Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Syyt olla katsomatta kotimaisia elokuvia

Jarmo Hänninen

New Member
En kerrokaan vaan kaikki muut kertoo \o/


:) "melkein" olisi voinut laittaa tuonne suomalaisen elokuvan tila -ketjuun, mutta ei vaan jaksa. Hauska topikki eli nyt voitaisiin joukolla miettiä sitä, että mistä johtuu tämä, että nuoret eivät juurikaan suomalaisia elokuvia katso. Tottahan nyt niitä mennään katsomaan missä on Jasper Pääkköstä tai Mikko Leppilampea, mutta onhan niitä muitakin kuin nämä 2-3 suurinta lippuluukkumenestyjää ja hyviäkin joukosta löytyy aivan mahdottoman paljon. Väliinputoajia löytyy aivan liian paljon ja tuntuu siltä, että elokuvia mennään katsomaan vain niiden päätähtien vuoksi - ei esimerkiksi hyvän tarinan vuoksi.

Väliinputoajiksi voidaan mainita varmaankin vaikkapa Lapsia ja Aikuisia, jolla meni lippuluukuilla ihan mukavasti, mutta ei yltänyt kovin pitkälle omalla sesongillaan. Silti elokuva on 7 Jussin ehdokas ja palkittu parhaana elokuvana useilla elokuvafestareilla euroopassa. Alla pikku luettelo Suomen katsotuimmista suomi-elokuvista:

Katsotuimmat kotimaiset elokuvat 2004

(Elokuva|Levittäjä|Ensi-ilta|Katsojat|2004|03/04 yht.)

1. Vares BVI 23.7.2004 201 097
2. Koirankynnen leikkaaja BVI 13.2.2004 195 511
3. Uuno Turhapuro: This is my Life Finnkino 10.9.2004 145 774
4. Levottomat 3 BVI 16.1.2004 133 730
5. Vieraalla maalla CTSE 19.12.2003 101 558 134 804
6. Juoksuhaudantie FS Film 27.8.2004 100 813
7. Framom främsta linjen -Etulinjan edessä BVI 5.3.2004 94 042
8. Lapsia ja aikuisia FS Film 27.9.2004 54 268
9. Keisarikunta FS Film 25.12.2004 28 716
10. Pelikaanimies BVI 17.12.2004 24 233

Keisarikunta aloitti vasta joulupäivänä ja meno on jatkunut hurjana sillä 100 tuhannen katsojan rajaa lähestytään kovaa vauhtia. Todellinen vuoden pettymys oli kuitenkin Etulinjan edessä, joka keräsi yleisöä pääosin ilmeisesti suomenruotsalaiselta alueelta akselilla Vaasa-Pietarsaari-Kokkola+naapurikunnat, sillä tarinan päähenkilöt olivat näiltä alueelta kotoisin. Ja tapauksessa tässäkin saadaan miettiä että mikä hommassa kiinnostaa katsojia.

Koirankynnenleikkaajan suosiota ei voi muuta kuin arvella. Onko se siinä sitten, että kyseessä oli suositus kansankirjailijan opukseen perustuva leffa ja pääosissa Peter Franzen? Itse en ainakaan voi käsittää elokuvan mahdotonta suosiota - pitää varmaan katsella DVD:ltä. kyllä se varmaan hyvä on, mutta verrattuna esimerkiksi Uunoon tai muihin listan elokuviin niin ei voi muuta kuin hattua nostaa.

Sitten on näitä elokuvia, joita kaikki haukkuu, mutta kaikkien on se nähtävä. Eli Levottomat 3 eli osoitus siitä miten ISO markkinointipanostus tuottaa helvetisti pätäkkää vaikka tuloksena on suoraan sanottuna sielutonta panopaskaa. "Kun mikään ei riitä MY ASS!" Haluatko Filmitähdeksi? Jasper Pääkkönen ja monet muut elokuvan tähdistä oli vain osa yksinkertaista, mutta tehokasta amerikanmallin markkinointia. Kaikki lankesivat siihen, vaikka ennakkoon nähneet varoittelivat ja jälkeenpäin nähneet kirosivat. No, mutta kuitenkin...

Kahden suuren firman leffat menestyy ja muut tulevat vähintäänkin kaukana perässä. Tarvitaanko tosiaan seksiä ja väkivaltaa, että suomielokuva katsotaan? Ei - ja luojan kiitos poikkeuksiakin löytyy kuten tuo Koirankynnen leikkaaja ja ilahduttavasti myös Keisarikunta.

Mutta miksi jatkuvasti ulkomaiset elokuvat päihittävät paperinohuilla hahmoilla ja tarinoillaan vahvat kotimaiset tarjokkaat. Paha Maa ja Keisarikunta pistävät tällä hetkellä kampoihin muun muassa Kansallisaarretta, Ocean's 12 ja Grudge -leffoja vastaan.

Mikä suomalaisessa elokuvassa viehättää tai sitten ehdottomasti ei?
 
Vastaus: "Jaa, miksikö en katso suomalaisia elokuvia? No, minäpä kerron"

Ihan hyvä kysymys, jota kannattaakin joukolla miettiä =) tuossa Jarmon viestissä kysyttiin miksi nuoret eivät suomalaista elokuvaa katso. Tämä on asia johon olen itse muutaman vuoden kokeillut löytää ratkaisua ja siksi tässä viestissä ajattelin asiaa pohdiskella.

Helpoin vastaus mikä itsellä tulee mieleen on tietysti se, että siellä Ameriikassa tehdään elokuvia sen verran isommilla budjeteilla, että sillä kyllä saadaan näyttävyyttä. Nuoriahan kuitenkin kiinnostaa noin karkeasti yleistäen toimintaelokuvat, joista isolla rahalla saadaan toki hienon näköisiä vaikka itse tarina tai muu käsikirjoituksen olennainen osa-alue ei erityisen laadukas olisikaan. Suomen kaltaisessa elokuvateollisuudessa kannattaa keskittyä genreihin, jotka eivät niin paljoa rahaa vaadi (lue draamaa, komediaa jne)

Itse olen vähän sitä mieltä, että jos nuorille halutaan oikeasti tehdä heitä kiinnostavia elokuvia, pitää silloin kirjoittaa myös nuoria puhuttelevia tarinoita. Tuossa Jarmon listassa toki on laadukkaita(kin) elokuvia, mutta melkein kaikki ovat sellaista jäykkää supisuomalaista draamaa tai sitten hömppäkomediaa. Nämä toki kolahtavat vähän varttuneempaan väestöön, mutta nuorisoon ei todellakaan. Nuoriso on paljon fiksumpaa muutenkin kuin esimerkiksi heidän vanhempansa! ;) Lisäksi vaikka tarina olisikin nuoria kiinnostava, tulee kerrontatavankin olla jollain tavalla (anteeksi termistä jotka tästä ärsyyntyy, mutta en nyt parempaakaan keksinyt) "katu-uskottavampaa".

Tästä päästäänkin sitten siihen kysymykseen, että onko nuorisoelokuva Suomessa kannattava. Noh, en tiedä, en ole käynyt tuottajankoulutusta, joten en ota siihen kantaa. Itseäni toki kiinnostaisi kehitellä nuorisoa kiinnostavia tarinoita. Olen yhden sellaisen jopa onnistunut radioon myymään (huom. radioon! Kuunnelmat jos mitkä ovat niitä vanhan kansan tarinatuutteja) joten luulisi sellaisen menevän läpi televisioon sekä elokuvaksikin. Omalta osalta haluaisinkin kannustaa kaikkia tätä foorumia lukevia nuoria kehittelemään tarinoita ja käsikirjoituksia mikäli rahkeita vähänkin hommaan on ja alkaa pommittaa elokuva-alan vanhoja partoja jutuillaan. Jostainhan sen muutoksen täytyy lähteä =)

Tässä toki ajettiin takaa miksi Suomessa ei suomalainen elokuva pärjää ulkomaalaiselle, mutta heitän silti hieman laajemmassa mittakaavassa mikä ei ainakaan ole syy: monesti ajatellaan että englanninkielinen elokuva jotenkin olisi automaattisesti etulyöntiasemassa muun kielisiin, mutta historia on osoittanut ettei tämä pidä paikkaansa. Olihan Kurosawan Seitsemän samuraitakin silloin aikoinaan hitti ihan maailmanlaajuisesti (muistaakseni, korjatkaa jos muistan väärin. En ole lipputuloja sun muita jaksanut tutkailla koskaan =P). Eikä japani käsittääkseni ole ainakaan helppotajuisempi kielenä kuin englanti. 7 samurain tapauksessa Kurosawan amerikkalaisista länkkäreistä opittu kerronta tapa selittää osittain. Onko tässä vastaus? Onko Hollywood ehdollistanut myös suomalaiset elokuvakatsojat siihen omaan tyyliinsä niin pahasti, ettei mikään muu enää kelpaa?

Tuossa Jarmon listassa on vain suomalaisia elokuvia, mutta mitäs jos laitetaan suomalaiset ja ulkomaalaiset rinnakkain, niin miltäs se näyttäisi? Eli häviääkö suomalainen elokuva amerikkalaiselle kovin olennaisen isolla marginaalilla?
 
Vastaus: "Jaa, miksikö en katso suomalaisia elokuvia? No, minäpä kerron"

Todella hyvä puheenvuoro kollegalta, jossa pohdittiin asian eri puolia perinpohjaisesti. Onko muilla mielipiteitä asiaan vai onko mennyt liian syvälliseksi :)

Tuohon "mitäs jos laitetaan suomalaiset ja ulkomaalaiset rinnakkain, niin miltäs se näyttäisi? Eli häviääkö suomalainen elokuva amerikkalaiselle kovin olennaisen isolla marginaalilla?" -kysymykseen viitaten on jännä huomata, että miten meidän elokuvakulttuurimme ja teollisuutemme eroaa jenkkilän mallista. Eli meillä on varaa pitää omia tuotantoja eli siis niitä kotimaisia elokuvia teattereissa huomattavasti pidempää kuin amerikanserkuilla omiaan - tietenkin tämä johtuu tuotannon vähyydestä ja vastaavasta - mutta koska tahti ja menestymisen paineet (budjetti vastaan tuotto) ovat niin kovat rapakon tuolla puolen niin niitä elokuvia ei kovin kauaa listoilla voi pitää sillä uutta pukkaa koko ajan.
 
Vastaus: "Jaa, miksikö en katso suomalaisia elokuvia? No, minäpä kerron"

Kysymykseen "miksi nuoret eivät katso suomalaisia elokuvia" joudun esittämään oman mielipiteeni, joka on kehkeytynyt seuratessa puolituttujen elokuvatottumuksia. Nuoret mielestäni todellakin käyvät katsomassa suomalaisia elokuvia (tilastot saattavat puhua toista kieltä, tämä on vain johtopäätös siitä mitä ympärilläni tapahtuu). Ehkä Sibelius ja Juoksuhaudantie eivät ole siellä kärkipäässä, mutta perussuomalainen huttuelokuva tuntuu maistuvan. Yleensä syy mennä katsomaan suomalainen elokuva on johtunut nimenomaan suomalaisuudesta - on hauskaa katsoa suomalaista elokuvaa, kuulla suomea valkokankaalla ja nähdä suomalaisia näyttelijöitä.

Itse olen tästä jopa hieman närkästynyt. En juurikaan suomalaisesta elokuvasta perusta (toki välillä tulee yllättäjiäkin ja esimerkiksi Kaurismäki on ihan maailmanlaajuisestikin loistava ohjaaja), joten tälläinen sokea suomalaisen suosiminen saa vain tuotantoyhtiöt suoltamaan lisää nolostuttavan tönkköjä draamoja ja junttimaisen häpeällisiä komedioita. Näkemykselliset ohjaajat ja käsikirjoittajat pysyvät yhä enemmän pimennossa.

Kuten jo totesin, itse en pahemmin suomalaisesta elokuvasta innostu. Miksi? Jaa'a, tuntuu, että maamme elokuva on vieläkin hieman lapsenkengissä. Luulisi, että suomalainen "kuokalla turpaan ja toinen iso tuoppi!" -kulttuuri olisi jo tässä vaiheessa läpikoluttu ja voitaisiin keskittyä vaihteeksi vaikkapa oikeasti näppäriin tarinoihin. Mutta ei. Sitä samaa väkisinnaimista se tuntuu vieläkin olevan.

Sotaelokuvat tuntuvat onnistuvan ihan kohtuullisesti meiltä suomalaisilta. Kolikon kääntöpuolella taas on talvisodan aikainen asenteemme ja sokea ylpeys asian suhteen, jonka vuoksi suomalainen yleisö talsii aina joukolla karvalakit päässä katsomaan "jonkun sodan kannalta tärkeän tien tai pirtin valloitusta", oli elokuva laadultaan sitten millainen tahansa.

Toimintaelokuva tuntuu edelleen olevan Suomessa pelkkä vitsi. Ja toisaalta, jos sitä (rahallista) panostusta, mitä energinen toimintaelokuva tarvitsee, ei löydy, on kaiketi myös järkevintä jättää kyseiset elokuvat tekemättä.

Suomalainen elokuva on tuntunut jämähtävän liikaa suomalaisuuteen, jolloin unohdetaan elokuvataiteen kaikki muut mahdollisuudet kuin oman kansallisuuden itserakas pönkittäminen ja haudanvakava vaaliminen.
 
Vastaus: "Jaa, miksikö en katso suomalaisia elokuvia? No, minäpä kerron"

No ensinnäkin kaikissa suomalaisissa leffoissa mitä tulee on aina samat näytteliät ja ne näyttelijät jotka ovat juuri "in". Hyvänä esimerkkinä Vares joka oli hyvä elokuva mutta juurikin tällaiseen elokuvaan olisi voinut poimia joukun vähän oudompiakin näyttelijöitä.
Suomesta tulee vain 3 tähden elokuvia johtuen varmaankin siitä että, ohjaajat eivät uskalla niin useasti tehdä mitään radikaalia. Täällä tehdään vaan ns. peruselokuvia esim. Keisarikunta joka pelkästään ei tarjoa mitään uutta.. Saman tyyppisiä ainakin melkeen on tehty jo reilusti 50-90luvun välissä.

Mielikuvitus voisi pelastaa Suomalaisen filmituotannon jos ohjaajat ja kirjoittajat uskaltaisi vaan tehdä mitä erikoisempia tuotoksia eikä vaan aina satsattaisi rakkauteen, nussimiseen ja pettämiseen...

Hyvänä esimerkkinä toimii suomalainen lyhytelokuva Ukkonen jossa on uskallettu kokeilla jotain aivan uutta, miksi tällaista ei uskalleta viedä kokopitkäksi elokuvaksi hyvillä ideoilla ja uusilla näyttelijöillä varustettuna?

Suomalaiset tekee paljon elokuvia mutta, mullistavia tulee vain kerran 10 vuodessa.
Ei ole kovinkaan yllättävää jos porukkaa ei enää kiinnosta suomalaiset leffat. Oli hirveät hypet Hymypojasta, Levottomista ja Sairaan kauniista maailmasta.
Ensinnäkin nuo kaikki on yhtä paskoja leffoja kuin arabialaiset mykkäelokuvat, eli porukka on menettänyt luottamuksen näihin hype/mainos elokuviin.
Juurikin tällaiset virkistävät jutut kuin Vares ja Keisarikunta on tervetulleita varsinkin niille jotka vielä uskoo suomalaisen elokuvatuotannon nousuun ja muutenkin tällaisista elokuvista jää hyvä fiilis muihin elokuviin. Nousukausi nosti minulta kyllä tulevien suomalaisten komedia leffojen odotusta ja Vares antoi toivoa että, parempaan suuntaan toiminta leffoissa ollaan menossa.

Suomi on "isänmaallisten" ihmisten maa mutta, minkä takia suomalaiset leffat ei kiinnosta ?
 
Ylös Bottom