Maalari maalaa ja palkan saa, ostaa teetä ja matkustaa. Vaikka näin voisi kuvailla Eastshade Studiosin kehittelemää Eastshade-peliä, joka pistää pelaajan taidemaalarin saapikkaisiin.
PC:lle aiemmin julkaistu nimike teki juuri debyyttinsä PlayStation 4:llä, mutta versio ei ole loppuun asti hiottu. Tämä on harmillista, sillä noin muuten kyseessä on mainio kokemus. Hidas, kiireetön ja rauhallinen sellainen.
Pensselisedän tai -tädin matkassa
Pelaaja istutetaan matkaavan maalarin rooliin, suuntana Eastshade-saari täynnä persoonallisia asukkaita ja maalauksellisia kohteita. Pensselimestarin reissu alkaa astetta huonommin, kun kulkuvälineenä oleva laiva imaisee kitusiinsa vettä ja uppoaa. Suurin osa matkatavaroista häviää syvään siniseen, mutta ei hätiä mitiä. Se kaikkein tärkein, eli päähahmomme maalausteline, säilyy ehjänä ja turvassa.
Pensselimestarin pääasiallisena tehtävänä on maalata tietyt paikat ja maisemat, joita hänen äitinsä on hänelle viime hetkinään saarelta kuvaillut. Tämä uroteko hoituu tutustumalla saarelaisiin, suorittamalla heidän antamiaan tehtäviä sekä taiteilemalla heidän pyyntöjensä mukaisesti. Eri pyyntöjä toteuttamalla maapläntin eri alueet aukeavat käyttöön ja tutkittavaksi.
Maisemat ovat parhaimmillaan perin kauniita
Kohdattavat asukkaat ovat persoonallisia eläinhahmoja linnuista karhuihin, joilla on pyyntöjä aina muiden hahmojen kanssa asioimisesta tiettyjen asioiden keräämiseen. Eikä tietenkään sovi unohtaa sitä hauskinta, itse maalaamista. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, niin itse maalaaminen ei ole se hauskin asia, vaan taiteeksi muutettavan kohteen etsiminen. Mikäli kyläläinen pyytää työstämään taulun vaikkapa hiekkaisesta rannasta, on pelaajan parasta etsiä jostain päin saarta hiekkaranta, ja muodostaa siitä akvarelli. Eri asioiden etsiminen ja taiteeksi pläjäyttäminen on yllättävän viihdyttävää puuhaa.
Sivu- ja päätehtäviä piisaakin monen monta, joten tekeminen ei lopu kovin nopsaan. Itse saari puolestaan on sopivan laaja ja vaihteleva taaperruskenttä, jossa on metsää, kaupunkia, lunta, rantaa. Taiteileva sankarimme ei tosin ole kovinkaan nopea kävelijä, mikä tulee valitettavan hyvin ilmi aakeampia laakeita samoillessa. Onneksi apuja kuitenkin on (resursseja kuluttavan) pikamatkustuksen muodossa, minkä lisäksi paikallista rahantapaista ansaitsemalla voi ostaa nopeutta tuovan apuvälineen. Rahalla ostettavat pienet päivitykset lämmittävästä takista onkivapaan ovatkin mielekkäitä syitä ratkoa eri ongelmia palkkion toivossa.
Kas näin maalataan
Ja tosiaan. Maalaamisen kehuminen on hieman harhaanjohtavaa, sillä kyseinen puuha on hyvinkin yksinkertainen sivuseikka. Mikäli varusteissa on sopiva kanvaasi, rajataan ruudulla näkyvästä maisemasta oikeankokoinen alue ja painetaan yhtä nappia. Tämän jälkeen mestariteos materialisoituu pensselitaitajamme silmien edessä. Yksinkertaista puuhaa, eikä sen merkeissä pääse itseään toteuttamaan sen suuremmin. Oikeiden ja hyvältä näyttävien kohteiden etsiminen onkin se koko hoidon suola ja pippuri.
Riks, Raks ja Popups
Eastshade ei ole kiireiselle tai toimintaa halajavalle pelaajalle. Eteneminen ja Eastshade-saaren tutkiminen on rauhallista ja jopa hidasta puuhaa. Maita ja mantuja tutkii kuitenkin mielellään, sillä maasta kerättäviä tykötarpeita ja kanvaasien rakennusaineita löytyy sieltä sun täältä, kun vain pitää silmänsä auki. Tämän lisäksi saaren eri kolkista löytyy erilaisia inspiraatiota herättäviä kohteita aina raunioista vesiputouksiin ja muihin maamerkkeihin. Mitä enemmän päähahmollamme on inspiraatiota, sitä enemmän voi maalata.
Tähän asti kaikki kuulostaa mitä upeimmalta seesteiseltä kokemukselta, mutta valitettavasti PlayStation 4 -versio ei ole teknisesti sieltä parhaimmasta päästä.
Eläinhahmoilla on asiaa läpi pelin
Isoin miinus pitää antaa teknisestä viimeistelemättömyydestä. Äänet ja musiikit pätkivät pelisessioiden alussa, vesiputouksiin heijastuu toisinaan kuva läheisestä kaupungista kuohuvan veden sijasta ja sitten ovat ne huomattavimmat graafiset ongelmat. Nimittäin! Puut, kasvit ja muut maastonmuodot ilmestyvät näkyville ja häviävät näkyvistä hahmon sijainnista riippuen. Tämä popup-termilläkin tutuksi tullut asia on vahvasti läsnä koko ajan. Asiat tuntuvat myös leijailevan ilmassa aina puiden lehdistä horisontissa siintävän kaupungin torneihin asti. Tätä häiriötä on nähtävillä todella paljon, mikä on todella harmi. Eastshade kun muuten olisi varsin kaunista katseltavaa. Hahmoanimaatiot jättävät tosin välillä toivomisen varaan, mutta noin muuten kyseessä on silmää miellyttävä nimike.
Äänihäiriöistä on erikseen mainittava hetkonen, jolloin ohjasin pensselisetää lähemmäs vesiputousta. Kyseisestä vesiesteestä ei kuulunut ääntä jostain syytä ollenkaan, ennen kuin yhtäkkiä kuohuna pamahti jylisemän kuulokkeissa niin äänekkäänä, että säikähtäminen oli taattu. Edellä mainitut asiat yhdistettynä toisinaan havaittavaan ruudunpäivityksen pätkimiseen ovat harmillisia seikkoja listattavaksi.
Horisontissa näkyy... ilmassa leijuvia torneja
Peli myös kaatui arviota varten samoiltaessa kahdesti, joskin samalla aikavälillä myös toinen peli kaatuili muutamat kerrat, joten kenties vikaa ei ollut pelkässä Eastshadessa.
Hunajaa korville
Kauniin maiseman ja rauhallisen tunnelmoinnin lisäksi isommalle plussapuolelle pitää merkitä seikkailun taustalla kuultavat musisoinnit. Phoenix Glendinning -niminen muusikko on ansainnut kaikki rahakasansa, sillä sävelmät ovat tunnelmallisia ja parhaimmillaan jopa huomattavan kauniita. Tämä jos mikä on oivallista Easthaden tyylisessä rauhallisen eteerisessä pelissä. Tälle osa-alueelle siis isoja kehuja.
Ääninäyttely sen sijaan on kahtiajakoista. Kaikki dialogi mykkää pelaajahahmoa lukuun ottamatta on ääninäytelty, mistä peukkua ylöspäin, mutta toinen mokoma alaspäin tulee vaihtelevasta laadusta. Välillä ikään kuin tuntuu, että tietyt ääninäyttelijät yrittävät liiankin kanssa kuulostaa persoonallisilta. Toisinaan puheesta ei puolestaan löydä mitään nokankoputtamista. Kahtiajakoista, kyllä.
Valmis mestariteos
Aikaa saaren joka kolkassa pyörimiseen voi kuluttaa kymmenestä tunnista kahteenkymmeneen, riippuen siitä kuinka paljon sivutehtäviä haluaa suorittaa, ja kuinka paljon ympäristöä haluaa tutkia. Tehtäviä piisaa monen monta, joskin osa niistä vaatii tylsää paikasta toiseen sinkoilua tai resurssien keräilyä. Mutta pensselisetäilyä vaativat puuhat sen sijaan ovat mainioita.
Lungi suositus
Eastshadesta on helppo pitää. Sen rauhallinen tunnelma, upeat musiikit ja mielenkiintoinen tapahtumapaikka ovat kaikki perin positiivisia aspekteja. Mikäli lopputulos olisi bugiton ja graafisesti tasainen, olisi neljäs tähti enemmän kuin paikallaan.
Tällä haavaa lopputulemana on kolme tähteä ja toive päivityksestä tahi parista. Muuten kyseessä on mukavan lungi seikkailu vailla kiireitä ja huolia.
Lue juttu sivustolla...
PC:lle aiemmin julkaistu nimike teki juuri debyyttinsä PlayStation 4:llä, mutta versio ei ole loppuun asti hiottu. Tämä on harmillista, sillä noin muuten kyseessä on mainio kokemus. Hidas, kiireetön ja rauhallinen sellainen.
Pensselisedän tai -tädin matkassa
Pelaaja istutetaan matkaavan maalarin rooliin, suuntana Eastshade-saari täynnä persoonallisia asukkaita ja maalauksellisia kohteita. Pensselimestarin reissu alkaa astetta huonommin, kun kulkuvälineenä oleva laiva imaisee kitusiinsa vettä ja uppoaa. Suurin osa matkatavaroista häviää syvään siniseen, mutta ei hätiä mitiä. Se kaikkein tärkein, eli päähahmomme maalausteline, säilyy ehjänä ja turvassa.
Pensselimestarin pääasiallisena tehtävänä on maalata tietyt paikat ja maisemat, joita hänen äitinsä on hänelle viime hetkinään saarelta kuvaillut. Tämä uroteko hoituu tutustumalla saarelaisiin, suorittamalla heidän antamiaan tehtäviä sekä taiteilemalla heidän pyyntöjensä mukaisesti. Eri pyyntöjä toteuttamalla maapläntin eri alueet aukeavat käyttöön ja tutkittavaksi.
Maisemat ovat parhaimmillaan perin kauniita
Kohdattavat asukkaat ovat persoonallisia eläinhahmoja linnuista karhuihin, joilla on pyyntöjä aina muiden hahmojen kanssa asioimisesta tiettyjen asioiden keräämiseen. Eikä tietenkään sovi unohtaa sitä hauskinta, itse maalaamista. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, niin itse maalaaminen ei ole se hauskin asia, vaan taiteeksi muutettavan kohteen etsiminen. Mikäli kyläläinen pyytää työstämään taulun vaikkapa hiekkaisesta rannasta, on pelaajan parasta etsiä jostain päin saarta hiekkaranta, ja muodostaa siitä akvarelli. Eri asioiden etsiminen ja taiteeksi pläjäyttäminen on yllättävän viihdyttävää puuhaa.
Sivu- ja päätehtäviä piisaakin monen monta, joten tekeminen ei lopu kovin nopsaan. Itse saari puolestaan on sopivan laaja ja vaihteleva taaperruskenttä, jossa on metsää, kaupunkia, lunta, rantaa. Taiteileva sankarimme ei tosin ole kovinkaan nopea kävelijä, mikä tulee valitettavan hyvin ilmi aakeampia laakeita samoillessa. Onneksi apuja kuitenkin on (resursseja kuluttavan) pikamatkustuksen muodossa, minkä lisäksi paikallista rahantapaista ansaitsemalla voi ostaa nopeutta tuovan apuvälineen. Rahalla ostettavat pienet päivitykset lämmittävästä takista onkivapaan ovatkin mielekkäitä syitä ratkoa eri ongelmia palkkion toivossa.
Kas näin maalataan
Ja tosiaan. Maalaamisen kehuminen on hieman harhaanjohtavaa, sillä kyseinen puuha on hyvinkin yksinkertainen sivuseikka. Mikäli varusteissa on sopiva kanvaasi, rajataan ruudulla näkyvästä maisemasta oikeankokoinen alue ja painetaan yhtä nappia. Tämän jälkeen mestariteos materialisoituu pensselitaitajamme silmien edessä. Yksinkertaista puuhaa, eikä sen merkeissä pääse itseään toteuttamaan sen suuremmin. Oikeiden ja hyvältä näyttävien kohteiden etsiminen onkin se koko hoidon suola ja pippuri.
Riks, Raks ja Popups
Eastshade ei ole kiireiselle tai toimintaa halajavalle pelaajalle. Eteneminen ja Eastshade-saaren tutkiminen on rauhallista ja jopa hidasta puuhaa. Maita ja mantuja tutkii kuitenkin mielellään, sillä maasta kerättäviä tykötarpeita ja kanvaasien rakennusaineita löytyy sieltä sun täältä, kun vain pitää silmänsä auki. Tämän lisäksi saaren eri kolkista löytyy erilaisia inspiraatiota herättäviä kohteita aina raunioista vesiputouksiin ja muihin maamerkkeihin. Mitä enemmän päähahmollamme on inspiraatiota, sitä enemmän voi maalata.
Tähän asti kaikki kuulostaa mitä upeimmalta seesteiseltä kokemukselta, mutta valitettavasti PlayStation 4 -versio ei ole teknisesti sieltä parhaimmasta päästä.
Eläinhahmoilla on asiaa läpi pelin
Isoin miinus pitää antaa teknisestä viimeistelemättömyydestä. Äänet ja musiikit pätkivät pelisessioiden alussa, vesiputouksiin heijastuu toisinaan kuva läheisestä kaupungista kuohuvan veden sijasta ja sitten ovat ne huomattavimmat graafiset ongelmat. Nimittäin! Puut, kasvit ja muut maastonmuodot ilmestyvät näkyville ja häviävät näkyvistä hahmon sijainnista riippuen. Tämä popup-termilläkin tutuksi tullut asia on vahvasti läsnä koko ajan. Asiat tuntuvat myös leijailevan ilmassa aina puiden lehdistä horisontissa siintävän kaupungin torneihin asti. Tätä häiriötä on nähtävillä todella paljon, mikä on todella harmi. Eastshade kun muuten olisi varsin kaunista katseltavaa. Hahmoanimaatiot jättävät tosin välillä toivomisen varaan, mutta noin muuten kyseessä on silmää miellyttävä nimike.
Äänihäiriöistä on erikseen mainittava hetkonen, jolloin ohjasin pensselisetää lähemmäs vesiputousta. Kyseisestä vesiesteestä ei kuulunut ääntä jostain syytä ollenkaan, ennen kuin yhtäkkiä kuohuna pamahti jylisemän kuulokkeissa niin äänekkäänä, että säikähtäminen oli taattu. Edellä mainitut asiat yhdistettynä toisinaan havaittavaan ruudunpäivityksen pätkimiseen ovat harmillisia seikkoja listattavaksi.
Horisontissa näkyy... ilmassa leijuvia torneja
Peli myös kaatui arviota varten samoiltaessa kahdesti, joskin samalla aikavälillä myös toinen peli kaatuili muutamat kerrat, joten kenties vikaa ei ollut pelkässä Eastshadessa.
Hunajaa korville
Kauniin maiseman ja rauhallisen tunnelmoinnin lisäksi isommalle plussapuolelle pitää merkitä seikkailun taustalla kuultavat musisoinnit. Phoenix Glendinning -niminen muusikko on ansainnut kaikki rahakasansa, sillä sävelmät ovat tunnelmallisia ja parhaimmillaan jopa huomattavan kauniita. Tämä jos mikä on oivallista Easthaden tyylisessä rauhallisen eteerisessä pelissä. Tälle osa-alueelle siis isoja kehuja.
Ääninäyttely sen sijaan on kahtiajakoista. Kaikki dialogi mykkää pelaajahahmoa lukuun ottamatta on ääninäytelty, mistä peukkua ylöspäin, mutta toinen mokoma alaspäin tulee vaihtelevasta laadusta. Välillä ikään kuin tuntuu, että tietyt ääninäyttelijät yrittävät liiankin kanssa kuulostaa persoonallisilta. Toisinaan puheesta ei puolestaan löydä mitään nokankoputtamista. Kahtiajakoista, kyllä.
Valmis mestariteos
Aikaa saaren joka kolkassa pyörimiseen voi kuluttaa kymmenestä tunnista kahteenkymmeneen, riippuen siitä kuinka paljon sivutehtäviä haluaa suorittaa, ja kuinka paljon ympäristöä haluaa tutkia. Tehtäviä piisaa monen monta, joskin osa niistä vaatii tylsää paikasta toiseen sinkoilua tai resurssien keräilyä. Mutta pensselisetäilyä vaativat puuhat sen sijaan ovat mainioita.
Lungi suositus
Eastshadesta on helppo pitää. Sen rauhallinen tunnelma, upeat musiikit ja mielenkiintoinen tapahtumapaikka ovat kaikki perin positiivisia aspekteja. Mikäli lopputulos olisi bugiton ja graafisesti tasainen, olisi neljäs tähti enemmän kuin paikallaan.
Tällä haavaa lopputulemana on kolme tähteä ja toive päivityksestä tahi parista. Muuten kyseessä on mukavan lungi seikkailu vailla kiireitä ja huolia.
Lue juttu sivustolla...
Viimeksi muokattu: