Romper Stomper (1992)

[Jouko Luhtala]

Russell Crowen uran jonkinnäköinen lähtölaukaus, Romper Stomper oli kyllä selkeä pettymys itselleni. En nyt mitään American History X:ää odottanut mutta toimivaa uus-natsi-elokuvaa nyt kuitenkin.

Ainoa asia joka oikeastaan tekee Romper Stomperista katsomisen arvoinen on Russell Crowen hyvä roolisuoritus paikallisten skinien johtohahmona. Jo 1992 Crowessa on havaittavissa sitä samaa karismaa mitä Crowe Hollywoodissakin on osoittanut. Lisäksi täytyy mainita Jacqueline McKenzien ihan näppärä roolisuoritus nuorena naisena jota elämä ei hirveän hyvin ole kohdellut.

Juoni, jos sellaisesta nyt voidaan puhua, on hävettävän ohut:

Spoileri

Koko elokuvan juoni on suora kuin rautatie: alussa esitellään ryhmän toimintatavat ja alun jälkeen alkaakin alamäki jota kestää koko elokuvan loppuun saakka; vielä kun yksikään hahmoista ei onnistu keräämään juuri minkäänlaisia sympatioita niin ihmisten kohtaloista ei oikein jaksa edes välittää.

Tuntuukin että Romper Stomperin varsin kova maine varsinkin Australiassa lähtee Russell Crowen lisäksi siitä että siinä on jonkinverran paljasta pintaa ja muutama varsin väkivaltainen kohtaus jossa ei kuitenkaan nähdä mitään erikoista, esim. American History X:n väkivalta on huomattavasti raaempaa ja ikävämpää katseltavaa.

Ainakin Anttiloiden alekopasta löytyvä special edition julkaisu on ihan hyvän tasoinen kuvalta ja ääneltään.

2½ / 5

 

[Saul Ahola]

Vastaus: Romper Stomper (1992)

Pettymyshän tuo oli. Uus-natseista kertova elokuva herätti jo itsessään kiinnostuksen, mutta elokuva ei kerro juuri mitään heidän toiminnasta tai ajatusmaailmasta. Elokuva on juoneltaan rappiomaista perusdraamaan, mikä ollaan vain satuttu ujuttamaan uus-natsien piireihin. Alusta asti kiinnosti lähinnä miten elokuva loppuu, yrittääkö se kätkeä kenties jotain sanomaa sisäänsä. Mutta ei, elokuva vain loppui. Tarina kulki päätökseensä.

Russel Crowe tekee kyllä mainion roolisuorituksen ja se käykin jo syystä katsoa elokuva. Samaa leuan väpättämistä on kyllä havaittavissa, mihin Crowe on turvautunut monesti Hollywood-tuotannoissakin. Crowe alkaa olemaan mielestäni yksi niistä näyttelijöistä, joka ei pääse maneereitaan pakoon.

Crowen lisäksi kuvaus ja takaa-ajo -kohtaukset olivat plussaa. Tosin, eipä elokuvassa sitten muuta tapahtunutkaan kuin juostiin puolituntia aasialaisia karkuun ja lopun aikaa riehuttiin ja hajotettiin paikkoja. Sääli sinänsä, elokuvassa oli kyllä potentiaalia paremmallekin tekeleelle.

DVD:n kansissa elokuvaa verrattiin Stanley Kubrickin A Clockwork Orangeen. Hassua, miten usein eri elokuvia verrataan kyseiseen teokseen, vaikkei näillä olisikaan juuri mitään yhteistä (harvoin on) elokuvan kanssa. Toki alun alikulkutunneli-kohtaus oli hieman samanlainen kuin Kellopelissä ja väkivalta oli vahvasti esillä - mutta siihen ne yhtymäkohdat sitten jäävätkin.

*** / *****

Ei kaksinen, mutta katsomisen arvoinen elokuva.

 

[Jumala]

Vastaus: Romper Stomper (1992)

Itse jaksoin katsella tekelettä about kymmenen minuuttia. Ja natsejahan ei moisista skinipellevandaaleista saa kirveelläkään. Tai ehkä saa. Yksi lysti.

 

[Teemu Uotila]

Vastaus: Romper Stomper (1992)

Itse asiassa maneerit ovat suuri ongelma valtaosalle Hollywood-näyttelijöistä aina Jack Nicholsonista Nicolas Cageen. Oikeasti muuntautumiskykyisiä ja täysin maneerinsa poissulkemiseen kykeneviä näyttelijöitä on yhä vähemmän.

Jatketaan nyt OT.ta vielä hieman.

Tuo on kyllä totta, että yhä useampi näyttelijä alkaa vanhemmiten turvautua siihen omaan tavaramerkkiinsä, eikä enää jaksa revitellä niin kuin nuoruusaikoinaan teki. Tällä hetkellä ainoastaa yksi muuntaumiskykyinen pidemmän linjan hollywood-näyttelijä tulee mieleen, joka ei ole kangistunut kaavoihinsa, Johnny Depp. Ja ehkäpä nyt Brad Pitt:kin jossain määrin. Uuden sukupolven hollywood-näyttelijöistä sen sijaan löytyy hyviä ehdokkaita aika paljon. Aika tosin näyttää, että kangistuvatko hekin kaavoihinsa vanhemmiten.

Ja aiheeseen: itse elokuvaa en ole nähnyt.

 

[Thingy]

Vastaus: Romper Stomper (1992)

Jatketaan nyt OT.ta vielä hieman.

Tuo on kyllä totta, että yhä useampi näyttelijä alkaa vanhemmiten turvautua siihen omaan tavaramerkkiinsä, eikä enää jaksa revitellä niin kuin nuoruusaikoinaan teki. Tällä hetkellä ainoastaa yksi muuntaumiskykyinen pidemmän linjan hollywood-näyttelijä tulee mieleen, joka ei ole kangistunut kaavoihinsa, Johnny Depp. Ja ehkäpä nyt Brad Pitt:kin jossain määrin. Uuden sukupolven hollywood-näyttelijöistä sen sijaan löytyy hyviä ehdokkaita aika paljon. Aika tosin näyttää, että kangistuvatko hekin kaavoihinsa vanhemmiten.

Ja aiheeseen: itse elokuvaa en ole nähnyt.

Anteeksi että jatkan offtopiccia.
Entäs Gary Oldman, Tim Roth, Tim Robbins, Edward Norton.


Aiheesta: Romper Stomper oli ihan kohtalainen leffa, mielenkiintoinen muttei kuitenkaan mullistava. Itsekin ehkä odotin toista American History X:ää.


edit.

"Itse asiassa maneerit ovat suuri ongelma valtaosalle Hollywood-näyttelijöistä aina Jack Nicholsonista Nicolas Cageen. Oikeasti muuntautumiskykyisiä ja täysin maneerinsa poissulkemiseen kykeneviä näyttelijöitä on yhä vähemmän."

Puhe olikin siitä ketkä ovat muuntautumiskykyisiä, ei ollut puhetta siitä kuka on tehnyt lähiaikoina mega-loistavia roolisuorituksia. Ainakaan mainitsemia näyttelijöijä EI voi syyttää liiasta maneerisuudesta.

 

[Teemu Uotila]

Vastaus: Romper Stomper (1992)

Anteeksi että jatkan offtopiccia.
Entäs Gary Oldman, Tim Roth, Tim Robbins, Edward Norton.

Oldman, vaikkakin on kieltämättä hollywoodin parhaita luonnenäyttelijä, ei ole osoittanut uudustumisen merkkejä sitten True Romancen. Ja sen takia mies onkin luonnenäyttelijä. Mies tekee kyllä aina tasaisen laadukasta työtä, mutta kovin kaavoihinsa kangistunut hän on. Saa nähdä mitä Batman tällä saralla tuo tullessaan.

Tim Robbins, no, en todellakaan lukeudu miehen suurimpiin ihailijoihin. Samanalaisia soopasuorituksia aina Shawshankista lähtien ja sillä saralla mies on pysynyt. Pystyy vai näyttämään sitä yhtä tuskaisen miehen ilmettä, joka menettee tehoa kerta toisensa jälkeen. Ei ole milloinkaan venynyt äärimmilleen missään lajityypissä, eikä kenenkään ohjauksessa. Hänen samantyyppiset maneerit juontavat juurensa jo Jacob's Ladderin ajoilta. Milloin mies on ihan tosissaan venynyt äärimmilleen. Vastaus: ei milloinkaan.

Norton. Edward onnistuu kylläkin ajoittain tuomaan rooleihinsa hyvin uutta ja vaihtelevuutta. Tässä sopii verrata vaikka juurikin AHX:aa ja Fight Clubia, joissa mies omaksuu hvyin hahmonsa. Sen sijaan nykypäivinä Norton on ollut varsin vetämätön.Score, 25th Hour ja etenkin Italian Job ovat kaikki kovin perusvetoisia rooleiltaan. 25th Hourissa Norton hieman osoitti elpymisen merkkejä, mutta vain muutamassa kohtauksessa. Red Dragon oli puolestaan aika rimanalitus, joten ei siitä enempää. Nortonissa on toki paljon potentiaalia, mutta hän tarvitsee oikean ohjaajan ja hänen pitää saada piiskattua itsensä oikeanlaiseen motivaatioon, jotta tulosta syntyisi.

Tim Roth puolestaan kuuluu ihan ok-tason näyttelijöihin. Mies oli erinomainen Reservoir Dogseissa ja Vincent & Theossa, mutta jälleen palaten nykyaikaan, niin mies ei ole juuri tehnytkään muuta kuin pelannut varman päälle. Planet of the Apes oli puolestaan aivan kauheaa katseltavaa (tähän tosin ei ollut Roth yksin syynä). Invincible oli ihan hyvää persudraamaa mieheltä, sitä en kiellä.

 

[Thingy]

Vastaus: Romper Stomper (1992)

^niin no, tuota minä en kyllä ole maininnut sanallakaan kyseisistä näyttelijöistä mitään.