Kuunnellessa lähinnä tajusin, miten pahasti putosin kärryiltä Assassin's Creedeistä sen jälkeen kun niiden numerointi lopetettiin. Ehkä joskus pitäisi palata niiden pariin, kun useampi löytyy kokoelmasta, mutta vain yksi on kunnolla pelattuna.
Liiankin tarkkaa simulaatiota tavoittelevat pelit ovat tuntuneet saavan nostetta jo legendaksi muodostuneen Dwarf Fortressin vanavedessä. Tuon hyvin vaikeasti lähestyttävän rogueliken neuroottisesta pikkutarkkuudesta saa aika paljon käsitystä yhdestä kuvasta:
http://s15.postimg.org/c8m447sd7/Dwarf_cat.png
Televisiosarjoissa pitempien suunnitelmien puute erityisesti Amerikan perinteisten televisiokanavien pitkäkautisissa (20+ jaksoa) sarjoissa saattaa johtua ainakin siitä, että jopa 2/3 sarjoista lopetetaan ensimmäisen kauden tai jopa puolen kauden jälkeen. Eipä siitä ole kuin reilut 20 vuotta kun edes niitä yhden kauden mittaisia tarinoita ei meinannut saada myytyä studioille, kun pukumiesten mielestä yleisön kärsivällisyys ei riitä monen jakson mittaisiin juoniin, pitemmistä puhumattakaan. Paljon ovat ajat muuttuneet siitä. Asiaa on ehkä parantanut uusien toimijoiden tuleminen markkinoille, ensin kaapelikanavat ja sittemmin streamauspalvelut, jotka eivät ole niin mainostajien armoilla, kausien ja jaksojen pituudet eivät ole siksi niin kiveen hakattuja, ja voivat antaa tekijöille enemmän vapauksia. Yleisimmäksi rakenteeksi on silti vakiintunut kausitason juonet korkeintaan ylimalkaisilla pitemmän tähtäimen suunnitelmilla, jolloin sarjan kirvestys kauden jälkeen ei ole aivan mahdoton tappio katsojille. Useimmiten sarjoja kuitenkin tilataan vain kausi kerrallaan, ja ongelmaksi muodostuu nopeasti se, että halutaan olla suurempia ja rajumpia kuin edelliset kaudet, jolloin mennään nopeasti älyttömyyksiin.
