Kappas, tälle löytyikin oma ketju, tosin viesti määrän perusteella ei ole tainnut kerätä kovin suurta suosiota. Eilen meni Steelrising läpi. Peli oli ollut jo mielessä muutaman vuoden ajan mutta nyt löytyi sopiva väli tällaiselle kevyemmälle Soulslikelle. Tiesin etukäteen että mistään erityisen laadukkaasta teoksesta ei ole kyse mutta sen saman "Ensi Souls thrillin" loputon etsintä sai hyppäämään Steelrisingin pariin, varsinkin kun tuollainen Bloodborne miljöö on aina kiehtova.
Noh, tottahan se on että ei tämä kummoinen peli ole. Toisaalta ei myöskään niin huono mitä netissä annettiin ymmärtää. Steelrisingissä on ihan mukiin menevä tarina näin Souls mittapuulla, Ranskan vallankumous roboteilla on mielenkiintoinen lähtökohta. Tässä on yllättävän paljon lätinää ja cutsceneä sekä muuta lorea tämän lajityypin peliin. Jotenkin en kuitenkaan päässyt tarinaan vahvasti mukaan. Yksi juttu on se että tällaiset ranskankieliset termit, henkilöiden ja paikan nimet ei vaan jää mieleen ja menee päässä samaksi massaksi, ja tämän aikakauden tyypit peruukeissaan näyttää kaikki samalta. Vähän sama ongelma on noissa monissa itämaisissa loreissa, ei ole meikäläistä varten. Asiaa ei myöskään helpota se että hahmo modelit on aika kämäisiä, miehet näyttää samoilta puunaamoilta kaikki ja naiset David Duchovneilta mekkoihin pukeutuneena.
Mutta joka tapauksessa pisteet että tässä on sentään yritetty luoda järkevä tarina ilman turhaa kryptisyyttä.
Kriittisimpiä kamera ongelmia en havainnut, tiettyä rosoisuutta on. Samoin myös kontrollit eivät ole niin tiukat mitä toivoisi tässä genressä mutta pelattavuudessa ei sikäli mitään mainittavia ongelmia ole. Aseita on mukava erilainen valikoima. Harmillisesti Steelrising on aika helppo tapaus. Olisinkohan kuollut yhden ainoan kerran bossissa ihan pelin alkupuolella mutta muuten ei ollut edes lähellä. Väistöissä i-framet on todella armollisia ja parannus keinoja on käytännössä loputtomasti. Bossit ei myöskään tee mitään erityisen vaarallisia isku sarjoja, tai jos tekee niin ne on aika helppo lukea. Pahimpia ja haastavimpia tilanteita oli kun useampi normi vihollinen kävi kimppuun.
Alkupuolella kenttä design vaikutti ihan hyvältä mutta aika nopeasti tulee selville että samaa toistoa käytetään ihan pelin loppuun. Samoin myös alueiden ulkoasussa koska tässä seikkaillaan Pariisin kaupunki alueella niin ennen pitkää kaikki paikat vain näyttää aika paljon samalta. Onneksi pelissä on kompassa, jolla näkee waypointin pää- tai sivutehtävää kohden, joten hirveästi ei sen vuoksi tarvitse eksyä. Vähän ehkä pettymys kuitenkin että hyvän alkupuolen kenttä designin osalta ei mitään kehitystä tapahtunut.
Joka tapauksessa ihan kiva semmoinen 7/10 peli, läpäisemiseen meni n. 20 tuntia, joka oli oikein mainio kesto. On niitä huonompiakin Soulslikejä markkinoilla, joita jengi jopa kehuu. Joten, jos Ranskan vallankumous ja kevyempi Soulslike kiinnostaa niin mikä ettei. Tämä taisi olla myös jossain välissä ps+ pelinä ellen väärin muista?
www.konsolifin.net
