Slaavilaisesta mytologiasta ammentava Black Book on useita genrejä yhdistelevä outolintu, joka vie pelaajan unohtumattomalle matkalle 1800-luvun loppupuolen Venäjälle.
Nuorta orpotyttöä Vasilisaa koulutettiin lapsuudesta saakka noituuden tielle, mutta rakastuttuaan tulisesti hän hylkäsi tulevaisuuden loitsujen parissa ja valitsi elämän rakastamansa miehen vaimona. Ennen kuin pari ehti kuulla papin aamenen, menehtyi sulhanen hämärissä olosuhteissa, ja surun murtama nainen päätti turvautua noituuteen tuodakseen rakkaimpansa takaisin elävien maailmaan. Nyt Vasilisalla on käsissään mahtava taikakalu – musta kirja – jolla on voima toteuttaa mikä tahansa toive, kunhan tyttö ensin rikkoo siinä seisovat seitsemän sinettiä.
Yleensä maailman tutkiminen hoituu tekstipohjaisesti, mutta välillä päästään liikkumaan vapaammin.
Slaavilaiseen mytologian synkeään puoleen pohjautuva sykähdyttävä tarina on vallan mielenkiintoista seurattavaa, vaikka taustalla hissukseen etenevä pääjuoni jää usein vähän seinäruusuksi. Tunnelmallinen teos rakentuukin useiden pienempien kertomusten varaan, joista jokainen vie pelaajan kalmankatkuiselle matkalle demonien, henkien ja muiden taruolentojen maailmaan. Jos tarinasta täytyy jotain negatiivista sanoa, niin ajoittain se tuntuu vähän liian pitkältä ja venytetyltä – kaiken koettavan olisi hyvin voinut pakata tiiviimpään pakettiin.
Monta eri genreä
Teokseen on ripoteltu elementtejä monista eri genreistä. Runsaasti yli kymmentuntisen kokemuksen aikana päästään nautiskelemaan taktisista korttipohjaisista taisteluista, tutkimaan venäläistä maalaismaisemaa, auttamaan kyläläisiä heidän demoniongelmissaan sekä tekemään valintoja visual novel -tyyppisten pelien tapaan. Lukuisten genrejen yhdistelemisen tuloksena on usein kaoottinen pannukakku, mutta Black Bookissa yhdistelmät toimivat paremmin kuin hyvin.
Taipaleensa varrella Vasilisa kohtaa tilanteita, joissa hänen on tehtävä vaikeita päätöksiä tai ratkottava kinkkisiä arvoituksia. Arvoituksiin keksii vastauksen yleensä melko helposti, jos on vähääkään keskittynyt pelin kulkuun. Tekeleen parhainta antia ovat satunnaiset kohtaamiset keskellä Venäjän pimeintä maaseutua. Vaeltaessaan pitkin metsäisiä maisemia Vasilisa tapaa kaikenkarvaisia olentoja, joiden aikeet vaikuttavat usein hieman arveluttavilta. Toisinaan kohtaamisista selviää väkivallattomin keinoin, mutta joskus voi joutua näyttämään olennoille kaapin paikan. Näitä kohtaamisia on valtava määrä, eikä samoja tapahtumia tule vastaan kahdesti. Kehittäjä Morteshka on siis tehnyt aivan mielettömästi työtä kohtaamisten tähden, mikä on näin pelaajan kannalta varsin positiivinen asia.
Kaunis grafiikka luo ympärilleen hämyisää tunnelmaa.
Kaikilla neitokaisen päätöksillä on seurauksensa. Pahat puuhat keräävät Vasilisan taakaksi syntiä, kun taas hyvät teot keventävät synnin painoa noidan harteilla. Kaiken kukkuraksi sankarittarella on käskytettävänään kasoittain demoneita, joilla pitää olla koko ajan jotakin puuhailtavaa, tai muuten ne alkavat häiritsemään omaa emäntäänsä. Demonit täytyy siis lähettää aiheuttamaan harmia kyläläisille, mutta niiden pahat teot taas kasvattavat tytön syntitaakkaa. Tämä ominaisuus on mielestäni kummallinen ja vähän turhakin, sillä se periaatteessa pakottaa Vasilisan pahoille tavoille.
Mielenkiintoista mytologiaa
Black Book sisältää paljon lukemista sekä kiehtovaa informaatiota slaavilaisesta mytologiasta. Pelaaja pääsee selailemaan tarinan edetessä laajenevaa tietosanakirjaa, joka on tulvillaan kaikenlaista nippelitietoa taruolennoista sekä slaavilaisista tavoista ja uskomuksista. Vastaan tulee myös useita venäjänkielisiä termejä, mutta onneksi omituisen sanan selityksen saa esille hivuttamalla hiiren kursorin sen päälle. Itse en ennen Black Bookin pelaamista tiennyt paljoakaan slaavilaisesta mytologiasta, mutta nyt pääni on tulvillaan erilaisia jännittäviä tiedonmurusia esimerkiksi saunoissa asustavista, tonttuja muistuttavista Bannik-hengistä sekä Vodyanoi-vedenhengistä.
Vastaan tulevat demonit ja henget ovat usein pahantahtoisia, joten veren vuodatukselta ei voi välttyä. Kärhämien suhteen valittavissa on useita vaikeustasoja, jotka vaihtelevat aina erittäin helposta painajaismaisen vaikeaan saakka. Tämän ansiosta Black Book sopii aloittelijoille sekä korttipelien veteraaneille. Kahakoiden perusmekaniikan oppiminen ei tuota sen suurempaa päänvaivaa, mutta kaikkein vaikeimpien pomojen päihittäminen vaatii jo hieman taktikointia.
Taisteluiden tuiskeessa ei ehdi tylsistymään.
Taisteluissa pelaajalla on käytössään korttipakka, jonka sisältöä pystyy muokkaamaan omaan makuunsa sopivaksi. Lisää kortteja, eli taikoja mustaan kirjaan, ansaitaan aina tappeluiden jälkeen ja niitä voi ostaa myös kauppiailta. Aluksi korttien hallinta sujuu leppoisasti, mutta pikkuhiljaa loitsuja on hallussa niin runsaasti, että oikeiden korttien valitseminen kirjaansa on työn ja tuskan takana.
Yksinkertaisen tyylikästä
Black Book sekä näyttää että kuulostaa yksinkertaisen tyylikkäältä. Tumman värimaailman ohella taustalla soivat hämyisät sävelet luovat ympärilleen synkeän ilmapiirin, ja simppeli, mutta niin kaunis piirustustyyli tarjoaa iloa silmille. Kaiken kruunaa loistavan taidokas venäjänkielinen ääninäyttely, joka tuo mukanaan läjäpäin autenttisuutta sekä slaavilaista tunnelmaa.
Genrejen sulatusuuni Black Book on ehdottomasti yksi tämän vuoden yllättäjistä. Se ei ole täydellinen, mutta siinä on eriskummallisen hypnotisoivaa taikaa, joka kietoo pelaajan tiukasti pikkusormensa ympärille. Luomus sopiikin täydellisesti slaavilaisesta mytologiasta kiinnostuneille ja heille, jotka kaipaavat elämäänsä jotakin vähän erikoisempaa koettavaa
Lue juttu sivustolla...
Nuorta orpotyttöä Vasilisaa koulutettiin lapsuudesta saakka noituuden tielle, mutta rakastuttuaan tulisesti hän hylkäsi tulevaisuuden loitsujen parissa ja valitsi elämän rakastamansa miehen vaimona. Ennen kuin pari ehti kuulla papin aamenen, menehtyi sulhanen hämärissä olosuhteissa, ja surun murtama nainen päätti turvautua noituuteen tuodakseen rakkaimpansa takaisin elävien maailmaan. Nyt Vasilisalla on käsissään mahtava taikakalu – musta kirja – jolla on voima toteuttaa mikä tahansa toive, kunhan tyttö ensin rikkoo siinä seisovat seitsemän sinettiä.
Yleensä maailman tutkiminen hoituu tekstipohjaisesti, mutta välillä päästään liikkumaan vapaammin.
Slaavilaiseen mytologian synkeään puoleen pohjautuva sykähdyttävä tarina on vallan mielenkiintoista seurattavaa, vaikka taustalla hissukseen etenevä pääjuoni jää usein vähän seinäruusuksi. Tunnelmallinen teos rakentuukin useiden pienempien kertomusten varaan, joista jokainen vie pelaajan kalmankatkuiselle matkalle demonien, henkien ja muiden taruolentojen maailmaan. Jos tarinasta täytyy jotain negatiivista sanoa, niin ajoittain se tuntuu vähän liian pitkältä ja venytetyltä – kaiken koettavan olisi hyvin voinut pakata tiiviimpään pakettiin.
Monta eri genreä
Teokseen on ripoteltu elementtejä monista eri genreistä. Runsaasti yli kymmentuntisen kokemuksen aikana päästään nautiskelemaan taktisista korttipohjaisista taisteluista, tutkimaan venäläistä maalaismaisemaa, auttamaan kyläläisiä heidän demoniongelmissaan sekä tekemään valintoja visual novel -tyyppisten pelien tapaan. Lukuisten genrejen yhdistelemisen tuloksena on usein kaoottinen pannukakku, mutta Black Bookissa yhdistelmät toimivat paremmin kuin hyvin.
Taipaleensa varrella Vasilisa kohtaa tilanteita, joissa hänen on tehtävä vaikeita päätöksiä tai ratkottava kinkkisiä arvoituksia. Arvoituksiin keksii vastauksen yleensä melko helposti, jos on vähääkään keskittynyt pelin kulkuun. Tekeleen parhainta antia ovat satunnaiset kohtaamiset keskellä Venäjän pimeintä maaseutua. Vaeltaessaan pitkin metsäisiä maisemia Vasilisa tapaa kaikenkarvaisia olentoja, joiden aikeet vaikuttavat usein hieman arveluttavilta. Toisinaan kohtaamisista selviää väkivallattomin keinoin, mutta joskus voi joutua näyttämään olennoille kaapin paikan. Näitä kohtaamisia on valtava määrä, eikä samoja tapahtumia tule vastaan kahdesti. Kehittäjä Morteshka on siis tehnyt aivan mielettömästi työtä kohtaamisten tähden, mikä on näin pelaajan kannalta varsin positiivinen asia.
Kaunis grafiikka luo ympärilleen hämyisää tunnelmaa.
Kaikilla neitokaisen päätöksillä on seurauksensa. Pahat puuhat keräävät Vasilisan taakaksi syntiä, kun taas hyvät teot keventävät synnin painoa noidan harteilla. Kaiken kukkuraksi sankarittarella on käskytettävänään kasoittain demoneita, joilla pitää olla koko ajan jotakin puuhailtavaa, tai muuten ne alkavat häiritsemään omaa emäntäänsä. Demonit täytyy siis lähettää aiheuttamaan harmia kyläläisille, mutta niiden pahat teot taas kasvattavat tytön syntitaakkaa. Tämä ominaisuus on mielestäni kummallinen ja vähän turhakin, sillä se periaatteessa pakottaa Vasilisan pahoille tavoille.
Mielenkiintoista mytologiaa
Black Book sisältää paljon lukemista sekä kiehtovaa informaatiota slaavilaisesta mytologiasta. Pelaaja pääsee selailemaan tarinan edetessä laajenevaa tietosanakirjaa, joka on tulvillaan kaikenlaista nippelitietoa taruolennoista sekä slaavilaisista tavoista ja uskomuksista. Vastaan tulee myös useita venäjänkielisiä termejä, mutta onneksi omituisen sanan selityksen saa esille hivuttamalla hiiren kursorin sen päälle. Itse en ennen Black Bookin pelaamista tiennyt paljoakaan slaavilaisesta mytologiasta, mutta nyt pääni on tulvillaan erilaisia jännittäviä tiedonmurusia esimerkiksi saunoissa asustavista, tonttuja muistuttavista Bannik-hengistä sekä Vodyanoi-vedenhengistä.
Vastaan tulevat demonit ja henget ovat usein pahantahtoisia, joten veren vuodatukselta ei voi välttyä. Kärhämien suhteen valittavissa on useita vaikeustasoja, jotka vaihtelevat aina erittäin helposta painajaismaisen vaikeaan saakka. Tämän ansiosta Black Book sopii aloittelijoille sekä korttipelien veteraaneille. Kahakoiden perusmekaniikan oppiminen ei tuota sen suurempaa päänvaivaa, mutta kaikkein vaikeimpien pomojen päihittäminen vaatii jo hieman taktikointia.
Taisteluiden tuiskeessa ei ehdi tylsistymään.
Taisteluissa pelaajalla on käytössään korttipakka, jonka sisältöä pystyy muokkaamaan omaan makuunsa sopivaksi. Lisää kortteja, eli taikoja mustaan kirjaan, ansaitaan aina tappeluiden jälkeen ja niitä voi ostaa myös kauppiailta. Aluksi korttien hallinta sujuu leppoisasti, mutta pikkuhiljaa loitsuja on hallussa niin runsaasti, että oikeiden korttien valitseminen kirjaansa on työn ja tuskan takana.
Yksinkertaisen tyylikästä
Black Book sekä näyttää että kuulostaa yksinkertaisen tyylikkäältä. Tumman värimaailman ohella taustalla soivat hämyisät sävelet luovat ympärilleen synkeän ilmapiirin, ja simppeli, mutta niin kaunis piirustustyyli tarjoaa iloa silmille. Kaiken kruunaa loistavan taidokas venäjänkielinen ääninäyttely, joka tuo mukanaan läjäpäin autenttisuutta sekä slaavilaista tunnelmaa.
Genrejen sulatusuuni Black Book on ehdottomasti yksi tämän vuoden yllättäjistä. Se ei ole täydellinen, mutta siinä on eriskummallisen hypnotisoivaa taikaa, joka kietoo pelaajan tiukasti pikkusormensa ympärille. Luomus sopiikin täydellisesti slaavilaisesta mytologiasta kiinnostuneille ja heille, jotka kaipaavat elämäänsä jotakin vähän erikoisempaa koettavaa
Lue juttu sivustolla...