat mistä tahansa pelistä, mitä ovat pelanneet.

Tämä jakso oli muuten varmaan tylsin jakso castin historiassa. Ekat 1,5 tuntia oli todella tylsää. Olisi kuullu mieluummin XO:n peleistä reilusti kuin jostain RROD:stä ja kaikista muista turhuuksista. Jokaisen castaajan top10 XO-pelit, fiilistelyä parhaista peleistä jne. Mitkä pelit olivat pettymyksiä. Jne..
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

MOPP on paras osio. Ei sitä saa pois jättää. Siinä tulee yleensä parhaat keskustelut itse peleistä. Saisi olla mielestäni pidempi ja laajempikin tuo osio. Usein moni peli ohitetaan "ääh, ei kukaan siitä jaksa varmaan kuulla" kohautuksella. Itseäni kiinnostaa ainakin aina kuulla, mitä mieltä castaajat ovat mistä tahansa pelistä, mitä ovat pelanneet.

Tämä jakso oli muuten varmaan tylsin jakso castin historiassa. Ekat 1,5 tuntia oli todella tylsää. Olisi kuullu mieluummin XO:n peleistä reilusti kuin jostain RROD:stä ja kaikista muista turhuuksista. Jokaisen castaajan top10 XO-pelit, fiilistelyä parhaista peleistä jne. Mitkä pelit olivat pettymyksiä. Jne..

Olen samaa mieltä MOPPin suhteen, se on lähes paras ja mukavin osio kastikkeessa. MUtta tässäkin tilanteessa nauhotus olisi venynyt taasen kolmituntiseksi MOPP-osion kanssa. Minusta välillä on ihan hyviä tilanteita jättää se pois. Ja kuten sanottua, sukupolven parhaat ja mieleenpainuvimmat pelit ovat saamassa oman jaksonsa jo lähiviikkojen aikana. Tuo suurimmat pettymykset voisi olla taas ihan passeli aihe kokonaiselle omalle jaksolleenkin.
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

MOPP on paras osio. Ei sitä saa pois jättää. Siinä tulee yleensä parhaat keskustelut itse peleistä. Saisi olla mielestäni pidempi ja laajempikin tuo osio. Usein moni peli ohitetaan "ääh, ei kukaan siitä jaksa varmaan kuulla" kohautuksella. Itseäni kiinnostaa ainakin aina kuulla, mitä mieltä castaajat ovat mistä tahansa pelistä, mitä ovat pelanneet.

Tämä jakso oli muuten varmaan tylsin jakso castin historiassa. Ekat 1,5 tuntia oli todella tylsää. Olisi kuullu mieluummin XO:n peleistä reilusti kuin jostain RROD:stä ja kaikista muista turhuuksista. Jokaisen castaajan top10 XO-pelit, fiilistelyä parhaista peleistä jne. Mitkä pelit olivat pettymyksiä. Jne..

Huomisessa jaksossa tuleekin sitten juttua kahdesta uudesta pelistä, ensimmäinen vasta ilmestynyt ja toinen vielä julkaisematta.
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

MOPP on paras osio. Ei sitä saa pois jättää. Siinä tulee yleensä parhaat keskustelut itse peleistä. Saisi olla mielestäni pidempi ja laajempikin tuo osio. Usein moni peli ohitetaan "ääh, ei kukaan siitä jaksa varmaan kuulla" kohautuksella. Itseäni kiinnostaa ainakin aina kuulla, mitä mieltä castaajat ovat mistä tahansa pelistä, mitä ovat pelanneet.
Ymmärrettiinköhän kommenttini nyt vähän väärin. En ehdottanut siitä kokonaan luopumista, vaan että ajoittain voisi harkinnan mukaan jättää osittain tai kokonaan pois, kuten näiden haastattelujen tai erikoisjaksojen kanssa. Yleensähän MOPP on käyty läpi aina, myös studiovierailuilla ja erikoisvieraiden kanssa, ja se ei ole aina toiminut. Siinä olen samaa mieltä, että osio on kiinnostava, mutta joskus kovin pitkä ennen minun mielestäni kiinnostavampia osioita, ja paikoin erityisesti aivan uusien pelien tapauksessa ei välttämättä halua kuunnella spoileripitoista juttua, jolloin MOPP saattaa jäädä isoilta osin turhaksi. Tällöin se voisi toimia paremmin esim. LTTP- tai Bioshock Infinite -jaksojen kaltaisesti, joissa muu sisältö on alussa ja spoilerikeskustelu sen jälkeen. Silloin on varaa venyttää ajallisesti pitempään ja kuuntelijoiden helppo kuunnella muu sisältö mutta jättää spoilerit väliin.

Mutta meitä on moneen junaan. Minun junassani pelataan uusia pelejä hyvin harvoin, yleensä pelejä edes harkitaan ehkä puolen vuoden kuluttua, mutta ymmärrän kyllä jos joku muu on innokkaampi kuulemaan juttuja peleistä NytHeti, eikä välttämättä välitä spoilaantumisestakaan.
 
Vastaus: Podcast 131: Kuolemalla on punainen sormus

Itsekin pelaan nykyisin uusia pelejä harvoin. MOPPissa kuulen mielellään mitä tahansa vanhempiakin pelejä. Mitä on pelattu viime aikoina. Eihän aina castaajat niitä uusimpia pelejä pelaa. Itse tykkään kuulla keskustelua itse peleistä, niiden mekaniikoista ja kokonaisvaikutelmasta. Ei ole väliä onko peli uusi vai vanha.
 
Ylös Bottom