Seikkailupelien renessanssi?

[Jarppa]

Zork, Leisure Suit Larry, Monkey Island, Grim Fandango. Kuulostaako hyvältä? Niin minustakin. Kaikki ovat hienoja pelejä, mutta vanhoja kuin taivas.

Vuoden 2012 julkaisut ja Kickstarter-projektien vyöry saivat minut ajattelemaan, josko koko (perinteisten) seikkailupelien genre olisi tulossa takaisin. Pelithän painuivat historian hämärään 90-luvulla. En oikein tiedä miksi, mutta yhden teorian mukaan kyseessä oli itsemurha. Ei liene yllätys, ettei kukaan halua pelata puzzleja, jotka sotivat täysin maalaisjärkeä vastaan.

Ko. genre on erittäin lähellä sydäntäni ja uusien julkaisujen myötä olen innostunut pelaamaan enemmän kuin vuosikausiin. Vaikka peleistä tälläkin foorumilla keskustellaan, niin ajattelin avata tämän ketjun laajemmalle debatille peleistä (menneistä ja tulevista) ja ilmiöstä yleisemmin.

Voisi kai sanoa, että esimerkiksi monet räiskintä- ja tasohyppelypelit luottavat 'fyysiseen tekemiseen'. Painetaan nappeja, joilla ammutaan, hypitään tai mitä milloinkin. Seikkailupelit sen sijaan keskittyvät tarinaan ja (ehkäpä nykytrendinä) emootioiden aikaansaamiseen, ’fyysinen toiminta’ on aina sivuroolissa. Juuri nämä asiat tekevät peleistä minulle niin rakkaita. En halua pelejä määritellä sen kummemmin, kun netti on jo täynnä artikkeleita, esimerkiksi tämä.

Pelien lokeroiminen genreihin on toki hanurista enkä halua rajata hirveästi (mahdollista) keskustelua, mutta toimintaseikkailut a la Assassin's Creed ja Uncharted ansaitsevat mielestäni oman ketjunsa. Sen sijaan perinteisten seikkailupelien lisäksi nykyään nähdään varsin erilaisia tekeleitä. Tähän kategoriaan voidaan hyvin lukea esimerkiksi Portal 2 tai Heavy Rain, jotka minusta ovat nimenomaan seikkailupelejä.

2012 - Renessanssi?
Pitkään uusia pelejä ilmestyi lähinnä pieniltä indie-kehittäjiltä ja pelit ovat olleet aikalailla marginaalissa. Vuonna 2012 näkisin tapahtuneen selkeän muutoksen. Ensin Tim Schafer (Grim Fandango) keräsi ennätyksellisen potin Kickstarterissa (Double Fine Adventure [PC, Mac, iOS, Android]).

Sitten nähtiin melkoinen vyöry vanhoja tekijöitä takaisin alalle:
Two Guys from Andromeda (Space Quest -sarja): Two Guys SpaceVenture (työnimi) [PC]
Jane Jensen (Gabriel Knight -sarja): Moebius [PC, Mac]
Al Lowe (Leisure Suit Larry -sarja): Leisure Suit Larry remake [PC, Mac, iOS, Android]
Lori ja Corey Cole (Quest for Glory -sarja): Hero-U: Rogue to Redemption [PC, Mac]
Chris Jones ja Aaron Conners (Tex Murphy –sarja): Project Fedora [PC]
Revolution Software (Broken Sword –sarja): Broken Sword: The Serpent’s Curse [PC, Mac, iOS, Android]

Loppuvuonna mm The Walking Dead [PC, PS3, XBOX 360] ja Journey [PS3] ovat jopa voittaneet GOTY -äänestyksissä. Mitä ihmettä tapahtui marginaalipeleille?

2013 - Sadonkorjuu?
Vuonna 2013 päivän valon näkee todennäköisesti (suurin?) osa jo edellä mainituista projekteista. Näiden lisäksi voidaan odottaa mm seuraavia pelejä:
Telltale Games - The Walking Dead Season 2 [PC, PS3, XBOX 360 jne]
Quantic Dream - Beyond: Two Souls [PS3]
Double Fine Productions - The Cave [PC, PS3, XBOX 360, WiiU]
Frictional Games - Amnesia: A Machine for Pigs [PC, Mac]

Jatko-osia on tekeillä mm Dreamfall:ille (Ragnar Tørnquist) ja Syberialle (Benoît Sokal), mutta nämä eivät varmaankaan valmistu tämän vuoden aikana.

Keskustelun avaus
Onko trendi olemassa eli onko genren come back totista totta? Onko tämä suuntaus hyvästä vai 'oikeiden pelien' (tm) halveksimista. Mitä pelejä odotat?

Mitkä ovat suosikkisi menneiltä vuosikymmeniltä tai lähivuosilta? Kun kyseessä on yksi vanhimmista pelimuodoista niin ohessa jonkinmoinen listaus muistin virkistämiseksi.
Henkilökohtaisesti eniten ovat kolahtaneet Sierran parseriin perustuvat pelit (esim Police Quest II ja Space Quest II). Näissä oli (aikanaan) hieno illuusio siitä, että pystyit tekemään mitä vain. Uudemmista on nostettava tunteita herättäneet pelit, kuten Heavy Rain, Walking Dead ja Journey.

Siinäpä se. Tulipahan kirjoitettua.

 

[Taikinapää]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Todella mukava ja suunniteltu kirjoitus, ja vieläpä unholaan jääneestä ajatuksesta.

Keskustelun avaus

Kysymys: Onko trendi olemassa eli onko genren come back totista totta? Onko tämä suuntaus hyvästä vai 'oikeiden pelien' (tm) halveksimista. Mitä pelejä odotat?

Vastaukseni: Uskon, että The Walking Dead pääosissa avasi uudet tiet genren comebackille. Yhä useampi pelaaja jonka tunnen, on alkanut koluta seikkailupelejen klassikoita, ja tykästynyt niin, että etsivät netistä uusia pikkufirmojen pelejä. Se on hyvä juttu se.

Itse odottelen sitä hetkeä, kun The Walking Deadista tulisi jatkoa. Mieluiten vaikka uudella päähenkilöllä, ettei hahmo olisi koluttu jo läpi.

Kysymys: Mitkä ovat suosikkisi menneiltä vuosikymmeniltä tai lähivuosilta? Kun kyseessä on yksi vanhimmista pelimuodoista niin ohessa jonkinmoinen listaus muistin virkistämiseksi.

Vastaukseni: Menneiltä vuosilta en niinkään osaa sanoa, mutta nyt lähivuosilta on kyllä ehdottomasti Amnesia tai The Walking Dead. Kummatkin niin täydellistä ajanviettoa.

 

[SalarymanDaishi]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Taikinapäätä kompaten mitä hienoin ja kattavin aloitus tässäkin kämpässä sydäntä lähellä olevasta aiheesta! Genren pienimuotoisesta paluusta on tosiaan varovaisia merkkejä ilmassa ja hyvä näin. Ehkä tuo on omanlaisensa merkki pelaamisen aikuistumisesta ainakin siinä mielessä, että monet pelaajat alkavat olla sopivassa iässä fiilistelemään omien nuoruusvuosiensa klassikoita ja rummuttamaan markkinavoimien kannalta riittävän houkuttelevasti niiden paluun puolesta.

Männävuosien kahden ison, Sierran ja Lucasartsin, tarjonta maittoi aikoinaan oikeastaan niin kokonaisvaltaisesti, että sieltä on paha nostaa korokkeelle mitään yksittäistä suosikkipeliä tai edes suosikkisarjaa. Käytännössä ne kaikki maistuivat ja elämä oli pullaa. Tuon kultaisen aikakauden jälkeen mieleen ei sitten ole syöpynytkään kuin tuo jo muutenkin mainittu, maanmainio Broken Sword -sarja. Varsinkaan PC:llä lajityyppi ei kai koskaan ihan lopullisesti kuollut mutta kun pelailu hiipi konsolipainotteiseksi, alkoi 90-luvun loppupuolelta seikkailupelaamisen kuiva kausi.

Viime vuosina on tullut koettua lähinnä pieniä välähdyksiä tuosta muinaisesta parhaudesta. Telltale Games luonnollisesti tukee genreä mitä hienoimmalla tavalla useampienkin episodipeliensä voimin siinä missä Fahrenheitin ja Heavy Rainin kaltaiset, hieman omalaatuisemmat seikkailut ovat kenties yhtä pysäyttäviä ja mieleenpainuvia kokemuksia kuin noiden kahden ison talon tuotokset aikanaan.

Syystä tai toisesta varsinkin Nintendon konsoleille on ilmestynyt tämän lajityypin herkkua aika kiitettävästi. DS:llä varsinkin Hotel Dusk: Room 215 ja Last Window: The Secret of Cape West ovat tästä hyviä esimerkkejä ja Wiillä varsinkin Another Code: R - A Journey into Last Memories on melkoista vanhan koulukunnan mannaa. Niin myös pienin varauksin molemmille alustoille tuodut PC-porttaukset saksalaisista Secret Files -peleistä. Eivät ne Lucasartsin tasolle pääse mutta vaikutteita sieltä suunnasta on ammennettu niin paljon, että nostalgiatippaa pukkasi silmäkulmaan väkisinkin.

Mitä genrejaotteluun tulee, olen samaa mieltä siitä, etteivät toimintaseikkailut ole "perinteisiä" seikkailupelejä lähelläkään. Puhdasveriseen seikkailupeliin kuuluu nimenomaan se, että tahti on hyvinkin seesteinen, tarina menee kaiken muun edelle, miettimään on pysähdyttävä miltei jatkuvalla syötöllä ja onnistumisen tunteet kumpuavat täysin siitä, että älyää kuin siitä, että osaisi tai oppisi. Seikkailu pitää pelaajan jatkuvasti epämukavassa tilassa, jossa eteneminen on kiinni vain ja ainoastaan siitä, tajuaako tämä mitä peli ajaa takaa. Hyvässä seikkailussa tajuaa

 

[Jarppa]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Hienoa, ettei mennyt täysin yksinpuheluksi. Ehkä nuo rahoitetut Kickstarter-projektitkin todistavat, että yleisöä edelleen riittää. Ehkä olikin hyvä, että genre katosi hetkeksi, silllä jotenkin pelit alkoivat polkea paikoillaan. Itse aloin kyllästyä epäloogisiin 'toimintaseikkailupuzzleihin'. Tai ehkäpä enää ei vain tehty hyviä seikkailupelejä.

Uskon, että The Walking Dead pääosissa avasi uudet tiet genren comebackille. Yhä useampi pelaaja jonka tunnen, on alkanut koluta seikkailupelejen klassikoita, ja tykästynyt niin, että etsivät netistä uusia pikkufirmojen pelejä. Se on hyvä juttu se.

Tämä on mielenkiintoista, varsinkin kun TWD ei ole mikään perinteinen seikkailu. Esimerkiksi puzzlet loistavat poissaolollaan. Tosin onhan se nimenomaan seikkailupeli ja minullekin kävi ihan sama ilmiö. Jostain syystä olen nyt Steamin alennusmyynneistä hankkinut jotain klassikoita, joita viime vuonna samaan aikaan en varmastikaan olisi edes ajatellut.

Varsinkaan PC:llä lajityyppi ei kai koskaan ihan lopullisesti kuollut mutta kun pelailu hiipi konsolipainotteiseksi, alkoi 90-luvun loppupuolelta seikkailupelaamisen kuiva kausi.

Tämä lienee ihan totta, sillä Saksassa kai genre on ollut jotakuinkin kokoajan voimissaan. Eikä näitä ole tehty ihan pienillä budjeteillakaan. Mutta silti aika marginaalissa lajityyppi on viimeiset sanotaanko 15 vuotta ollut. Sama vika itsellänikin ja varmaan vieläkin yleisemmin: pelaaminen siirtyi enenevässä määrin konsoleille eikä perinteinen hiirinaksuttelu varmaan konsolikehittäjille ensimmäisenä tullut mieleen.

Telltale Games luonnollisesti tukee genreä mitä hienoimmalla tavalla useampienkin episodipeliensä voimin siinä missä Fahrenheitin ja Heavy Rainin kaltaiset, hieman omalaatuisemmat seikkailut ovat kenties yhtä pysäyttäviä ja mieleenpainuvia kokemuksia kuin noiden kahden ison talon tuotokset aikanaan.

Ajan myötä pelit ovat ehkä kokeneet jonkinlaisen reinkarnaation. Konsoileilla ei ole juuri nähty aivan perinteistä seikkailua vaan juuri em omalaatuisia teoksia. Ehkä siihen vaikuttaa tekninen kehityskin, sillä ensimmäisen persoonan pelejä taitaa olla huomattavasti helpompi tehdä kuin ennen vanhaan. Monimuotoisuus on kuitenkin vain hyvästä.

 

[TUHOMURSU]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Steam on klikkiseikkailujen luvattu maa. Klassikoista lähtien (poislukien tietysti tärkeimmät Lucasartsin setit) löytyy naksuteltavaa ja paljon tulee lisää. Oikeastaan ensimmäiset "kunnon pelaamisen kosketukset" evö tapahtuivat kliksutteluseikkailuiden parissa kun alkoi tajuamaan sitä englantia ja järki alkoi päässä järjestyä... järkevästi. Ihan semmoista jumalpeliä ei ole tullut vastaan Steamissa ja aika laiskasti näitä tulee nykyään hankittua - osittain varmasti sitä, että monista paistaa semmoinen kotikuntoisuus. Vaikka stoori olisikin hyvä, presentaatio on niin hemmetin tärkeä tämän tyyppisissä missä ei oikeastaan muuta teekään kuin tuijottaa ruudun pikseleitä yms.

Omakohtaisesti en näe, että olisi alkamassa sen ihmeempää buumia. Seikkailuja ilmestyy siinä missä muunkilaisia pelejä.

[video=youtube_share;foZp9ToBewA]http://youtu.be/foZp9ToBewA[/video]

[video=youtube_share;hCllRxVZavM]http://youtu.be/hCllRxVZavM[/video]

[video=youtube_share;3r6NCOJVCSc]http://youtu.be/3r6NCOJVCSc[/video]

[video=youtube_share;sqkJuSV-23U]http://youtu.be/sqkJuSV-23U[/video]

[video=youtube_share;j-W5nQQPiAQ]http://youtu.be/j-W5nQQPiAQ[/video]

[video=youtube_share;nsg_lLI33Dg]http://youtu.be/nsg_lLI33Dg[/video]

[video=youtube_share;0YvWQi_5fsw]http://youtu.be/0YvWQi_5fsw[/video]

[video=youtube_share;WszI_y9nQS0]http://youtu.be/WszI_y9nQS0[/video]

[video=youtube_share;FM0NbDq10GA]http://youtu.be/FM0NbDq10GA[/video]

 

[Jarppa]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Ihan semmoista jumalpeliä ei ole tullut vastaan Steamissa ja aika laiskasti näitä tulee nykyään hankittua - osittain varmasti sitä, että monista paistaa semmoinen kotikuntoisuus. Vaikka stoori olisikin hyvä, presentaatio on niin hemmetin tärkeä tämän tyyppisissä missä ei oikeastaan muuta teekään kuin tuijottaa ruudun pikseleitä yms.

Steamistahan toki näitä saa ja indierintama näyttääkin kaikesta päätellen voivan hienosti. En kyllä usko näiden hirveitä myyntimenestyksiä olevan saati suuren yleisön tietoisuudessa. Olisikohan The Longest Journey ollut viimeinen kriitikoiden kehuma ja edes jotenkin myynyt perinteinen naksu, mutta siitäkin on kohta liki 15 vuotta. Jotkut Syberiat tai Broken Swordit eivät olleet lähellekään niin korkean profiilin pelejä. Sitten tuli Telltale Sam & Maxeineen ja nyt sitten 2010-luvulla esim Heavy Rain ja The Walking Dead, jotka eivät toki ole missään nimessä ihan perinteisiä seikkailupelejä. Näin määrittelemällä tuossa voi trendin havaita, mutta ehkä se perinteinen seikkailu odottaa yhä omaa Holy Grailiaan.

Noista esimerkeistäsi olen pelannut oikeastaan vain To The Moonin, jossa on todella hieno tarina ja '16-bittinen' tyyli miellyttää kyllä silmää, mutta onhan se nimenomaan kotikutoinen. Pelattavaa on periaatteessa aika vähän ja olenkin miettinyt, että tuo olisi voinut toimia paremmin vaikka elokuvana. Joku Machinarium on periaatteessa toinen ääripää; todella kaunis ja paljon puzzleja, mutta tarina erittäin minimalistinen. Mutta pitääpä ehdottomasti tutustua paremmin Steamin tarjontaan, ainakin Gemini Rue vaikuttaa tosi potentiaaliselta.

Omakohtaisesti en näe, että olisi alkamassa sen ihmeempää buumia. Seikkailuja ilmestyy siinä missä muunkilaisia pelejä.

Voi olla, että on hieman liian aikaista sanoa. Ehkä pitää nähdä mitä näiden ysäritekijöiden projekteista tulee. Ainakin tekijöiden parissa näyttäisi kiinnostusta olevan täysin eri malliin kuin vuosikausiin, niin moni on palannut alalle.

 

[iNdo]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

GOGiin tullut Larrytki: Leisure Suit Larry for download $9.99 - GOG.com

 

[Jarppa]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Jotain uutisia pelirintamalta.

Muutaman päivän päästä (PSN + Wii U 22.1. / XBLA + Steam 23.1.) ilmestyy vihdoin Ron Gilbertin the Cave. Vähän on mediassa tästäkin. Ainoa löytämäni previkka oli Destructoidin, joka sekin yli puolen vuoden takaa. Ilmeisesti tasohyppelyä on vain nimeksi, muttei tuosta nyt ota selvää onko enemmän esim Trinen vai perinteisen seikkailupelin kaltainen. Kahtellaan kumminkin suurella kiinnostuksella.

Dreamfall Chaptersin Kickstarteria voidaan todennäköisesti odotella lähikuukausina, sillä siellä kuvaillaan jo videoita.

Viimeisimpänä ilmainen seikkailupeli, josta Rock, Paper Shotgun kirjoittaa ainakin kohtuu positiivisesti. Kyseessä on siis PISS, josta ei ureaa taida nimeään enempää löytyä. Lyhytkin vielä, joten pitänee testailla.

 

[draev]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Tuli aloitettua pelailemaan tuota ensimmäistä Deponiaa ja pitkästä aikaa kunnon seikkailupeliä on todella mukava pelata. Ei itselle nämä Heavy Rainit sun muut oikein ole iskenyt, vaikka sekin ihan ok peli oli, ja Telltalen tuotanto on aina ollut vähän niin ja näin. Joku tuossa 2D:ssä seikkailupelien kohdalla vaan viehättää enemmän...

Jos jotakuta Deponia kiinnostaa niin The Indie Gala - Set your price. Donate. Play! saa nyt halvalla sen (ja mukaan tulee myös Trine, Magicka, Cities in Motion ja Painkiller). 5,85 dollaria ylittämällä saa noi kaikki.

 

[Jarppa]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Jos jotakuta Deponia kiinnostaa niin The Indie Gala - Set your price. Donate. Play! saa nyt halvalla sen (ja mukaan tulee myös Trine, Magicka, Cities in Motion ja Painkiller). 5,85 dollaria ylittämällä saa noi kaikki.

Pitipä itsekin tarttua, kerran lähes ilmaiseksi pelejä myydään. Mielenkiintoisena bonuksena löytyy Home, joka on saanut hyvinkin ristiriitaisen vastaanoton, mutta itselleni 8/16 -bittinen tyyli vaan toimii aina. Lone Survivor:in alennusmyyntiä olen jonkun aikaa seuraillut ja Home vaikuttaa hieman samansuuntaiselta.

Ron Gilbert höpäjää The Cavesta Playstation Blogcastissa. Muuten tuntuu hiljaista olevan...

 

[Bandicoot]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

The Cave tuli hankittua toissapäivänä. Käsittämätöntä, että tästä pelistä ei ole käytännössä lainkaan keskustelua täällä. Kyseessä on todellinen helmi. Juuri tälläistä seikkailupelin genre on kaivannut. Peliä en pysty juuri nyt tämän enempää sanoin kuvailemaan kuin että se on hauska, näyttävä, haastava ja todella addiktiivinen.

 

[Jarppa]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

The Cave tuli hankittua toissapäivänä. Käsittämätöntä, että tästä pelistä ei ole käytännössä lainkaan keskustelua täällä. Kyseessä on todellinen helmi. Juuri tälläistä seikkailupelin genre on kaivannut. Peliä en pysty juuri nyt tämän enempää sanoin kuvailemaan kuin että se on hauska, näyttävä, haastava ja todella addiktiivinen.

Itsekin kokeilin eilen varsin lyhyttä demoa ja nuo adjektiivit tuntuvat sopivan hyvin. Vähän tuntui PS3:lla ajoittain nykivän, mutta ei tuo hirveästi häiritse tämän genren peleissä. Mitä arvosteluja nopeasti vilkaisin, niin pelin suurin ongelma taitaa olla 'tasohyppely'. Tämän lisäksi peli on kriitikoiden mukaan 'vain' hyvä, ei Gilbertin 90-luvun pelien kaltainen mestariteos. Pitänee kuitenkin hankkia kunhan päätän mille alustalle. Ilmeisesti pelillä on läpipeluuarvoakin, sillä käytännössä jokaisella hahmolla pitää pelata, jotta näkee 'kaiken'.

Ketjuun suureen kysymykseen resessanssista muuten Ron Gilbert vastasi myöntävästi Playstation Podcastissa. Herran perustelut menivät muistaakseni jotenkin niin, että peleistä on tullut yhä enemmän massojen harrastus. Kasuaalipelaaja ei kuitenkaan ole välttämättä kotonaan nopeissa FPS-kohelluksissa, vaan seikkailupelien hitaampi tempo sopii hienosti pelaajalle kuin pelaajalle.

 

[Jarppa]

Vastaus: Seikkailupelien renessanssi?

Jatketaan yksinkirjoittelua muutamalla uutisella.

Dreamfall Chapters: The Longest Journey:n Kickstarter-sivu avattiin. Tavoitteena kerätä $ 850k (170k tätä kirjoittaessa, 29 pvää jäljellä). Julkaisua pukkaisi näillä näkymin marraskuussa 2014 ja alustana PC.

Pari hassua kuvaa Syberia 3:sta. Tämänkin julkaisu tapahtunee 2014-15.

Sitten jotain, jota pääsee jo pelaamaankin. Varsin kiinnostavalta vaikuttaa Kentucky Route Zero, jonka graafinen ulkoasu muistuttaa Another Worldia/Flashbackia. Musiikkina ilmeisesti ei-nyt-niin-usein-käytettyä bluegrassia. Peli julkaistaan itse asiassa aika monenkin uudemman seikkailupelin tapaan episodeissa, ja hintaa näyttäisi olevan $7/jakso, $25/5 jaksoa.