KKorkki
Toimitus
Esteettisesti upea, mutta sisällöllisesti armoton keräilyammuskelu kompuroi viihdyttävyyden kanssa.
Pakopiste on latautunut lähes valmiiksi, ja reppuni on täynnä löydettyjä aarteita. Enää 20 sekuntia ja kalleudet ovat turvassa aarrekammiossa. Mutta mikä tuolla vilahti, ei kai... Brrrt, sanoi konepistooli! Tällä kertaa vastustaja pääsi nappaamaan kaikki keräämäni tarvikkeet, saaden vielä samalla nopean ilmaiskyydin kotiin. Seuraava kierros on aika aloittaa halpojen peruskamppeiden varassa. Tervetuloa Tau Ceti IV:lle!
[[{"fid":"98335","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Map 2","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Map 2"},"type":"media","field_deltas":{"6":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Map 2","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Map 2"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Marathon Map 2","title":"Marathon Map 2","height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"6"}}]]
Kenttäsuunnittelu on kiehtovan futuristista.
Kaikki tai ei mitään
Keräilyammuskelut (extraction shooters) ovat trendaava genre, joka pyrkii saavuttamaan saman aseman kuin kuninkaallistaistot joitain vuosia sitten. Sijoittajat ovat ilmeisesti kyllästyneitä lypsämään vanhaa genrelehmää, joten reseptiä on uudistettu ottamalla jotain uutta, jotain vanhaa ja maustamaan kaiken armottomalla resurssimetapelillä.
Periaatteessa molemmissa pelimekanismeissa on samaa: pelaajat heitetään laajalle kartalle, jossa he keräilevät varusteita ja toivovat selviävänsä mahdollisimman pitkään. Kuninkaallistaistossa kanaillallista pääsee nauttimaan vain yksi voittaja, kun keräilyammuskeluissa periaatteessa jopa kaikki saattavat saavuttaa poistumispisteen ja päästä pois aarrelastit mukanaan.
Olennaisena mekanismina kuollessaan pelaaja menettää myös kierrokselle tuomansa varusteet, joten tappio kirpaisee kunnolla. Kuninkaallistaistoissa uuden kierroksen aloittaminen tyhjästä on helppoa, sillä kentät on suunniteltu resurssintäyteisiksi, ja suuri osa kierroksista päättyy joka tapauksessa tappioon. Uuden kierroksen aloittaminen ei vaadi suurta mentaalista rasitusta.
Keräilyammuskeluissa taas resursseja on vähän, joten keveillä varusteilla kierroksensa aloittava voi kohdata Matteus-vaikutuksen: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Tappio voi olla merkittävä, jos parhaat varusteet menetetään, eikä tilillä ole krediittejä yhtään tasokkaampien vehkeiden hankkimiseen.
Marathon on PvPvE-peli, eli vastaan tulee muiden pelaajien lisäksi neutraaleja robottivihollisia, jotka voivat olla koviakin luita purtavaksi. Kaiken lisäksi temmellyskentällä on räjähtävien sienien kaltaisia luonnollisia esteitä. Joten vaikka jokainen vihollisjoukkue ei olisikaan aktiivisesti ampumassa pelaajia selkään – mikä on turha toivo – on kenttä joka tapauksessa armoton. Periaatteessa pelaajaryhmien ei olisi välttämätöntä taistella toisiaan vastaan, mutta tällaista luksusta en itse päässyt kokemaan.
[[{"fid":"98290","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Run Success","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Run Success"},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Run Success","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Run Success"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Marathon Run Success","title":"Marathon Run Success","height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]][[{"fid":"98291","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Run Failure","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Run Failure"},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Run Failure","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Run Failure"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Marathon Run Failure","title":"Marathon Run Failure","height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Joskus kierros onnistuu, yleensä taas ei.
Neonvärejä ja punkia
Esteettisesti Marathon on upea. Jo aikanaan Cyberpunk 2077 vetosi minuun futuristisen räiskyvällä estetiikallaan, ja nyt tämä viedään täysin uusiin ulottuvuuksiin. Näyttävyys tosin tehdään jossain määrin käytettävyyden kustannuksella, sillä kerättäviä esineitä on paikoittain vaikeaa erottaa muusta tauhkasta. Voin myös kuvitella räikeän väripaletin tuntuvan joistain pelaajista luontaantyöntävältä, mutta itse pidin maailmaa kerta kaikkiaan upeana.
Varsinaisen resurssien keräilyyn perustuvan pelisilmukan ohella taustalla pyörii myös juoni, joka rakentuu jonkin verran 90-luvun Marathon-räiskintätrilogian varaan. Asutusalus Tau Ceti IV:lle on saapunut, mutta nyt vuosikymmenten päästä jäljellä on raunioita. Mitä on tapahtunut? Lukuisat intressiryhmät ovat kiinnostuneita jäljelle jääneestä datasta, mikä konvertoituu peliteknisesti pelaajalle annettaviin tehtäviin. Ilahduttavasti tavoitteiden edistäminen ei vaadi eloonjäämistä, joten juonesta kiinnostuneille on aivan validi strategia puskea eteenpäin halvoilla varusteilla vain tehtävät edellä.
Itselleni on kuitenkin hieman epäselvää, millaista kohderyhmää tavoitellaan. Pelimekanismi on armoton, sillä vaikka tyhjätaskuille annetaan armonpalana perusaseen ja pari lipasta sisältäviä lahjapaketteja, on pelaajan todella pärjättävä kyetäkseen pitämään hauskaa. Lisäkiusana valitessa paketin alkuvarusteeksi ei sen täydentämistä muilla tykötarpeilla sallita. Hei hei terveyspaketit, rääsykerjäläiset eivät kaipaa turhaa luksusta!
Kasuaalia Apex Legendsin tai jopa ARC Raidersin kaltaista hupia hakeville seinä nousee nopeasti pystyyn. Jos ARC Raiders painottaa PvE-elementtiä, on ainakin oman kokemukseni mukaan Marathon selvästi vahvemmin PvP-pohjainen. Toisaalta todellisille selviytyjille tarjolla on edelleen lähes julma Escape from Tarkov. Marathon asettuu johonkin näiden välimaastoon. Itse en ole aivan varma löytyykö pitkän päälle tällaista kohderyhmää, joka kykenee ylläpitämään pelaajakuntaa – varsinkin kun kyseessä ei ole ilmaispeli.
[[{"fid":"98292","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Shield","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Shield"},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Shield","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Shield"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Marathon Shield","title":"Marathon Shield","height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Jotkin taidoista kiepsauttavat kuvakulman kolmanteen persoonaan.
Mutta miksei se ole hauskaa?
Ammuskelupelinä Marathon on onnistunut. Kehittäjä Bungien tausta niin Halojen kuin Destinyiden kanssa näkyy, sillä asetuntuma on mainio. Myös pelaaminen suojakentän kanssa toimii, mikä on toki tuttua useista genren ja Bungien peleistä.
Kuitenkin jotain jää puuttumaan, ja pahasti. Huomasin, että minun oli kerta toisensa jälkeen pakotettava itseni pelaamaan, jotta kykenen arvostelemaan julkaisun. Pelisilmukassa on jotain hassua, sillä edes voitettujen kierrosten huuma ei kannustanut minua jatkamaan uudelle kierrokselle. Häviöihin turhautuminen on tuttua kaikista peleistä, mutta on harvinaista, että myös voitot synnyttävät vahvan tunteen siitä, että nyt olisi erinomainen hetki lopettaa pelaaminen.
Kuten Jane Austin asian ilmaisi, vastakkain ovat järki ja tunteet. Marathon näyttää ja kuulostaa objektiivisesti hyvältä, mutta jos sen parissa ei ole hetkeäkään hauskaa, mitä iloa siitä on? Järjellä ajatellen monet palikat ovat kunnossa ja taistelun tunnelma tuntuu tiukalta. Pelattavat hahmotkin ovat mielenkiintoisen monimutkaisia. Siitä huolimatta kerta toisensa jälkeen palaaminen sen maailmaan tuntuu raskaalta.
Bungie on ottanut suuren riskin valitessaan pelimekaniikaksi korkeaan mentaaliseen riskinottoon kannustavan keräilyammuskelun. Uskon, että monella pelaajalla on aikansa hauskaa Marathonin parissa. Kuitenkin jos vertaan sitä jossain määrin estetiikan ja toiminnan kannalta samanlaiseen ARC Raidersiin tai ehkä jopa Apex Legendsiin, on ero imussa kuin yö ja päivä. Apex oli ainoa peli, jota intouduin pelaamaan rankedissa, Marathonissa jokainen uuden kierroksen käynnistäminen vaati minulta tietoisen päätöksen.
Lue juttu sivustolla...
Pakopiste on latautunut lähes valmiiksi, ja reppuni on täynnä löydettyjä aarteita. Enää 20 sekuntia ja kalleudet ovat turvassa aarrekammiossa. Mutta mikä tuolla vilahti, ei kai... Brrrt, sanoi konepistooli! Tällä kertaa vastustaja pääsi nappaamaan kaikki keräämäni tarvikkeet, saaden vielä samalla nopean ilmaiskyydin kotiin. Seuraava kierros on aika aloittaa halpojen peruskamppeiden varassa. Tervetuloa Tau Ceti IV:lle!
[[{"fid":"98335","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Map 2","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Map 2"},"type":"media","field_deltas":{"6":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Map 2","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Map 2"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Marathon Map 2","title":"Marathon Map 2","height":2160,"width":3840,"class":"media-element file-default","data-delta":"6"}}]]
Kenttäsuunnittelu on kiehtovan futuristista.
Kaikki tai ei mitään
Keräilyammuskelut (extraction shooters) ovat trendaava genre, joka pyrkii saavuttamaan saman aseman kuin kuninkaallistaistot joitain vuosia sitten. Sijoittajat ovat ilmeisesti kyllästyneitä lypsämään vanhaa genrelehmää, joten reseptiä on uudistettu ottamalla jotain uutta, jotain vanhaa ja maustamaan kaiken armottomalla resurssimetapelillä.
Periaatteessa molemmissa pelimekanismeissa on samaa: pelaajat heitetään laajalle kartalle, jossa he keräilevät varusteita ja toivovat selviävänsä mahdollisimman pitkään. Kuninkaallistaistossa kanaillallista pääsee nauttimaan vain yksi voittaja, kun keräilyammuskeluissa periaatteessa jopa kaikki saattavat saavuttaa poistumispisteen ja päästä pois aarrelastit mukanaan.
Olennaisena mekanismina kuollessaan pelaaja menettää myös kierrokselle tuomansa varusteet, joten tappio kirpaisee kunnolla. Kuninkaallistaistoissa uuden kierroksen aloittaminen tyhjästä on helppoa, sillä kentät on suunniteltu resurssintäyteisiksi, ja suuri osa kierroksista päättyy joka tapauksessa tappioon. Uuden kierroksen aloittaminen ei vaadi suurta mentaalista rasitusta.
Keräilyammuskeluissa taas resursseja on vähän, joten keveillä varusteilla kierroksensa aloittava voi kohdata Matteus-vaikutuksen: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Tappio voi olla merkittävä, jos parhaat varusteet menetetään, eikä tilillä ole krediittejä yhtään tasokkaampien vehkeiden hankkimiseen.
Marathon on PvPvE-peli, eli vastaan tulee muiden pelaajien lisäksi neutraaleja robottivihollisia, jotka voivat olla koviakin luita purtavaksi. Kaiken lisäksi temmellyskentällä on räjähtävien sienien kaltaisia luonnollisia esteitä. Joten vaikka jokainen vihollisjoukkue ei olisikaan aktiivisesti ampumassa pelaajia selkään – mikä on turha toivo – on kenttä joka tapauksessa armoton. Periaatteessa pelaajaryhmien ei olisi välttämätöntä taistella toisiaan vastaan, mutta tällaista luksusta en itse päässyt kokemaan.
[[{"fid":"98290","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Run Success","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Run Success"},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Run Success","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Run Success"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Marathon Run Success","title":"Marathon Run Success","height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]][[{"fid":"98291","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Run Failure","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Run Failure"},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Run Failure","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Run Failure"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Marathon Run Failure","title":"Marathon Run Failure","height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Joskus kierros onnistuu, yleensä taas ei.
Neonvärejä ja punkia
Esteettisesti Marathon on upea. Jo aikanaan Cyberpunk 2077 vetosi minuun futuristisen räiskyvällä estetiikallaan, ja nyt tämä viedään täysin uusiin ulottuvuuksiin. Näyttävyys tosin tehdään jossain määrin käytettävyyden kustannuksella, sillä kerättäviä esineitä on paikoittain vaikeaa erottaa muusta tauhkasta. Voin myös kuvitella räikeän väripaletin tuntuvan joistain pelaajista luontaantyöntävältä, mutta itse pidin maailmaa kerta kaikkiaan upeana.
Varsinaisen resurssien keräilyyn perustuvan pelisilmukan ohella taustalla pyörii myös juoni, joka rakentuu jonkin verran 90-luvun Marathon-räiskintätrilogian varaan. Asutusalus Tau Ceti IV:lle on saapunut, mutta nyt vuosikymmenten päästä jäljellä on raunioita. Mitä on tapahtunut? Lukuisat intressiryhmät ovat kiinnostuneita jäljelle jääneestä datasta, mikä konvertoituu peliteknisesti pelaajalle annettaviin tehtäviin. Ilahduttavasti tavoitteiden edistäminen ei vaadi eloonjäämistä, joten juonesta kiinnostuneille on aivan validi strategia puskea eteenpäin halvoilla varusteilla vain tehtävät edellä.
Itselleni on kuitenkin hieman epäselvää, millaista kohderyhmää tavoitellaan. Pelimekanismi on armoton, sillä vaikka tyhjätaskuille annetaan armonpalana perusaseen ja pari lipasta sisältäviä lahjapaketteja, on pelaajan todella pärjättävä kyetäkseen pitämään hauskaa. Lisäkiusana valitessa paketin alkuvarusteeksi ei sen täydentämistä muilla tykötarpeilla sallita. Hei hei terveyspaketit, rääsykerjäläiset eivät kaipaa turhaa luksusta!
Kasuaalia Apex Legendsin tai jopa ARC Raidersin kaltaista hupia hakeville seinä nousee nopeasti pystyyn. Jos ARC Raiders painottaa PvE-elementtiä, on ainakin oman kokemukseni mukaan Marathon selvästi vahvemmin PvP-pohjainen. Toisaalta todellisille selviytyjille tarjolla on edelleen lähes julma Escape from Tarkov. Marathon asettuu johonkin näiden välimaastoon. Itse en ole aivan varma löytyykö pitkän päälle tällaista kohderyhmää, joka kykenee ylläpitämään pelaajakuntaa – varsinkin kun kyseessä ei ole ilmaispeli.
[[{"fid":"98292","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Shield","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Shield"},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":"Marathon Shield","field_file_image_title_text[und][0][value]":"Marathon Shield"}},"link_text":null,"attributes":{"alt":"Marathon Shield","title":"Marathon Shield","height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Jotkin taidoista kiepsauttavat kuvakulman kolmanteen persoonaan.
Mutta miksei se ole hauskaa?
Ammuskelupelinä Marathon on onnistunut. Kehittäjä Bungien tausta niin Halojen kuin Destinyiden kanssa näkyy, sillä asetuntuma on mainio. Myös pelaaminen suojakentän kanssa toimii, mikä on toki tuttua useista genren ja Bungien peleistä.
Kuitenkin jotain jää puuttumaan, ja pahasti. Huomasin, että minun oli kerta toisensa jälkeen pakotettava itseni pelaamaan, jotta kykenen arvostelemaan julkaisun. Pelisilmukassa on jotain hassua, sillä edes voitettujen kierrosten huuma ei kannustanut minua jatkamaan uudelle kierrokselle. Häviöihin turhautuminen on tuttua kaikista peleistä, mutta on harvinaista, että myös voitot synnyttävät vahvan tunteen siitä, että nyt olisi erinomainen hetki lopettaa pelaaminen.
Kuten Jane Austin asian ilmaisi, vastakkain ovat järki ja tunteet. Marathon näyttää ja kuulostaa objektiivisesti hyvältä, mutta jos sen parissa ei ole hetkeäkään hauskaa, mitä iloa siitä on? Järjellä ajatellen monet palikat ovat kunnossa ja taistelun tunnelma tuntuu tiukalta. Pelattavat hahmotkin ovat mielenkiintoisen monimutkaisia. Siitä huolimatta kerta toisensa jälkeen palaaminen sen maailmaan tuntuu raskaalta.
Bungie on ottanut suuren riskin valitessaan pelimekaniikaksi korkeaan mentaaliseen riskinottoon kannustavan keräilyammuskelun. Uskon, että monella pelaajalla on aikansa hauskaa Marathonin parissa. Kuitenkin jos vertaan sitä jossain määrin estetiikan ja toiminnan kannalta samanlaiseen ARC Raidersiin tai ehkä jopa Apex Legendsiin, on ero imussa kuin yö ja päivä. Apex oli ainoa peli, jota intouduin pelaamaan rankedissa, Marathonissa jokainen uuden kierroksen käynnistäminen vaati minulta tietoisen päätöksen.
Lue juttu sivustolla...