Ihan vaan Virgin Suicidesin ja Lost in Translationin nähneenä on pakko sanoa, että Sofia-tyttö on todella lupaava ohjaaja, ja odotankin naisen tulevia ohjauksia kieli melko märkänä. Tuohon kysymykseen tuhannet ja taas tuhannet ihmiset vastaavat kyllä, että Francis Fordhan se parempi on, no doubts. Vaikka mies on ohjannut mm. Apocalypse Now. -filmin, voisin ihan yhtä hyvin nostaa samalla tavalla hattua Sofiallekin. Mm. Lost in Translationkin oli vaan niin mukava ja toimiva filmi. Pidin siitä enemmän kuin Ilmestyskirjasta. Olenko sitten outo? En ole, en vain viitsi ainakaan periaatteen vuoksi sanoa, että Sofian isäpappa poikkeuksetta on ja tulee aina olemaan tytärtään parempi kameran takana. Tietty ymmärrän, että moni oikeasti on sitä mieltä, mutta älkää periaatteiden takia niin sanoko. Ei ole paha asia tykätä uudesta.
Niin. Lost in Translationista on jäänyt selkeämpi muistikuva päähän, mikä on tietty kiva juttu. Elokuvassa Bill Murray on kuuluisa näyttelijä, joka on matkannut Japseihin filmaamaan jonkinlaista mainosta, missä konjakkilaseja kilistellään koreasti. Hotellissa, missä Murray umpitylsistyneenä viettää aikaansa, asuu myös nuori tyttö, joka on Japanissa poikaystävänsä valokuvaus-ammatin takia. Kummallakin on pirun tylsää; tyttönen viettää päivänsä yksin, kun poikaystävä säntää tekemään töitään ja Murray tekopirteänä koittaa vääntää hymyä mainosta tehdessä. Murrayn vaimo on kotona, ja ehkä tällä on koti-ikävä. Elokuva sitten kertoo siitä, miten nämä kaksi tylsistynyttä ihmistä viettävät yhdessä tylsää aikaansa.
Onko elokuva sitten tylsä? Ehkä voi olla, että filmin jälkeen on sellainen fiilis, että "eihän tässä mitään tapahtunu", mtuta ei se minun mielestäni mikään tylsä elokuva ollut. Tämä on paljolti Sofian ja Murrayn ansiota, molemmat kun ovat tärkeitä osia filmissä. Toinen ohjaa tylsää kuvaa hyvällä tavalla ja toinen tuo tylsistyneellä ryhdillään sellaista pirteyttä ja hauskuuttakin kankaalle. Tykkäsin kovasti tästä ja aion ostaakin joku päivä, kun DVD:n hinta ei ole täysissä lukemissa.
En ole mikään elokuva-arvostelija, eikä tuo ollut elokuva-arostelu. Se oli vain mielipiteeni Sofia Coppolan hyvästä elokuvasta, joka voi tuntua tylsältä. I've opened myself, now it's you who will do the same. Thänkx.
Niin. Lost in Translationista on jäänyt selkeämpi muistikuva päähän, mikä on tietty kiva juttu. Elokuvassa Bill Murray on kuuluisa näyttelijä, joka on matkannut Japseihin filmaamaan jonkinlaista mainosta, missä konjakkilaseja kilistellään koreasti. Hotellissa, missä Murray umpitylsistyneenä viettää aikaansa, asuu myös nuori tyttö, joka on Japanissa poikaystävänsä valokuvaus-ammatin takia. Kummallakin on pirun tylsää; tyttönen viettää päivänsä yksin, kun poikaystävä säntää tekemään töitään ja Murray tekopirteänä koittaa vääntää hymyä mainosta tehdessä. Murrayn vaimo on kotona, ja ehkä tällä on koti-ikävä. Elokuva sitten kertoo siitä, miten nämä kaksi tylsistynyttä ihmistä viettävät yhdessä tylsää aikaansa.
Onko elokuva sitten tylsä? Ehkä voi olla, että filmin jälkeen on sellainen fiilis, että "eihän tässä mitään tapahtunu", mtuta ei se minun mielestäni mikään tylsä elokuva ollut. Tämä on paljolti Sofian ja Murrayn ansiota, molemmat kun ovat tärkeitä osia filmissä. Toinen ohjaa tylsää kuvaa hyvällä tavalla ja toinen tuo tylsistyneellä ryhdillään sellaista pirteyttä ja hauskuuttakin kankaalle. Tykkäsin kovasti tästä ja aion ostaakin joku päivä, kun DVD:n hinta ei ole täysissä lukemissa.
En ole mikään elokuva-arvostelija, eikä tuo ollut elokuva-arostelu. Se oli vain mielipiteeni Sofia Coppolan hyvästä elokuvasta, joka voi tuntua tylsältä. I've opened myself, now it's you who will do the same. Thänkx.
